Hei!
Olisi mukava kuulla, että minkälaisissa perheissä olette au paireileet. Ovatko olleet mukavia ja oletteko viihtyneet?
Päätin tänä keväänä lähteä parantamaan kielitaitoa ja hankkimaan mukavia kokemuksia lastenhoidosta Lontoooseen. Valitettavasti perhevalinta ei osunut nappiin. Perhe asui slummialueella ja pikkukämppä oli kamalassa kunnossa. Minulla ei ollut vapaa-aikaa, vaan hoidin kahta lasta aamu puoli kuudesta iltakymmeneen ja samalla tein kaikki perheen kotitaloustyöt. Lapsilla ei ollut yhtään leluja, vain kolme kirjaa, jotka olivat lainannneet. Emme saaneet mennä ulos ja urheilullisena ihmisenä aloin ahdistua. Tuntui pahalta ajatella, että perhe maksoi vähistä rahoistaan minulle sen 60 puntaa viikossa. Lapset olivat ihania, mutta vanhemmat eivät. Aina kun he olivat kotona he vain huusivat tai hakkasivat lapsia ilman syytä. Lapset oppivat heiltä tapoja ja hakkasivat sitten minua. Päivät pitkät istuimme lasten kanssa pimennysverhojen takana yhdessä huoneessa ja yöt nukuin lastenhuoneen nurkassa patjalla. Yllättäen kypsyin touhuun ja lähdin sieltä ensimmäisen viikon jälkeen. Huutohan siitä tuli ja kamalat moitteet hostperheeltä. Kerroin, että en voi ymmärtää sitä lyömistä ja huutamista. Nyt harmittaa tavallaan, että jos kuitenkin olisin voinut parantaa heidän olojaan, edes yrittää. Perhe oli tummaihoinen. Ajattelin pääseväni rasistisista ajatuksista, mutta valitettavasti ne kasvoivat. Tietenkään ei voi yleistää.
Vaihdoin perhettä ja nyt olen Guernseyssä, Endlannin kanaalissa sijaitsevalla saarella. Paikka on ihana ja perhe vielä ihanampi. Hoidan 10- ja 11-vuotiaita poikia, jotka ovat minua pitempiä ja teen kotihommia. Perheessä on eläimiä ja kaikki ovat huumorintajuisia. Heillä on myös minun ikäinen poika ja 23-vuotias tshekkiläismies asumassa täällä. Nautin olostani. ¨
Jutun pointti oli, että maailma on pullollaan erilaisia perheitä, on rohkeutta lähteä au pairiksi, mutta rohkeutta myös vaihtaa perhettä. Kotiin palaat aina kokemuksia rikkaampana. Teidän kokemuksia?
Olisi mukava kuulla, että minkälaisissa perheissä olette au paireileet. Ovatko olleet mukavia ja oletteko viihtyneet?
Päätin tänä keväänä lähteä parantamaan kielitaitoa ja hankkimaan mukavia kokemuksia lastenhoidosta Lontoooseen. Valitettavasti perhevalinta ei osunut nappiin. Perhe asui slummialueella ja pikkukämppä oli kamalassa kunnossa. Minulla ei ollut vapaa-aikaa, vaan hoidin kahta lasta aamu puoli kuudesta iltakymmeneen ja samalla tein kaikki perheen kotitaloustyöt. Lapsilla ei ollut yhtään leluja, vain kolme kirjaa, jotka olivat lainannneet. Emme saaneet mennä ulos ja urheilullisena ihmisenä aloin ahdistua. Tuntui pahalta ajatella, että perhe maksoi vähistä rahoistaan minulle sen 60 puntaa viikossa. Lapset olivat ihania, mutta vanhemmat eivät. Aina kun he olivat kotona he vain huusivat tai hakkasivat lapsia ilman syytä. Lapset oppivat heiltä tapoja ja hakkasivat sitten minua. Päivät pitkät istuimme lasten kanssa pimennysverhojen takana yhdessä huoneessa ja yöt nukuin lastenhuoneen nurkassa patjalla. Yllättäen kypsyin touhuun ja lähdin sieltä ensimmäisen viikon jälkeen. Huutohan siitä tuli ja kamalat moitteet hostperheeltä. Kerroin, että en voi ymmärtää sitä lyömistä ja huutamista. Nyt harmittaa tavallaan, että jos kuitenkin olisin voinut parantaa heidän olojaan, edes yrittää. Perhe oli tummaihoinen. Ajattelin pääseväni rasistisista ajatuksista, mutta valitettavasti ne kasvoivat. Tietenkään ei voi yleistää.
Vaihdoin perhettä ja nyt olen Guernseyssä, Endlannin kanaalissa sijaitsevalla saarella. Paikka on ihana ja perhe vielä ihanampi. Hoidan 10- ja 11-vuotiaita poikia, jotka ovat minua pitempiä ja teen kotihommia. Perheessä on eläimiä ja kaikki ovat huumorintajuisia. Heillä on myös minun ikäinen poika ja 23-vuotias tshekkiläismies asumassa täällä. Nautin olostani. ¨
Jutun pointti oli, että maailma on pullollaan erilaisia perheitä, on rohkeutta lähteä au pairiksi, mutta rohkeutta myös vaihtaa perhettä. Kotiin palaat aina kokemuksia rikkaampana. Teidän kokemuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuullostipa hurjalta kokemukselta! Itse en au pairina ole ollut mutta nyt kovasti etsin syksyksi paikkaa joka Brittein saarilta tai Ranskasta.
Mutta miten alunperin tuollaiseen perheeseen jouduit? Menitkö jonkun järjestön kautta vai ihan itse järkkäsit? (=
Molemmat perheet ottivat yhteyttä aupair-world.net sivun kautta. Ja aivan mukavalta puhelimessa ja sähköposteissa kuulostivat. Aina ei tiijä mita saa.
Olipa ikavaa lukea kamalasta kokemuksestasi.
Viela kamalampaa on kuitenkin (host)aitina ajatella lapsi polojen kohtaloa.
Lapsiin kohdistuva vakivalta on aina rikos ja periaatteessa sinun velvollisuutesi sen todistaneena olisi ilmoittaa se viranomaisille.
Please please please, jos elama tassa kodissa oli todella niin kamalaa kuin kuvailit, niin ilmoittamalla viranomaislle saatat suojella lapsia ja vaikuttaa heidan elamaansa enemman, kuin koskaan kuvitteletkaan.
Lapsiaan hakkaville, henkisesti tai fyysisesti pahoipiteleville vanhemmille ei lapsia pitaisi edes koskaan suoda eika lapsen/lasten pahoinpitelylle loydy ikina mitaan puolustettavaa syyta.
"periaatteessa sinun velvollisuutesi sen todistaneena olisi ilmoittaa se viranomaisille."
Jeps. Menehän sinä ilmoittamaan ja minä katson kuinka paljon kiinnostusta viranomaisilla on.
Maailma on paha ja kaikkea ei voi pelastaa. Tosin ihmisiä on muutenkin liikaa ja maapallolla menisi paremmin jos vaikkapa 95% väestöstä menehtyisi.
...sinun maailmasi on sitten hyva.
Toivottavasti et olisi niiden 95% joukossa, jotka saisivatkin menehtya!
Kyllä todella viranomaisilla sielläkin nykyään on kiinnostusta, ovat jo sen verran fiksuja että osaavat keskustella jopa itse lastenkin kanssa, eivätkä ole enää niin naiveja ettäkö uskoisivat kaiken mitä vanhemmat sanovat. Juuri heräsivät, ainakin hetkellisesti, kun vanhemmat seurasivat vierestä kun pieni tyttö hitaasti nääntyi nälkään.Tämä siss Lontoossa. Ulkoisestihan siinäkin perheessä oli kaikki ok. En käsitä miksi ei voi tehdä osuuttaan, jos jostain syystä viranomaisia ei kiinnosta niin oletpahan ainakin osasi tehnyt ja voit nukkua rauhassa, se siitä.
"Ajattelin pääseväni rasistisista ajatuksista, mutta valitettavasti ne kasvoivat. "
Minä menin sinisilmäisenä avoimin mielin suvaitsevana maailmankansalaisena ja takaisin tuli rasisti. Nyt vihaan intialaisia ja pakistanilaisia. En voi sietää heidän kulttuuriaan, tapojaan, puhetyyliään en sitten mitään enään.
Suomessa oli niin helppoa olla suvaitsevainen ja maailmaasyleilevä mutta voin kertoa että kannattaa kokeilla asumista paikan päällä ennenkuin alkaa jauhaa ruusunpunaista filosofiaansa.
Jos noin kay on paras katsoa vaan peiliin ja tullakin sitten kotiin. Tana paivana harvalla on ruusunpunaisia filosofiota ainakaan kovin pitkaan.
Itse olen asunut ulkomailla multikulttuurisessa yhteisossa pitkalle yli vuosikymmenen ja minusta ei ole tullut rasistia. Painvastoin.
Eikohan se ole itsessa ja kasvatuksessa vika, jos ei muita kulttuureita hyvaksy, eika heidan kanssaan pysty tulemaan toimeen.
Onko todella mahdollista että lähdettyäsi et ole ilmoittanut heistä kenellekään. Toivottavasti sä hieman jopa liioittelit lasten oltavista siellä, jos et niin kiva tietty et saivat susta turvaa edes sen viikon verran. Eihän se kyllä paljoa vaadi ottaa yhteyttä viranomaisiin jotka selvittäisivät onko lapsilla siellä hyvä olla. Mun on vaikea kuvitella että sä voit nyt olla onnellinen koska sulla, aikuisella ihmisellä on asiat hyvin ja niillä lapsilla ties kuinka huonosti. Saathan itselles mielenrauhan ja pientä havahtumista sille perheelle. Puhu vaik nykyiselle perheelles ja he voivat vaikka hoitaa puhelun selkeästi puolestasi. Ei voi olla liikaa pyydetty
Olen tästä asiasta useassa paikassa puhunut ja ilmoittanut asiasta eteenpäin.Mutta kuten joku jo sanoikin, ei se paljon ketään kiinnosta. maailmaan mahtuu monenlaisia lapsikohtaloita, meneppä vaikka afrikkaan tai jollekin pakolaisleirille katsomaan. Jos todella olt sitä mieltä, että minun olisi kuulunut jäädä perheeseen rauhanturvaajaksi loppuelämäksi niin en pysty siihen. Voin antaa heidän osoitteensa, jos kaipaavat vielä au pairia ja haluat itse sinne? Olen maailmanparantajahenkinen ja opiskelen lastenkirurgiksi, että ei tässä mistää kylmästä tyypistä ole kyse. En vain pystynyt siihen. Voin nostaa kädet ilmaan ja tunnustaa sen, jos haluat.
Ehkäpä ilmaisin asiani huonosti, en tokikaan tarkoittanut että sun ois siihen perheeseen pitänyt jäädä. Hienoa että olet ilmoittanut asiasta eteenpäin