Eli olen vasta muutaman viikon seurustellut aivan mahtavan kundin kanssa ja hän esitteli minut jo vanhemmilleen.Mitä tarkoittaa?Esitteleekö miehet jokaisen "hoidon" tai tyttöystävä ehdokkaan vanhemmilleen?Olisiko kundi vakavissaan mun suhteen?Pitääkö minun kutsua hänet meille esitelläkseni hänet vanhemmilleni?
Kundikaverin vanhemmat
Epäselvää....
7821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että jätkä esitteli mut hänen vanhemmilleen, vaikka ei edes oltu sovittu mitään seurustelusta. oli vähän yllätys, kun en tiennyt tapaavani jätkän vanhempia:( nyt ei tosin olla enää yhdessä. sinänsä vituttaa, että menin esittelemään jätkän mun vanhemmille, kun luulin, että jutusta tulisi jotain.. mutta ei tullutkaan. mulle tuli jälkikäteen sellainen fiilis, että jätkä vei aika heppoisin perustein mut sen vanhempien eteen esittelylle.. ehkä hänellä on tapana viedä jokainen "hoito" vanhempien eteen. "katsokaa keitä mä saan" -asenne.. en tiedä tarkkaan. itse ainakin vien jätkän vasta vanhempieni eteen kun jutusta selvästi tulee jotain eli on oikeasti vakavaa. en tiedä auttoiko mutta..
Meikä lähti mökkeilemään perheen kanssa vaikkei seurusteltu edes, vasta oltiin tutustuttu! Pakkoko niitä vanhempia on niin jännittää ja vetää ties mitä johtopäätöksiä siitä? Ei kai ystäviäkään piilotella vanhemmilta kuukausitolkulla? Ainakin meidän porukat pistää kahvit pöytään (tai paremminkin kuuluu:"hakekaa itse mitä tarviitte sieltä kaapista") ja käyttäytyy ihan niinkuin ihmisten kanssa käyttäydytään raahasin minä kotiin kenet tahansa! Tuntisin myös itseni vähintäänkin tyhmäksi jos minun pitäisi aina odotella autossa/pihalla/piilossa sillä aikaa jos vaikka jätkälle tulee jotain asiaa himaan....
Mä jouduin kolme vuotta kärsimään kauheaa paskaa vain siksi, että rakastin tyttökaveriani ja kaikki "piilottelu" johtui kuitenkin hänestä, vaikka itse antoi muuta ymmärtää (että isänsä olisi vihannut mua jne.). Minustakin tuli noiden juttujen ja piileskelyn takia aika passiivinen ottamaan kontaktia tytön vanhempiin, vaikka jossain vaiheessa se tapahtuikin.. Mutta taustalla oli koko ajan kummallinen "jännite".
Koko suhde meni tuon takia ihan perseelleen. Voihan se olla, että oltais erottu muutenkin, mutta todennäköisesti jos alusta lähtien olis ollut avointa niin riidat olisi vähentyneet ja voimakkuudeltaan pienentyneet ainakin 300% ja erokin olisi loppujen lopuksi voinut tapahtua ystävinä.
Meillä oli tosi hienojakin hetkiä, mutta niitä on älyttömän hankalaa arvostaa oikealla tavalla kun koko hommaa varjosti alusta lähtien sellainen salailu, että tulin jo sen takia välillä mustasukkaiseksi ja melkeinpä vainoharhaiseksi kun en oikein ikinä tiennyt missä mennään. On aika ahdistavaa olla koko ajan vähän "varpaillaan". Lisäksi syyllistin itseni kaikesta, mutta nyt olen vasta tajunnut, että olosuhteisiin nähden olin loppujen lopuksi aika vahva.
Tästä on jo aikaa, mutta siltikin asiat vielä vaivaa, joten sanon kaikille muille "ohjeeksi" (vaikka mikä minä olen neuvomaan), että reilu peli alusta lähtien. Itse en suostuisi enää tuollaisessa kyräilysuhteessa montaa päivää elämään.
Niin.. ja jos joku luulee, että vika olisi minussa kun pitää piilotella, niin voin kertoa, että olen seurustellut sellaistenkin tyttöjen kanssa, jotka ovat olleet avoimia ja kypsiä tuollaisissa asioissa.
Otan osaa, tuohan kuulostaa ihan kamalalta! Parempaa jatkoa sulle!
Piti munkin vielä tässä muille viisastella sen verran, että jos syy seurustelukumppanin piilotteluun on vanhempien tunkeilevassa käytöksessä tms. niin miettikääpä tätä: Jos olet seurustellut vuoden tai puoli ja tarkasti eristänyt kumppanisi kaikista kontakteista perheeseesi niin onko nyt mikään ihme jos tunnelma on kuin suuremmassakin seremoniassa sitten kun vihdoin ja viimein päätät esitellä kumppanisi vanhemmillesi? Kai siinä nyt kuka tahansa uteliaaksi tulisi kun piilotellaan luonnollista asiaa kuin valtionsalaisuutta....
Eli on kai niitä hankaliakin vanhempia olemassa mutta aika paljon normaalitapauksissa voi tehdä omalla suhtautumisellaan asian eteen....
okei, en tiedä onko noi vastalauseet mulle tarkoitettu mutta selitänpä hieman. mun faijalla on sellainen tyyli - oli selvinpäin tai viinaksissa - haukkua ja vittuilla suoraan mun entisistä. hän tietää vain tämän yhden, joka esitteli mut heti omille vanhemmilleen.
arvatkaa miltä tuntuu käydä kotona kun faija alkaa vittuilemaan entisestä jätkäkaveristani?! se sattuu aivan vitusti, koska en tavallaan ole vieläkään päässyt hänestä yli. miten isä voi lapselleen tehdä niin?! sen takia en vie kotiin miestä, ennen kuin juttu on vakavaa.
ymmärrän kyllä ettei seurustelukaverin piilottelu ole viisasta, enkä mä tee niin. ehkä se on joillakin helpompaa kun on esim. sellainen faija, joka ymmärtää ja lohduttaa. en nyt yritä kaataa hommaa faijani niskaan, mutta miten joku voi loukata omaa lastaan niin? sitten kun minulla on lapsia, en voisi ikinä omalle pojalleni/tytölleni vittuilla heidän seurustelukumppaneistaan.
hieman ymmärrystä peliin..
meni nimimerkki ja otsikko väärtepäin. sorge..