Täytin juuri 21v. ja nyt alkaa jo masentaa tämä sinkkuus. Tuntuu että ikäisilläni on jo takana väh. 1 seurustelusuhde sun muuta.
Olen ihan Ok näköinen ja itsestä vastuuta ottava opiskelija, en mikään äidin helmoissa pyörijä. Silti en käy juuri missään kodin/opiskelujen ulkopuolella jossa tavata sopivia tyttöjä.
Olen ollut koulukiusattu ala-asteelta lukion alkuun, josta syrjäänvetäytyvyys tai uusein ihmissuhteiden luomisen vaikeus johtuu. Vältän sosiaalisia tilanteita. Kavereita minulla ei ole kuin muutama ja heidän seurassaan olen vain opiskelupaikassa.
Masentavaa taas viettää Juhannusta yksin kotona kun muilla on mukavaa oman kultansa seurassa. Miksi muilla on niin helppoa ja minulla vaikeaa tällaisiasa asioissa ja mitä pitäisi tehdä/naisille mennä puhumaan miten? Olen yrittänyt olla tekemättä stressin aihetta asiasta mutta nyt tuntuu että paras osa elämästä menee ohi tällaisena luuserina kotona istuen.Mistä tässä pitäisi aloittaa jne? Minä mistään naisten iskemisetä tiedän kun en muutenkaan puhu kellekään???
Olen ihan Ok näköinen ja itsestä vastuuta ottava opiskelija, en mikään äidin helmoissa pyörijä. Silti en käy juuri missään kodin/opiskelujen ulkopuolella jossa tavata sopivia tyttöjä.
Olen ollut koulukiusattu ala-asteelta lukion alkuun, josta syrjäänvetäytyvyys tai uusein ihmissuhteiden luomisen vaikeus johtuu. Vältän sosiaalisia tilanteita. Kavereita minulla ei ole kuin muutama ja heidän seurassaan olen vain opiskelupaikassa.
Masentavaa taas viettää Juhannusta yksin kotona kun muilla on mukavaa oman kultansa seurassa. Miksi muilla on niin helppoa ja minulla vaikeaa tällaisiasa asioissa ja mitä pitäisi tehdä/naisille mennä puhumaan miten? Olen yrittänyt olla tekemättä stressin aihetta asiasta mutta nyt tuntuu että paras osa elämästä menee ohi tällaisena luuserina kotona istuen.Mistä tässä pitäisi aloittaa jne? Minä mistään naisten iskemisetä tiedän kun en muutenkaan puhu kellekään???
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Täytin juuri 21v ja nyt alkaa jo masentaa tämä sinkkuus..."
- Onneksi olkoon synttäreistä, sitten kun täytät 30v niin masentaa vielä enemmän. :)
"Olen ihan Ok näköinen ja itsestä vastuuta ottava opiskelija, en mikään äidin helmoissa pyörijä."
- No, se on hyvä lähtökohta.
"Silti en käy juuri missään kodin/opiskelujen ulkopuolella jossa tavata sopivia tyttöjä."
- Mikset käy? Sopivia tyttöjä? Ei se tilanne siitä vanhemmiten paremmaksi muuta. Kiva mennä itse piipahtamaan jossain yökerhossa perjantai-iltana ja todeta että paikka on täynnä itseään reilusti nuorempaa sakkia, jotka näyttelevät henkkareitaan portsarille. Vaikka ei se yksinään kaljan juominen missään baarissa mitään ihmeellistä ole. Pitäisi lähdetä hyvässä porukassa hyvällä tuulella juhlimaan jne.
"Olen ollut koulukiusattu ala-asteelta lukion alkuun, josta syrjäänvetäytyvyys tai uusien ihmissuhteiden luomisen vaikeus johtuu. Vältän sosiaalisia tilanteita."
- Tuo aiheuttaa sen ettet luota muihin ihmisiin ja pelkäät että ikävät kokemukset uusiuvat?
- Vaikea antaa ohjeita. Ei se aika aina paranna haavoja täydellisesti, mutta ehkä ne ajan kuluessa arpeutuvat. Pitäisi yrittää ajatella että menneet on menneitä.
"Kavereita minulla ei ole kuin muutama ja heidän seurassaan olen vain opiskelupaikassa."
- Se on hyvä että on kavereita, edes yksi tai jopa useampi.
"Miksi muilla on niin helppoa ja minulla vaikeaa tällaisiasa asioissa ja mitä pitäisi tehdä/naisille mennä puhumaan miten?"
- Näiden keskustelupalstojen hyväpuoli on se että voi huomata ettei sittenkään ole ainut omituisuus omien tuntemuksiensa kanssa. Ei se kaikilla muillakaan niin täydellistä se elämä ole.
"Mistä tässä pitäisi aloittaa jne? Minä mistään naisten iskemisetä tiedän kun en muutenkaan puhu kellekään???"
- Klassinen kysymys, johon on vastattu monta kertaa aikaisemmin samalla tavalla. Tee muita asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi: harrastukset, liikunta, opiskelu, työ jne. Kun olo on parempi, voi tuntea itsensä varmemmaksi (itsetunto) toisten ihmisten seurassa. Se on kait sitä kehittymistä, kasvamista, aikuistumista. Puheenaiheitakin voi löytyä kuin vahingossa, kun on edes joitain elämänkokemuksia takataskussa.
- Pilke silmäkulmassa voisi heittää, että kun olet sika sika hyvännäköinen ja muutenkin cool like Fonzie, niin mimmit tulevat sinun luokseni. Only in dreams.
- Joku muu saa jatkaa...varsinkin naisten iskemisestä minun on parempi olla hiljaa :|
Itellä pian 27v mittarissa eikä yhtäkään suhdetta. Arvaa vituttaako mua sitten? Kavereitakaan ei ole, tosin oma syy kun en itse piireissä halua edes liikkua vaan ennemmin erakoidun neljän seinän sisälle. Samat paskat, koulukiusausta eikä löydy luottamista ihmisiin - etenkään naisiin, kun niidenkin osalta saanut vaan epäonnistuneita treffejä toisensa jälkeen.
Niin ja jooei, tilanne ei tule parantumaan ellei jotenkin ihmeellisesti itseään kykene muuttamaan. Multa se ei ole onnistunut, paska on pinttynyt ja pysyy.
yleensä normaalit ihmiset eivät halua kumppanikseen itseään surkuttelevaa riippakiveä. Vaan terveitsetuntoisen, sosiaalisen tapauksen, joka arvostaa itseään ja muita terveellä tavalla. Niin, onhan se tavallaan epäreilua kun joitakuita elämä potkii vähän enemmän päähän ja silti pitäisi vaan jaksaa olla positiivinen, avoin ym, mutta niin se vaan on. Tuskin itsekään haluaisit kumppaniksesi koulukiusaamisesta pahoin traumatisoitunutta tyttöä, joka ei pysty katsomaan silmiin ja joka painuu joka aterian jälkeen vessaan oksentamaan ja hakkaamaan päätään seinään koska Mika ja Pete sanoivat yläasteella hänen olevan lihava.
Niin, eristäytyminen, luovuttaminen ja itsesäälissä luovuttaminen on helvetin helppoa ja mukavaa, olen sitä paljon itsekin tehnyt ja varmasti teen jatkossakin. Mutta ikävä kyllä se ei tuota tulosta, vaan pitää tehdä töitä, yrittää, pinnistellä.
Mulla 35v mittarissa eikä yhtään suhdetta. Revi siitä.
Koulukiusatusta johtuen luottamus ihmisiin meni kriittisellä hetkellä, ja tuo hankaloittaa paljon myös naisiin tutustumista. Kun ei ole kokemusta, joka taas näkyy epävarmuutena.
Muuten kaikki muu on päällisin puolin kunnossa. Jotain oleellista kuitenkin puuttuu...
Koulukiusattu ei tarkoita samaa asiaa, kuin itsesäälissä rypeminen, ellet sitä jo satu tietämään.
Mutta naiselle seuran löytäminen on paljon helpompaa. Vaikka ei seuraa etsisikään, aina on ehdokkaita tarjolla. Miehelle vastaavan tilanteen todennäköisyys on sama, kuin voittaisi 7 oikein lotossa...
"yleensä normaalit ihmiset eivät halua kumppanikseen itseään surkuttelevaa riippakiveä. Vaan terveitsetuntoisen, sosiaalisen tapauksen, joka arvostaa itseään ja muita terveellä tavalla."
Kovin fiksusti ilmaistu, kuin suoraan jostain "täydellisen kumppanin merkit"-ohjekirjasta.
Valitettavasti ei päde läheskään kaikkiin. Minä sanoisin että ihmiset hakee yleensä samanhenkistä kumppania. Esim. en minä ainakaan suht jurona suomimiehenä kaipaa mitään jatkuvaa kälätyskonetta. Monet naiset, joihin olen ollut ihastunut ovat olleet juuri näitä hiljaisempia tapauksia myös.
"Niin, eristäytyminen, luovuttaminen ja itsesäälissä luovuttaminen on helvetin helppoa ja mukavaa, olen sitä paljon itsekin tehnyt ja varmasti teen jatkossakin. Mutta ikävä kyllä se ei tuota tulosta, vaan pitää tehdä töitä, yrittää, pinnistellä."
Mulla tämä ns. pinnistely esiintyy suurena vuoristoratana. Yksi päivä olen pusertanut kaikki mehuni yltiöpositiivisuuteen, ehkä tytötkin tykkää enempi - mutta toisena olenkin niin maan vittuuntunut kaikkeen ja samat muijat ihmettelee että mikäs sillä nyt (taas) on. Kumpi sitten on parempi, tasainen lievä vitutus vai tollanen jojoilu? Ehkä jälkimmäistä katsotaan enempi luotaantyöntäväksi mielenvikaisuudeksi/persoonallisuushäiriöksi.
vain panoseuraa. Eri juttu seurustelukumppaneiden suhteen.
Olen itse koulukiusattu nainen. Oli vaikeaa oppia luottamaan ihmisiin edes ystävinä. Mutta lukion jälkeen muutin toiselle puolelle Suomea, hankin opiskelupaikan yliopistosta sekä töitä ja harrastuksia. Pikkuhiljaa tutustuin ihmisiin ja muodostin ystävyyssuhteita ja opettelin aluksi luottamaan ystäviini. Miehiin luottaminen kesti kauemmin. Seurustelen tällä hetkellä ja olen todella onnellinen, mutta tein itse aloitteen, enkä vain odottanut ja kadehtinut muita. Avomieheni rakastaa minua tällaisena kuin olen.
Eikä tämä kaikki käynyt helposti, vaan monet itkut sekä masennukseen sairastumisetkin tässä on koettu psykologilla käymisineen. Lopun elämääni tulen tekemään töitä sen eteen, etten masennu enää (siis tosiaan puhun masennus -sairaudesta enkä mistään alakulosta). Mutta me TODELLA olemme oman onnemme seppiä.
Älä välitä. Kyl täs maailmassa on muitaki 21v sinkkuja :) mua kans koulukiusattu ja tuntuu et se on vieny kaiken itsetunnon. Vaikeeta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ku aina tuntuu et ei kukaan voi olla oikeesti kiinnostunu. Takana yks pitkä suhde joka meni mönkään vähän yli vuosi sit.
jos mies olisi kokenut edes yhden pitkän suhteen niin tuskin hän tänne tällaisia kirjoittelisi mutta nainen joka on sentään ollut jo pitkässä suhteessa marisee täällä. Miehelle kun olisi mahtavaa saada edes se yksi suhde elämänsä aika. OK elämänsä aikana on vähän turhan raju sana kun kyse on 21 vuotiaasta. Silti kuilu on näin suuri että yhden pitkän suhteen kokenut nainen tuntee muka itsesä samassa tilanteessa olevaksi kuin saman ikäinen mies joka ei ole kokenut yhtään mitään.
Lensin vuosi sitten ulos elämäni ekasta pitemmästä, tai no, oikeastaan elämäni ekasta suhteesta. Vuoden verran oltiin. Etäsuhde, tavattiin n. 1 - 2 krt kuukaudessa, työnkuvasta johtuen minä matkustin enemmän. Puolet tuosta vuodesta oli jo ns. alamäkeä. Lähes toivon, ettei koko juttua olisi ollutkaan.
Olen nainen, 41v., humanistisen alan maisteri, eikä minua kiusattu koulussa. Kai se on jo pakko uskoa, että ei kannattaisi edes ajatella...
Luonnollisuus on parasta mitä tiedän, usko pois. Keimailevat miehet ovat uskollisten naisten silmissä pelkkää roskaa.Jos et halua yhden yön hoitoa, vaan ihan kunnon parisuhteen, ole oma itsesi ja lisäksi avoin!! Kerro elämänarvoistasi (koti,perhe,koulutus jne) ja tee asiat helpoiksi, esim. kysymällä hymyillen naiselta: "Haluatko sinä vuorostasi kertoa jotain itsestäsi?". Tuo puree kiltteihin kotinaisiin. Simppeli käytös ja ystävällisyys. Mielistellä eli iskeä ei pidä, koska se menee jo hiukan liian överiksi.
Kyllä sinä pärjäät. Minuakin on kiusattu läpi peruskoulu ja silti en luovuta. Hyvää kesää:)
2 suhdetta ja yksi "hairahdus (sinkkuaikana)". Ei nuo ole kauaa kestäneet. Eikä mulle ole oikeaa, olen jo luovuttanut. Muilla on perheet jo.
siis,mitä ihmettä te valitatta!!!??
mä olen 33v nainen,muutamassa suhteessa ollut,jälleen sinkku!! mielestäni kaikin puolin okei,mutta tilanteet vaan menee niin,ettei mistään synny valmista!! te,21 ja 23 vuotiaat ootta vasta alussa kaikesta,mun elämäni on suunnilleen puolessa enkä mitään oo saavuttanu!!! jos joku nii tää masentaa tuo turhasta ruikuttaminen!!!!!
vielä 10v päästäkin. Että näin.
Muille vain se oikea ja perhe on luotu. Itselleni elämä on tällaista yksinäisyyden tyhjä arpaa. Ei voittoa.
En ole edes käynyt baarissa katsomassa kun olen tällainen nössö? Onko se hyvä paikka löytää tyttö? Mitä siellä baarissa tehdään, tilataan olut ja odotetaan että joku tulee juttelemaan?
Tyhmiä kysymyksiä mutta onko Jyväskylässä joku hyvä paikka tällaiselle n00bille?