Biologiselta sukupuoleltani olen tyttö. Tunnen kuitenkin olevani sukupuoleton, ehkä jopa enemmän mies. Tiedän että tällaisia ihmisiä löytyy, MUTTA useinhan he ovat sitten homoseksuaaleja, siis että jos joku nainen tuntee itsensä mieheksi eikä halua olla nainen, hän on lesbo. Niin, no minua eivät naiset voisi vähempää kiinnostaa. Rakastan miehiä, enkä kiihotu mistään muusta kuin homopornosta.
Tilanne on ehkä aikas hankala pidemmän päälle, sillä kun en ole sinut naiseuteni kanssa, tuntuu etten voi saada rakkautta mieheltä. Kai heteromiehet nyt haluavat tyttöystävän josta löytyy feminiinisyyttä ja joka osaa arvostaa omaa naiseuttaan? Haluan olla mies ja miehen kanssa, haluaisin muuttua mieheksi eikä kukaan edes tietäisi että koskaan olinkaan tyttö....
Tuntuu kuin en kuuluisi mihinkään.
Olettekos ennen moista kuullut?? Näin ne asiat vain ovat. Nyt myönnän sen itsellenikin.
Tilanne on ehkä aikas hankala pidemmän päälle, sillä kun en ole sinut naiseuteni kanssa, tuntuu etten voi saada rakkautta mieheltä. Kai heteromiehet nyt haluavat tyttöystävän josta löytyy feminiinisyyttä ja joka osaa arvostaa omaa naiseuttaan? Haluan olla mies ja miehen kanssa, haluaisin muuttua mieheksi eikä kukaan edes tietäisi että koskaan olinkaan tyttö....
Tuntuu kuin en kuuluisi mihinkään.
Olettekos ennen moista kuullut?? Näin ne asiat vain ovat. Nyt myönnän sen itsellenikin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei lesbot tunne itseään mieheksi tai ei halua olla naisia, he vain ovat naisia jotka rakastuvat naisiin. naisille, jotka eivät halua olla naisia on omat määrityksensä, genderqueerit ja transseksuaalit, eikä siinä nyt pidemmän päälle mitään ihmeellistä ole, jokainen on sitä mitä on, sukupuoli on ennenkaikkea pään sisällä.
ja vaikka tuo saattaakin valtavirrassa tuottaa ehkä vähän ongelmia niin kunhan pysyy uskollisena itselleen, eikä ala teeskentelemään muuta kuin mitä on, niin pärjää varmasti. helppoa ei ole kellään, ei edes keski-ikäisellä, valkoisella heteromiehellä.
Ilmeisesti olet jonkin sortin trans-ihminen. Suosittelisin että puhut kuitenkin ammatti-ihmisen kanssa joka osaa ehkä paremmin tulkita tilannettasi. Oletko täysin varma esimerkiksi siitä että tunnet todella noin vai onko se vain joku väännös jonka olet itse keksinyt? Jos todella olet trans-ihminen niin tällöinhän olet siis mieleltäsi homomies. Siinä mielessäsi asiasi ovat paremmin kuin trans-ihmisillä yleensä, että mielenkiintosi kohdistuu kuitenkin oikeasti vastakkaiseen sukupuoleen. Tällöin seuransaantisi on helpompaa ihan sama millaiseen ratkaisuun päädyt.
Kannattaa käydä keskustelemassa jos oma sukupuoli-identiteetti on hakusessa.
Huomioitavaahan on että useat ihmiset, sekä miehet/naiset tuntevat joskus olevansa sukupuolettomia tai jopa ilmentävän yleisesti toiselle sukupuolelle kuuluvia ominaisuuksia eikä mitään ongelmia synny.
Kuitenkin kun sinua asia näyttää hieman mietityttävän suosittelen ihan ammatti-ihmisen tapaamista jo sen perusteella ettei sitten myöhemmin ilmene ongelmia.
"Tilanne on ehkä aikas hankala pidemmän päälle, sillä kun en ole sinut naiseuteni kanssa, tuntuu etten voi saada rakkautta mieheltä. Kai heteromiehet nyt haluavat tyttöystävän josta löytyy feminiinisyyttä ja joka osaa arvostaa omaa naiseuttaan?"
Itseasiassa allekirjoittanut sen verran epäsikiö myös että kiinnostun enemmän sellaisista poikamaisista tai maskuliinisista naisista enemmän kuin hirvittävän feminiimisistä naisista. Minulla kuitenkaan ei ole ongelmia osoittaa omaa maskuliinisuuttani.
Kaikki miehet eivät välttämättä vaadi että nainen on supernaisellinen ollakseen viehättävä. Onhan jokainen nainen naaras ja nainen jo sinällään ilman mitään yhteiskunnan rakentamia kuvia siitä mitä naisen tulisi olla että olisi hyväksytty varsinkin toisen sukupuolen mielessä viehättävä ja vetovoimaisena partnerina.
"Itseasiassa allekirjoittanut sen verran epäsikiö myös että kiinnostun enemmän sellaisista poikamaisista tai maskuliinisista naisista enemmän kuin hirvittävän feminiimisistä naisista."
Sama täällä, sellaisia poikamaisia naisia joissa on kuitenkin sopivasti myös naisellisuutta on äärimmäisen vähän. En kiinnostu mistään miehen näköisistä/jätkämäisesti käyttäytyvistä, mutta faktaa vain on että poikamaisen näköisillä naisilla on yleensä luonnollista kauneutta, omia piirteitä kasvoissaan, kun taas naisellisilla naisilla on pyöreät ja tasaiset kasvonpiirteet eli mun mielestä tylsät ja mitäänsanomattomat.
"Minulla kuitenkaan ei ole ongelmia osoittaa omaa maskuliinisuuttani."
Itse taas en ole kovinkaan maskuliininen enkä halua ollakaan.
Mistä tiedät minkälaista on olla mies? Ole iloinen että sinua ei ole aivopesty uskomaan joihinkin "naisellisiin" juttuihin. Et ole kaavamainen liukuhihnalta tullut nainen. Se on hienoa näinä aikoina.
En tosiaankaan osaa selittää tuota. Tuntuu vain että olen väärässä ruumiissa. Välillä ihan kuvottaa olla nainen, tai siis ihan kaikki naiseuteen liittyvä. Ahdistaa sellainen. Eniten kuitenkin ahdistaa sellainen luokittelu. Tuntuisi niin hyvältä olla mies, kun ajattelenkin että minulla ei olisi näitä kuvottavia juttuja joita kaiki miehet niin käsittämättömästi ihailee (sori, tää on vaan mun näkökulma), ja selkä olisi sellainen leveä jne. niin tuntuu että voisin todella olla 100% oma itseni, ulkoisestikin. Olisi kuitenkin kaikkein parhaimman tuntuista olla täysin sukupuoleton niin että kaikki näkisivät ja tietäisivät sen. Ahdistaa kun minusta oletetaan sukupuoleni perusteella kaikkea mitä en ole.... Kyllä sisäisesti tunnen todellakin olevani homomies, jos jotenkin täytyisi luokitella.
Ihanaa muuten avautua täällä, kun en in real life voi kellekkään puhua kun he pitäisivät mua ihan hulluna.
"Ihanaa muuten avautua täällä, kun en in real life voi kellekkään puhua kun he pitäisivät mua ihan hulluna."
Ei mua se hulluna pitäminen paljon haittaisi, en vaan yksinkertaisesti halua puhua näin henkilökohtaisesta asiasta kenellekään.
ei sen kummempaa. Ole vain oma itsesi.
Olet kolmas sukupuoli.
Tsekkaa wikipediasta lisää sanalla ANDROGYYNI.
Ajattelin vain kertoa ettet ole yksin, täällä on toinen ns. henkisesti homo nainen :).
Ikäväkseni täytyy todeta että tätä naisellisemman näköinen kuin minä olen, ei juuri voi olla eli täytyy kärsiä vain...toivon vain että vanhemmiten se naisellisuus tai naiseus löytyisi tai siihen oppisi suhtautumaan.
Vaikeinta on vain muiden ihmisten oletukset ja kohtelu, kuten mainitsit. Varsinkin kun olen miehisellä alalla, niin ennakkoluuloihin törmää ja monenlaista kohtelua saa osakseen.
Onneksi minulla on ihana poikaystävä, jolle voin puhua asiasta ja joka hyväksyy minut tällaisena kuin olen (tosin hän ei ehkä pitäisi siitä jos muuttuisin ulkonäöltäni miehekkääksi, mikä kuitenkin on ihan mahdottomuus).
Minulla toisinpäin. Minua ei miehet kiinnosta yhtään enkä viihdy miehen kropassa. Haluaisin olla lesbonainen. Välillä tuntuu etten usko itsekään omia ajatuksiani, että kuvittelenko vain kaiken ja onko minulla vain jokin kompleksi omasta vartalostani kun haluaisin mielummin olla naisen vartalossa...