Olen omasta halustani eronnut viitisen vuotta sitten. Viime aikoina tuttavia ja kaikenlaisia tapauksia seuratessani on tullut mieleen muutamia asioita.
Erosta puhutaan yleisesti "uutena alkuna". Tavallaanhan se voi sitä olla kun joutuu järjestämään käytännön elämän uudestaan. Näyttää vaan siltä että joillekin se on konkreettinen paluu "aikaan ennen armeijaa" kun oltiin vapaita kaikista vastuista.
Eronneella on useimmiten kuitenkin paljon velvoitteita joista tärkeimpänä tietysti lapset.
Lasten suhteen ei voi aloittaa alusta vaan heidän kanssaan jatketaan. Naapurin rouva esimerkiksi aloitti sikäli alusta että jätti lapset isälle ja muutti Helsinkiin etsimään itseään (hmmm) eron jälkeen. Neljään kuukauteen ei ole kuulunut pihaustakaan.
Tässä ei ole taustalla väkivaltaa tms.
Tuttavani mies taas päätti unohtaa tapaamissopimuksen kun uuden naisystävän kanssa oli kaikenlaista reissua ja kivaa hommaa. "Tässä tuntee itsensä ihan nuoreksi jälleen!"
Onhan näitä. Eroaminen on usein ainoa mahdollinen ratkaisu mutta miten siitä mennään elämässä eteenpäin...kyllä erokurssi olisi monellekin paikallaan. Lapset kärsivät näissä nykyvouhotuksisssa ihan liikaa ja tulokset nähdään vuosien päästä.
Erosta puhutaan yleisesti "uutena alkuna". Tavallaanhan se voi sitä olla kun joutuu järjestämään käytännön elämän uudestaan. Näyttää vaan siltä että joillekin se on konkreettinen paluu "aikaan ennen armeijaa" kun oltiin vapaita kaikista vastuista.
Eronneella on useimmiten kuitenkin paljon velvoitteita joista tärkeimpänä tietysti lapset.
Lasten suhteen ei voi aloittaa alusta vaan heidän kanssaan jatketaan. Naapurin rouva esimerkiksi aloitti sikäli alusta että jätti lapset isälle ja muutti Helsinkiin etsimään itseään (hmmm) eron jälkeen. Neljään kuukauteen ei ole kuulunut pihaustakaan.
Tässä ei ole taustalla väkivaltaa tms.
Tuttavani mies taas päätti unohtaa tapaamissopimuksen kun uuden naisystävän kanssa oli kaikenlaista reissua ja kivaa hommaa. "Tässä tuntee itsensä ihan nuoreksi jälleen!"
Onhan näitä. Eroaminen on usein ainoa mahdollinen ratkaisu mutta miten siitä mennään elämässä eteenpäin...kyllä erokurssi olisi monellekin paikallaan. Lapset kärsivät näissä nykyvouhotuksisssa ihan liikaa ja tulokset nähdään vuosien päästä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei sitä toista tarvi hyysätä. Voi sitä katkaista välit täysinkin jos on sitä mieltä ja monihan on. Lapset tietenkin muuttavat usein tätä yhtälöä kun toisen kanssa on tultava neutraalisti toimeen jotta ipanat eivät kärsi. Eli toisinsanoen ei ole fiksua haukkua toista omille lapsilleen, vaikka siihen ehkä olisikin syytä. Välit voi pitää kylmän viileinä, mutta luonnollisesti on kyettävä jonkinasteiseen kanssakäymiseen lasten takia.
minä jätin kaiken muun taakseni, paitsi aikuiset lapseni,exääni ja hänen sukuunsa en ole edes nähny eron jälkeen ,erosta 5v.No en kylläkään ole kaivannutkaan heitä.Aloitin kaiken alusta,ensin yksin ja sitten uuden kumppanin kanssa.
Ei ole reilua uutta kumppania kohtaan, jos kuitenkin on "kiinni" vanhassa kumppanissa.
eroaako entisestä kumppanistaan vai lapsistaan.
Lapsistahan ei erota, vaan heistä huolehditaan edelleen, mutta entisestä kumppanista erotaan. LOPULLISESTI. Kyllä voidaan hyvät päivät vaihtaa kun lapsia viedään tai tuodaan, mutta ne p.keleen lampunvaihtoyritykset ja telkkarin korjaukset ei kyllä enää käy. Saatika muut "iltapäiväkahvit"... se mikä on ollutta on mennyttä.
...en kylläkään tarkoittanut "entisellä" entistä kumppania vaan entistä elämää. Asia olisi selvinnyt jos olisi lukenut otsikkoa pitemmälle.
samaa mieltä.Vaikka eroaa entisestä puolisostaan,ei kaikkea entistä voi taakse jättää,varsinkaan jos on ne lapset.
Ja muutenkin,onhan se pala historiaa,vaikkei loppu ollutkaan kaunis.Ja historia ja kokemukset on ne,mitkä ihmisen muokkaavat siksi kuin hän on..
ero alkaa olla selvä ja loppuun käsitelty, jos pystyy ajattelemaan entistä liittoa osana omaa historiaansa. Kiihkottomasti. Muistellen mukavia muistoja ja tunnustaen huonot hetket ja syyt miksi erottiin. Tunnustaen oman osuutensa eron. Tässä vaiheessa antaa itselleen luvan uuteen elämään eikä enää roiku vanhassa.
Niinhän se juuri on, osa omaa historiaa on se taakse jäänyt liittokin. Ei siinä liitossa pidä jäädä roikkumaan mutta oman kehityskaarensa ottaa erosta selviäminen, olipa sitten itse lähtijä tai se joka jätettiin.
Entistä elämäähän se on iloineen ja harmeineen, jotain on käsittelemättä jos se pitää yrittää unohtaa.
Eroista ja muista elämän vastoinkäymisistä opitaan selviämään lapsena. Ei suoraan - tietenkään - vaan oppimalla vanhemmiltaan, sukulaisiltaan, läheisiltään ylipäätään elämän vaikeuksista selviämisen keinoja.
Onko nykyihmiset sitten avuttomampia, eivät saa kotoaan mallia? Onko lapsuus ollut liian helppo - vanhemmillekin, jolloin ei ole ollut mallia oppia?
Erokursseista en tiedä. Siperia opettaa. Siihen tarvitaan asenne ja halu selvitä. Ilman niitä ei selviä vaikka mallit olisi mitkä.
Mulle on ystävät ja sukulaiset toinen toisensa jälkeen jankuttaneet miten mun elämä on ollut rankkaa. Mun elämä kun mielestäni ei ole ollut rankkaa. Se on ollut eräänlaista elämää - minun elämääni - ja vaikka ajoittain se on tuntunut raskaalta kuten elämän kuuluukin, en koskaan ole kokenut sitä sillä tavalla "raskaana" että hartioita särkisi. Paska on otettava vastaan, siinä voi hetken kieriskellä mutta sitten ravistettava harteilta. Aina on tiedossa parempaa. Vaikka ei tietäisi mitä se parempi on, se selviää elämällä päivä kerrallaan ja tavoitellen parempaa.
Siksi olen avioliitostani ja erostani selvinnyt. Asenteella ja tahdolla.
Elämä ei ole ruusuilla tanssimista askelin, jotka on etukäteen piirretty lattiaan ja vieläpä opeteltu. Ei, se on tanssia, jossa seuraava askel selviää vasta kun otat sen. Joskus askel on melko selvästi riskitön, joskus taas astuu pimeään. Joskus kun tiedät kokemuksesta, että tuohon astuessa voi käydä huonosti, astutkin sivummalle. Joskus askeleen alastulopaikkaa voi hetken valita ja harkita. Harkinnan aikanakin elämä mene eeteenpäin. Silloin tukijalka liukuu. Mutta siihen liukuun ei voi iäksi jäädä. Vauhti loppuu liian aikaisin.
Se siitä filosofiasta.
Oon varmaan tyhmä ku en tajunnu tätä juttua... Voisko joku valaista vaiks.. (:
(Avio/avo)ero ei tarkoita ENTISEN ELÄMÄN hylkäämistä siten että kaikki jo elämässä koettu unohdetaan = lapset, ystävät jne.