Olen äärimmäisen herkkä ihminen. EN kestä yhtään kritiikkiä vaan rupean samantien itkemään jos saan kuulla itsestäni jotakin negatiivista. Varsinkin jos tiedän asian olevan totta.
Itken myös helposti vastoinkäymisissä. EN vain onnistu itkun pidättämisessä.
Mitä te ihmiset ajattelette tällaisista itkupilleistä? En todellakaan ole pumpulilapsi vaan voisi sanoa, että päinvastoin.
Itken myös helposti vastoinkäymisissä. EN vain onnistu itkun pidättämisessä.
Mitä te ihmiset ajattelette tällaisista itkupilleistä? En todellakaan ole pumpulilapsi vaan voisi sanoa, että päinvastoin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Naisen herkkyydellä tuskin on juurikaan merkitystä jos otetaan esimerkiksi parisuhde markkinat eli suurinosa miehistä lähinnä herttaiselta kuin haittana.
Mutta toisinpäin se onkin sitten eri juttu! Jos mies osaa näyttää tunteensa ja jopa itkeäkkin (ei nyt julkisesti) niin saa kyllä sinkkuna pysyä!
Itse olen luonteeltani kyllä vahva ihminen muuten mutta puran
Ei nainen, eikä mies. Itkeä siis saa, mutta ei joka asiasta. Ön äärimmäisen rasittavaa huomata että joku on ainainen itkupilli.
Naisen herkkyydellä tuskin on juurikaan merkitystä jos otetaan esimerkiksi parisuhde markkinat eli suurinosa miehistä lähinnä herttaiselta kuin haittana, ei mua ainakaan haittaisia!
Mutta toisinpäin se onkin sitten eri juttu! Jos mies osaa näyttää tunteensa ja jopa itkeäkkin (ei nyt julkisesti) niin saa kyllä sinkkuna pysyä!
Itse olen mielestäni luonteeltaan vahva ihminen mutta puran turhautumisen ja pahan olon mieluummin itkemällä (omissa oloissa) kuin purkamalla muulla tavalla ja se yleensä helpottaa. Olen ymmärtänyt että naiset ei oikein ymmärrä tuota ja pitää outona!
En ymmärrä! Minusta on varsinaisen hienoa että mies itkee. Vain oikea mies itkee. Toki kunhan ei tee niin jatkuvalla soitolla, ei se ole sitten hienoa niin naiselle kuin miehellekään :)
Minä en pidä sinua outona, lienenkö itse sitten outo vai miten. Hienoa että mies itkee, en oikein muuta voi sanoa. Itse itken suhteellisen herkästi. Lähinnä jos eläimille tai viattomille ihmisille tehdään pahaa, alan itkeä helposti. Esim en voi sietää yhtä mainosta jossa kysytään: Mitä jos kukaan ei auttaisi. Näytetään vanhuksen tarvitsevan apua (tämä lyö minut kyyneliin), ihmiset kaatuilevat eikä kukaan auta. Ehkä olen liian herkkä.
Jos kukaan nainen tietää etunsa niin sinulla on kovaa vientiä! Rohkaistu vaan, ei itkeminen ole mikään häpeä. Jos tuntisin sinut, olisin varmasti kaapannut sinut jo parempaan talteen :D
No en nyt tiedä voiko sitä sanoa hienoksi jos mies itkee mutta minulla nyt sattuu olemaan tälläinen tapa purkaa asioita mitkä painaa mieltä.
En nyt tietystikkään koko ajan itke vaan myös lähinnä tilanteissa esim. hautajaiset tai rakkaan eläimen, hyvän ystävän kuolema tai muuten vaan huono mieli. Sitten myös ääripäässä jonkin hienon kappaleen kuuleminen voi saada silmät verestämään, esimerkkinä nuoruudesta ala-asteella sotaveteraanien kuoron mahtavasti laulama kappale sai kyllä liikuttumaan ja tipat linssiin.
No vientiä ei valittavasti ole suuremmin ollut tähän 26 ikään asti vaikka ihan keskivertojäppisen näköinen ja kokoinen mielestäni olenkin mutta epäilen että tuo "herkkyys" on ollut osasyynä siihen etten itse ole lähestynyt naisia kauhean aktiivisesti!
En tietenkään häpeä itkeä mutta itse pidän sitä enemmän haittana kuin hyötynä näissä asioissa.
No ehkä tuo kuulostaa joidenkin mielestä oudolta mutta enpä voi oikein omaa tahtoa ja luonnetta muokata joten pakko tyytyä siihen mitä on ja miksi on syntynyt!
Ihan ok minusta jos aidot tunteet tai myötätunto saa vedet liikkeelle.
Toisaalta sitten taas asiallisesta kritiikistä vollottaminen menee enemmänkin ärsyttävän puolelle. Tulee mieleen, että yrittääkö tämä ihminen luistella vastuustaan tai ikävästä tilanteesta turvautumalla itkun voimaan sen sijaan, että koettaisi käsitellä asian aikuismaisesti. Voi olla työyhteisössä tosi rasittavaa, jos yhtä kohdellaan silkkihansikkain (esim. ei laiteta kohtaamaan ikäviä asiakkaita) ettei tulisi noloja itkutilanteita, ja muut saavat siksi enemmän ikäviä hommia.
En minä nyt tietenkään voi ruveta tuomitsemaan, jos tuo itkuherkkyys on täysin omaa itseäsi, mille et mitään voi.
Voisi auttaa jos saat itsellesi selvitettyä reaktion syyt. Onko kyse vain ikävästä tunteesta (häpeä, pettymys) joka purkautuu opitulla keinolla ja miten tuo keinon saisi vaihdettua? Vai onko laukaisin jossain syvemmällä, pettymyksessä tai surussa josta ei päästy yli ja se jäi pysyväksi pinaumaksi joka irrottaa kyyneleet pienestäkin asiasta?
Ratkaisu joka tapauksessa voi hyvinkin olla pelkkä puhe. Kun tilanne tulee eteen, pillitä vaan, mutta sano sille joka paikalla on että älä välitä siitä, ole kuin en parkuisikaan. Sano sanottavasi joka tapauksessa, nämä eivät ole säälinhakua vaan reaktio josta en pääse eroon etkä voi sille mitään.
Asiallisuus enne kaikkea, muuten voi olal että itkua pidetään herkästi säälinhakemisena ja sinua pumpulilapsena joka saa parilla kyyneleellä haluamansa.
***
"Vai onko laukaisin jossain syvemmällä, pettymyksessä tai surussa josta ei päästy yli ja se jäi pysyväksi pinaumaksi joka irrottaa kyyneleet pienestäkin asiasta? "
Mitäs jos onkin? Mitä voin tehdä, päästäkseni eroon niistä?
auttaa psykologi parhaiten. Oletan että olet itse jo yrittänyt tulkata omaa mieltäsi ja etsiä sen lähteen.
Ei ole lainkaan mahdotonta että reiki tai vyöhyketerapia voisi auttaa avaamaan solmuja psyykessä, olen monesta tapauksesta kuullut ja hoitanut myös itse. Vois keatää vuosia psykologin tai terapeutin saada sinut avaamaan nuo solmut, nuo toiset konstit toimivat toki nopeammin... mutta varjopuolena, helpotus voi olla väliaikainen, jos syy on syvällä psyykessä, se solmiuuu kyllä tukokseksi uudestaan.
Jos siis kyse on syvästä ongelmasta. Sinä sen parhaiten osaat selvittää.
***