Noniin.. Alla on keskustelu siitä, onko uskottomuus väärin. Voidaan yleisellä tasolla todeta, että uskottomuus on väärin, mutta kakkosen pitäminen tms. ei, jos siitä on sovittu.
Mieltäni askarruttaa kysymys siitä, kuinka väärin on olla uskoton ja missä tapauksissa erityisesti.
Onko uskottomuus verrattavissa perheväkivaltaan, lupaukseen olla lyömättä, jota rikotaan, alkoholismiin tms..
Vai voiko uskottomuutta verrata esim. siihen, että lupaa hoitaa perheen talouden, mutta kaataakin sen vaikka omalla hölmöilyllä. Voiko uskottomuus olla joissakin tapauksissa verrattavissa siihen, että lupaa tiskata astiat, mutta ei sitä tee.
Kertokaas mielipiteitä!
Mieltäni askarruttaa kysymys siitä, kuinka väärin on olla uskoton ja missä tapauksissa erityisesti.
Onko uskottomuus verrattavissa perheväkivaltaan, lupaukseen olla lyömättä, jota rikotaan, alkoholismiin tms..
Vai voiko uskottomuutta verrata esim. siihen, että lupaa hoitaa perheen talouden, mutta kaataakin sen vaikka omalla hölmöilyllä. Voiko uskottomuus olla joissakin tapauksissa verrattavissa siihen, että lupaa tiskata astiat, mutta ei sitä tee.
Kertokaas mielipiteitä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihmiset tappaa toisiaan vuosittain tässä maassa uskottomuuden takia.
Ihmiset tekevät itsemurhia vuosittain tässä maassa uskottomuuden takia.
Ihmiset saavat pysyviä vammoja kuten lapsettomuutta aiheuttavia ja tappavia sukupuolitauteja ilman omaa syytään vuosittain tässä maassa uskottomuuden takia.
Lukemattomia lapsia jää ilman toista vanhempaa kotonaan vuosittain tässä maassa uskottomuuden takia.
Ihmiset loukkaa toisiaan sydämen ytimeen asti vuosittain tässä maassa uskottomuuden takia.
Peruskysymyksiä:
Miksi luvata jotain mitä ei voi pitää?
Jos ei kykene yksiavioisuuteen miksi mennä avioon sopimatta ensin ehdoista kuten AIKUINEN asioista vastuun ottava ihminen?
Millä helvetin oikeudella pettäjä altistaa puolisonsa mahdollisesti tappavan taudin tartuttavaan limakalvokontaktiin vieraan ihmisen kanssa?
Minusta vakinaisessa parisuhteessa pettäjältä saatu sukupuolitauti pitäisi oikeudessa käsitellä ruumiin vamman tuottamuksena ellei muualla nukkumisesta ole erikseen sovittu.
ja pahempiakin tehdään jatkuvasti viinan-, huumeiden- ja lääkkeiden väärinkäytön- sekä nalkutuksen, pihtaamisen, valehtelun ja väkivallan seurauksena.
Mielestäni se joka on valmis kivittämään uskottomia, pitäisi kivittää myös nämä kaikki edellä mainittujen käyttäjät, myös itsensä jos johonkin edellämainituista sortuu.
Voihan sitä syyttää noista tappamisista, itsemurhista ja väkivallasta sun muista uskottomuutta, mutta onko se todellinen, oikea syy? Vai olisiko petetyn kyvyssä käsitellä tunteita joitain vakavia ongelmia, jos reaktiot ovat niin voimakkaat? Ylipäätään ei petetyn tuskaa lievitä se, että pettämistä pidetään yhtä pahana asiana tai pahempanakin kuin väkivalta. Pettäminen satuttaa vain, jos sen antaa satuttaa. Hirveän harvoin se on edes loukkaukseksi tarkoitettu.
Mutta oikeuttaako toisen ihmisen väärät valinnat levittämään pahaa oloaan ympärille? Onko väkivaltaiset ratkaisut hyväksyttäviä, jos on motiivina uskottomuus? Tai se, että on niin henkisesti loukkaantunut? Kirjoitat kuin moinen käytös olisi automaattista seurausta uskottomuudesta. Mustasukkaisuus on selkeästi paljon pahempi ongelma. Ilman mustasukkaisuutta ei uskottomuus tekisi mitään.
Mustasukkaisuus. Mitä hyvää siitä on ikinä, koskaan seurannut? Onko kenelläkään oikeutta todella päättää toisen puolesta, että mitä hän saa tehdä elämällään? Luvatahan aina voi, mutta miksi ne lupaukset otetaan aina niin vakavasti? Jokainen rikkoo elämänsä aikana lupauksia. Miksi se on omalla kohdalla eri juttu kuin kumppanin kohdalla? Miksi se on eri juttu seksuaalielämän saralla, kuin taloustöissä tai uudenvuoden lupausten kanssa?
Ero on vain siinä että mikään ei estä tuosta suhteesta lähtemästä jos nuo asiat vaivaavat, pettäjä tuota ei tee siinähän koko pettämisessä on kysymys.
Parisuhdehan on yhteinen sopimus siitä että ollaan yhdessä ja vain yhdessä erityisesti kun puhutaan intiimistä kanssakäymisestä, sen ei tulisi olla mikään yllätys. Milloin tahansa toinen voi ilmoittaa vapaassa maassa että suhde on nyt loppu mutta pettäminen on koko parisuhteen mitätöintiä ja täysin sen alkuperäisen sopimuksen vastainen.
Jos toinen pihtaa, eron voi ottaa. Jos toinen käyttää alkoholia liikaa, eron voi ottaa. Jos toinen valehtelee, eron voi ottaa. Joten miksi pettää muuten kuin että tahtoo syödä leipänsä voideltuna molemmilta puolilta?
Vähintä tietysti on se että kertoo heti että mitä tapahtui mutta tässäkin tapauksessa, mikset antanut ihmiselle jota muka joskus rakastit et voi asiasta kertoa jo etukäteen ja antaa hänen käsitellä ero ensin?
Toisin sanottuna jo loogisesti ajateltuna juuri kertomasi on sitä lässytystä mitä saa kuulla pettäjiltä tai näiltä "hyödyllisiltä idiooteilta" niin kovin usein.
"Vai olisiko petetyn kyvyssä käsitellä tunteita joitain vakavia ongelmia, jos reaktiot ovat niin voimakkaat? Ylipäätään ei petetyn tuskaa lievitä se, että pettämistä pidetään yhtä pahana asiana tai pahempanakin kuin väkivalta. Pettäminen satuttaa vain, jos sen antaa satuttaa. Hirveän harvoin se on edes loukkaukseksi tarkoitettu."
Eli se on PETETYN ongelma käsitellä TUNTEITA kun ei voi kestää pettämistä.
Voi tätä järjen köyhyyden määrää.
Eli että PETTÄJÄLLÄ ei ole mitään vaikeuksia käsitellä noita voimakkaita reaktioita kun menee pettämään ja eihän sitä tapahdu jos ei anna sen tapahtua.
On vähän hankala kuvitella että pettäminen ei satuttaisi ketään jos toinen ihminen on rakkautta vannonut ja lupauksen siitä yhdestä ja ainoasta asiasta pitäytymisestä antanut.
"Ilman mustasukkaisuutta ei uskottomuus tekisi mitään."
Tätä ajatusta en edes ymmärrä sikäli kun on hyvin vaikea olla olemassa uskollisuuteen perustuvaa ihmissuhdetta jossa ei olisi mustasukkaisuutta kun se perustuu juuri siihen.
"Onko kenelläkään oikeutta todella päättää toisen puolesta, että mitä hän saa tehdä elämällään? Luvatahan aina voi, mutta miksi ne lupaukset otetaan aina niin vakavasti? Jokainen rikkoo elämänsä aikana lupauksia. Miksi se on omalla kohdalla eri juttu kuin kumppanin kohdalla? Miksi se on eri juttu seksuaalielämän saralla, kuin taloustöissä tai uudenvuoden lupausten kanssa?"
Näistä sinun jutuista tulee epätodellinen olo.
Vertaat läheisen ihmisen pettämistä oman uudenvuoden lupauksen pettämiseen. Oletpas kevyillä eväillä liikkeellä.
On kuin lapsi jota on kielletty käymästä siellä yhdellä piparkakkurasialla. Ja sitten se on vanhempien vika kun reagoivat niin voimakkaasti.
Täytyyhän sille reppana-lapselle tietenkin antaa anteeksikin tai ainakaan loukkaantua. Eihän hän vain ymmärrä että maailmassa joutuu valitsemaan ja joskus hillitsemään itsensä jotta tuolla valinnalla olisi merkitystä.
Kuten todettu, kakaroita kaikki tyynni.
"Eli se on PETETYN ongelma käsitellä TUNTEITA kun ei voi kestää pettämistä."
PetetynKIN. Ja jos luit viestiäni ollenkaan, niin tajusit, että viittasin tuolla vain niihin aiemmassa viestissä lueteltuihin uskottomuuden väkivaltaisiin "seurauksiin". Järjen köyhyyden määrästä hyvä vihjailla sieltä.
"On vähän hankala kuvitella että pettäminen ei satuttaisi ketään jos toinen ihminen on rakkautta vannonut ja lupauksen siitä yhdestä ja ainoasta asiasta pitäytymisestä antanut."
En väittänyt, että se ei satuttaisi tai saisi satuttaa, mutta että pitääkö sen antaa vaikuttaa niin valtavan paljon? Liian usein petetyt heittäytyvät uhrin asemaan aivan tarpeettomasti. Antaa toisten törttöillä pettämällä, ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti, nöyrin mielipiteeni.
""Ilman mustasukkaisuutta ei uskottomuus tekisi mitään."
Tätä ajatusta en edes ymmärrä sikäli kun on hyvin vaikea olla olemassa uskollisuuteen perustuvaa ihmissuhdetta jossa ei olisi mustasukkaisuutta kun se perustuu juuri siihen."
Pointti riviesi välissä: pitääkö parisuhteen perustua uskollisuuteen? Voisiko se perustua myös rakkaudelle, hyväksynnälle, anteeksiannolle, ymmärrykselle tai muulle positiiviselle sen sijaan, että keskityttäisiin kaikenlaisiin rajoituksiin? Jokainen mokaa.
"Näistä sinun jutuista tulee epätodellinen olo."
Hei hienoa, rakentavaa kritiikkia perusteluineen. Ota kuitenkin huomioon, että aiemmin sanomani olivat vain mielipiteitäni.
"Vertaat läheisen ihmisen pettämistä oman uudenvuoden lupauksen pettämiseen. Oletpas kevyillä eväillä liikkeellä."
Nyt laitat sanoja suuhuni. Uudenvuodenlupauksella, eli tuolla kevyellä eväällä viittasin ap:n lauseeseen "Voiko uskottomuus olla joissakin tapauksissa verrattavissa siihen, että lupaa tiskata astiat, mutta ei sitä tee.". Ja se oli kysymys - ei väite.
"PetetynKIN. Ja jos luit viestiäni ollenkaan, niin tajusit, että viittasin tuolla vain niihin aiemmassa viestissä lueteltuihin uskottomuuden väkivaltaisiin "seurauksiin". Järjen köyhyyden määrästä hyvä vihjailla sieltä."
Niin eli syytät petettyä siitä että hän tuntee niin voimakkaasti joka johtaa joihinkin tekoihin mutta pettäjä joka tuntee voimakkaasti ja tekee tekoja niin on syytön.
Suotta yrität kaataa sitä petetyn niskaan tuota pettämistä.
En kyllä itse lähtisi etsimään syyllistä tippaakaan sieltä petetystä.
"En väittänyt, että se ei satuttaisi tai saisi satuttaa, mutta että pitääkö sen antaa vaikuttaa niin valtavan paljon? Liian usein petetyt heittäytyvät uhrin asemaan aivan tarpeettomasti. Antaa toisten törttöillä pettämällä, ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti, nöyrin mielipiteeni."
Omalla kohdallani en toki sen antaisi vaikuttaa vaan henkilö minulle olisi siitä hetkestä lähtien lähinnä ketä tahansa kadun tallaajaa tai ojassa eläjää muistuttava olio.
Siinä tahtoo vain käydä niin että jos näin perustellaan pettämistä että se kaataa kaiken luottamuksen suhteesta jo alun pitäen eikä ihminen esimerkiksi uskalla olla suhteessa tai rakastua kun pelkää luottamuksen menetystä. Puhumattakaan jos tähän liittyy vielä yhdessä elettyä ja koettua elämää ja lapsia yms.
Kuvailemasi tapaus kuulostaa joltain juuri parikymppisten känniseltä söhellykseltä joka sitten ei saisi satuttaa ketään kun ei olisi liian mustasukkainen.
Toisen ihmisen lähelle päästäminen ja hyväksyminen vaatii luottamusta ja esimerkiksi osa kumppaneista odottaa jopa sitä että vaikeuksissa tuetaan toista. Miten sitten rakentaa luottamusta jos toinen pettää ja se pitäisi vain sitten ottaa aivan kuin ei olisi moksiskaan?
"Pointti riviesi välissä: pitääkö parisuhteen perustua uskollisuuteen? Voisiko se perustua myös rakkaudelle, hyväksynnälle, anteeksiannolle, ymmärrykselle tai muulle positiiviselle sen sijaan, että keskityttäisiin kaikenlaisiin rajoituksiin? Jokainen mokaa."
Nähtävästi sinä olet mokannut kun mokaajia puolustelet.
Aikuinen ihminen ymmärtää mitä lupaus ja sen rikkominen tarkoittaa.
Tuo mitä sinä puhut parisuhteena on kaiken logiikan vastainen koska sinä voit jauhaa kaiken maailman liirum-laarumit rakkaudesta yms. mutta niiltä putoaa pohja pois ilman luottamusta ja lupausta. Vai miksi kuvittelet että ihmiset alkavat parisuhteeseen eivätkä vain naiskentele kenen kanssa huvikseen? He tahtovat vain olla toistensa kanssa ja niin ovat sopineetkin ja se on koko määritelmä sille suhteelle. Sille löytyykö suhteesta noita edellämainitsemiasi asioita on täydellistä typeryyttä jos unohdetaan se että koko suhteen perusta on ettei toisiin ihmisiin vain yksinkertaisesti kajota. Ei siinä ole mitään harmaata aluetta ellette ole toisin sopineet tai ellet itse päätä yhtäkkiä sääntöjä muuttaa.
Anteeksiantaminen onkin loistavaa mainita juuri tässä yhteydessä. Joo, sori vaan kun tämän minun parisuhteen määritelmän mukaan me voidaan olla toistemme kanssa mutta minä saan olla myös muiden kanssa kunhan sinä annat anteeksi.
"Hei hienoa, rakentavaa kritiikkia perusteluineen. Ota kuitenkin huomioon, että aiemmin sanomani olivat vain mielipiteitäni."
Mitä tuohon voi sanoa kun et oikein taida logiikalla ajatella mitä parisuhteessa oleminen merkitsee ja mikä on sen lähtökohta. Uskottomuus taistelee koko sen olemassaoloa vastaan.
"Nyt laitat sanoja suuhuni. Uudenvuodenlupauksella, eli tuolla kevyellä eväällä viittasin ap:n lauseeseen "Voiko uskottomuus olla joissakin tapauksissa verrattavissa siihen, että lupaa tiskata astiat, mutta ei sitä tee.". Ja se oli kysymys - ei väite."
Ahaa. Ymmärrän.
Onko ukkisi tappaminen sama kuin eilisen meetwursti-siivun heittäminen roskikseen?
Se oli kysymys ei väite. Ja aivan yhtä älytön vertaus jos sellaista voi joku siitä löytää.
että juuri vähän aiemmin oman ukon kanssa sanailtiin uskollisuudesta... Totesin hänelle, et eiköhän sitä voi olla uskoton muullakin kuin sillä "perinteisellä" tavalla eli käymällä polkaisemassa vierasta?!
Tarkoitin esim sitä, et yhtäkkiä tiuka paikan tullen häviää paikalta eikä ole tukemassa toista, vaikka on niin luvannut. Samoin tuota, että luistaa yhdessä sovituista asioista.
Itsellä on kokemusta siitä, miltä tuntuu tulla jätetyksi totaalisen yksin suuren surun hetkellä. Sattui, ja sattui saakelisti! Ei toiseen osaa luottaa enää, kun kerran on matto jalkojen alta vedetty.
Kyllä - olen siis sitä mieltä, että uskottomuutta on montaa lajia.
Kenen liitto perustuu nimenomaan LUPAUKSEEN olla uskollinen/lyömättä/juomatta? Ei varmaan kovin monen..?
Ei ole oikeastaan mitään mieltä pohtia, onko uskottomuus väärin ja jossain tilanteessa vielä enemmän väärin. Parisuhde on kuitenkin aina kahden kauppa - jos uskottomuutta ilmenee ja se on toisesta NIIN väärin, ettei sitä kestä- niin silloin pitää erota!
Monet sanovat, ettei uskottomuuteen taipuvaisten pitäisi ryhtyä parisuhteeseenkaan. Mielestäni se on väärin... Koska monet eivät ole ollenkaan "uskottomuuteen taipuvaisia", eivät uskottomiakaan -kuin vasta yhden ainoan kerran monen (kymmenen) vuoden päästä. Joten oikeasti sellaisten, jotka pelkäävät kumppaninsa uskottomuutta enemmän kuin mitään, pitäisi mieluummin olla päätymättä parisuhteeseen. Josko nyt heidänkään - on tyhmää jättää elämä elämättä pelkojensa takia.