Miksi olet avioliitossa, miksi haluaisit naimisiin? Pelkkä "rakkaus" ei riitä vastaukseksi, perustele tarkemmin ;)!
Gallup: Miksi menit/haluat mennä naimisiin?
purppura*
181788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kun akka halus. luulin että se olis kivvoo, vaan eipä tää ny niin ihmeellistä ollukaa. Ei tämä onnea tuonut.
Joku muu syy täyty olla - ootas, halusin olla hänen kanssaan, hmmm, tuntu siltä et me jotenki vaan kuulutaan yhteen...
Yli kolmekymmentä vuotta on kulunu.
Kyllä me mun mielestä vieläkin kuulutaan yhteen!
Rakastanko? Olisiko tämä sitä?
1. olen haaveillut tästä ikäni ja siihen liittyy monta positiivista mielikuvaa
2. olen riittävän kypsä ja kokenut parisuhdepulmien ratkonnassa
3. avioliitto on kaunis asia, vaikka siitä nykyään yritetäänkin saada rumalta ja ahdistavalta näyttävää
4. oli vihdoinkin tilaisuus, jotent artuin siihen
5. seurustelun kautta olen todennut sen sopivan ihmisen löytyneen
6. hengelliset syyt. avioliitto on uskoni mukaan ainoa oikea ja täyteläisin parisuhdemuoto. seurustelunikin on aina tähdännyt siihen, että katsotaan onko toisesta elämänkumppaniksi.
7. psyykkiset syyt. vain avioliitossa koen olevani turvassa, täysin läpinäkyvä ja hyväksytty kokemaan syvää yhteyttä toisen kanssa vailla pelkoa, että toinen lähtee tuosta vaan, ja oikeasti yhdessä, ja samoin tuntee myös kumppanini.
naimisissa?
Näes tämä lausahdus "olen riittävän kypsä ja kokenut parisuhdepulmien ratkonnassa" hieman hymyilytti!
Katsos vuosikymmenien kokemuksellakaan en itse uskaltaisi tuollaista väittää...
En muistaakseni väittänytkään olevani mestari, vaan omaavani riittävät taidot parisuhdepulmien ratkontaan. Sinänsä en kyllä ihmettele yhtään tuota kommenttiasi, sillä hyvin suuri osa ihmisistä elää avioliitoissaan onnettomina vuosikymmeniä, koska eivät vaan vaivaudu opettelemaan kommunikointia ja esimerkiksi sukupuolien välisiä eroja, tunnistamaan omia ja toisen tarpeita.
Minä ja siippani ollaan näistä asioista keskusteltu jo etukäteen ja arvioitu se, mitä edellisissä suhteissa, seurusteluissa tai avoliitoissa on tullut eteen ja miten niistä on selvitty, sekä myös harjoiteltu yhteistä kommunikointia loistavin tuloksin. Meillä on keskivertoa paremmat eväät lähteä avioelämään, ja osaamme odottaa myös vaikeuksia ja keskustelleet siitä etukäteen, maalailleet skenaarioita ja tunnistaneet omia käyttäytymismallejamme eri tilanteissa. On paljon helpompaa lähteä purkamaan ongelmavyyhtejäkin, kun tuntee itsensä ja toisen, ja vielä paremmin estää vyyhtien muodostuminen vyyhdeiksi.
kun lapsi ilmoitti tulostaan. Eli hetken hurma saattoi olla vuosikymmenten turma.
Lapsesta saakka haaveilin, että löydän sen ikuisen rakkauden - anteeksi - rakkaus ei saanut olla syy. No, kun oikea ihminen kohalle sattui, niin sitten sitä heti asuttiin yhdessä ja muutaman vuoden jälkeen molemmat tahdoimme naimisiin. Se oli meille päivänselvää - molemmat olemme ehjistä kodeista, joten onnellisen avioliiton malli tuli jo kotoamme. Menimme naimisiin, koska todella tahdoimme olla yhdessä, tosissamme. Avioliitto on luonut turvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kohta on 20 vuotta hurahtanut vauhilla ja olen niin onnellinen yhä hänen kanssaan:)
Menin naimsiiin koska:
Rakastan
Tahdoin mieheni kanssa saman sukunimen
Haluan olla mieheni kanssa perhe, myös lain silmissä ..
häät, sormukset yms eivät olleet syinä, niitä meillä ei ollut.
Pikavihkiminen maistraatissa ja ikuinen onni sai alkaa!
tosin nyt toista kertaa naimisissa..ensimmäinen avioliitto kesti yli 12 vuotta,sitten läks mies toisen matkaan.
Olipa se avioero myöhemmin onni minullekin,sillä vuosien yksinolon jälkeen kohtasin sukulaissielun,ihanan miehen,jonka kanssa oleminen oli alusta asti helppoa ja selkeää.
Tiesimme ensi tapaamisesta jo sen että "tuo on se OIKEA ihminen minulle".
Naimisiin menimme,koska rakastamme toisiamme.Halusimme koko perheen saman katon alle.Halusimme myös molemmat että minulla ja miehelläni olisi sama sukunimi,joka myös osaltaan meidät yhdistäisi.
Siksi vihkiminen maistraatissa,vain lähimpien läsnäollessa,se riitti meille.
Ja onnellisia oomme:)
Menin naimisiin siksi, että ajatuksena on elää tämän ihmisen kanssa koko loppuelämä. Avioliitto vahvistaa päätöksemme myös juridisesti.
Menin/menimme naimisiin, koska:
-Avioliitto on mielestämme syvällisempi sitoutuminen toiseen kun pelkkä avoliitto.
-Sama sukunimi kaikilla. Mielestäni on sotkuista, jos kaikilla perheenjäsenillä on eri sukunimet.
-Yhteiskuntamme on "luotu vanhanaikaisen" järmestelmän mukaan. Avoliitolle ei anneta yhteiskunnan päätöksissä "mitään arvoa". Eli mietimme myös asian juridisia puolia, mitä mielestäni kenen tahansa olisi hyvä miettiä.
Joskus kuulee ihmisten puhuvan, että sitoutuminen on kahden ihmisen välinen asia ja naimisiin meno on aivan turhaa ja pelkkää kulissia. No ymmärrän, että joku ajattelee näinkin, mutta mielestäni on tyhmyyttä jättää miettimättä avioliiton juridisia puolia/oikeuksia. Monet eivät tunnu kiinnittävän niihin mitään huomiota.
Molempiin menin samasta syystä-rakkaudesta!
Mutta se ei ollut ainoa syy,sillä rakastaa voi toki ilman avioliittoa,yhtä paljon,ja avioliitto ei tietenkään lisää onnea,se tehdään itse.
Ensimmäinen liitto kesti 18vuotta ja oli suureksi osaa onnellinen jälkimmäinen on kestänyt 3vuotta ja toivon sen kestävän ikuisesti.
Naimisiin menon syyt:-sama sukunimi,kertoo yhteenkuulumisesta,sitoutumisesta,"napanuoran katkaisusta lapsuuden kotiin.
toinen syy:-turvattu tulevaisuus juridisesti kun on lapsi,puolison kuollessa eläke.
mm. seuraavien seikkojen vuoksi:
- puolisosta tulee lähin omainen (voi päättää esim. otetaanko minut hengityskoneesta, jos joudun vaikka kolariin)
- asumisoikeus toisen omistamaan asuntoon (ei yhteistä omaisuutta, koska kummallakin perillisiä entuudestaan toisen kumppanin kanssa)
- lesken eläke
- mukava olla naimissa
- on itsestään selvää että elämme keskinäisessä rakkausuhteessa, mutta juridiset seikat painoivat päätöksessä enemmän.
vaihtoehdolta, vaikka emme uskontokuntiin kuulukaan. Useamman vuoden seurustelun jälkeen suhde tuntui jo aika vakiintuneelta, haluamme perheenlisäystä lähivuosina, juridiset syyt ja se, että saimme pitää hienot juhlat. Olemme tietysti edelleen onnellisia ja rakastuneita. Suvussani avioliitot ovat onnistuneita, vanhemmat, isovanhemmat ja muut ovat olleet positiivisena esimerkkinä.
Otsikon kysymystä olen pähkäillyt jo jonkin aikaa.
Nimenomaan siis niitä perusteluja, miksi?
Olemme molemmat jo keski-iän ylittäneitä. Kummallakin on pari avioliittoa takana, oma koti & oma eläke, lapset maailmalla - siispä niitä juridisia puolia ei perusteluiksi tarvita.
Rakastamme, tottakai, mutta myös ajoittain ärsytämme toisiamme ihan suunnattomasti, tahattomaasti. Tähän ikään mennessä luonteenpiirteet ja elintavat & muut tottumukset ovat joa aika vakiintuneet. Yhteenmuuttoa en ole uskaltanut edes ajatella - hermothan siinä menisi, kummaltakin.
Miksi sitten edes harkitsen/mme naimisiin menoa? Vastaus: Olemme toisissamme löytäneet sukulaissielumme, tunnemme kuuluvamme yhteen (kuin taistelupari, mutta myös iloa ja naurua riittää päivästä toiseen). Avioliitto olisi sitoutumisen ja yhteenkuuluvuuden sinetti ja vahvistus, meille itsellemme ja miksei myös ulkopuolisille, ketä asia mahdollisesti koskee. Mielestäni avioliiton solmiminen suhteemme sinetiksi on sitä tärkeämpää, jos/kun emme edes muuta yhteen.
Ja lauantaina sormuksia ostamaan...
OIS SE JOSKUS UPEAA AVIOITUA
avioliitto on juridinen sopimus, joka teki näkyviksi jo olemassa olevat perhesiteet.