hei!onko muilla samanlaista ongelmaa.meillä anoppi ei kysele lapsestani mitään,ei leiki,ei juttele hänen kanssaan.aina sanonut,kun oli tyttö oli vasta6-v,että oletpa jo iso tyttö ..eli ei halua olla mummon kanssa.mutta kun mummo odottaa aina että hänelle tehdään aloite.tuntuisi se kivalta tytöstänikin kun häntäkin kysyttäisiin yökylään yms.ja kun oli töissä ni vetosi siihen että oli töissä.ikävä kyllä tuntuu pahalta jos ei silloin tällöin olisi ollut aikaa olla vaikka viikonloppuna kun vapaata,edes muutaman tunnin.nyt eläkkeellä ja hoitaa toisen pojan lapsia eikä vieläkään ota 9-v. tyttöön yhteyttä tai meihin.sanoi kerran kyllä että nyt tajuaa miten aika oli vain töille...taisi tajuta ettämitä menetti kun ei halunnut olla poikansa lapsen kanssa.hoitanut varmaakin 5 kertaa ei tosiaan tee itse aloitetta mitenkään.kun lapsi syntyi muuttui heti kohtelu meidän perheeseen.tuli etäiseksi,arvosteli,ei tehty mitään oikein yms.ja minulla,miniällä oli häneen ennen hyvä suhde.nyt todella tulehtunut välit,poikaansakin.poika itse sanoi että miten mummo voi kohdella lapsenlasta noin.oikeesti itseäni voi kohdella ikävästi mutta äitinä tuntuu pahalta kun lapseni on kuin ilmaa vain.ihmettelen kovasti.sanoi meille minun ekana äitienpäivänä että äitienpäivää ei enää vietetä...sekin tuntui oudolta.ja juuri synnyttäeenä olin innoissani ja tottakai häntäkin muistettaisiin niin kuin muuloinkin.se on jäänyt mieleen ja vauva ajan negatiivisuus.ilmeisesti ei ollut valmis mummoksi.mutta kyllä se nyt on tullut väliimme kun toisia lapsenlapsia kohtelee eri tavalla.ja etenkin kun lapsemme huomaa sen.uimassa kun viime kesänä olivat kiittelivät toisia lapsia miten hyvin menee kun uivat yms..mutta meidän lapselle ei sanaakaan.oli mieheni täti mökillä myös kerran...sanoi siihen että katsokaa kun "mollakin" ui hienosti.tajusi kun toiset hehkuttaa muita lapsia mutta 1 jää huomiotta.no onneksi lapsemme on tasapainoinen ja tullaan toimeen ilman mummoakin.
eriarvoiset lapsenlapset
ikävää
293517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tommosta tiiviisti yhteen kirjoitettua pötköä, josta ei erota milloin lause päättyy ja toinen alkaa.
voi,voi...hirveätä..... :-)
Mutta muutama entterin lyöti tekisi tuosta tekstistä huomattavasti luettavampaa. :)
En ole minäkään mikään oikeinkirjoitussalapoliisi, mutta ihmettelen tätä keskustelupalstoille ilmestynyttä villitystä, että jätetään pilkkujen ja pisteiden jälkeen tyhjä väli laittamatta. Tekstistä tulee tosi hankalasti luettavaa ja kun vielä unohdetaan isot alkukirjaimet, niin... Kouluja on kuitenkin käsittääkseni kaikki sen pakolliset 9 luokkaa käynyt.
kesken kun alkoi silmät mennä ihan solmuun. Luin kuitenkin loppuun kun oli niin kiinnostava tarina. Harmi että mummo on tuollainen. Onneksi sitä pärjää ilman mummojakin ;)
En jaksanut lukea edes loppuun..
Meillä mummo ottaa yöks, harrastaa ja kuljettelee toisia lapsenlapsia milloin mihinkin. Etenkin meidän tyttö 10v, on jo huomannut ajat sitten, että toiset saa ja toiset ei. Toiset osaa mankua ja saavat tahtonsa läpi. Meidän lapset nätisti pyytää eivätkä saa mitään.
Älkää nyt helsvata vieköön tyrkyttäkö lastenne seuraa tuollaiselle tunteettomalle paukapäälle, joka eriarvoistaa lapset . Sadistista jättää yksi huomioimatta.
Kouluiässä saa olla tarpeeksi tarkkana ettei muksuja kiusata,
älkää jo nyt nöyryyttäkö omia lapsianne jonkun anopinketaleen avulla. Lapsi tajuaa että hänelle ollaan epäreiluja.
Miltä mahtaa lapsesta tuntua tuollainen kohtelu, että on kuin ilmaa?
Miltä mahtaa lapsesta tuntua kun hänelle tehdään selväksi ettei ole yhtä hyvä kuin muut?
Jos altistatte lapsenne tällaiselle kohtelulle, viemällä hänet "vierailemaan" noin hävyttömän mummon luo niin saisitte itse HÄVETÄ.
Kylla se tosiaan noin on, etta ei kannata tyrkyttaa lasta tuollaiselle mummolle ollenkaan.
Lapsen elamassa on niin paljon muutakin, kuin ilkean mummon huomion hakeminen. Parhaimmillaan isovanhemmat ovat lapsille suurin maanpaallinen aarre ja kyseisessa tapauksessa kaikkea muuta.
Itse muistan lammolla edesmennytta mummoani, joka pelkalla lasnaolollaan, kosketuksellaan, mummon lihapullilla, ristiriitatilanteissa puolellani olemisellaan, hassuilla jutuillaan ja iloisella ilmeellaan, oli lapsuuteni suurimpia onnen tuojia.
samaa mieltä että jos pitää vaikka lähteä kyläilemään mummolle missä toisetkin lapsenlapset on samaan aikaan kyläilemässä niin kyllä ei huvita lähteä.tuntuu niin väärältä sellainen kohtelu.
ja en halua huonoja välejä anopin toisen pojan perheen kanssa mutta pelottaa sekin jos menee välit huonoksi.ihan kun mummo ja pappa ei tajuaisi että sekin vaara on vaikka yritämme ettei vaikuttaisi väleihimme.
kun mietin asiaa syvällisesti niin väitän kyllä että monista muistakin äideistä ja isistäkin tuntuisi pahalta tuollainen lapsen kohtelu.vaivihkaista käytöstä mutta kyllä sen huomaa ja vaistoaa.
ja se ettei itse ota meidän perheeseen mummo yhteyttä tuntuu ihmeelliseltä..tulee olo ettei kiinnosta.oma äitini soittelee kyllä jos ei olla yhteyksissä vähään aikaan.kun lapsi oli vauva ,pyysimme että tule kyläilemään yms.
no nyt olen niin loukkaantunut ja ihmeissäni että en halua ,ikävä kyllä,käydä mummolla enää kylässä.pitäköön sukunsa..meillä on oma perhe.
se inhottaa kun itsellä heikko hetki(väsynyt) niin silloin asia vaivaa...parasta olisi jos ei miettisi koko asiaa.
Kun tulee se "heikko" hetki, niin kannattaa ajatella ihan rauhas näin että ongelma on sen mummon. Ja sillä siisti. Ei teidän muksujen.
Ei tupata kun ei tykätä. Ja sillä selvä.
oma lapseni oli aikoinaan...tais olla juhannus kun meni mummolle ja vaarilla hoitoon ja jo tunnin päästä piti hakea pois kun mummo oli korkannut mietä väkevämpää.
sen jälkeen en enää vienytkään sinne hoitoon
lapseni ovat olleet täysin eri arvoisessa asemassa toisten sisarusten lapsiin nähden. heille on osteltu lahjoja ym kun taas omani on jätetty huomiota vaille.
tosin nyt kun jo ovat täysikäisiä niin kävivät enää tosi harvoin mummon luona, mitäpä siellä kun ei välitetty pienempänäkään
En tiedä mitä miettivät lapseni , en ole asiasta heidän kansaan keskustellut mutta itse olen katkera tuon eriarvoisuuden takia joka oli myös meidän sisarustenkin kesken
yritän tässä työstää asiaa juuri kun on mummon kuoleman jälkeen ajankohtainen, että pääsisin asin yli ja unohtaisin koko jutun vaan tällä hetkellä asia ahdistaa todella paljon
Teit muuten tosi hyvin ja oikein kun hait lapsesi heti veks sieltä mummon ja vaarin luota, koska mummo naukkaili.
Juuri noin tulee tehdä!
ikävä juttu tuollanen eriarvoisuus.meillä kyllä anoppi ei juo jos hoitaa mutta on välinpitämätön...ja hoitaa tosi harvoin.etenkin nyt voisivat touhuta vaikka mitä kivaa yhdessä.
toivon sinulle tsemppiä,toivottavasti olet pian sinut asioiden kanssa. mieheni oli aina,anopilla 2 poikaa,myös lapsena se jota ei niin huomioitu,toista lellittiin.jopa todistin sellasen jutun kun tyttöni isomummo (eli mieheni mummo)sanoi meille että ainahan se "aatu"on ollut vanhempiensa lellikki.kun taisi ihmetellä isomummokin(hän vanha eikä jaksa)miten eivät käy lapsenlastaan katsomassa.eli heidän suvussa ollut tuota jo aikaisemmassakin sukupolvessa kuulemma.
kiitos ymmärryksestä..yritän olla vahvempi kun taas tulee heikko hetki kuten nyt on.
Katkaise tuo kierre jossa yhtä lasta aina sorsitaan ja toisia nostetaan tään yhden kustannuksella.
Vastenmielistä ja tuomittavaa.
Suojelkaa lapsianne ja leikkikää itse niiden kanssa! Oma hölmöyttä tuokin jos tieten tahtoen vie lapsensa ikävälle ihmiselle, altistaa inhottavaan kiusaamiseen ja sitten vielä pohtii että miksei ne voi tehä yhdessä jotain kivaa.
Säästää vaikka rahaa niin että voi palkata hoitajan lapselle jos ei itse pysty viettään vapaa-aikaa lapsen kanssa.
Mieluummin kun vie jollekkin tympeälle hapannaamalle joka vielä kiusaa!!!!!
nyt niin että ei käydäkään paljon kylässä.ja sitten tunnen syyllisyyttä tosin siitäkin asiasta.pelkään vaan että lapsijää jostain paitsi ja harmittaa asia.mutta ei käydä kun pakolliset päivät.etenkin kun anopilla pitää olla aina joku tukemassa hänen päätöksiään tai muuten vaan myötäilemässä.onhan sekin kurja jos kävis toisen miniän kanssa liittoutumaan...ja sehän olisi ikävä tilanne.
mutta meillä on hyvä perhe ja tästä eteenpäin taas hymyillen...mitä tollasesta mummosta välittää...
Mummo ei ole ilkeä, vaan itsekäs ja ajattelematon. Jotenkin se ei vaan osaa ottaa huomioon meidän lapsia. Tyttömme on keväästä saakka kysellyt että josko voisi olla mummolla yhden yön yksin; saisivat keskenään puuhata jotain ja välit lähentyisivät. Sovittiin aika mut tyttö tuli kipeäksi ja peruttiin meno. Sovittiin uusi aika (yhteydenotot aina tietysti meiltä) mutta taas oli tyttö kipeä. Sanoin mummolle, että katsotaan nyt sitten myöhemmin, vieläkään ei ole mitään kuulunut, mutta toinen lapsenlapsi (tyttö) onki porskuttanut siellä yksin yötä jo ties montako kertaa.
Mietin kovasti, että kysynkö vielä vai odotellaanko? Jos odotellaan kutsua, niin todennäköisesti sitä ei tule. Luulen tuntevani mummoa sen verran, että tämä itsekäs ihminen haluaa että häntä kosiskellaan ja häneltä kysytään, hän itse ei voi kysyä meiltä. Pettyykö tyttö? En tiedä, ei hän enää niin tunnu kovin innokkaalta menemään yöksi.
Toisen tytön kanssa mummolla on harrastus, johon meidän tyttöä ei oteta mukaan. Itse harrastan samaa juttua oma tyttöni kanssa ja ollaan joskus osuttu samoihin kisoihin mummon ja tytön kanssa. Se on ollut karvas pala tytölleni; mummo ei ole ollut huomaavinaankaan meitä! Ei tule juttusille, ei onnittele jos menestyy. Käsittämätöntä. Kauheasti kyllä sitten tarpeen tullen sukulaisille jaksaa kertoa mitä lastenlasten kanssa on tehty.
Kehui minullekin alkukesästä kuinka paljon on kalenteri täyttynyt lapsien hoitamisesta. (Mummolla on meidän lasten (kaksi) lisäksi 3 lastenlasta.) Arvaatte varmaan, kenen lapsia hoidetaan kesäkuussa yksi päivä ja heinäkuussa toinen... Noh, ollaan tyytyväisiä, mutta kun kesälomani kohta alkaa, voipi olla etten anopin kanssa halua seukata, vaan puuhaan rakkaiden lasteni kanssa ihan muualla jotai, josta he nauttivat.
tiedän tunteen.meillä anoppi hoitaa toisen pojan lapsia.kun itse kysyimme kun lapsemme oli pienempi että voiko tulla hoitoon....harvoin kävi.ja meillä kanssa ei mummo itse kysele tyttöä yökylään...tai muitakaan kuulumisia.siis kaikki tulee meidän kauttamme yhteydenotot...ja se minusta outoa.
ei kysele koulu kuulumisia tai muutakaan.kun soitimme papalle ja tuli puhetta että viemme tyttömme lääkäriin.ei kyllä pappakaan vaivautunut kyselemään että minkä takia.molemmat,sekä mummo että pappa on niin kallistuneen toisen perheen poikaan päin...ei voi olla huomaamatta.jos käymme kylässä niin niistä toitottavat koko ajan.seuraavan kerran sanonkin(käymme nykyisin harvoin kylässä)että pahus kun me tulimme kylään eikä toisen pojan perhe (jota näkevät usein).
meillä mummo on ollut aina narsistinen ja sellainen että kun omat vanhempani ovat samaan aikaan meillä (synttäreillä)niin kauhea näyttely päällä.että kyllä sitä nyt ollaan niin hyvää mummoa että....yäk!!!
nauroimmekin mieheni kanssa että kun kuukauden hoitanut silloin tällöin toisia lapsenlapsiaan niin hoitanut siinä ajassa enemmän toisia lapsia kun meidän lastamme koko aikana.(10-v)
Minä olen jo 22-vuotias, mutta se, miten ilmaa olen ainoalle elossaolevalle isovanhemmalleni, tuntuu todella pahalta.
Kaikki johtuu siitä, että minä olen tyttö. Veljeni taas muistuttaa kultapoikaansa ja on hänen rakas lapsenlapsensa. Minä taas muistutan äitäni, hänen "huonoa miniäänsä" enkä ole siksi mitään.
Kyllä minä huomasin asian jo lapsena. Jouluisin panin merkille, kuinka veli sai mummalta aina lahjan. Miksen minä saanut?
Pahalta tuntuu, kyllä. Pahalta tuo on tuntunut vanhemmistanikin, etenkin äidistäni joka on tuon akan sairaan kohtelun ja paskanpuhumisen kohde jo kolmattakymmenettä vuotta.
Mikä niitä vanhan kansan akkoja vaivaa? Ovatko kaikki jotenkin sairaita ja kieroutuneita?
olisi mukava tosiaan tietää mitä mummojen päässä liikkuu kun sorsivat toisia lapsenlapsiaan.
meilläkin kun tyttö syntyi ja anoppi toi rotinoita ja toi vaaleanpunaisen kakun,prinsessakakun.sanoi että pojalle olisi ollut sininen kakku.no jaa ...heti särähti korvaan kyllä.
ja kun itse kohtelen tasapuolisesti jokaista niin sit pistää vihaksi kun 9-v.tytöstä ei ole kiinnostunut...ei kyllä pappakaan kun vaan toisista lapsenlapsista puhuu innokkaasti ja sehän ei mukavaa kuultavaa.sanonkin seuraavaksi jos sattuu kerran vuodessa käymään jotain ilkeätä.
Meilläkin on ollut samalla tavalla: tyttäreni ovat mieheni näköisiä (tummat hiukset ja ruskeat silmät) ja poikani (keskimmäinen lapsi) on minun väritykseni mukainen eli vaaleatukkainen ja sinisilmäinen.
Anoppi on antanut tytöille lahjoja ja muistanut nimi- ja syntymäpäivät, pojan ei koskaan, naureskellut vain joskus miehen asiaa ihmetellessä, että jaa, onkos silläkin joku päivä ollut? Tuntuu tosi hassulta, sillä poikamme on mieheni sisarusparvesta tosiaan ainoa pojanpoika, jonka olisi luullut maalaistalossa jotain merkitsevän.
Aika pienestä poikani jo pyysikin, ettei mennä sinne vihaiselle mammalle. Teimmekin työjaon, että minä kävin pojan kanssa omien vanhempieni luona ja tytöt kävivät mieheni mukana appelassa. Nähtävästi moitetta riitti sitten tyttöjenkin korville, koska hiljalleen myös hekin pyytelivät, ettei olisi pakko mennä ko. mammaa katsomaan.
Omat vanhempani olen jo saattanut hautaan, anoppini elää vielä, mutta tulee aivan hyvin toimeen ilman meitä, häntä hoitavat hänelle rakkaammat sukulaiset ja tämä vaihtoehto on meille kaikille parempi.
Nykyisin siis vain mieheni käy mammaa katsomassa, ja yritän häntä siihen kovasti innostaa, sillä onhan anoppi kuitenkin hänen äitinsä eikä elä ikuisesti. Itse ainakin tunsin kovasti, että omaa äitiäkin olisi tarvinnut ehtiä enemmän käydä katsomassa, enkä halua miehelleni samaa tunnetta kannettavaksi.
ja taas suututti kun appi soitti erään asian anopin puolesta.ei siis vaivautunut omalle pojalle itse soittaamaan.eli tulehtuneet välit tosiaan on pojallakin äitiinsä..ja päinvastoin.tulee sellaset vihantunteet kun toista poikaa autetaan ja höösätään.jos nyt edes lapsenlastaan kävisi katsomassa tai kysyisi mökille.jo on ikävä mummo...
tuttua on.siksi en auta kostoksi missään asiassa äitiäni.kylässä käyn tytön kanssa,mutta yötä ei ole ollut yhtään kertaa mummollaan.lapsi viisi vuotias.joskus nihkeästi hoidossa kaksi tuntia.siskon lapsi kyllä kelpasi hoitoon jo puolivuotiaasta.kyllä lapsi sitten isona muistaa ja tietää miten tärkeä on mummolleen ollut!!
mummo ei ole viettänyt aikaansa liiemmin lasteni kanssa,ja kohta se on jo myöhäistä, koska lapseni ovat jo murrosiän kynnyksellä eivätkä sitten enää sinne mummulaan kaipaakkaan. Syinä silloin kun lapset olivat pienempiä oli aina jaksaminen, ja työt.Nyt kuitenkin jaksaa vaikka töissäkin vielä käy ni hoitaa veljieni lapsia sekä vieraiden muksuja melki joka viikonloppu. Hyvä että hoitaa mutta välillä harmittaa kun ei sillon aikoinaan omiani katsonut, ja kun nyt huomaan ettei heille kehittynyt ihana ja lämmin mummo-lapsi suhdetta juuri siksi kun niin vähän oli tekemisissä. Lasten puolesta harmittaa välillä kovastiikkin :(
olen alkuperäinen kirjoittaja.meillä aina selvä ollut että toinen poika tärkeämpi anopille ja nyt näköjään myös lapsenlapsilla tärkeysjärjestys.ja sitä en ymmärrä.
meillä on moni asia suututtanut niin paljon.ja me kysyimme lastamme hoitoon ...ei ikinä oikein suostunut.nyt lapsi on vaivautunut mummon kanssa jutellessa..ei halua edes mennä sinne.olkoot mummo sitten .ja jos vanhempana mummo itkee ettei käy niin täältä pesee...
Meillä on hieman samankaltainen juttu, mutta miniä ei jostain syystä halua tuoda lapsia mummolaan eikä anna hoidettavaksi jostain syystä. Oma tyttäreni on saanut mummolassa olla niin paljon kuin haluaa ja mummo jaksaa ottaa. Mummo haluaisi ottaa ne toisetkin lapsenlapset kylään ja hoidettavaksi, mutta jos he tarvitsevat hoitopaikkaa niin ne lapset ovat aina toisessa mummolassa. Olen toisen lapsen kummi, enkä minäkään ole muksuja hoitoon saanut. Syytä en tiedä veljeni vaimon käytökseen, mutta ihmettelen suuresti. Kuitenkin ajattelen että ne mummot, papat kummit jne ovat lapsille tärkeitä. Omasta lapsuudestani muistan mummolan lämmön ja kummien tärkeyden ja he ovat tärkeitä edelleen. Harmi vain, että mummit on kuollut ja toinen pappa, mutta oma vaari on edelleen tärkeä sekä kummit.
tuntuu tosiaan, että ollaan paskasakkia. toinen perhe ja lapset ovat niin mainioita ja koirakin on niin viisas, vaikka tyhmempää koiraa saa hakea. yksi kerta tääälä parempien luona kylässä anoppi söi juuri pizzaa 8v. paremman lapsen kanssa. meidän huonommat pojat tulivat kylään ja 4v. poika sanoi: mummu, minäkin haluan pizzaa. vastaus oli: KATSOTAAN , JOS TÄTÄ JÄÄ, NIIN SAAT. TÄYDELLISTÄ, eikö vaan, näistä on yritetty keskustella,anoppi alkaa aina pillittämään, siihen jää keskustelut.
moi!
mulla hieman erilainen probleema. Miehelläni on kaksi aikaisempaa lasta, jotka ovat alvariinsa anopilla hoidossa. Tää ex-miniä on tehnyt usealle miehelle lapsia nyt kuudes tulossa! eikä itse huolehdi lapsistaan, vaan heivaa ne muille hoidettavaksi. Anoppini on kultainen kun hoitaa kaltoin kohdeltuja lapsia, myös ex-miniän muitakin lapsia (2-vanhinta poikaa on vuosia sitten huostaan otettu ex-miniältä, mutta eivät ole mieheni lapsia), mutta minun lastani ei ole kertaakaan tarjoutunut hoitamaan. Ei pyydä kylään, ellei oma aliotteisesti mentäisi. Anopin kanssa tulen juttuun kun nähdään, mutta harmittaa kovasti lapseni puolesta ettei pääse tutuksi mummonsa kanssa, koska mummolla muut lapset ( vielä ne ylimääräiset, jotka ei ole omia lapsenlapsia) hoidossa aina kun hänellä on vapaa aikaa.Miehen vanhimmat lapset ovat myös melko säännöllisesti myös meillä hoidossa. Mielestäni jatkuva hoitoon ottaminen ei "kouluta" ex-miniää pitämään lapsista huolta ja ottamaan vastuuta, vaan tekemään niitä lisää kun aropupu. Ois kiva kuulla jos jollain ois lähes sama ongelma.... siis uusin tulokas ei niin rakas mummolle että haluaisi myös häntä hoitaa ja samalla tukisi myös minua (ois meinaa välillä ihanaa ku ois hetki omaa aikaa).