ja vaihtamaan kuulumisia ex-muijan kanssa, siis tullaan juttelemaan ihan kuin oltais hyviäkin tuttavia vaikka yhteys ja kontakti toiseen on kadonnut jo ajat sitten? Tosi vaivaannuttavaa. Mä haluan olla vaan rauhassa ja elää nykyhetkessä. Outoa kun ex-äijä tulee muka hyvänäkin tuttuna lörpöttelemään kuulumisia, vaikka äijän syystä oltais erottu. Miks miehet tekee tollasta? Tekis mieli sanoo joka kerta tollasille tutuille, et "hei tiäkkö, ei me niinku olla oikeesti mitään hyviä tuttavia saati että kiinnostais tilittää omia asioitani sulle tai kuunnella sun tarinointia nykyisyydestä. Silloin joskus kun oltiin yhdessä niin saatto kiinnostaa, mut ei enää. Olisit sanonu asias silloin." Rrraivostuttavaa. Kai pitäis tajuta, ettei enää mitään kavereita olla.
Miks miehet
tulee juttelemaan
18683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ole päässyt erosta ylitse.
Seuraavalla kerralla sano napakasti, ettet ole miehelle tilivelvollinen tekemisistäsi. Etkä ole kiinnostunut miehen tekemisistä.
tossa yleisesti ex-pariskuntien toimia. Ei siis ole kenestäkään yksittäisestä henkilöstä kyse. Mä olen varmaan vaan niin small talk- vastainen, ettei jaksa lässyttää mitään turhaa kun ei kerta kiinnosta. Moikkaan kyllä exiä kadulla, mutten käy juttusilla (enää milloinkaan). Ei sitä kehtaa tietenkään toiselle sanoa suoraan, että ei muuten kiinnosta jutella, vaan yleensä sanon vaan parin lauseen jälkeen, että mun tarvii tästä jatkaa matkaa (esim. kaupungilla).
Sinustahan se on kiinni, paljonko haluat jupista exiesi kanssa. Taitaa olla aikas tuore ja sävähdyttävä juttu, jos ei edes smal-talk onnistu ilman verenpaineen nousua.
Vai oletko sinäkin niitä onnettomia, jotka eivät pääse yli existään demonisoimatta heitä?
ei mieht ole ainoita, jotkut naiset tekevät samaa.
"Taitaa olla aikas tuore ja sävähdyttävä juttu, jos ei edes smal-talk onnistu ilman verenpaineen nousua."
Noo ei ole tuore juttu, aika vanha. Sinänsä sykähdyttävä kyllä, että viimeksi aloituspostauksen kaltainen tilanne tapahtui mua kaikistä ällöttävimmin kohdelleen miehen kanssa. Eli pikkasen suoraan sanottuna pelkään häntä. Ja siksi annan ymmärtää, että jättäisi hajrakoa ja on hän jättänytkin.
"Vai oletko sinäkin niitä onnettomia, jotka eivät pääse yli existään demonisoimatta heitä?"
En. Mulla on aina ollut kavereina muutama hyvä ystävä ja tuttuja sitten suurempi määrä. Eli läheisimpiä ihmisiä vähän. Miesystävät tietenkin pääsevät tuohon ylemmälle tasolle, mutta kuten muiden kavereidenkin kohdalla käy joskus, että yhteys katkeaa vähän ja loittonemista pääsee esiintymään.
Lisäksi tunnen itseni sillä tavalla vapaaksi sieluksi, että jätän asioita taakse ja toisaalta saan elämältä lisää ajankohtaisia asioita. Parhaimmat ystävät ovat seuranneet tietysti mukana vuodesta toiseen, mutta jotkut jäävät luonnollisesti unholaan tai päivittyvät taas kun heitä näkee pitkän ajan jälkeen. En silleen koe, että jotkut ihmiset "omistaisivat" minut. Parhaimmat ystävät ja kulloinenkin miesystävä tietyssä mielessä "omistavat" minut tai siis kuuluvat elämäni sisimpään piiriin. Exät joutuvat tuonne ystäväpiirin rajamaille eroamisen jälkeen ja jäävät pikkuhiljaa unholaan sitä myöten. Tuossa sielun maisemaani.
Jos niin on, niin sittenhän kysymyksesi on perin ongelmaton. Keep it!!!
Vähätkös niistä vanhoista. Anti vaan pysyä muistona menneisyydestä. Sehän meillä useimmilla on, eikä siinä ole mitään häpeämistä. Päinvastoin.
että se mikä on tarkoitettu kestämään onnistuu heti ensimmäisellä kerralla. En usko, että jutusta tulee enää mitään jos on jo kertaalleen päädytty eroon. Heh, haen varmaan jotain mutkatonta sielujensympatiaa. Kieltämättä kyllähän se koskee, jos niistä harvoista oikeantuntuisista ihmisistä joutuu luopumaan. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että olen ollut omasta tahdostani ja vilpittömästä sydämestäni mukana kaikissa suhteissani enkä sinäänsä kadu niitä. Jotkut olivat voineet jäädä väliin kun nyt myöhemmin ajattelee. Mutta päätökset on tehty tietty aina sen aikaisten vallitsevien olosuhteiden pohjalta.
"Outoa kun ex-äijä tulee muka hyvänäkin tuttuna lörpöttelemään kuulumisia"
"Olisit sanonu asias silloin."
No eihän se voinut silloin tietää, millaisia kuulumisia sillä voi nyt olla.
Toiset pysyy väleissä ja kuulumiset kiinnostaa, toisia ei. Häntä kiinnostaa ja sinua ei.
"Ei sitä kehtaa tietenkään toiselle sanoa suoraan, että ei muuten kiinnosta jutella, vaan yleensä sanon vaan parin lauseen jälkeen, että mun tarvii tästä jatkaa matkaa (esim. kaupungilla)."
Hän ei tiedä, ettei suinua kiinnosta kun et ole sitä hänelle sanonut. Sinusta on kivempi valittaa meille, jotka emme ole millään tavalla osallisia tai pysty vaikuttamaan sinun sotkuihisi. Sano sille/niille kaikille sitten suoraan, jos häiritsee. Jos keksit tekosyyn, että on kiire, vaikuttaa se siltä, että sinusta ois kiva jutella enemmänkin, muttet valitettavasti sillä kertaa ehdi.
Ps. Kun olet nainen, etkä siis haekaan ratkaisua, vaan huomiota ja tunteiden jakamista, niin voi voi, on se hirmuista semmoinen, ihan kauheeta. Halihali.
nyt itsekin miten harvoin ihmiset sanovat jotain tällästä toisilleen oikeasti: "En halua puhua kanssasi, mene pois." Kyllä ihmiset käyttää noissa tilanteissa valkoisia valheita. Milloin on jäänyt kissa päälle kotona, että pitää kiiruhtaa kotiin ja milloin jäi pesukone linkoamaan juuri pahasti kotona ;)
Noo eipä noita alkupostauksen tilanteita tule niin usein vastaan, että pitäisi ruveta totuuksia latelemaan päin pläsiä heti tavatessa. Sanon kyllä ettei kiinnosta, jos puheissa oleminen alkaa mennä liiallisuuksiin.
Taidat olla itse vähän läheisriippuvainen, kun muka pitäisi kerralla paukauttaa nähdessä totuudet ilmi.
"No kuvittele nyt itsekin miten harvoin ihmiset sanovat jotain tällästä toisilleen oikeasti: "En halua puhua kanssasi, mene pois." "
Sellaiset eivät sanokaan niin, joita juttelu ei haittaa. Sinua se häiritsee, joten sinun pitää sanoa se. Sano vaikka, että et tarkoita pahalla, mutta kun te olette eronneetkin, niin sinä et haluaisi enää keskustella henkilökohtaisista asioistasi.
Mitä se haittaa, vaikka se ei tykkää siitä mitä sanot, eroonhan sä haluat siitä päästä.
"Taidat olla itse vähän läheisriippuvainen, kun muka pitäisi kerralla paukauttaa nähdessä totuudet ilmi."
Mitä ihmettä? Tuo meni ihan ohi.
"Sellaiset eivät sanokaan niin, joita juttelu ei haittaa. Sinua se häiritsee, joten sinun pitää sanoa se. Sano vaikka, että et tarkoita pahalla, mutta kun te olette eronneetkin, niin sinä et haluaisi enää keskustella henkilökohtaisista asioistasi."
En tapaa jutella henkilökohtaisista asioista muutenkaan exien kanssa. Mun tapauksessa mun pitäisi siis sanoa, etten halua jutella ollenkaan. Mutta minusta nämä ovat niitä asioita, joita ei sanota toiselle kuin äärimmäisessä tilanteessa. En halua loukata ihmisiä kovin pienistä syistä, joten sen pari kertaa vuodessa voin esittää ystävällistä ja vaihtaa pari sanaa ja miettiä miten voisin livetä tilanteesta pois. Tyhmän rehellinen ei tarvitse olla toisille ihmisille.
""Taidat olla itse vähän läheisriippuvainen, kun muka pitäisi kerralla paukauttaa nähdessä totuudet ilmi."
Mitä ihmettä? Tuo meni ihan ohi."
Usein riippuvaiset ihmiset toivovat toisilta halki-poikki-ja-pinoon ratkaisuja, kun he eivät osaa lukea rivienvälistä tai eivät osaa lukea tilanteita oikein, koska heitä riivaa omat vahvat pyrkimyksensä. He kaipaavat sitä, että toinen asettaa heille rajat, koska he eivät pysty asettamaan rajoja itselleen.
No kuinkas hyvin hienovaraiset vihjailusi ovat tähän mennessä toimineet?
Eivät ole toimineet kovin hyvin, jos ollenkaan.
Mitä pitäisi tehdä?
Pitäisi pyrkiä saamaan viesti paremmin perille.
Voiko viestin tuoda selkeämmin ilmi, niin ettei väärinkäsitystä synny?
a) Ei voi, se on epäkohteliasta.
b) Asia täytyy ilmaista niin selkeästi, jotta toinen vihdoinkin sen ymmärtää.
Jos valitset kohdan a, jonka kannattaja olet, lopeta sitten valitus. Se ei toimi, muttet ole tarpeeksi halukas saamaan asiaasi perille. Sitten kun olet, kokeilet kohtaa b.
Ja se läheiriippuvuusanalyysisi. Se oli kaukaa haettu ja meni sekin täysin päin mäkeä. En ole ikinä ollut läheiriippuvainen kenestäkään sitten varhaislapsuuden.
siis mun postauksen tarkoitus oli kysyä, että miksi miehillä (joojoo ja miesten ex-muijille ehkä...mut kysyjä on nainen) on taipumusta olla helpommin kaveria ex-muijiensa kanssa? Mun käsityksen mukaan naisilla voi tulla helposti jotain kyräilyä ja muita tunteita, ettei viitti helposti kaverihengessä heittäytyä tuola kaupungilla ex-ukkojen puheille. Miehet nyt muutenkin on ehkä joviaalimpia kuin naiset noissa kamujutuissaan, ihan miesten keskenkin.
"No kuinkas hyvin hienovaraiset vihjailusi ovat tähän mennessä toimineet?"
No kiitos kysymästä, ihan hyvin olen saavuttanut haluamani asiat mitä olen exien ja minun väleiltä toivonut. Pääasia minulle on, että mahdollisimman vähän jutustelua ja mieluiten ei ollenkaan. Ja minulla tarkoitus pyhittää keinot tässä tilanteessa. Jollekin ei-nähdä-onneksi-kuin-2-kertaa-vuodessa-sattumalta exälle nyt musta on ihan sama mitä sille sanoo syyksi tai piiloutuuko puskaan ettei tarvis jutella, koska mister noubadi hän on minulle. Juu eli ihan voin pajunköyttä syöttää pokkana jonkin verran. Vihamiehiä minulla ei ole tarkoitus hankkia turhaan tai kylvää muuta vihamielisyyttä mun ja exien väliin (tavoitteeni oli se puhumattomuus).
"Voiko viestin tuoda selkeämmin ilmi, niin ettei väärinkäsitystä synny?
a) Ei voi, se on epäkohteliasta.
b) Asia täytyy ilmaista niin selkeästi, jotta toinen vihdoinkin sen ymmärtää. "
Tohon vastasin äsken, eli voin heittää mulle ns. merkitsemättömälle ihmiselle jotain legendaa miksei oo aikaa tms. jutella, koska mua ei nappaa tyyppi ja pyrin olemaan olematta siihen yhteyksissä. Ja turhaa vihamielisyyttä yritän välttää kylvämästä.
Jos on joku roikkuja exä, niin sille sanon suoraan ettei ota muhun enää yhteyttä jne. Mut perusjampat, jotka tulee marketissa vastaan sen 2 kertaa vuodessa, niin niille riittää hyvin pari sanaa hymy kiitos ja näkemiin.
Mun yks ex-muija tuli viime viikonloppuna kaulaan roikkumaan ja antopa tuo viel pusunki poskelle. Tajus se kuitenkin sit kuulumiset kysellä ennenku enempiä yritti.
vain moikkaamaan ystävällisen, mutta kiireisen näköisenä. Tää on yleensä toiminut. En usko, että ex:lläkään on ollut mielessä sen kummempi jutustelu. Kerran yritettiin jutustella, mutta se meni ex:n puolelta kitkeräksi ja katkeraksi. En yritä enää.
ollaanko erottu riidoissa, vai miten. Mulle ainakin on ihan normaalia olla kaikkien kanssa jutteluväleissä koska en oo mitenkään riitaisasti ketään taakseni jättänyt. Musta se olis ainakin outoa, jos joku ei vois jutella vaan olis niinku ei tuntiskaan... Ei se nyt tarkoita, et jos suhde loppuu, ni sen jälkeen tarvis olla niinku toista ei olis koskaan ollutkaan. Kuulumiset voi aina vaihtaa, vaikkei nyt tarvi henkilökohtaisimmista asioista puhua.
Eli mun mielestä tuo on vaan hyvien tapojen mukaista ja kohteliasta käytöstä sun exältä. Parempi kai noin, kuin jos se uhkailis, kiristäis ja vainoais sua vielä vuosia eronne jälkeen...
siitä, miten on erottu. Jos siihen eij liity kummankaan puolelta mitään draamaa, niin voihan se olla ihan ok.
Jos sua ei huvita jutella, niin lähet vaan meneen ja valitat, että on kiire.
On mullakin niitä exiä, joiden kanssa ei tulisi mieleenikään jutella, mutta on taas ainakin yksi sellainen, johon törmäsin kaupungilla ja käytiin sen kanssa kahvilla ja juteltiin kaikenlaisia.
Just tuollaisen tyttöystävän sitä haluais! Marry me?