Täytyy tunnustaa, että minulla on jonkinlainen synnynnäinen lahjakkuus mokailla aina, kun pitäisi yrittää saada aikaiseksi jotain seurustelua yms vakavampaa parisuhdetta niin kutsutun vastakkaisen sukupuolen kanssa. Jostain syystä onnistun ana joko toimimaan liian hätäisesti tai olemaan liian passiivinen.
Esimerkiksi milloin on oikea aika ottaa esille mahdollinen halukkuuteni siirtyä pelkästä 'deittailusta' vakiintuneempaan seurustelusuhteeseen. Olen saanut sen käsityksen, että suurimmalle osalle miehistä on erittäin kammottavaa, jos nainen yrittää jotenkin painostaa miestä näissä asioissa. Näinpä sitten tein itselleni pyhän lupauksen, että en mainitse vahingossakaan sanaa seurustelu tapailemani miehen seurassa, vaan annan hänen itse ilman mitään painostusta ja vihjailua minun taholtani tehdä päätöksensä siitä, että haluaako hän aloittaa suhteen kanssani. Ja lopputulos- mitään ei tapahtanut. Tuo mies ei myöskään missään vaiheessa ottanut esille tuota seurusteluasiaa.
Tietysti aina on olemassa mahdollisuus, että tuo kyseinen mies ei todellisuudessa ollutkaan niin kiinnostunut minusta, kuin antoi minun ymmärtää, mutta koskapa en silloin- enkä vieläkään osaa lukea ajatuksia, niin vaikea sanoa.
Asiaa on tietysti tapahtumien kulkua tuntemattomien vaikeaa kommentoida, mutta miten oikein näkisitte tällaisen tilanteen. Olisiko mies ehdottanut minulle seurustelua/parisuhdetta joka tapauksessa, ja kyse olisi ollut vain kiinnostuksen puutteesta, vai onko kuitenkin niin, että naisen täytyisi kuitenkin jollain tavoin tehdä aloite suhteen syventämisen suhteen.
Esimerkiksi milloin on oikea aika ottaa esille mahdollinen halukkuuteni siirtyä pelkästä 'deittailusta' vakiintuneempaan seurustelusuhteeseen. Olen saanut sen käsityksen, että suurimmalle osalle miehistä on erittäin kammottavaa, jos nainen yrittää jotenkin painostaa miestä näissä asioissa. Näinpä sitten tein itselleni pyhän lupauksen, että en mainitse vahingossakaan sanaa seurustelu tapailemani miehen seurassa, vaan annan hänen itse ilman mitään painostusta ja vihjailua minun taholtani tehdä päätöksensä siitä, että haluaako hän aloittaa suhteen kanssani. Ja lopputulos- mitään ei tapahtanut. Tuo mies ei myöskään missään vaiheessa ottanut esille tuota seurusteluasiaa.
Tietysti aina on olemassa mahdollisuus, että tuo kyseinen mies ei todellisuudessa ollutkaan niin kiinnostunut minusta, kuin antoi minun ymmärtää, mutta koskapa en silloin- enkä vieläkään osaa lukea ajatuksia, niin vaikea sanoa.
Asiaa on tietysti tapahtumien kulkua tuntemattomien vaikeaa kommentoida, mutta miten oikein näkisitte tällaisen tilanteen. Olisiko mies ehdottanut minulle seurustelua/parisuhdetta joka tapauksessa, ja kyse olisi ollut vain kiinnostuksen puutteesta, vai onko kuitenkin niin, että naisen täytyisi kuitenkin jollain tavoin tehdä aloite suhteen syventämisen suhteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miksi se seurustelu pitää erikseen jotenkin "julistaa" alkaneeksi?
Mun jutut on vaan alkanu ja siitä hetkestä kun on alettu olla yhdessä (siis helvetinmoista pussailua ja siitä eteenpäin), niin on oltu yhdessä, ei siinä useempaa olla pyöritetty samaan aikaan.
Se homma on jatkunut niin kauan, kun jompikumpi on todennut, että ei tästä mitään tuu.
Tunteikas?
mistä olitte sopineet. Joka tapauksessa mies katsoi, että oli täyttänyt oman osuutensa sopimuksesta. Sulla näköjään loppuivat panokset uuteen suhteeseen tai mies ei halunnut enää ollenkaan uuteen suhteeseen millään hinnalla.
tuolla tavalla.
Jos on kipinää ilmassa, voit vaikka vetää muovipussin päähäsi ja seisoa käsilläsi ja mies yrittää naama peruslukemilla kehua performanssiasi ;)
Ei kai noista nyt erikseen tarvii puhua siis et millä nimellä sitä yhdessäoloa kutsutaan. Silloin se kai on sit seurustelua, kunnei kummallakaan oo enää muita sänkykumppaneita/ei tapailla muita.
Kaikki menee niinku menee. Nauti niinkauan ku vaan voit ja ihan turha enemmästä stressata koska noin alkuvaiheessa ei ikinä tiedä mitä huominen tullessaan tuo.
asiat menee vituiks siinä kohtaa kun siitä pitää erikseen puhua. Jos antaa vaan mennä, ni tilanteet vaan ajautuu syvemmiksi.
Lopeta Cosmojen ja kaikenmaailman seurusteluvinkkejen lukeminen lehdistä. Ne kun eivät yksinkertaisesti toimi, kuten olet nyt omalla toiminnallasikin todistanut.
Ala sen sijaan keskustelemaan miesten kanssa. Siis keskustelemaan, ei painostamaan. Kysele ja kuuntele, mitä miehellä on sanottavana. Mitä hän haluaa tulevaisuudeltaan. Jos mies ei halua keskustella, niin tee siitä omat johtopäätöksesi.
Ei seurustelu ole mitään rakettitiedettä. Avoimuudella ja sympatialla pääsee jo pitkälle. Sitäpaitsi jos joku mies ei ole loppupeleissä kiinnostunut, niin sinä tuskin olet siltikään tehnyt mitään virhettä. Häntä vain ei yksinkertaisesti kiinnosta, vaikka olisit tehnyt mitä.
"Lopeta Cosmojen ja kaikenmaailman seurusteluvinkkejen lukeminen lehdistä. Ne kun eivät yksinkertaisesti toimi, kuten olet nyt omalla toiminnallasikin todistanut."
Justiinsa näin.
Itse vihaan kaiken maailman kyttäilyä ja epävarmuutta. Jos kiinnostaa, niin silloin puhutaan seurustelun aloituksesta ja jos ei kiinnosta, niin sitten ei seurustella.
Ei se asia kyttäilemällä miksikään muutu.
Kaikki vaan ei ajattele tolla tavalla, jos se ei pysty ymmärtään sua tossa asiassa ja kohtaamaan todellista itseäsi - olit sitten "liian nopea" tai "liian hidas" tai "liian mitätahansa" - niin hän ei ikinä pystyisi olemaan sun kanssa enivei.
Sä tarvit jonkun joka hyväksyy ja haluaa sut just sellaisena kuin olet. Muista että sä elät täällä ennenkaikkea itseäsi varten eikä sun pidä alkaa elämään ja tuntemaan ja tahtomaan "niinkuin toisetkin" koska ne toiset on sitten kukin erilaisia. Sä pyrit etsiin sellaisen tyypin jolle sä olet ok juuri omana itsenäsi.
Mun mielestä sä olet toiminut ihan järkeväsi ja oikein. En jättäisi sinua arvailujen varaan tuossa tilanteesa jokatapauksessa, kiinnosti tai ei.