Joskus vuosia sitten kirjoittelin netissä erään turkkilaisen kanssa. Keskustelu meni lopulta siihen että tämä mies sanoi olevansa rakastunut ja suunnitteli häät ja kaikki. Pidin koko juttua aika hauskana, mutta en pystynyt ajattelemaan mitään tuollaista vakavasti. Meidän piti tavata mutta viime hetkellä peruin koko jutun. Voiko ihminen muka olla oikeasti rakastunut jos ei ole koskaan edes tavannut? Pidin kirjoittelua tuolloin lähinnä hauskanpitona mutta en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin jonkun kanssa, jota en ole edes tavannut. Epäilin myös jatkuvasti miehen puheita ja todellisia tarkoitusperiä.
Nyt se kirjoitti minulle taas ja vaihdoimme kuulumisia. Tein selväksi etten halua olla mitään muuta kuin ystäviä ja että lopetan kirjoittelun heti alkuunsa, jos se alkaa ehdotella jotain. Nyt tämä mies kuitenkin alkoi syyllistää minua tuosta vanhasta jutusta: lähetti minulle kauan sitten kirjoittamiani viestejä, kertoi saaneensa takiani hermoromahduksen ja käyneensä puoli vuotta psykiatrilla. Ei enää koskaan uskalla luottaa kehenkään eikä rakastua keneenkään naiseen. Voiko tämä olla totta?! Tuskin kukaan huvikseen keksii tuollaista tarinaa. En voi muuta kuin katua että aloin tuollaiseen nettikirjoitteluun. Onneksi en koskaan tavannut tätä tyyppiä, varmasti olisi käynyt huonosti jos olisin jättänyt sen paikan päällä..!
Nyt se kirjoitti minulle taas ja vaihdoimme kuulumisia. Tein selväksi etten halua olla mitään muuta kuin ystäviä ja että lopetan kirjoittelun heti alkuunsa, jos se alkaa ehdotella jotain. Nyt tämä mies kuitenkin alkoi syyllistää minua tuosta vanhasta jutusta: lähetti minulle kauan sitten kirjoittamiani viestejä, kertoi saaneensa takiani hermoromahduksen ja käyneensä puoli vuotta psykiatrilla. Ei enää koskaan uskalla luottaa kehenkään eikä rakastua keneenkään naiseen. Voiko tämä olla totta?! Tuskin kukaan huvikseen keksii tuollaista tarinaa. En voi muuta kuin katua että aloin tuollaiseen nettikirjoitteluun. Onneksi en koskaan tavannut tätä tyyppiä, varmasti olisi käynyt huonosti jos olisin jättänyt sen paikan päällä..!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jep, osaa sitä naisetki kirjotella ajankulukssen netissä pehmosia, näytellä kiinostunutta ja vedättää.
Mikäs siinä, eihän se rikos oo.
Mut jos mies tekee samaa, niin heti on pää suurinpiirtein pölkyllä...
Mistäpä tuosta tietää varmasti, mutta kyllä ihmiset romahtavat joskus vähemmästäkin. Persoonalliset taustat, herkkyyserot ja kulttuurit ovat niin erilaisia. Ei ehkä kannata pelleillä kenenkään tunteilla edes netissä. Ja jos jo tapaamiseen asti ollaan menossa, niin ei se pelkkää vitsailuakaan voi olla. Tiukimman islamintulkinnan mukaan on miehen ja naisen, jotka ovat kahdestaan suljetussa tilassa, avioiduttava.
Psykiatrina olisin kehottanut jättämään yhteydenotot, mutta eihän sellainen ketään estä. Ihmiset haluavat yleensä selvittää asiansa niiden kanssa, jotka ovat olleet osallisia niihin.
Tunteilla, ne eivät ole leikin asia...ajattele paremmin seuraavalla kerralla...älä ala edes juttelemaan muslimi miesten kanssa, jos et ole kiiinostunut, koska, se kultturi on niin erilainen ja naisten käytös tulkitaan erilailla... Muslimit tekee näin, avioliitot päätetään, ennenkuin välttämättä tutustutaan aviopuolisoon, koska yhteiselämää ei saa olla, ennen avioliittoa. Hän oli todella rakastunut, minä myös löysin puolisoni näin.. ja olemme onnellisia. Älä tutustu ihimsiin, jos et todella tiedä heidän tarkoitusperiään, tämä mies oli tosissaan ja sinä särjit hänen sydämen..
Olen vuosien myötä niin tottunut pettäviin ja valehteleviin miehiin, etten voinut kuvitellakaan että joku olisi ihan oikeasti tosissaan sellaisen ihmisen kanssa jota ei ole edes tavannut. Tästäkin otin opikseni enkä enää ikinä deittaile netissä.
Miksi sitten halusit mennä tapaamaan valehtelijaa ja pettäjää? En tarkoita ainoastaan sinua, vaan yleensäkin ihmisiä, jotka harrastavat nettideittailua kieli poskessa. Ihmissuhteet köyhtyvät netin myötä ja syöksykierrettä lisää se, että niitäkin joita pidetään vitsailijoina, ollaan valmiit tapailemaan virtuaalisesti ja jopa todellisuudessa. Olisiko parempi tehdä heti aluksi selväksi, mitä ollaan tekemässä? Jos toinen puhuu avioliitosta ja olet itsekin tosissasi, niin sitten toimitaan sen mukaan tai pistetään homma poikki.
Monissa maissa avioliittoon mennään aivan erilaiselta pohjalta: on vanhemmat tai puhemiehet/naiset tai avioliittotoimistot, jotka järjestelevät asiat. Rakastuminen merkitsee toista kuin täällä. Nähdään ehkä kuva ehdokkaasta ja jos tämä herättää myönteisiä mielikuvia, niin päätös tehdään ehkä jo siinä vaiheessa. Ja sellaisetkin avioliitot ovat sitten ihan oikeita, vakavia avioliittoja.
Netissä vietetyt intiimit keskusteluhetket voivat toiselle osapuolelle olla ainoa mahdollisuus tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Se mikä meille on jotain kevyttä höpinää, voi toiselle merkitä syvällisintä keskustelua, mitä hän on koskaan käynyt.
Mitä tyydytystä yleensäkään saa siitä, että hupailee nettideittaillen? Tietysti voi olla hauskaa sanailla, jos toinen osapuoli on joku huijari, joka yrittää vain viedä rahasi esimerkiksi pyytämällä lähettämään jotain rahasiirtoa. Mutta aika moni tässä maailmassa haluaa ihan oikeasti naimisiin.
Monesti tuntuu, että nää vedättäjät ja ajankulukseen toisille "kivoja" kirjoittelevat yksinkertaisesti unohtavat, sivuuttavat sen tosiseikan tai eivät tajua että siellä toisessa päätteessä on todellinen ihminen eikä joku tietokoneen virtuaaliosa.
Itse asiassa olisin halunnutkin tavata ja sillä tavoin tutustua paremmin, mutta mies oli jo järjestämässä häitä ja oli sitä mieltä että pitää mennä saman tien naimisiin kun tavataan.. Tietysti selitin monta kertaa että haluaisin ensin tutustua paremmin mutta ei tuntunut kuuntelevan. Alkoi vähän pelottaa enkä halunnutkaan ryhtyä mihinkään.
Turkki ei ole niin islamilainen maa, etteikö siellä miehet voisi ihan normaalisti tutustua sekä paikallisiin että ulkomaalaisiin naisiin. Jos joku ei pysty minkäänlaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen toisten kanssa livenä, en usko että vaimon löytäminen ja häiden suunnittelu netissä on oikea ratkaisu. Lisäksi jos mies haluaa mennä saman tien naimisiin kun tavataan, on aika hälyttävää mun mielestä.. Kuka tahansa voi teeskennellä normaalia pari päivää.
Ankarassa on melko vähän ulkomaalaisia ja turisteja vielä vähemmän. Turkista löytyy myös tiukempaa islamilaista porukkaa. Olet varmaan nähnyt uutisia liittyen esimerkiksi huiviasiaan. Naapurit voivat seurailla tekemisiä jne. Uskonto vaikuttaa. Olen tavannut joskus erittäin länsimaisen oloisen naisen, joka esitteli minut saman tien pojalleen eikä varmasti olisi harmitellut, jos olisi vietetty häitä melkein heti perään.
Minusta tuo häiden sunnitteleminen netissä kalskahtaa vähän hämärälle ja viittaa siihen, että jotakin muuta on ollut hakusessa ja lähinnä pettynyt turhautunut, kun kauan käytetty aika on mennyt hukkaan, voin olla titenkin väärässäkin..
Ensinnäkin aika harva turkkilaismies käy psykiatrilla, saatikka puoli vuotta, ihan senkin takia ettei siihen ole rahaa. Pelkkä yksikin lääkärinkäynti voi olla kallis.
Ja toi syysllistäminen voi olla yksi keino saada taas huomiosi. Kuvittelisin, että jos hän on kunnon turkkilainen mies häm voi ehkä haaveilla häistä, mutta ei kuitenkaan suunnittele kaikkea valmiiksi jo netissä. Minkälainen varallisuustilanne hänellä on? Mitä tekee työkseen? Missä kaupungissa asuu?
Tuo huomion hakeminen tuli minunkin mieleeni tässä jutussa... Kyseessä ei ole mikään teini vaan kolmekymppinen työssäkäyvä mies. Asui Ankarassa mutta kertoi joutuneensa muuttamaan Antalyaan tämän jutun jälkeen. Varallisuustilanteesta en tiedä, sanoo olevansa valtion virassa ja kohtuullisen hyvä palkka, mutta en tosiaan tiedä mitä pitäisi uskoa. Kovasti on minua syyllistänyt ja yrittänyt saada huomiota. Mutta miksi vasta nyt näin pitkän ajan jälkeen..?
Valtion virkamies, hmm..ja nyt muutta Antalyaan turistikohteeseen, en sitten tiedä kuinka paljon siellä on töitä virkamiehille..Jos hän asuisi vakituisesti Ankarassa saattaisi tilanne olla vähän eri, mutta tosiaankin riippuu siitä mitä tekee, onko tarjoilijana vai sitten ihan oikeasti virkamiehenä. Saa asiat ihan eri valoon ikävä kyllä..Mutta tosiaankin en usko, että kukaan turkkilainen mies laittaa rahaa puolen vuoden psykiatri käynteihin sen takia, että nettirakkaus jättää..
minusta otat hänen sanansa vähän turhan vakavasti. Turkkilaiset rakastavat draamaa ja helposti liioittelevat. En usko psykiatrin käynteihin, jos pohjalla ei sitten ole jo ollut jotain muuta ja sinä sitten olet ollut se viimeinen napsahdus. Valtion/kunnan virkoja nyt on joka kaupungissa, ihan niinkuin kaikkissa muissakin maissa. Ja vaikka Turkki onkin maallistunut ja moderneja ihmisiäkin löytyy, niin aivan kuin edellä joku sinulle jo kertoikin, niin on niitä, jotka eivät ymmärrä seurusteluja saatika sitä, että joku voi netissä kirjoitella vain puoli vakavissaan. Ja seurustelu on kuitenkin Turkissa eri asia kuin meillä, ei mitenkään niin vapaata vaan yleensä ajatellaan johtavan avioon.
ainiin. vieläkö hänen kanssaan kirjoittelet? Jos kirjoittelet, niin miksi?
Veikkaanpa, että kaveri ei ole olut tosissaan missään vaiheessa. Vaikuttaa siltä, että ihan vain hauskaa pitää eikä ole tarkoittanut mitään vakavasti otettavaksi.
Ei kaikki mairittelut ole iskuyrityksiä, mutta jos ne sellaisiksi uskot, ei kait kukaan mies jätä tilaisuutta käyttämättä?
ja tyyppi onnistu syyllistämään minut tosipahasti.
Vaikka olisin tiennyt hänen leikkinenn kanssani ja rakastuneen samantien toiseen, minun mielestäni oli todistettava että minä en leikkinyt ( kuten en tehnytkään).
Loppujen lopuksi ja monen vuoden vääntöjen jälkeen tyyppi tunnusti miten kurjaa on elää ko. maassa, joten on mahdotonta tietää kuka on todella ja oikeasti rakastunut.
tämä oli myös islamilainen maa, tiukempi kuin turkki uskonnoltaan.
Koska sekin on totta, että monissa sellaisissa maissa miehet voivat istua tuntikausia chattaamassa ja monen eri naisen kanssa. Toki joku voi oikeastikin rakastua ja olla rehellinen.
Olen samaa mieltä, että ihmistä ei voi tuntea pelkän netin kauttakaan, mutta on se toinenkin puoli, että voit olla vaikka 10 vuotta naimisissa ihan suomalaisen kanssa, ja hän tekee jotain, mistä huomaat, että et ole tuntenut koko ihmistä.
Mutta yritä olla syyllistämättä itseäsi, vaikka kurjalta ja pahalta tuntuukin, että ihminen jonka tunnet, mahdollisesti, on onneton sinun takiasi.
välillä tuntuu arabeilla olevan tapana voimakkaasti syyllistää ja haukkua sen jälkeen, jos ei asiat menneetkään niin, kuin he olisivat halunneet.
"välillä tuntuu arabeilla olevan tapana voimakkaasti syyllistää ja haukkua sen jälkeen, jos ei asiat menneetkään niin, kuin he olisivat halunneet." on totta ikävä kyllä :-((
arabeista, en voi sanoa, että kaikki olisivat sellaisia.
voidaan myös todeta, että sama pätee osaan suomalaisista miehistä:)
Nykyisin olen naimisissa saman maan kansalaisen kanssa, josta kertomani mies oli, mutta tämän miehen tapasin "livenä".
koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan ja mistään ei voi olla varma, ei etenkään ihmisten kohdalla. Riskinsä on kaikilla avioliitoilla ja avioliitto saattaa onnistua, kun on valmis hoitamaan sitä ja tekemään työtä sen eteen.
Mieheni kertoi, että ko. maasta on aina tapana surra ja huudella perään, saattaa olla vaan " tapa" siis.
Mutta toisaalta, ellei ota riskejä ja uskalla uskaltaa, ei kohta uskalla elää.
kansasi :-)