Juu aloitan ensin itsestäni. Olen 18 vuotias nuori miehen kloppi, jolla meni tuossa vuosi sitten aikas huonosti masennuksen piirissä, kunnes tapasin tytön, joka osaltaan auttoi minut pinalle ja minä hänet.
Mutta tästä se itse tarina vasta alkaakin. Me tapailimme noin puolivuotta toisiamme viikonloppuisin ns. etäsuhteessa noin 300 kilsan päässä toisistamme, kunnes mietittiin että ei tää näin voi jatkua, niinpä ehdotin että tämä tyttö muuttais kämppääni kesällä ja hän jatkaisisi opiskeluja täällä syksyn tultua.
No nyt se kesä tuli jota kauan odotimme ja niinpä muutimme yhteen. Alussa kaikki oli aika uuden jännitystä, mutta sitten kun se katosi luulin että kaikki on hyvin ehkä liikaakin.
Mutta nyt sisälläni on alkanut kasvaa tunne kun täs on kohta kuukauden päivät asuttu että olenko viellä valmis tähän. Siis yhdessä asumiseen ja kaikkeen mitä yhteiseen elämään kuuluu.
En tiedä miten tehdä jatkaakko, koska rakastan häntä todella. Mutta on vain sellainen tunne että olen liian nuori viellä sitoutumaan. Kun olemme suunniteleet kaikki niin pitkälle jopa lapsiin.
Muutkaan kaverit eivät viellä seurustele ja suurin osa asuu viellä vanhempiensa luona. Itsekkin viihdyn hyvin paljon kotona, koska oon maalta lähtösin ja kaupungissa tuntee itsensä turhautuneeksi, kun ei voi tehdä mitää mikä oikeastaa kiinnostaa.
Tämä on vain niin vaikeaa miten pitäisi tehdä jättääkö rakas ihminen vai jatkaako. En vain tunne itseäni kovin onnelliseksi, oloni on kuin kahlittu, mutta kun se kahlittu ei ole mitää kauheaa vaan rakasta.
Olen miettinyt monesti että mitä pitäisi tehdä lopettaa suhde ja mohdollisesti myöhemmin kautua että päästin hänet ja paluu taikaisin on mahdoton. vai todettako vaihto ehto hyväksi ja alkaa vakiintumaan sitten kun on ensin nähty vähän elämää ja silloin tietäisi paremmin mitä tahtoo. Pelkään vain jos en löytäisi enää hänen kaltaistaan ja tajuaisin sen myöhemmin kuinka korvaamaton hän oli minulle. Mutta sitähän ei koskaan tiedä.
Pyytäsinkin teidän apua/neuvoja tilanteeseeni ja jos jotain jäi epäselväksi niin lisä kysymyksiä saa esittää. Olen vain niin yksin näiden ajatusten kanssa. Mietin monesti mikä mua vaivaa, eikös kaikki pitäisi olla hyvin, mutta silti se ääni siellä sisällä piinaa:(
Mutta tästä se itse tarina vasta alkaakin. Me tapailimme noin puolivuotta toisiamme viikonloppuisin ns. etäsuhteessa noin 300 kilsan päässä toisistamme, kunnes mietittiin että ei tää näin voi jatkua, niinpä ehdotin että tämä tyttö muuttais kämppääni kesällä ja hän jatkaisisi opiskeluja täällä syksyn tultua.
No nyt se kesä tuli jota kauan odotimme ja niinpä muutimme yhteen. Alussa kaikki oli aika uuden jännitystä, mutta sitten kun se katosi luulin että kaikki on hyvin ehkä liikaakin.
Mutta nyt sisälläni on alkanut kasvaa tunne kun täs on kohta kuukauden päivät asuttu että olenko viellä valmis tähän. Siis yhdessä asumiseen ja kaikkeen mitä yhteiseen elämään kuuluu.
En tiedä miten tehdä jatkaakko, koska rakastan häntä todella. Mutta on vain sellainen tunne että olen liian nuori viellä sitoutumaan. Kun olemme suunniteleet kaikki niin pitkälle jopa lapsiin.
Muutkaan kaverit eivät viellä seurustele ja suurin osa asuu viellä vanhempiensa luona. Itsekkin viihdyn hyvin paljon kotona, koska oon maalta lähtösin ja kaupungissa tuntee itsensä turhautuneeksi, kun ei voi tehdä mitää mikä oikeastaa kiinnostaa.
Tämä on vain niin vaikeaa miten pitäisi tehdä jättääkö rakas ihminen vai jatkaako. En vain tunne itseäni kovin onnelliseksi, oloni on kuin kahlittu, mutta kun se kahlittu ei ole mitää kauheaa vaan rakasta.
Olen miettinyt monesti että mitä pitäisi tehdä lopettaa suhde ja mohdollisesti myöhemmin kautua että päästin hänet ja paluu taikaisin on mahdoton. vai todettako vaihto ehto hyväksi ja alkaa vakiintumaan sitten kun on ensin nähty vähän elämää ja silloin tietäisi paremmin mitä tahtoo. Pelkään vain jos en löytäisi enää hänen kaltaistaan ja tajuaisin sen myöhemmin kuinka korvaamaton hän oli minulle. Mutta sitähän ei koskaan tiedä.
Pyytäsinkin teidän apua/neuvoja tilanteeseeni ja jos jotain jäi epäselväksi niin lisä kysymyksiä saa esittää. Olen vain niin yksin näiden ajatusten kanssa. Mietin monesti mikä mua vaivaa, eikös kaikki pitäisi olla hyvin, mutta silti se ääni siellä sisällä piinaa:(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet tosiaan vielä nuori mutta vain sinä tiedät mitä pitää tehdä.
Olette molemmat nuoria ja liian varhaisiin sitoutumisiin ei ole vielä mitään kiirettä. Antakaa ajan kulua ja tutustukaa toisiinne. Jos yhdessä asuminen ei tunnu hyvältä niin sitten on parempi muuttaa erilleen ja seurustella muuten. Älä ota mitään turhia paineita, sillä voittehan olla yhteisymmärryksessä läheisiä toisillenne ja katsoa rauhassa miten suhteenne etenee.
Kannattaa keskustella rakkaasi kanssa asiasta. Voisitte ehkä sopia, että pitäisitte vähän mietintätaukoa?
Jos nyt jatkaisit seurustelua pidempään, sinua alkaa vaivaamaan yhäenemmän se, että millaista muiden kanssa olisi.
Nyt kuitenkin päätät jatkaa suhdetta kuukauden verran ja sitten lopetat sen. Saatat olla pitkäänkin sinkkuna ja se saattaa masentaa, mutta jos luotat itseesi saat lähes kenet vain!