Tuli mieleen tosta psykiatria aloituksesta.
Minkälainen ihminen
on mieleltään sairas?
33789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
sellainen, joka olettaa järjestelmällisesti ekana muista ihmisistä jotain pahaa, eikä hyvää.
On hyvin laaja aihe, millainen on mieleltään sairas, moninainen.
Kykenemätön tekemään ratkaisuja, ei pysty hoitamaan asioitaan, tekemään työtä, rakastamaan, toimimaan sosiaalisesti.
Voihan mieleltään sairas olla eri tavalla, tasolla, hyvin vaikeesti ja sitten taas vaan vähän. Mut jonkinlaista taantumista ihmisessä tuolloin tapahtuu.
hänestä sairaan? Miksi sellainen on sairas?
terveyskin voi sairastua. Joutuu liian koville elämässä, jatkuva kova paine ja monelta suunnalta, äkilliset muutokset elämässä, toiset kestää, toiset ei.
Eiköhän siellä aivoissa tapahdu muutoksia, kemiallisia ja fysikaalia. Ja elimistö reakoi niihin..
asioiden hoitamisesta. Mitkä on ne omat asiat?
veroilmoituksen teko, ruoka-kaupassa käynti, terveydestään huolehtinen, roskapussin vienti, vaatteiden pesu...jokapäiväisiä asioita.
Sellainen, jonka mielestä kaikki muut ovat sairaita ja vain hän yksin on terve.
niin? Että yksi on terve ja muut sairaat? Onko täysin mahdoton ajatus?
Kyllähän psykiatri suljetulla osastolla kierroksella ollessaan saattaa hyvinkin olla huoneen ainoa terve.
Mutta noin muuten en moiseen sattumaan usko, vaikkei se täysin mahdotonta olekaan. Että jos sinusta siltä tuntuu, niin sinuna varaisin ajan lekurille. ;-)
Riippuu siitä missä ollaan.
ikinä oikeassa?
Poikkeava ajattelutapa ei tee ihmisestä mielisairasta.
keskustelupalstalla. Tänne vakituisesti kirjoittaville tuttu paikka.
minkä laajuisessa teemassa, kuinka usein...?
Poikkeava ajattelutapa ei tosiaankaan tee ihmisestä mielisairasta. Mutta kuten Einsten1:n tuossa toisessa keskustelussa totesi, mielisairaudesta ollaan tieteessä aika yksimielisiä, mitä se on ja miten sitä tulisi hoitaa. Koska en ole lääkäri enkä psykiatri, niin minä uskon vailla parempaa tietoa siihen, mitä koululääketiede ja lääkärit sanovat.
Voidaan tietenkin muistella entisen Neuvostoliiton toisinajattelijoiden leimaamista mielisairaiksi ja psykiatrien osuutta tähän kauheuteen. Olen kuitenkin varma, että hekin tiesivät toimivansa väärin ja moraalittomasti.
Summa summarum, minusta enemmistö on ylensä oikeassa.
valitsi Hitlerin valtaan. Oliko ne oikeassa. Suomen enemmistö valitsi nykyiset päättäjät. Onko ne oikeassa? Esimerkkejä on paljon.
Tyhmä kansa saa demokratiassa kaltaisensa tyhmät päättäjät. Sehän on toki kansallinen murhenäytelmä, mutta se on demokratian valitettava puute. Enkä silti tiedä parempaakaan hallitsemisen mallia.
kaksi asiaa päällekkäin; onko enemmistö ihmisistä oikeassa/ tapahtuuko enemmistön tahdon mukaan.
Holokausti on niin monisyinen juttu, että ei se mahda tällaisella käsitepyörittelyllä aueta.
Minusta natsien vetäminen tähän psykiatri-aiheeseen vie keskustelun väärille urille. Johan itsekin otin esille psykiatrit Neuvostoliitossa.
Mutta eihän tietyissä diktatuureissa tapahtuneet väärinkäsitykset kumoa koko lääketieteen haaraa. Että jos minä joutuisin psykoosiin, niin ilomielin pyrkisin suomalaiseen mielisairaalaan hoidettavaksi ja söisin psykiatrin määräämät lääkkeet. Toki tuoden julki niiden mahdollisesti aiheuttamat epämiellyttävät sivuvaikutukset.
tätä sillä, että evoluutiohan perustuu sairaiden yksilöiden karsiutumiseen ja terveiden jäämiseen porskuttamaan, joten on johdonmukaista, että vuosituhantisen karsinnan jälkeen vallitseva enemmistö olisi sairaita.
(ja tämähän ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa että on olemassa massasta poikkeavia huippuälykkäitä yksilöitä: huippuälykkäiden olemassaolo ei tee muista sairaita, kuten edellisessä hypoteesissa ehdotettiin.)
po. "...joten on EPÄjohdonmukaista"
Onko sitä ihmisten luomassa maailmassa?
Mikä tekee luonnosta mielestäsi harmonisen?
Mikä taas ihmisen luomasta harmoniaa vailla olevan, jos siihen viittaat?
Maanjäristys tai tulva tuhoaa satunnaisesti jonkun paikallisen ekosysteemiin sieltä täältä. Joku laji leviää yli elinalueensa kantokyvyn, kun sen luontaiset viholliset kuolevat eläintaudin leviämisen johdosta. Ei kaikki ole pelkkää harmoniaa luonnossakaan.
Ihmisen toiminta on (tai sen pitäisi olla) tietysti suunnitelmallisempaa ja siten moraaliselta kannalta kritiikille avointa.
ovat käyttäneet Down-ihmisiä värisuunnittelijoina?
voi olla mieletään sairas. Riippuu varmaan näkökulmasta. Mulle on jäänyt mieleen lehtijuttu, jossa Jorma Palo kritisoi ylidiagnosointia. Hänen mukaansa nenän kaivamisellekin on oma psykiatrinen tautiluokitus...
Sitä rajaa on varmaan turha yrittää tarkasti määrittää. Jos lähtis liikkeelle semmosesta arkisesta ajatuksesta, että ihminen, joka tekee pahaa itselleen tai muille sitä itse ymmärtämättä on henkisesti sairas?
olla yksi. Sellaista voi auttaa.
Mutta kumpi on sairaampi? Sellainen joka ei ymmärrä valintojensa seurauksia tai sellainen joka ymmärtää ja valitsee silti vahingollisesti itselle ja muille?
sitten on diagnoosi sitä varten jos nyppii itsestään pakonomaisesti kaikkia karvoja xD
No ei varmaan naurattais jos ite tässä puolikaljuna yrittäisin hillitä itteeni, mutta just tota mä tarkotin sillä kun sanoin psykiatri omii asioita ja ilmiötä. Kun joka hiton asiasta tehdään diagnoosi niin keskivertoihmisen arki on muuttunut silkaksi psykiatrisen potilaan selvitysmistarinaksi.
Tupakoijaa voi pitää henkisesti sairaana, koska se tekee pahaa itselleen tietoisesti? Mutta tupakoija tekee yhtäaikaa itselleen sekä hyvää että pahaa. Hyvä tulee siis siitä yksiitäisestä tupakasta ja paha polttamisen jatkuvuudesta.
Meillä on usein vaihtoehtoisia selityksiä toimillemme. Minäkin tupakoin ja olen siis mielenterveydeltäni kyseenalaisessa tilassa.
Joku tuolla ylempänä puhui itsestään huolehtimisesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Tai kyvyttömyydestä niihin. Musta se on samaa asiaa, mistä puhun.
Psykiatriaa, psykologiaa ja erilaisia terapioita voi kritisoida ja kyseenalaistaa. Maaperä on sikäli hedelmällinen, että ei me juurikaan tiedetä mielen toiminnoista.
Osa mielenterveyden häiriöistä voi olla kemiallisia. Osa taas ei suoraan ole. Mieltä tutkiessa joutuu ottamaan kantaa myös sieluun ja henkeen, koska ne sanat kuvaavat psyyken sellaisia puolia, joihin meillä ei oikeastaan ole pääsyä. Jos ihmisen sielu on vahingoittunut, se tuskin on sama asia kuin serotoniinin vaihduntahäiriö. Emme osaa erottaa kunnolla sielun ja mielen sairautta toisistaan.
Siksi koko kysymys on vähän teoreettinen: mielen sairautta määritellessä joutuu ottamaan kantaa yksilön koko psyykkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen tilanteeseen, sen sijaan että yritettäisiin löytää joku erityinen mielen "sairaus".
Luokitella osa porukasta terveeksi ja osa sairaaksi? Kaikki ihmiset on kuitenkin jotain siltä väliltä, jos pilkun kanssa ryhdytään petipuuhiin.
Pakkohoidon kriteerit ovat, että ihminen on vaarallinen itselleen tai muille, ja että tila hoitamattomana oleellisesti heikkenisi. Ei sinne osastolle niin vaan joudu.
Sinänsä mielenkiintoista, että rattijuoppo tai toistuvasti ylinopeutta ajava ihminen selviää sakoilla.
Psykiatria tarkastelukulmana toimii joskus, mutta on sitä muutakin. Jo psykologian sisällä on toisistaan poikkeavia teorioita siitä, miksi ihminen sairastuu ja miten paranee. Terapiamuotoja riittää, ja jossain vaiheessa kenttää siirrytään vaihtoehtohoitohin ja ihan tavallisiin hyvinvointipalveluihin.
Joskus tuntuu siltä, että psykologia tai psykiatria haluaa vähän "omia" mieltä itselleen. Yhteiskuntatieteissä ja uskontotieteessä "mieli" on yhtä lailla tarkastelun alla.
Mä meinaan vaan sitä, että toi sairas-sana on liikakäytetty ja väärinkäytetty. Väärinkäyttö on sitä, että sairas olisi muka haukkumasana, mitä se ei saa olla.
Vaikka ihmisellä on sairaus, hänellä on muitakin ominaisuuksia. Jostain helkkarin syystä juuri mielenterveysasioista puhuttaessa käytetään leimallisesti sanaa sairas, ihan kuin se kertoisi ihmisestä tyhjentävästi kaiken. Jostain toisesta ihmisestä todettaisiin että Heikillä on psoriasis ja hän harrastaa nikkarointia takapihalla.
Psykiatria ja psykologia eroavat kyllä useimmiten toisistaan kuin yö ja päivä.
Monet fyysisetkin sairaudet ovat sopimuksenvaraisia(esim. verenpaineen raja-arvot), sitä enemmän sopimuksenvaraisuus koskettelee psyykkisiä "sairauksia", "elämän kokemisen ongelmia", "häiriöitä" tai miten kukakin niitä nyt nimittää.
Ehkäpä kysymys on osittain oireiden vakavuudesta. Esim. skitsofreniaa ja joitakin muita psykooseja(esim. maanis-depressiivinen psykoosi) lienee oikeutettua kutsua "sairauksiksi", mutta mm. useimmat masennukset(vakava, pitkäaikainen masennus poissulkien) lienevat enempi mielialahäiriötä tai elämisen ongelmia.
ps. Voisihan sitä toki sanoa, että Heikki-poika se on katatoonikko vailla vertaa ja omaa tarkemmin määrittämättömän psykoottisen häiriön sekä erittäin epävakaan persoonallisuuden kun vieraat äimistelevät moottorisahalla puutarhassa heiluvaa yksinäistä kaksintaistelua käyvää Don Quijotea.:-)
näiden iänikuisten sairauksien sijaan :-)
Aika rajua, kun vertaa psykologin ja psykiatrin koulutusta keskenään. Jos ensiapuun tuodaan katatoninen Heikki-poika ja kerrotaan että se on ollu tossa asennossa jo viikon eikä me saatu sitä patterista irti ni siks tuotiin patteri, kyse on tilanteessta jossa "on pakko tehdä jotain".
Ehkä se menee vaan niin, että psykiatrian on pakko olla olemassa, kun ensinnäkin "saattaa olla pakko tehdä jotain" ja toisekseen Heikki-poika ei sisätautien osastolla olosta ainakaan hyödy. Eikä sitä putkaankaan voi viedä.
Tää oli nyt tämmönen kaatopaikkateoria.
mukaan mukavissa ja vieraanvaraisissa putkissa on jo patterit ettei Heikkiä oikein sinnekään kannata kuskata. Kuuleman(?) mukaan suljetulle osastolleHeikki-poika sen sijaan saisi viedä muassaan yhden oikean ja oikean monta kuviteltua patteria..:-)
ovat sikäli hyvälaatuisia, että ne saattavat kadota. Tämä mainio Heikki-poika saattaa pari viikkoa olla puhumatta ja seuraavat pari viikkoa puhua pelkistä pattereista, mutta onneksi nykyajan psykiatria uskoo siihen tosiasiaan että paraneminen on mahdollista.
Niinpä Heikki-poika saattaa parin vuoden kuluttua nikkaroida oikein iloisena ja reippaana siellä takapihalla. Harmi vaan, että suuri yleisö ei tiedä tai muista, että ei kannata leimata sillä lailla "iänkaikkisen ja kertakaikkisen sairaaksi".
Linnunpönttöjen väsääminen on kaikkea muuta kuin katatonista puuhaa :-)
ihminen joka ei ole samanlainen kuin valtaosa muusta väestöstä. Koomista sinällään että sairaus on pohjimmiltaan vaan erilaisuutta tietyssä asteessa.