Kun mies ei kerran ilmeisestikään ole kyllin kypsä sitoutumaan täysillä. Ei auta keskustelut, ei suoraan sanomiset, ei mikään.. hän ei näe että mitään ongelmaa olisikaan ja pitää minua lähinnä kai nalkuttavana ja turhista valittavana ämmänä. Ja sellaiseksi kieltämättä itseni jo alan tuntea, kun ei tunnu menevän perille vaikka rautalangasta yrittäisi vääntää.. että en tykkää olla hänen hätävaransa enkä "lauantai-naisensa".. siis toisen päivän viikonlopuistaan hän uhraa minulle.. mutta toisena on jo päästävä baariin poikien kanssa muistelemaan miltä poikamieselämä maistuu.. ja tietysti ilman minua! Koskaan hän ei pyydä minua mukaan, ei koskaan!
Tympii jo sen verran, kun mikään ei tunnu auttavan.. kai se on pakko lopettaa koko suhde, vaikka pitkään ei olla ehditty yhdessä ollakaan. Jos tällaista nyt seurusteluksi edes voi kutsua!
Ei tää viesti nyt kovin tähdellinen tainnut olla, oli vaan pakko saada purkautua jonnekin. Kiitos.
Tympii jo sen verran, kun mikään ei tunnu auttavan.. kai se on pakko lopettaa koko suhde, vaikka pitkään ei olla ehditty yhdessä ollakaan. Jos tällaista nyt seurusteluksi edes voi kutsua!
Ei tää viesti nyt kovin tähdellinen tainnut olla, oli vaan pakko saada purkautua jonnekin. Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos näette myös viikolla, niin sehän on ihan ymmärrettävää, että miehesi haluaa viikonloppuna nähdä kavereitaankin. ei sitä kavereita ole kiva nähdä viikolla, kun kaikilla on töitä ja opiskelua, tietenkin niitä nähdään viikonloppuisin ja pidetään kivaa! on monia viikonloppuja, kun mä ja poikaystävä ollaan kumpikin ihan yksin tai kavereiden kanssa eikä nähdä toisiamme, onhan se kiva nähdä muitakin sen sijaan, että koko ajan riippua siinä parisuhteessa.
jos sä pyydät sun kumppania jättämään oman elämänsä ja ystävänsä sun vuoksi, niin ihme, ettei SE ole jo lähtenyt!
Me nähdään nimenomaan vain viikonloppuisin tän miehen työkiireiden vuoks... ei siis koskaan viikolla.
Priorisointi on olennaista parisuhteessa. Poikaystäväsi on saatava tajuamaan, että toimivassa parisuhteessa on priorisoitava. Kumppanin on oltava etusijalla! Jos hänellä on sen verran vaativa työ, ettette ehdi nähdä viikolla, totta kai hänen on panostettava yhteisiin viikonloppuihin. Eihän se tarkoita sitä, että hän unohtaa ystävänsä, mutta hän panostaa yhteisiin, vähäisiin hetkiinne. Ja miksi ihmeessä hänen pitää viikonloppuisin juosta ystäviensä kanssa yökaudet? Miksei heitä voi nähdä päivällä ja viettää illat yhdessä? Ja voihan sitä joskus lähteä bilettämään yhdessä ja toisinaan erikseen. Voitte myös sopia, että lähdet omien ystäviesi kanssa aloittelemaan ja hän omiensa ja menette sitten samaan baariin, josta pääset turvallisesti hänen kanssaan yhtä matkaa=)
Keskustele asiasta hänen kanssaan!
Aivan kuin oma kirjoitukseni. Ei voi kuin ihmetellä, miksi mies ei tee ratkaisua suuntaan tai toiseen. Jos haluaa olla sinkku, eroaisi, jos haluaa pitää minut, näkisi vaivaa kuten itsekin teen.
Luepa oma kirjoituksesi ja ajattele, että sen olisi kirjoittanut rakas ystäväsi. Miten neuvoisit häntä..?
Niinpä niin. Jonkun aikaa voi toki odottaa, että mies aikuistuu, mutta jos hän ei näe käytöksessään mitää pahaa, niin muutosta ei ehkä koskaan tule.
Äläkä ainakaan tuhlaa koko elämääsi odottamiseen!
Voi ei...täällä taitaa olla kohtalotovereita useampiakin. En voi parempaa neuvoa antaa kuin, että kuunnelkaa omia tunteitanne ja tehkää omat ratkaisunne ihan vain omaa itseänne ajatellen. Jos toinen puhuu pyörryksiin, muttei käytännössä huomioi juuri ollenkaan, niin ei se ole sen arvoista. Kyllä sen itse tietää meneekö se oikein vai ei...tai ainakin aavistelee vaikkei myönnäkkään itselleen.
Ikävä kyllä en itsekkään ollut sen parempi arvioitsija omassa suhteessani. Tuli yhdeksän kuukautta roikuttua ihmisessä, joka ei sittenkään ollut tosissaan, muttei vain osannut sitä minulle kertoa suoraan. Molemmilla edellisistä suhteista lapsia, joten tuli lapsillekkin varmasti taas prosessoimista. On tosi paska olo ja varmasti ollaan polvillaan tässä vielä pitkään, mutta ehkä parempi nyt kuin myöhemmin. Mutta arvostakaa ihmiset itseänne, älkääkä antako kohdella huonosti.