Missä menee pettämisen raja?
Itse olen sinkkuna tapaillut parisuhteessa elävää naista, mutta fyysiseksi suhde ei ole vielä mennyt.
Onko se pettämistä jos nainen tapaa salaa miehen jonka kanssa viettää sitten tunteja aikaa?
Entä jos jättää kertomatta puhelimessa kenen kanssa on esim. konsertissa?
Entä jos sopii uusia tapaamisia ja antaa vieraalle miehelle yhteystietonsa?
Itse olen sinkkuna tapaillut parisuhteessa elävää naista, mutta fyysiseksi suhde ei ole vielä mennyt.
Onko se pettämistä jos nainen tapaa salaa miehen jonka kanssa viettää sitten tunteja aikaa?
Entä jos jättää kertomatta puhelimessa kenen kanssa on esim. konsertissa?
Entä jos sopii uusia tapaamisia ja antaa vieraalle miehelle yhteystietonsa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tapauksesi on klassinen tapaus pettämisestä.
Eli salaillaan asioita kuten toista sukupuolta olevien ihmisten tapaamisia kumppanilta.
Kohta ollaan sängyssä sitten ja sen jälkeen joku tulee ja sanoo että "se vain tapahtui".
Se että antaa yhteystietonsa ei vielä ole pettämistä jos kyseessä on ystävyys mutta tällöin ei pitäisi olla ongelmia kertoa siitä kumppanille mutta jos näin ei käy niin kyllä siinä suunnitellaan pettämistä.
Tiedät kyllä itsekin että se on pettämistä vaikka fyysistä kanssakäymistä ei (vielä) harrastetakkaan.
Kaikki mitä et voi kumppanille ketoa on pettämistä, jyrkältä kuulostaa mutta näin se on!
välttämättä, ei ollenkaan. Itseäni ihmetyttää miksi monet pitävät "salaamista" pettämisenä ja nimenomaan negatiivisena asiana. Mielestäni "salailu" eli kertomatta jättäminen on useinkin todella aiheellista, riippuu tilanteesta. Joskus jopa hyvää käytöstä.
Että jos ihmiset sopivat tapaamisia ja viettävät tuntikausia keskustellen keskenään kertomatta tästä koskaan kumppaneilleen on ihan hyväksyttävää toimintaa?
Salaaminen on salaamista ja miksi salata jotain ellei kyseessä ole arkaluontoinen asia?
Ja mihinkä tällaisilla tapaamisilla oikein pyritään oikein muuhun kuin tutustumaan paremmin tai tähyilemaan aidan toiselle puolen?
En ymmärrä tuota en.
Kyllä näen sen vahvasti sillätavoin, että ystävien kanssa voi seurustella tuntikausia kertomatta siitä kumppanille. Ja jos on tällainen "paha tapa" viihtyä ystävien seurassa, niin mitä sitä kumppanilleen liikaa mainostamaan, etenkin jos tämä istuu aina kotisohvalla? Voi tulla paha mieli toiselle...
Ja mitä henkilökohtaiseen elämääni tulee, niin välillä salaan etenkin parin naispuolisen ystäväni tapaamisia... vaikken suinkaan ole lesbo. Kaikkea muuta. Tämä siksi, että mieheni jostain syystä jotenkin pitää miespuolisia ystäviäni luotettavampina kuin naisia... Sovinismia? No, ainakin epätasa-arvoista. Vaikka ei kovin yleistä niin ei harvinaistakaan, että mies on mustasukkainen ainoastaan naisystäville...
Sekoitat nyt ystävien tapaamisen siihen että ihmiset suunnittelevat yhteisiä menoja ja lähentyvät toisiaan vähitellen.
Tiedät kyllä itsekin mistä silloin on kysymys, se on pettämisen esiaste ja jo pettämistä sinällään.
Jos kumppanisi tivaisi jostakin syystä mitä tapahtui ja miksi niin miten sitten vastaisit?
On kuitenkin todennäköisempää, että ystävyys "kehittyy" uskottomuudeksi kuin ihan satunnaiset tapaamiset uuden tuttavuuden kanssa.
Olet oikeassa, että itse tietää, jos pettää. Mutta pettämisen kaikkein sekavin juttu onkin se, että todellakin TIETÄÄ pettävänsä, mutta se ei yhtään TUNNU siltä.
Jos käy kerran vieraissa - tai vain tapaa pari kertaa jonkun toisen - ja myöhemmin katuu sitä, niin silloin tietää pettäneensä tai ainakin melkein. Sekä myös TUNTEE pettäneensä.
Mikäli käy usein vieraissa tai on rinnakkaissuhteessa, taaskin tietää olevansa uskoton, muttei välttämättä TUNNE olevansa uskoton.
Eli, jos tuntisin olevani uskoton - kertoisin asoita tivaavalle puolisolleni mistä on kysymys. Mutta ellen tuntisi olevani uskoton, niin en kertoisi.
pitävät pettämisenä vasta YHDYNTÄÄ. Minun mielestäni pettämistä on jo muutaman tunnin keskustelu kahdestaan jos siinä ilmiselvästi yritetään tutustua toiseen lähemmin - vaikka vaan henkiseltä puolelta. Ollaan nimittäin hieromassa lähempää tuttavuutta jonka kumpikin odottaa vievän suhdetta eteenpäin.
Siispä ystävienkin (vastakkaista sukupuolta) kanssa seurustelu on siis pettämistä. Jo vain...
Minun ystäväni oli sitä mieltä, että PETTÄMISTÄ ON NÄHDÄ UNTA TOISISTA MIEHISTÄ.
Pettämistähän voisi olla vaikka jos jää kaupan kassaneidin kanssa vaihtamaan jonkun sanan.
Mikäpä minä olen ketään arvostelemaan, mutta ihmettelen, että miksi ylipäätään noin ajattelevat ihmiset ovat parisuhteessa tai ylipäätään yrittävät seurustella kenenkään kanssa....ei voi ymmärtää, ei millään.
Nykyään on muotia kokeilla bi-seksuaalisuutta ja samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröidä suhteensa. Ajan viettäminen samaa sukupuoltakin olevien ystävien kanssa tai aivan uuteen ihmiseen tutustuminen voi siis olla pettämistä. Mistäs sitä ikinä tietää, minkä uuden puolen kultasi juuri on itsestään löytänyt. Ja ettei vaan katselisi sillä silmällä naapurin koiraa/ lehmää.
mitä et uskalla puolisollesi/kumppanillesi kertoa totuuden mukaisesti. Fyysisellä tasolla kaikki (poskipusua, taputus-halausta lukuunottamatta) on pettämistä. Turha edes yrittää selittää muuta.
Miksi salata, jos salattavaa ei kerran ole?
Jos taas ymmärtää ihmisten välisistä vuorovaikutustaidoista jotain, ei pidä kertomattajättämistä pettämisenä.
keksii selityksiä olemisestaan niin eihän silloin voi olla puhtaat jauhot pussissa. Kyllä se on pettämistä. Ei pidä mieltää pettämistä vain seksiin.
..että kaikki mitä voit tehdä puolisosi nähden, ei ole pettämistä... toinen asia on sit taas se jos puoliso näkee jotai ja omasta mielestä se ei oo mitään, siinä voi tulla tulkinnallinen häiriö..
ettei ihmisiin tutustumisessa - sukupuolesta huolimatta - ole mitään pahaa eikä asiassa mitään salattavaa?
ja vaikka haluaa kyseisen tyypin esitellä sitten miehelleenkin jos tavattava on ollut ihan täysjärkinen? tai jos se sitten vaikuttaa kuvittelevan jotain muuta niin sillehän voi aina haistattaa pitkät?
nimimerkillä shanti kirjoitetut tekstit:
http://kaksplus.fi/keskustelu/t976379,25
Mielestäni pettämisen raja kulkee siinä, jos tekee jotain sellaista, jonka tietää loukkaavan toista.