Kovasti keskustelua herättänyt ketju kirvoitti kääntämään asian toisinpäin..
Ainahan eivät vain äidit jää ilman isän tukea.
On yhä useammin miehiä kasvattamassa lapsiaan ilman lastensa äitejä.
Ainahan eivät vain äidit jää ilman isän tukea.
On yhä useammin miehiä kasvattamassa lapsiaan ilman lastensa äitejä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yh-iskäksi tuo munkin eksä eron jälkeen muuttui hetkeksi toiselle lapsellemme. Se hetki ei vain kovin kauaa kestänyt kun seuraa jo löytyi...
Pitäiskö tuosta vetää se johtopäätös, et yh-iseillä on vientiä enemmän ku meillä yh-äideillä..? Mä ainakin vedin vaikken tuon enempää yh-isejä tunnekaan:)
Tosiasiassa tuo "yh" on ihan merkityksetön lyhenne niinkauan ku kumpikin vanhempi lapsiaan hoitaa ja huoltaa.
Ja sama pätee naisiinkin. Selkärangattomia vastuun pakoilijoita, jolleivat huolehdi lapsestaan asianmukaisesti. Ei tässä kohdin päde yhtään eri säännöt miehelle ja naiselle, se on 100% yhteinen projekti alusta loppuun asti.
>se on 100% yhteinen projekti alusta loppuun asti.
Niin, noinhan se kuuluisi mennä. Kuinkahan monen tälläkin palstalla pyörivän naisen lapsen isän aloitteesta on jälkikasvu laitettu alulle. Mullon ainakin sellanen luulo, että ilman naisten vauvakuumetta syntyvyys olis jotain 10%:n luokkaa nykyisestä.
Mutta silti tosi mies (ja tietty tosi nainen) ottaa 100% vastuun tekemisistään, vaikka oliskin alunperin 10% varma siitä että haluaa lapsia.
Mua jotenki ärsyttää ihan suunnattomasti se kun aikuisille ihmisille tapahtuu "vahinkoja". Ei sitä suunniteltu, ehkäsy petti ja blaah blaah blaah... Jos jotain suunnittelematonta tapahtuu, niin vähintä mitä voi tehdä, on huolehtia lapsesta vaikka sitten adoptoimalla jollei itse kykene lapsesta huolehtimaan. Aborttikin on parempi vaihtoehto kuin myöhemmin jättää lapsensa heitteille.
Että mua sitte vituttaa kaikki paskapäät, jotka hylkää lapsensa ja jättää ne jonkun sossun huollettavaks...
joitakin, jolloin mies on halunnut lasta (ja myös nainen). Eli kyllä ne miehetkin niitä lapsia haluavat ihan siksi että haluaa lapsia rakastamansa naisen kanssa, mutta ei vain siksi että haluaa pysyä yhdessä ko. naisen kanssa.
Niinkin tapahtuu, on vaan todella harvinaista ellei nainen ole kuollut. Mun tiedossa ei ole kuin yksi tuollain päin oleva tapaus. Siinäkin tapauksessa lähellä oleva äiti on kyllä lapsen tavattavissa vaikka joka päivä, mutta on vaan niin alkoholisoitunut ettei sitä lapsi liiemmin jaksa katsella joka päivä.
Hei, nostan googlaamalla löytämäni, vuosia, vuosia vanhan keskustelun henkiin ja kyselen, olisiko tämä tilanne omakohtainen kokemus joillekin linjoilla olevista?
Olen esikoiskirjaa aloittava nainen, jolla on pitkään hautonut päässä ajatus kirjoittaa kansien väliin tarinoita heistä, jotka kasvoivat äidittä. Isien lähteminen ja yksinhuoltajaäitien elämä on harmillisen tuttu ilmiö mutta yleisestä keskustelusta jää usein uupumaan näkökulma ja kokemus siitä, kun lähtijä onkin äiti.
Etsin nimenomaan vapaaehtoisesti lähteneiden äitien taakseen jättämiä lapsia, jotka kasvoivat vailla äidin läsnäoloa. Itselläni on jaettavana yksi näistä tarinoista; henkilökohtainen kokemus äidistä, joka jätti lapset isän huomaan ja lapun keittiön pöydälle eikä sittemmin palannut. Suomessa tilanne on harvinaisempi, mutta ei kuitenkaan yksittäistapaus lainkaan. Jos Sinustakin aihe saisi saada enemmän ääntä ja olisit kiinnostunut jakamaan tarinaasi, kirjoita minulle. Kerro, mitä haluat. Jos epäröitkin tarinasi jakamista julkisesti, kerro vaikka se vain minulle, nimettömänä tai nimelläsi - kuten haluat.
Teen tällä hetkellä pohjatyötä aiheesta. Tie tarinoista kansien väliin tulee olemaan pitkä, mutta vuosien pohdinnan jälkeen olen varma, että tälle teokselle voitaisiin saada ääni. Kuuluva, säröillä ja herkkyydellä elävöitetty ääni ja kuvaus siitä, millainen on äidittä jääneen lapsen tarina.
Olen vastaanottavainen, ja kiitollisena jo nyt, jos kirjoitat minulle.
[email protected]