Nainen dominoi ajatuksia niin, ettei työnteosta tahtonut tulla mitään. Onneksi loma alkoi, ehkä se kesän aikana helpottaa..
Nainen on tietääkseni sinkku, mutta minulla on vaimo ja lapsia. Perhe-elämä on mukavaa ja antoisaa, mutta jotain puuttuu. Tiedostan, ettei työpaikallani olevan nainen saisi olla edes vaihtoehto, mutta tunteiden hallinta on välillä niin kirotun vaikeaa.
Tämä on tätä lähestyvän 4-kympin kriisiä; kun on hieman jämähtänyt paikallensa ja alkaa ihmetellä perimmäisiä kysymyksiä. Ihastumisesta: käyttäydyn kuin teinipoika naisen seurassa (sydän hakkaa ja naama punoittaa). Jollain tapaa tuntuu, että nainen välttelee minua ja hermostuu kun keskustelemme...mistäköhän sekin kertoo? Tai sitten minä vain näen asian niin ja todellisuudessa kohtaaminen on aivan vastaava kuin kenen tahansa kanssa. Tai ehkä nainen on hieman ujo ja keskustelee samaan tapaan muidenkin kanssa.
No, tulihan kelattua tätäkin asiaa - eiköhän kesäloma auta unohtamaan tai ainakin laittamaan asiat oikeaan perspektiiviin. Tosin, unohtaminen ei taida auttaa, koska sama homma on edessä loman jälkeen..
Nainen on tietääkseni sinkku, mutta minulla on vaimo ja lapsia. Perhe-elämä on mukavaa ja antoisaa, mutta jotain puuttuu. Tiedostan, ettei työpaikallani olevan nainen saisi olla edes vaihtoehto, mutta tunteiden hallinta on välillä niin kirotun vaikeaa.
Tämä on tätä lähestyvän 4-kympin kriisiä; kun on hieman jämähtänyt paikallensa ja alkaa ihmetellä perimmäisiä kysymyksiä. Ihastumisesta: käyttäydyn kuin teinipoika naisen seurassa (sydän hakkaa ja naama punoittaa). Jollain tapaa tuntuu, että nainen välttelee minua ja hermostuu kun keskustelemme...mistäköhän sekin kertoo? Tai sitten minä vain näen asian niin ja todellisuudessa kohtaaminen on aivan vastaava kuin kenen tahansa kanssa. Tai ehkä nainen on hieman ujo ja keskustelee samaan tapaan muidenkin kanssa.
No, tulihan kelattua tätäkin asiaa - eiköhän kesäloma auta unohtamaan tai ainakin laittamaan asiat oikeaan perspektiiviin. Tosin, unohtaminen ei taida auttaa, koska sama homma on edessä loman jälkeen..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kokenut tuon työpaikalla. Ja se on todella vaikea tilanne, kun joku vaan on kiva ja tuntuu ja säväyttää.
Itse olen käynyt jo läpi ja siitä suhde. Ja se lopetettu pari vuotta sitten ja vieläkin tuntuu, vaikka kahvipöydässä. Viimeksi tänään yksi työkaveri sanoi, että te näytätte kummilta istuessanne vierekkäin, sovitte täysin yhteen, samannäköisiä ja joku kumma olotila koko paikassa, kun satutte istumaan vierekkäin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että todella vaikea tilanne kaikin.
Eli olen 40-kymppinen nainen. Ei muuta kuin jaksamista ja mieti kovin ja kovasti, mitä haluat ja mitä teet. Koska se voi mahdollisesti vaikuttaa myös tulevaisuuteesi...
uudelleen vierekkäin;)
Vaikkei samassa kahvihuoneessa. Johan siitäkin tilanteesta jollekin puheenaihetta. Jollei omissa tarpeeksi :)
koska tätä samaa mietin itsekin. Koko tämä vuosi on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, koska olen mennyt ihastumaan varattuun mieheen. Tuntuu kuin eläisin jonkun toisen elämää, koska ei minulle tällaisia asioita tapahdu. Viikon päästä alkaa kesälomani ja saa nähdä, mihin suuntaan nämä tunteeni muuttuvat. Maisemanvaihdos saattaa auttaa tai sitten ei. Hän tuntuu kulkevan ajatuksissani koko ajan ja olen ihan pihalla. Näin pihalla en ole vielä elämäni aikana ollutkaan. Haluaisin unohtaa, koska onhan tämä niin väärin, mutta toisaalta tämä tunne on niin suuri, että haluaisin katsoa, mihin tämä johtaa. Anteeksi, että tunnen näin, mutta minkäs teet! Onneksi tänne voi kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa. Eihän näitä kukaan ota vakavasti, en kai minäkään...
Kaikki tuo on kovin vaikeaa. Unohtaminen on vaikeaa. Kesä taikesälomakaan ei poista tuota tunnetta. Se vaan on ja elää omaansa ja oman aikansa.
Lähinnä nyt on kyse siitä, kuin kauan ja kuinka paljon pystyt itseäsi haavoittamaan, jos tilanne on suurimmin epätoivoisen tai epätodennäköisen oloinen. Se kaikki on käsiteltävä ottaen tilanteen realiteetit käsiin.
Kovin paljon jaksamista sinulle. Tunteiden kanssa oleminen ja eläminen on valitettavasti äärettömän rankkaa ja kuluttavaa kaikessa.
Asiat pitää pureskella pää viileenä;)..pitäisikö katsoa mihin tämä kaikki tunne johtaa.., eikä pyydetä anteeksi...kun sille ei voi mitään, silleen pää vesihauteessa viileenä , kohta ;)oikeesti?
Vaikkei olo varsinaisesti helpotukaan niin jollain tapaa helpottavaa on lukea näitä viestejä. Kiitos.
Ehkä myös helpompaa antaa itselleen anteeksi nämä tunteet kun tajuaa, että loppujen lopuksi ne on vain inhimillisiä. Siitähän toi paha olo kai perimmäisesti johtuukin: tunteessa on jotain kiellettyä, jota oma moraali ei hyväksy...pahus.
tuo, mitä sanoit, että tunteiden kanssa oleminen ja eläminen on äärettömän rankkaa ja kuluttavaa. Nämä tunteet syövät ihmistä, ihan kirjaimellisesti! Onneksi tänään tapaan "terapeuttini", minun on vaan ihan pakko puhua jonkun kanssa. Hän on se "järki" ja minä olen "tunne", näin on aina ollut. Hän kyllä palauttaa minut maan pinnalle täältä pilvilinnoista. Tai mitä jos hän sanookin, että kuuntele sydäntäsi. Mitä minä sitten teen? Olen pihalla vielä enemmän. Jaksamisia kaikille!
Kuuntele sydäntäsi, se voi olla oikeassa.
tekisi mieli heittää "terapeuttini" jorpakkoon, mutta enhän minä nyt sukulaistani. Hän meinaan sanoi juuri nuo sanat eli "kuuntele sydäntäsi". Minä kun odotin jotain ihan muuta. Taitaa "terapeuttini" olla terapian tarpeessa, koska aina ennen niin järkevä ihminen puhui ihan pehmosia. Eli pihalla ollaan ihan totaalisesti!
Mies ei ole tyypillinen, mistä kiinnostun, mutta jotain siinä miehessä on. Vaikea sanoa. IHANA SYMPPIS! ;)
parina kesänä yrittänyt unohtaa.
Tänään viimeksi tuli radiosta laulu jota tanssimme kerran yhdessä, tuli kamala ikävä..
lukea muiden vastauksia sinulle, (Kesällähän on muutakin tekemistä kuin istua koko pvä koneen ääressä ;) ).
Mutta jos asia oikeasti vaivaa sinua niin mikset ottaisi asiaa puheeksi tämän toisen osapuolen kanssa. Lopputulosta en tiedä miten teillä siinä kävisi, mutta se voisi helpottaa sinua tekemään jonkinlaisen päätöksen asian suhteen.. suuntaan toiseen.
Voihan olla että tällä toisella on todella tunteita myös sinua kohtaan, ja jos ei ole niin ei siinäkään mitään. Toisaalta sinä itse päätät jatkosta..En usko että kukaan ihminen suuttuisi siitä että joku kertoo olevansa ihastunut. Päinvastoin, itse ainakin olisin otettu.
Ei muuta kuin jäitä hattuun loman ajaksi ja otat härkää sarvista kiinni kun palailet lomalta! =)
fiilis muuttuu. Luin alkuperäisen viestini ja tänään se herätti ...lähinnä vaivautunutta hilpeyttä. Tästä voinee päätellä ettei kovin vakavasta ihastumisesta ole kyse? Ehkä kyse oli pikemminkin fyysisestä naisen kaipuusta; perheessämme on pieniä lapsia joiden ehdoilla elämä tällä hetkellä pitkälti menee. Täytyy kesän aikana tehdä asialle jotain!
Tosin, eihän sitä tiedä mitä ensikohtaaminen loman jälkeen saa aikaan...sytyttää taas hiipuneet tunteet palamaan?
(istuminen koneen ääressä tänä kesänä ei välttämättä ole yhtään hullumpi vaihtoehto...kun katsoo ulos (ropinaa) ;-))
...kertoa fiiliksiä ihan heti sille työkaverillesi. Voi olla, että syksyn viima viilentää tunteesikin. Sulla on perhe koossa ja se on hieno homma. Iloitse lapsistasi! Kaikilla ei ole niitä, vaikka haluaisikin...