No aloitetaan nyt sitten Sammyn toiveesta myös seuraava ketju. Eli sama kysymys Queen II:sta: kolme suosikkia ja huonoin biisi.
Tämä on kyllä täysin mahdoton tehtävä (ainakin minulle), sillä II on mielestäni Queenin paras levy jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tämän lähemmäs teemalevyä Queen ei (ikävä kyllä) ikinä urallaan tullut.
Tässä kuitenkin oma kompromissien täyttämä listani: (Queen II)
1. Procession/Father To Son: Näitä kahta tuskin voi toisistaan erottaa. Upea intro levylle. Father To Son ei varmaankaan ole Brianin paras sävellys (melodiakin on aika monotoninen moneen muuhun verrattuna), mutta jokin tässä biisissä on minua aina viehättänyt. Kenties se on se keskiaikainen tunnelma, johon biisi aina minut vie.
2. White Queen: Kenties kaunein Brianin balladi ikinä. Kitaratyöskentely on jälleen kerran täydellistä, etenkin soolossa, jossa ensin herkistellään akustisella ja sitten Red Special jyrähtää tunkeutuen selkäytimeen saakka. Myös sanoitus viehättää.
3. Black Side: Miten verrata toisiinsa hullunkurista Fairy Feller's Master Strokea ja sydäntäsärkevää Nevermorea, tai joka suuntaan poukkoilevaa The March Of The Black Queenia ja tarttuvaa Seven Seas Of Rhyeta? Sen verran upeita ja monipuolisia tekeleitä Freddie sai tässä vaiheessa aikaiseksi, että tehtävä on lähes mahdoton, mutta sanotaan tähän nyt sitten vaikka Seven Seas Of Rhye ihan vain sen takia, että ilman biisin menestystä singlelistoilla Queenin ura olisi todennäköisesti päättynyt tähän levyyn. Ja onhan se mahtava pianoriffi, kerrassaan räjähtävä intro.
Heikoin lenkki: tekisi mieleni sanoa The Loser In The End, koska se ei oikein sovi levyn teemaan, mutta sanon kuitenkin Ogre Battle. Jostain syystä en ole ikinä tykännyt tästä biisistä. Jotenkin biisin eri osiot eivät vain sulaudu mielestäni täydellisesti yhteen.
P.S. Jälleen levyltä pois jätetty biisi (7SOR-sinkun b-puolelta löytyvä See What A Fool I've Been) olisi se heikoin lenkki, eli oikean valinnan tekivät, kun eivät biisiä levylle laittaneet. :)
Queen II - 3 parasta ja paskin
4
454
Vastaukset
- S W W L
No niin! Unohtakaa siis se mitä aiemmin kirjoitin Queen ykkösen alle. Nyt siis joka levylle oma ketjunsa! :)
1. The March Of The Black Queen: Selvästi Bohemian Rhapsodya enteilevä, niin melodiansa kuin tyylinsä osalta ja loppua kohti paranee vain koko ajan. :) Myös Roger pääsee antamaan laulunäytteen biisissä vaikka kakkosella onkin yksi hänen kokonaan laulamansa biisi.
2. Nevermore: Kaunista, komeaa ja enkelimäistä! Freddien, Brianin ja Rogerin Queen-harmoniat pääsevät oikeuksiinsa!
3. White Queen: Queenin Onnettomast rakkaudesta kertovat biisit ovat jostain syystä aina koksettaneet minua. Melofia toimii ja Hairfred-kitaran tuoma sitar-meininki tuo biisiin hyvän lisän muuttuen lopulta Brianille tyypilliseksi sähkökitarasooloksi.
Heikoin lenkki: Soul Brotherin tavoin minäkin päädyin Ogre Battleen, sillä biisin aloittavasta Rogerin komeasta ja korkeasta äänestä huolimatta biisin melodia ei kitaraintroa lukuunottamatta oikein iske.- Sammy who was low
Edellinen viesti oli siis minulta, mutta lyhensin sen siksi koska massapostitusspämmirobotti ei muuten olisi päästänyt viestiäni läpi.
- Bad Co.
Syöksytäänpä sitten seuraavan kaunokaisen kimppuun....
Queen II
1-3. Tältä klassikkolevyltä ei oikein kolmea parasta pysty millään irrottamaan upeista kokonaisuuksista, vaikkakin levyn "Valkoinen" puoli ehkei niin hyvä olekaan, mitä "Musta", mutta silti....erityismaininnan saavat "Nevermore" - kenties kaunein pianolla tehty ballaadi, jumalainen!, "White Queen" - samalla linjalla edellisen kanssa, aivan käsittämättömän hieno kokonaisuus, "Ogre Battle" - omia suuria suosikkeja tältä levyltä, Brianin upeille edes-takaisin nauhoitetuille kitaroille vielä erityismaininta. Myös Freddien lauluosuus tuo biisiä kuunnellessaan mielikuviin keskellä taistelutannerta heiluvan ja mitäänpelkäämättömän sotapäällikön. "March of The Black Queen" sen sijaan menee omissa valinnoissani melkein samaan kategoriaan BoRhapin kanssa, vaikkei koskaan ole sille kuuluvaa mainetta saanutkaan...
Heikoin lenkki: Levy, jolta ei oikeastaan löydy yhtään selkeästi muita huonompaa kappaletta. Jepjep! - Vanha fani
Parhaat
1. White queen
- varsinkin keikoilla Freddien pianottelu ja Brianin kitarointi soivat hienosti, toki studioversiokin on hieno
2. Father to son
- Tästä biisistä olen aina pitänyt
3. Funny how love is
- Olen aina rakastanut tätä biisisä, vaikka se lieneekin levyn simppelein
Heikoin
- Tällä levyllä ei oikein heikkoja ole, jote pakko sanoa taas Seven seas of rhye, koska poppipalana se eroaa pahiten levyn muuten progressiivisestä linjasta
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 542548
- 622432
SDP:n lyhyt selviytymisopas
1. Komitea on vastaus, oli kysymys mikä tahansa Jos maailma on muuttumassa tai jossain palaa, demari ei hätiköi. Ensin p181919- 621732
- 541700
Mitä se olisi
Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?41925Toivoisitko
Toivoisitko, että kaivattusi olisi introvertimpi tai extrovertimpi? Itsenäinen tai tarvitsisi enemmän apua/sinua? Osoit111847Nanna Karalahti :Paljastus bisneksistä Jere Karalahden kanssa!
Ottanut yhteyttä seiskalehden toimittajaan ja kertonut totuuden yhteisestä Herotreeni-nimisestä verkkovalmenuksesta.118807Sotekeskus
Aloite on hyvä, kiitokset siitä. Mutta jos olette yhtään seuranneet hyvinvointialueen kokouksia niin sehän on jo nuijit36787- 40713