Suomen elektroniikka teollisuus, onko sitä olemassa ?
Mikä mahtaa olla elektroniikkateollisuutemme volyymi tänä päivänä ?
Jatkuvasti saamme uutisista tietoja elektroniikkateollisuudemme alasajosta, viimmeisimpänä uutisotsikoissa on
ollut Elcoteqin pääkonttorin siirto pois Suomesta Luxemburgiin. Entä kuinka käy Incapin kondensaattoritehtaan
jonka uutisisoinnissa vaihtuvat aiheet YT-neuvotteluista (Taloussanomat 11.2.2008) ja pääjohtajan vaihdos kesäkuun alussa.
Tämä sama kuvio on nähty kymmeniäkertoja kuinka pörssiyhtiö saneerataan myyntikuntoon, hetken aikaa uutisoinnissa on näkyvissä merkkejä positiivisesta tuloskehityksestä kunnes vielä viimmeisenä uutisena Suomalaisesta yrityksestä näkyy koko osakekannan siirtymisestä ulkomaille. Tuosta hetkestä lähtien alkaa lähtölaskenta koko yrityksen siirtymisestä toimintoineen ulkomaille halvempien työvoimakustannusten perässä.
Onko meillä Suomessa mitään mahdollisuuksia pärjätä tällä teollisuuden alalla, kuitenkaan osaamattomuudesta
en uskoisi olevan kysymys onhan meillä työvoiman koulutus taso kohtuullisen hyvä tasoista, josko vastaus löytyisi enemminkin volyymistä olemmehan me vain hiukan yli viisimiljoonainen kansa jolla ei yksinkertaisesti ole tarjota riittäviä työvoima resursseja joita tarvitaan elektroniikan teolliseen tuotantoon.
Useissa maailman metropoleista jonne elektroniikka teollisuus on viimeaikoina keskittynyt löytyy asukas tihentymiä joiden kaupungeissa saattaa asua pelkästään tuo viisimiljoonaa jos ei enemmänkin.
Tuosta määrästä ihmisiä on helposti löydettävissä ne työntekijät jotka likuhihnalla elektroniikkaa
halvalla tuottavat. Suomessa yksinomaan ihmisten pitkät välimatkat tuotantotilojen ja asuinpaikkojen välillä tekevät toiminnasta kilpailukyvyttömän.
Kirjoittaja itse on läpikäyneenä 281 työpaikka haastattelua Suomalaisten toimitusjohtajien kanssa saanut 14-vuoden aikana melkoisen paljon tietoa Suomalaisen elektroniikka teollisuuden henkilökunnan tasovaatimuksista, ja omasta mielestäni olen jonkin verran pätevä käymään tämäntasoisia keskusteluja. Kuten hyvin tiedämme
Suomesta löytyy ihmisiä jotka uutterasti jaksavat perehtyä omalla ajallaankiin kytkentäkaavioiden saloihin sekä hyödyntävät hylättyä elektroniikkaa josta tekevät yksinkertaisilla korjauksilla aivan toimivia laitteita.
Eikö olisi jotakin järkevää keinoa saada tämä toiminta ja heidän osaamisensa hyödynnettyä niin että se olisi kannattavaa liiketoimintaa, jo kun ajatellaan miten paljon ympäristöä kuormittavavia prosesseja on läpikäyty kun sähkölaite on valmistunut olisikin syytä käyttää näitä laitteita loppuun saakka eikä luovuttaa
laitetta hylkäämällä sitä. Kaikkien niiden raakaaineiden jalostaminen toimiviksi komponenteiksi joista laite on valmistettu on jo hyvä syy pitää laite poissa kaatopaikoilta, sillä lojuessaan roskien joukossa heitetään tuon monimutkaisen prosessin tuottamat komponentit hukkaan. Myös samalla niiden työntekijöiden panos jotka ovat osallistuneet laitteen valmistukseen mitätöidään.
Nyt jos te kaikki kirjotukseni lukeneet kirjoittaisitte oman näkemyksenne Suomalaisen elektroniikka teollisuuden tulevaisuudesta ja nykyhetkestä saamme laajan näkemyksen tämän päivän tilanteesta.
Mikä mahtaa olla elektroniikkateollisuutemme volyymi tänä päivänä ?
Jatkuvasti saamme uutisista tietoja elektroniikkateollisuudemme alasajosta, viimmeisimpänä uutisotsikoissa on
ollut Elcoteqin pääkonttorin siirto pois Suomesta Luxemburgiin. Entä kuinka käy Incapin kondensaattoritehtaan
jonka uutisisoinnissa vaihtuvat aiheet YT-neuvotteluista (Taloussanomat 11.2.2008) ja pääjohtajan vaihdos kesäkuun alussa.
Tämä sama kuvio on nähty kymmeniäkertoja kuinka pörssiyhtiö saneerataan myyntikuntoon, hetken aikaa uutisoinnissa on näkyvissä merkkejä positiivisesta tuloskehityksestä kunnes vielä viimmeisenä uutisena Suomalaisesta yrityksestä näkyy koko osakekannan siirtymisestä ulkomaille. Tuosta hetkestä lähtien alkaa lähtölaskenta koko yrityksen siirtymisestä toimintoineen ulkomaille halvempien työvoimakustannusten perässä.
Onko meillä Suomessa mitään mahdollisuuksia pärjätä tällä teollisuuden alalla, kuitenkaan osaamattomuudesta
en uskoisi olevan kysymys onhan meillä työvoiman koulutus taso kohtuullisen hyvä tasoista, josko vastaus löytyisi enemminkin volyymistä olemmehan me vain hiukan yli viisimiljoonainen kansa jolla ei yksinkertaisesti ole tarjota riittäviä työvoima resursseja joita tarvitaan elektroniikan teolliseen tuotantoon.
Useissa maailman metropoleista jonne elektroniikka teollisuus on viimeaikoina keskittynyt löytyy asukas tihentymiä joiden kaupungeissa saattaa asua pelkästään tuo viisimiljoonaa jos ei enemmänkin.
Tuosta määrästä ihmisiä on helposti löydettävissä ne työntekijät jotka likuhihnalla elektroniikkaa
halvalla tuottavat. Suomessa yksinomaan ihmisten pitkät välimatkat tuotantotilojen ja asuinpaikkojen välillä tekevät toiminnasta kilpailukyvyttömän.
Kirjoittaja itse on läpikäyneenä 281 työpaikka haastattelua Suomalaisten toimitusjohtajien kanssa saanut 14-vuoden aikana melkoisen paljon tietoa Suomalaisen elektroniikka teollisuuden henkilökunnan tasovaatimuksista, ja omasta mielestäni olen jonkin verran pätevä käymään tämäntasoisia keskusteluja. Kuten hyvin tiedämme
Suomesta löytyy ihmisiä jotka uutterasti jaksavat perehtyä omalla ajallaankiin kytkentäkaavioiden saloihin sekä hyödyntävät hylättyä elektroniikkaa josta tekevät yksinkertaisilla korjauksilla aivan toimivia laitteita.
Eikö olisi jotakin järkevää keinoa saada tämä toiminta ja heidän osaamisensa hyödynnettyä niin että se olisi kannattavaa liiketoimintaa, jo kun ajatellaan miten paljon ympäristöä kuormittavavia prosesseja on läpikäyty kun sähkölaite on valmistunut olisikin syytä käyttää näitä laitteita loppuun saakka eikä luovuttaa
laitetta hylkäämällä sitä. Kaikkien niiden raakaaineiden jalostaminen toimiviksi komponenteiksi joista laite on valmistettu on jo hyvä syy pitää laite poissa kaatopaikoilta, sillä lojuessaan roskien joukossa heitetään tuon monimutkaisen prosessin tuottamat komponentit hukkaan. Myös samalla niiden työntekijöiden panos jotka ovat osallistuneet laitteen valmistukseen mitätöidään.
Nyt jos te kaikki kirjotukseni lukeneet kirjoittaisitte oman näkemyksenne Suomalaisen elektroniikka teollisuuden tulevaisuudesta ja nykyhetkestä saamme laajan näkemyksen tämän päivän tilanteesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen työurani ko. alan kehitys- ja johtotehtävissä tehnyt ja toimin alan lähimaastossa edelleen, silloin kun en ole lomalla :-)
Vihjeeksi neuvoisin tutustumaan tänähetkiseen globaalien EMS-toimijoiden sijoittumiseen, tulevaisuuden näkemyksiin ja ennusteisiin. Käy aika selvästi ilmi, että vaikuttavin parametri on työvoiman hinta suhteessa tavoitellun markkina-alueen etäisyyteen valmistuksesta (logistiikkakustannukset).
Suomeksi: Euroopan markkinoita palveleva sektori siirtyy kiihtyvällä vauhdilla Itä-Eurooppaan ja NL-satelliitteihin mikäli yhteiskuntavakaus on riittävä, tuotantoprosessit on tehty (monella on) niin nopeasti siirrettäviksi, että heinäsirkkaoperaatiot onnistuvat. Palkkojen ja kustannusten noustessa hypätään seuraavan rajan taakse. Jopa Pohjois-Afrikka alkaa kohta tulla ajankohtaiseksi.
Aasian suunnassa tehdään massaaa halvalla, kasvavasti mm. Intiassa ja vastaavissa, ei siis pelkästään Kiinassa. Logistiset kustannukset Euroopan markkinoille tähdättäessä saattavat aiheuttaa mietintöä kannattaa tehdä alueella vai Itä-Euroopassa, kokonaiskustannukset ovat usein suunnilleen samat.
Joten: Suomella ei ole enää aikoihin ollut kilpailumahdollisuuksia valmistavalla elektroniikkasektorilla liian kalliin työvoiman ja syrjäisen sijainnin takia. Jopa Keski-Euroopan elektroniikkajätti Unkari alkaa olla liian kallis, mutta pitää vielä pintansa keskeisen sijaintinsa vuoksi.
Automaatioasteet ovat laskeneet viimeisen kymmenen vuoden aikana jyrkästi, sillä Itä-Euroopan tai Aasian tyttö painaa linjalla sen verran halvalla, ettei robotiikka maksa itseään riittävästi takaisin. Vai välttämätön tuotantorauta ostetaan. Tulemme olettaakseni näkemään paikallisia tuottavuutta lisääviä automaatioasteiden nousuja, ennen kuin yrityksissä tehdään strateginen päätös siirtyä muualle jolloin jäljelle jää lähinnä savuavia raunioita kuten Suomessa.
"Kannustava työvoimapolitiikka" ja "työvoimapula" Suomessa tulee kuitenkin jonkinverran pitkittämään tilannetta. "Työvoimapulaa" ei oikeasti ole juurikaan olemassa, mutta sillä saadaan avattua rajat halpatyövoimalle. "Kannustava työvoimapolitiikka" pitää taas huolen siitä, että kotimaan työttömät (joita on paljon enemmän kuin julkisessa sanassa annetaan ymmärtää), saadaan pakotettua "sorvin ääreen" riittävän alhaisella kustannustasolla, jopa ilmaiseksi, kuten nykyään aika laajasti tapahtuukin. Mikä on myös pakko, sillä energian hinta tulee nousemaan radikaalisti, materiaalit eivät ainakaan juuri laske, joten kilpailukyvyn säilyttämiseksi palkkojen tulee laskea.
Johtopäätös: Vähänkään massaa valmistava elektroniikkateollisuus häviää, jos ei ole jo hävinnyt Suomesta pian. Toisaalta se on ihmisten kannalta oikeastaan se ja sama, sillä alalla maksettavilla palkoilla (kuten monilla muillakin aloilla tulevaisuudessa) ei kuitenkaan tulisi suomalainen Suomessa toimeen. Moni joutuu valitsemaan onko rahaton ja työtön vai jopa vielä enemmän rahaton ja työssäkäyvä.
Mitä enemmän mukaan otetaan suunnittelu-, tutkimus- ja innovointiaspekti ja sitä lähellä olevat funktiot, sitä enemmän vielä on mahdollisuuksia "pärjätä", mutta työttömien massoja ei tälläkään pelasteta. Eikä kansantaloutta. Osataan sitä nimittäin muuallakin tehdä (halvempaa) insinöörityötä.
Otetaanpa tähän väliin vähän muitakin mietteitä ja palataan tarvittaessa asiaan...