Juopoksi tulee juomalla, tupakkaan jää nalkkiin polttamalla säännöllisesti, syöpöksi tulee syömällä.
Kaikki opeteltuja tapoja. Poisopeteltavia, kunhan asian sisäistää korvien välissä.
Ketään ei voi syyttää, kukaan ei pakota minua ainakaan edellä mainittuihin toimintoihin. Taustalla, sisimmässä on tunne, mikä ohjaa toimintoja.
Jokaisen tulee selvittää itselleen toimintoja ohjaavien tunteiden kirjo. Vain siten pääsee tasapainoon.
Olen lopettanut alkoholin liikakäytön ja tupakoinnin. Syömistä en voi lopettaa, joten lopetin ainaiset laihdutuskuurit (sairasta!) ja olen itseni kokoinen vaikka 'mätäkin herkkuja', kun sitä tuntuu. :D Elämä on ihanaa!
Tiedosta tunnesyöppöytesi. Myönnä.
Kaikki opeteltuja tapoja. Poisopeteltavia, kunhan asian sisäistää korvien välissä.
Ketään ei voi syyttää, kukaan ei pakota minua ainakaan edellä mainittuihin toimintoihin. Taustalla, sisimmässä on tunne, mikä ohjaa toimintoja.
Jokaisen tulee selvittää itselleen toimintoja ohjaavien tunteiden kirjo. Vain siten pääsee tasapainoon.
Olen lopettanut alkoholin liikakäytön ja tupakoinnin. Syömistä en voi lopettaa, joten lopetin ainaiset laihdutuskuurit (sairasta!) ja olen itseni kokoinen vaikka 'mätäkin herkkuja', kun sitä tuntuu. :D Elämä on ihanaa!
Tiedosta tunnesyöppöytesi. Myönnä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eli älkää laihduttako vaan muuttakaa elintapanne, se on ainoa lääke jojoiluun! Ja unohtakaa vaaka sillä se vain stressaa kun paino ei joku viikko olekaan pudonnut ja sitten mennään ahmimaan jotain rasvaista kun "ei se laihdutus kuitenkaan onnistu"! Itse käyn vaa'alla noin kerran kahdessa kuukaudessa ja AINA on painoa tippunut!
En voi myöntää olevani tunnesyöppö. Syön siksi koska ruoka on hyvää, se maistuu hyvältä ja siitä saa nautintoa. Samasta syystä juon oluttakin, harvoin humaltumistarkoituksessa.
Mutta muuten asiaahan tuossa oli. Laihdutusta ei pitäisikään ajatella kuurina...ja elämäntaparemonttikin on hieman turhan isolta ja vaikealta ja suurelta kuulostava juttu...itse sanoisin sitä syömisen järkeistämiseksi. Ei ole mitään järkeä syödä herkkuja joka ilta tai lappaa napaansa roskaruokaa joka lounaalla. Kannattaa tehdä oman kropan ja mielen kannalta järkeviä ratkaisuja. Pieniä ratkaisuja. Otanko salaatin vai hampurilaisaterian? Siinä se. Ei mitään suurta tai vaikeaa, pieniä juttuja. Niistä se iso kuva sitten muodostuu.
Syyllisyys ja syyllistäminen huonoista valinnoista oli minulle pitkään ongelma. Syöminen on ollut nautinto ja kirous, vaaka ja peili ovat olleet vihollisia. Kuurejakin on kokeiltu - huonoksi havaittu. Aina olen tiennyt millaista ruokaa kannattaisi syödä että se on terveellistä, joka pitsanpala, rasvainen munkki tai hampurilainen on tiedostettu huonoksi valinnaksi. Pitkään on mennyt että tasapaino huonon ja hyvän välillä on löytynyt. Nyt onneksi on tullut huomattua, että kaikesta ruuasta voi nauttia - kohtuudella. Peilistäkään ei enää tuijota liian lihava tai muuten vastenmielinen syöppö. Ei myöskään riutunut lommoposkikaan. Jos valitsen pitsan tai munkin, en kiduta itseäni siitä vaan nautin, tosin vain harvoin. Se on vain ruokaa.