Niin, kyllähän tuota harjoitellaan jo...
Lähinnä mietityttää tuo taloudellinen puoli, ollaan jo 4 vuotta yhdessä asuttu avopari, itse olen työelämässä ja kulta valmistui keväällä. Hänelle ei töitä ole löytynyt, peruspäivärahalle pääsi kun oli opiskelujen lomassa yhden vuoden ollut työssä.
Itse teen kokopäivätyötä, brutto n 2000€/kk. Asutaan vuokralla ja maksellaan ylisuuren auton lainaa pois. Mitään asumistukia tms. emme saa, keskustan kaksion vuokra nielee 650€/kk, Eli autolainan ja vuokran jälkeen jää n 600€ käytettäväksi ruokaan, vaatteisiin, polttoaineisiin jne.
No, tulipa sepustettua. No, vauvakuume jyllää ja mietitään kovasti, että tehdään sitten noi muksut, kun ei töitä ole löytynyt. Mutta miten taloudellisesti, joudutaanko pulaan, vai minkä verran jälkikasvu lohkaisee menoista ?
Lähinnä mietityttää tuo taloudellinen puoli, ollaan jo 4 vuotta yhdessä asuttu avopari, itse olen työelämässä ja kulta valmistui keväällä. Hänelle ei töitä ole löytynyt, peruspäivärahalle pääsi kun oli opiskelujen lomassa yhden vuoden ollut työssä.
Itse teen kokopäivätyötä, brutto n 2000€/kk. Asutaan vuokralla ja maksellaan ylisuuren auton lainaa pois. Mitään asumistukia tms. emme saa, keskustan kaksion vuokra nielee 650€/kk, Eli autolainan ja vuokran jälkeen jää n 600€ käytettäväksi ruokaan, vaatteisiin, polttoaineisiin jne.
No, tulipa sepustettua. No, vauvakuume jyllää ja mietitään kovasti, että tehdään sitten noi muksut, kun ei töitä ole löytynyt. Mutta miten taloudellisesti, joudutaanko pulaan, vai minkä verran jälkikasvu lohkaisee menoista ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei varmaan ikinä voi sanoa kuinka paljon lapsi vie rahaa ja mikä todellakin on hyvä sosiaalinen tilanne lasta varten. Itse sain ensimmäiseni kaikin puolin "huonossa" tilanteessa. Sunniteltu ei ollut mutta jos pillereiden säännöllisestä syömisestä huolimatta kovasti haluaa tulla niin mikä sitä estämään. :) Itse olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, töihin pääsin heti sen kesän alussa, ja työsopimusta jatkettiin toistaiseski, kaksi vuotta oli työpaikka tuuraajana, siihen asti oli tarkoitus olla töissä. Pienokainen ilmoitti tulostaan elokuussa. Poikaystävällä opiskelut kesken, asui eri paikka kunnalla ja rahatilanne oli hyvin heikko. Kovaa vauhtia hän kuitenkin sai opinnot suoritettua, koska halusi pian ne pois tieltä. Suoritti loput puolen vuoden opinnot 2kuukaudessa. Sen jälkeen muutti luokseni. Töitä ei meinannu löytyä. Minun jäätyä äitiyslomalle töitä ei vieläkään miehellä ollut. Elimme köyhästi, karsimme kaikesta turhasta. Samaisena päivänä kun supistukset alkoivat ja menimme sairaalaan, mies sai soiton ja sai töitä! Työsuhdetta ei voitu tahdä vakituiseksi koska miehellä armeija käymättä. Armeijaan meni seuraavana tammikuuna, pienokaisen ollessa 9kk. Raha ei ollutkaan kovin tiukkaa, valtio maksoi miehen ja lspen osan vuokrasta, itselle jäi vain 1/3osa. Hyvin pärjäsimme puoli vuotta. Miehen tultua takaisin sai vanhan työpaikkansa takaisin. Nyt pieni tyttäremme on pian 4-vuotias, itse palasin koulun penkille tytön ollessa 2-vuotias, Näillä näkymin valmistun 2vuoden sisään sosionomiksi. Hyvin pärjätty on, vaikka tiukkaa välillä on ollut mutta onneksi vanhempamme alussa hieman rahallisesti auttoivat. Onnellisia ollaan, ja vaikka sosiaalinen tilanne olisi voinut olla parempi vauvan tulon hetkellä, hyvin pärjäämme. Itse en jäänyt minimipäivärahalle, koska olin äitiyspäiväraha laskettiin viimeisen 6kk tulojen mukaan. Sinulla päiväraha on suurempi koska omaat suuremmat tulot.
Tämä oli minun tarinani ja en ole kertaakaan katunut, vaikka alussa kovasti pelotti rahatilanne. Mutta hyvin selvittiin, kun kaiken pienen eteen teimme!
Onnea sinulle ja kullallesi ja onnea myös tulevalle pienokaiselle, tuli se sitten ennenmmin tai myöhemmin! :)
...että asioilla on tapana järjestyä, kuten hyvä ystäväni aina tiukassa paikassa muistuttaa. Raha ei ratkaise, vaan halu pärjätä ja kekseliäisyys. Onnea jatkoon!
toisella palstalla jo ryvetin itseni puuttumalla tähän aiheeseen. Koetin siellä kertoa, ettei raha riitä koskaan ja toisaalta, aina sitä on sen verran että pärjää.
Ehdotus: myykää auto. Yhden lapsen kanssa pärjää ilmankin, olen kokeillut, sillä esikoisemme olessa kaksivuotias jäin työttömäksi eikä päivärahoilla auto- ja opintolainoja makseltu.
En tiedä kuulostanko vastuuntunnottomalta, mutta olen tehnyt viisi lasta,enkä ole koskaan ajatellut että emme pärjäisi rahallisesti. Alkuaikoina oli tiukempaa, mutta ei kuitenkaan kuoltu nälkään. Jos molemmat vanhemmat ovat terveitä työhön kykeneviä ja ovat valmiita joustamaan, pärjäätte aivan varmasti.
jälkipolvi lohkaisee ja ei vain taloudellisesti vaan jos on valmiiks tiukoilla ja tulee pieni yö valvottaja ni luvassa on ongelmia tietenkin teidän persoonat vaikuttaa oletteko itse rauhallisia ettekä hermostu valvomisesta ja rahan menosta. meinaan et vauva on loppujen lopuksi kallis jo sairaala aika maksaa en tie tarkkaa kun itelläni on 10v mut sillon olin viikon sairaalassa ja se oli 1000mk.
ite tein ehkä jopa samoin perustein ku töitä ei ollu ja tekemisen puutteessa halusin jotain ja vauva tuli ja helppoa se ei ollu olin just 20v ja kaikki muuttui. mut ei se heti vienyt mun omaa identitteetiäni vaan pikkuhiljaa.
mun neuvo on karu (rakkauden varaan ei kannata rakentaa perhettä) malttakaa siihen et molemmat saa töitä! se on parempi lähtökohta.
hyvä vinkki käykää yhdessä tsekkaa vauva tarvikkeiden hintoi :vaunui, sänkyi, syöttötuolei, turvaistuimii, vaattei yms. ei oo halpaa (edes kirppareil).