Olen sivusta seurannut siskoni ja työkaverini moku-suhteita, joissa nyt kohta purjehditaan avioliiton auvoiseen satamaan. Työkaverini mies on afrikkalainen, siskoni kurdi. Jos voisin jotain tehdä, niin estäisin molemmat avioliitot - sen verran törkeää on tulevien siippojen käytös mielestäni ollut jo seurusteluaikana. Alkavatko nämä miehet "kunnon miehiksi" astuttuaan avioliittoon? Toinen miehistä ainakin vakuuttelee, että Sitten Kun Olemme Naimisissa. Kokemuksia pliis, omia tai lähipiiristänne? Ja ei - en ole kateellinen vanhapiika, joka itsekin haluasi ulkkis miehen.
Avioliitto muuttaa miehen?
Evlyn
213244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 47 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksipä se papin aamen mitään muuttaisi?! Oli mies sitten mistä tahansa.... Ja jos miehet ovat tosi törkeitä jo nyt, mitähän naisten päässä taas liikkuu,että naimisiin asti kuitenkin mentävä...hohhoijaa... Juu ja olen nainen itsekin, naimisissa afrikkalaisen kanssa...
Varmasti tiedat vastauksen tahan itsekin.
Avioiduttuaan nama miehet kuten suomalaisetkin miehet, lopettavat pikkuhiljaa huomionosoitukset vaimoilleen. Kodista tulee akunlatauspaikka, josta on hyva suunnistaa silitetyt vaatteet paalla kaupungille naisia iskemaan.
Ei miehet ala naimisiin mentyaan tsemppaamaan kaytostaan paremmaksi vaan hakeavat naisten huomiota vapaammin kuin aikaisemmin, koska selusta on varmistettu.
Jos mies ei ennen avioliittoa nayta parhaimpia puoliaan, niin jatkossa on turha odottaa muutosta.
Itse olen aikoinani mennyt naimisiin kurdimiehen kanssa, (ei turkki).Juu, ne on niitä kauheita mustalaisia..
Mieheni oli ennen minua vuosia euroopassa asunut ja hyvinkin vapaamielinen ja rento tyyppi.
Naimisiin mentyämme ja sitten myöhemmin tuli uskonto takaisin elämään, eli hän elää täysin muslimielämää ruokoiluineen 5 x päivässä, ei alkoa, ei tupakkaa, ei mitään.
Ja minulle tietysti nipottaa näistä asioista. hän haluaa minun olevan kiinnostunut hänen uskostaan mutta olen tehnyt kovin selväksi kantani näihin asioihin. Toisaalta turha tekopyhyys häiritsee minua mutta yleensä annan mennä ohi.
Muutenkin han on hieman mustasukkaisempi minusta kuin seurustellessamme, ehkä koska seurustelumme oli vaakalaudalla monen monen asian takia eikä kumpikaan uskallettu olla kiinnyksissä toisiimme.
Itse en ole yhtään mustasukkaista tyyppiä, mieheni ei edes katso naisia päin, ja tästä on todellakin todisteita. (pitäisikö alkaa eäilemään? =)) Onhan se hauskaa kun nuoret tytöt ihannoi jo kaukaa mutta ei siitä häiriöksi ole. Mies itse halveksii syvästi ihmisia jotka ovat kaksinaamaisia ja jopa serkkujansa, jotka naimisissa pettävät kurdivaimojaan. Itse en siis ole huolestunut.
Eli siis suhde muuttui uskonnollisella tavalla sekä mustasukkaisuutta tuli enemmön ja hieman pientä komentamista, jota kyllä taidan itse harrastaa enemmän. Mieheni on kyllä aika kilttiä sorttia muuten.
Eli siis jos he kohtelevat huonosti jo ennen avioliittoa niin miten mahtaa käydä häiden jälkeen.
Ja pidä huoli että siskosi tutustuu kurdimiehensä perheeseen. Kaikka salailut ja kadonneet sukulaiset tai oudot tuttavat, sekä jos perhe ei "voi" puhua siskosi kanssa tai yleensä kaikki epäilyttävä kannattaa ottaa tosissaan ja vakavasti. Normaali kurdiperhe pystyy hyväksymään euro-vaimon, jopa uskonnolliset perheet.
Olen mieheni kautta tutustunut moneen kurdi-suomi pariin ja ei ole kyllä kateeksi käynyt, näen valehtelun selvästi ja sen että vaimolle ei ole kerrottu kaikkea....saati totuutta.
Nämä mainitsemani asiat miehestäni eivät mitenkään yleensä häiritse minua, eli siis ei ole hankaloittanut elämääni, hieman tavat ovat muuttuneet vain.
Itse elän vähän niin että tulee mitä tulee, ja jos se on huomenna kaikki ohi niin eikun uutta tuulta päin. So what. Elämää se vaan on kaikki.
Menin naimisiin ajatuksella että aina voi erota jos ei toimeen tulla.
"Normaali kurdiperhe pystyy hyväksymään euro-vaimon, jopa uskonnolliset perheet."
Heitäppä nyt sitten oikein asiantuntija-arvio. Hyväksyisikö kurdiperhe eurooppalaisen vävypojan? :-D
"euro-vaimon"
Ei todellakaan euro-vävyä, toisaalta niinhän en väittänyt.
... kuullut kenenkään miehen muuttuneen sammakosta prinssiksi suudeltuaan morsianta.
Mielestäni riittävän pitkä seurusteluaika on hyväksi ennen kuin avioidutaan (pätee varmaan ihan joka suhteessa).
Ainakin meillä se on ollut hyväksi, koska on saanut rauhassa ja ajan myötä (kyse vuosista) tutustua tähän toiseen.
Avoliitto on myös ollut mielestäni hyvä ratkaisu siirryttäessä avioitumiseen. Seurustelun jälkeen yhdessä asuminen näyttää yhteisen arjen kuviot, että onko elämä sopuisaa kimpassa.
Avioliitto ei ihmistä sinänsä muuta. Ja ainakin minun mielestäni on ollut hyvä ettei muutakaan.
En tiedä saako tästä puhua,
mutta itse myös sivusta seuranneena tuon esiin hieman ulkkis-miehen asemaa joka avioituu suomalaisen naisen kanssa.
Eli muuttaako avioliitto naisen?
Ei varmaan aina, mutta lähipiirissä kiva nainen seurusteli ja avioitui kivan ulkkismiehen kanssa.
Okei.
Kun avioliittoon sitten "purjehdittiin" niin mielestäni tuo mies ei muuttunut.
Naisesta tuli karkeasti arvioiden "kyttääjä".
Mies aivan takuuvarmasti on ihan perus-ukko, käy duunissa ja tykkää perheestään, ei viihdy baareissa tai kahviloissa (turha vinkua siellä nyt, ettei oo totta, koska tässä tapauksessa nyt vain on!) eikä IKINÄ ole kuulunut mitään naissotku-söhellys-juttuja tuosta kaverista.
Nainen taas avioliiton myötä on muuttunut nipottajaksi jolle ei mikään riitä.
Riidan tullen huutaa ilkeästi: menit varmaan lupien takia mun kans naimisiin, että saat kansalaisuuden ja ,blaabatiblaabati blaa.
Joskus on sopuisaa noilla, mutta saadakseen säpinää elämäänsä on riita vetäistävä jostain.
Tällöin nainen poikkeuksetta käy monikulttuuriset-palstalla käymässä läpi suurennuslasilla miehen maanmiehistä kertovia kommentteja. Ja rätkötys alkaa tyyliin: "kyllä sullakin varmaan on taipumuksia, kun siellä ne sun maan miehet taas oli...blaabatiblaabatiblaa.."
Ilmeisesti jonku vatsonin kirjoituksesta saa kunnon kicksit päivän riita-teemaan.
Avioliiton alkaessa tämän naisen ulkonäkö plötsähti, ja ukkoparka joutuu päivittäin vakuuttelemaan ÄÄNEEN (minkä tekeekin koska tykkää näköjään aidosti "lievästi" kiukkuisesta akastaan) että hän on ok ihan sellaisena kun on.
Seurusteluaikana nainen oli erittäin liikunnallinen ja aktiivinen.
Nykyään nalkuttava rasitus jota ei kaveripiirikään kestä enää kuin pieninä annoksina. Itteensä kyllä muistaa kehua joka käänteessä.
Eli ainakin tässä tapauksessa tuo mies venyy ja sopeutuu rakkautensa takia avioliittoon joka muutti naisen.
ja joskus avioliitto muutaa naisen niin, ettei se ukko enää kiinnostakaan. Eksotiikka on kadonnut ja aletaan pahimmassa tapauksessa iskemään ukkoparan "kivoimpia ja komeimpia "kavereita. Tällaista on aivan tiettävästi tapahtunut. Varmaan voittajafiilis sillä avioituneella ukolla.
Samoin kuulin tapauksesta että suomalainen mies oli avioitunut thai-naisen kanssa. Ja sitten tietyn ajan päästä vienyt naisen kasseineen joko turvakotiin tai johonki ulkkisvirastoon, koska "homma ei toiminutkaan". Tietääkö kukaan tuosta tapauksesta tarkemmin että miten se oli? Kuulemma tv:ssä jossain ulkkis-ohjelmassa käsitelty tuota. Kiinnostais tietää miten siinä oli suomalainen mies menetelly.
säälittää myös jotenki yks umpirakastunu "ulkkis"mies, joka kuskas ja haki likkakaveriaan kapakoista. Ja joo, taitaa hakea vieläki.
Likkakaveri toitottaa et ku naimisiin menee, niin hän ainaski käy kavereitten kans kapakois entiseen malliin. Kauhee kalkkuna muutenki ja tiedossa on, että roikkuu kännis vieraitten miesten kaulas. Mutta tälle ukolleen osaa sirkuttaa ummet ja lammet. Ja toki mies uskoo kaiken kun aivan rakastunut tähän likkaan.
Sen mies on muslimi, siis raitis.
Mitäs luulette, muuttuuko nainen kun avioituu?
Kiitos asiallisista kommenteista. Kertomissani esimerkeissä ei olla seurusteltu (minun mielestäni) riittävän pitkää aikaa ja tuntuu että on jonkin sortin kiire naimisiin. Papereista ei ole kummankaan kohdalla (tietääkseni) kyse, mutta haluavat tehdä naisesta "kunniallisen" - mitä se sitten onkaan? Pidemmän kaavan kihlaus tai avoliitto ei sovi pirtaan vaan naimisiin pitää mennä. Lieneekö tämä nyt sitten sitä toisenlaista Kulttuuria, josta tälläkin palstalla aina meuhkataan.
Hyvä pointti oli tuo naisen muuttuminen papin aamenen jälkeen. Pätee ainakin suomalaisten avioliittoihin ikävän hyvin. Naisesta kuoriutuu oikea Justiina, jonka sana on huushollin laki. Jos tahtoa ei saada läpi, niin sitten kiristetään seksillä tai lapsilla ja uhataan jättää ukko. Monet naiset ovat avioliitossa oikeita primadonnia. Vaativat mieheltä sitä sun tätä, mutta itse antavat vähän -tai eivät lainkaan... enkä nyt tarkoita vain seksiä. Voisin jopa väittää, että tasa-arvon nimissä naiset pitävät miehiään aikalailla sätkynukkeinaan. Ei ole teillä miehilläkään helppoa!
Tämä on tosiaankin tabu asia, kuinka ulkkis-miehiä kyykytetään noissa liitoissa. Yleisempää ja sopivampaa on täällä suomessa tosiaan puhua lähinnä tästä,että mikä suunnaton riski naiselle avioituminen ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa on.
Kyykyttämistä tapahtuu aivan varmasti näissä avioliitoissa, joissa nainen on avioitunut hieman epäselvissä fiiliksissä tai täysin tunteeseen perustuen (elikkä ihastutaan kaukorakkauteen/haavekuvaan) ja sitten petytään ja raskaasti. Jo miehen kielellinen osaamattomuus tuo etulyöntiaseman, sekä se että naisen on oltava ainakin aluksi (mikäli mies ei ole kovin kielitaitoinen)se, joka etupäässä hoitaa asioita.
Kiusallisiin tilanteisiin olen joutunut kun esim. kahvipöydässä vaimo halventaa ja kettuilee suomeksi miehestään muille miehen läsnäollessa.
Mies oli erittäin fiksunoloinen, toivottavasti ei tajunnut äänensävystä mitä se rakas vaimo siinä auko päätään. Että huhhuh muuttaako avioliitto.....ainakin joitain .
Sitten muuta...tämä ilmiö on varmaan tuttua jokaiselle ulkkikselle (varsinkin tummaihoiselle) joka suomalaisen kanssa avioituu, että miestä esitellään kuin palkinto-sonnia sukulaisissa joille on jopa vuosia ellei koko ikänsä sitten todistettava ettei ole niin kuin "ne muut ulkomaalaiset", vaan tosiaankin pohjimmiltaan kunnon kaveri.
Yheltäkään suomisulholta tokko vuosia tingataan että käytsä vieraissa pettääs vaimoas kun aika moni suomimies käy, että häh mites se on sun laitas...
Tuli mieleen vielä yks juttu kun edellinen kirjoittaja Evlyn mainitsi osuvasti tämän "primadonna-käyttäytymisen".
Tiedän ulkkis-miehen jonka vaimo on raskaana vasta muutamalla viikolla. Siis mahakin vielä litteä.
Mies sitoo jopa naiselleen kengännauhat kiinni tai laittaa kengät jalkaan, koska nainen ei voi "tilansa takia " kumartua. Tosi hienoa kun se langanlaiha nainen istuu isosti huokaisten tuolille ja alkaa piipittää miestään apuun. Katos kengät pitää saada jalkaan primadonnalle. Ja joo, kyseessä on suomivaimo alkuraskaudessaan.
Ja tää nainen muuttu just tollaseksi avuttomaksi piipittäväksi pikkulikaksi avioliiton myötä kun huomas että sillä saa mieheltä passausta ja palvontaa.
Sitten vielä yksi tapaus( sori, mä näköjään tosissani avaudun) jep, törmäsin sattumalta entiseen lukiokaveriini äskettäin kesäisenä kauniina päivänä. En kylläkään meinannu aluksi tunnistaa sitä, ennenkuin asteli moikkaamaan mua.
Hän oli nimittäin avioitunut muslimin kanssa ja pukeutunut tällaiseen viittamaiseen tummaan pitkään asuun (en tiedä mikä sen nimi on) ja ainoastaan silmät näky.
Joten joo, edellä mainitsemieni asioiden valossa väitän, että avioliitto joskus muuttaa hiukan naista (kin).
Sekä sinä että ystäväsi taidatte olla idiootteja.
Tuli mieleen tästä edellisestä varsin lyhyestä kommentista, johon joku oli purkanut kaikki mitä omassa ajatustoiminnassa kiertää:
"Voi,voi..Sekä sinä että ystäväsi taidatte olla idiootteja"
Mahtoi varmaan tulla jonkin näköinen ennätys tällä palstalla ennenkuin joku päätti purkaa huonoia oloaan ja haukkua kaikki.
Ja tämä jos mikä on otollinen palsta sille, ettei tarvi muuta keksiä aivoistaan kun haukkua kaikki. Tollakaan ei yksinkertaisesti ollut mitään muuta annettavaa keskusteluun kuin tuo yksi ainoa lause. Hän on varmaan ylpeä itsestään, että sai jotain itsestään ulos puserrettua.
Jos te suomalaiset naiset ette menisi niin sekaisin ulkomaisten miesten edessä, ongelmatilanteetkin olisivat vähäisempiä. Nyt on jotenkin noloa, kun te ette yksinkertaisesti pysty ottamaan ulkomaista miestä miehenä vaan aina on se ulkomaisuus se big deal. Tälläkin palstalla tämä näkyy kristallinkirkkaasti. Hävettää puolestanne.
Näköjään meni viesti perille.
"te ette yksinkertaisesti pysty ottamaan ulkomaista miestä miehenä vaan aina on se ulkomaisuus se big deal."
Toisen tausta tulee parisuhteessa vasta toisarvoisena tekijänä. Ensimmäisenä tulisi olla se keskinäinen ymmärrys ja kiintymys.
Kyllä tosissaan ihan miettimisen arvoinen asia on tämä kun edes harkitsee suhdetta ulkomaalaiseen mieheen.
Kannattaa tosissaan pohtia edes hetki omiakin motiiveja sitoutua tai seurustella sekä muistaa että parisuhde vaatii sopeutumista. Molemmilta.
Tässä kun ollaan mietitty noita kaikenlaisia muutoksia mitä avioliitto tuo mukanaan,
niin itse olen havainnut että suurimman muutoksen siihen parisuhteeseen tuo lasten tulo.
Olen hykerrellen havainnut kuinka esimerkiksi tuiskahteleva "pikagrilli"-luonne muuttuu lasten myötä mitä pitkäpinnaisemmaksi vanhemmaksi, jne.
Kun lapsia siunaantuu parisuhteeseen, silloin alkaa yleensä kovimmat ristiriidat jos parisuhde ei ole ollut tasapainossa tai toinen ei esimerkiksi haluaa luopua bilettämisestä tai laittaa kaverit/harrastukset perheen edelle. Eli nää on näitä asioita joita pohditaan kulttuurista riippumatta. En tiedä sitten tästä millaisia vaatimuksia äidin/vaimon/ naisen rooliin liittyy jos on toisesta kulttuurista kumppani. Tai vastaavasti isän/aviomiehen/miehen rooliin perheessä. Näistä olisi mukava tietää enemmän ihmisten kokemuksia.
Olen itse lastenhoitoalalla, ja nähnyt työssäni erilaisia perheitä ja erivärisiä lapsia vanhempineen.
Tällaiseen olen vuosien aikana kiinnittänyt ihaillen huomiota, että nää muslimilapset ovat lähes järjestään kilttejä ja jotenkin tyytyväisen ja perusrauhallisen oloisia. Kyse on siis leikki-ikäisistä. Oon ihmetelly että mikähän niiden vanhempien salaisuus on? Aika paljon niiden vanhemmat pusuttelee ja hellii ja halailee lapsiaan, ja puhuu lapsilleen nätisti (tämä perustuu siis omaan havaintoihini).
Oisko salaisuus tuo ettei hellyyttä säästellä.
Sori, jos kirjoitin aiheen vierestä mutta tuota olen tosissaan miettiny.
"estäisin molemmat avioliitot - sen verran törkeää on tulevien siippojen käytös mielestäni ollut jo seurusteluaikana".
Juu, kyllä seurusteluaika antaa käsitystä mitä tuleman pitää. Joku viisas on sanonut että jos haluat tietää tulevaisuuden suuntaa, niin tutki mennyttä. Siksi juuri on hyvä rauhassa seurustella ja tutustua siihen toiseen. Toisaalta tämänkin ymmärtää täysin, että kun toisesta tykkää, ja on paljon välimatkaa välillä, niin halu yhteen on suuri ja silloin seurusteluaika on erilainen (esim. kaukosuhteessa).
Evlyn, olisi mielenkiintoista jos kuvailisit miten ko. siipat ovat seurusteluaikana käyttäytyneet? Ymmärtäisi paremmin huolesi siskosi ja työkaverisi suhteen.
Entiselle kotipaikkakunnalleni kun tipahteli ensimmäisiä irakin kurdeja, tuli heidän mukanaan myös yksi lähes vertaansa vailla oleva casanova - hän ei pelkästään saanut paikallisia pirkkoja pedin puolelle vaan myös ihan "rakastumaankin". Nuorilta naisilta meni jalat alta ja kaikki rakkaudentunnustukset hänen suustaan otettiin todesta ja moni poikaystävä menetti tyttöystävän. Ihan julkisesti tämä nuori miekkonen niitä naisia vikitteli mutta jokainen nainen tuntui silti luulevan olevansa se hänen oikeansa ja nämä muut naiset ovat vain sekundaa ja pikku virheitä. Kovin oli vakuuttava puheistaan. Muutama lukiotoverinikin oli näitä "rakkaudesta sokeutuneita".
Nooh, pikkuhiljaa rupes porukka ymmärtämään hänen oikeaa mentaliteettiaan ja kyseiselle hurmurille lähinnä enää naureskeltiin - kun nätit suomiblondit käänsi kelkkaa tuli tilalle ne vähemmän nätit joita täällä rumasti kutsutaan esim. sotanorsuiksi.. Ja sitten alkoi uusi pirkkorumba ja moni onnekas tyttö sai menettää ensisuudelmansa tälle charmantille rakastajalle joka "ymmärsi että sisäinen kauneus on paljon arvokkaampaa kuin ulkokuori".
Tällä samalla meiningillä jatkettiin useampi vuosi, poika hommasi myös kypsempiä akkoja joilta kelan lisäksi lypsi rahaa - KUNNES pirkko numero ehkä 105 tärppäsi.
Nykyään on ollut 7-8 vuotta naimisissa. Kouluttautui, hankki töitä ja etenee urallaan aika hyvääkin vauhtia. Muksuja on kaksi ja tiedettävästi ei ole vaimoaan pettänyt kertaakaan - ei pyöri enää clubeissa ja pubeissa, keskustassa tulee harvoin vastaan muutakuin kaupassa tyyliin vaippoja ostelemassa ja yleisesti on saavuttanut tiettyä arvostusta lähiympäristössään.. Vetää nyt kuulemma jopa jotain pikku maahanmuuttajaryhmääkin. Eipä olisi uskonu. Mutta pakko uskoa kun on serkkuni kanssa naimisissa :)
Olipa hyvä tarina ja hauskasti kirjoittettu.
Oikeun nautinnöllista lukea !
Lisää tällaisia , kiitos.