Olem jo pitkää ja hartaasti harkinnut avioeroa. Miten ihmeessä sen saan kerrottua miehelleni?? Ei tämmöistä elämää kestä "Erkkikään". Meillä on kaksi lasta, omakotitalo yms. Mutta niin paljon on kaikkea tapahtunut, että en jaksa enää edes yrittää. Ongelma on se, etten uskallla sanoa miehelleni, että haluan erota. Pelkään hänen reaktioita. Hän voi tehdä mitä vaan.............
Mutta kun edes lasten takia ei kohta enää jaksa. Lapset 10 ja 8 v. Auttakaa joku, please.
Mutta kun edes lasten takia ei kohta enää jaksa. Lapset 10 ja 8 v. Auttakaa joku, please.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..ihan lähimenneisyydestä. Ilmoitin reilu kk sitten vaimolleni, että haluan eron. Meilläkin on kaksi lasta ja talo valmistuu 1 kk:n kuluttua. Arvaa onko fiilistä duunaa taloo loppuun, mut mä uskon et vuoden päästä ymmärrän tehneeni oikein vaikka nyt pää meinaa hajoo.
Pitkittämällä se ei parane eli ota ittees niskasta jos kerran oot päätökses tehny. Väkisin oleminen on sitä paitsi kumpaakin osapuolta kohtaan väärin - ainakin mun mielestä.
Mitäs jos sille puolisolle ensin antaisi varotuksen? Että "jos emme nyt ala tehdä töitä suhteemme parantamiseksi, niin minusta tuntuu, ettemme voi asua enää saman katon alla." Sitten voisi hakeutua perheasiainneuvottelukeskukseen tms juttelemaan, molemmat yhdessä tai sitten erikseen. Nimittäin vaikka eroon päädyttäisiinkin, niin siihen (ja yhteiseen menneisyyteen) liittyvät ajatukset on käytävä läpi, jotta voisi jatkaa elämäänsä paremmalta pohjalta.
Herää kysymys, mikä teidän kahdenkin liitoissa on se, mikä mättää? Miksi ette jaksa, mikä on niin kamalaa?
Yhden syyn eroon, ja hyvin surullisen ja yleisen syyn, voin kuvitella: Kaiken muun touhun keskellä unohtui se, että parisuhde vaatii töitä, töitä ja töitä!
Syitä löytyy vaikka kuinka paljon: hellyyden puute, henkinen väkivalta, ei yhteisiä harrastuksia, pettämistä ja kaikkein suurin syy: en rakasta. Näitä asioita ei mikään enää korjaa. Totta on, että suhteen eteen olisi pitänyt tehdä töitä, mutta kumppani on sellainen, joka ei taatusti tee mitään asian eteen, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Eli pitää vaan kerätä sitä rohkeutta ja joku päivä tehdä ratkaiseva liike. Tsemppiä muillekin vastaavassa tilanteessa oleville.
Oletkos miettinyt että sun puolisosi voi miettiä ihan samaa, et kuinka uskaltaisi ehdottaa sinulle eroo? Ei kai kukaan nauti rakkaudettomasta liitosta ja yhdessä olosta. Ota vaan itseäsi rohkeesti niskasta kii ja kerro ettet ole tyytyväinen oloosi ja tahdot eron.
Turhaan pitkität, kun syitäkin sinulla eroon on jo aivan riittämiin.
Itse halusin eroa yli 20 avioliittovuoden jälkeen. Asian sanominen otti koville, ja vielä kauheampaa oli asua monta kuukautta saman katon alla, kun mies uhkaili ja pelotteli. Mutta siitäkin selvittiin, ja nyt on paremmin.
Jos pelkäät miestäsi, sinun varmaan kannattaa hankkia asunto, jonne voit muuttaa ilmoitettuasi asian. Tai onko sukulaisia ja ystäviä, joilta saisit yösijaa, jos kotona menee elämä vaaralliseksi. Älä pelkää turhia, mutta varaudu, jos luulet, että siihen on syytä.
niin, ajattelin että jos pelkäät vaikka väkivaltaa erosta puhuessasi, olisiko yksi vaihtoehto vain hankkia uusi asunto ja muuttaa pois samantien. Jos miehesi on arvaamaton eli väkivaltainen, ei siihen vaaraan kyllä tulisi joutua lainkaan. Jos siis vaara on olemassa.
tsemppiä elämään.