Tilanne siis tämä: olen tavannut miehen, joka on naimisissa, mutta ero on edessä, myönnän, että olen itse varmasti suurin syy siihen, mutta en toki ainoa. Heittäkää miehet kehiin veikkauksia, kuinka tämän miehen kaksi aikuista poikaa, jotka ovat "melkein" samaa ikäluokkaa kuin itse, tulevat suhtautumaan minuun? Oletan, että olettavat, että olen hullaannuttanut heidän isänsä ja olen siten eron syy (totta toinen puoli, ainakin hullaannuttaminen ja osittainen syy avioeroon)?
Ja mitenkä minun pitäisi poikiin suhtautua? Toisen heistä olen tavannut, hän ei tiedä että meillä on hänen isänsä kanssa mitään sen kummempaa. Pojat pikkuisen yli 20, itse melkein 30. Saanko hirmuiset haukut ja halveksunnan vai otetaanko minut vastaan ihan rauhallisesti? Veikkauksia!
Ja mitenkä minun pitäisi poikiin suhtautua? Toisen heistä olen tavannut, hän ei tiedä että meillä on hänen isänsä kanssa mitään sen kummempaa. Pojat pikkuisen yli 20, itse melkein 30. Saanko hirmuiset haukut ja halveksunnan vai otetaanko minut vastaan ihan rauhallisesti? Veikkauksia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sunhan siinä se sopeutuja pitää olla.
heidän isänsä olikin setämies volvo
että niillä ei ole sua kohtaan kovin lämpöisiä tunteita, mutta se menee aikaa myöden ohi, tosin se saattaa ottaa vuosia ja kaikilla se ei mee ohi koskaan.
Jos sä luulet olevasi eron suurin syy, niin sä otat liian suuren kunnian ittelles, eikös se ole äijä joka on eroamassa, ekkä sää?
Kukaan ei mun ymmärrykseni mukaan lähe hyvästä liitosta, paskasta kyllä.
Sitä mä en suinkaan väitä, että se liitto on paska kenekään muun kuin sen lähtijän mielestä, mutta sehän on ainoo asia joka on konkreettinen sille lähtijälle, paskat muista.
ja päästävät ripulipaskat housuihinsa
Itse pitäisin hyvin matalaa profiilia hyvän aikaa. Vaikka kyseessä ovatkin aikuiset pojat, heillä todennäköisesti nousee melkoisen negatiivisia tunteita ainakin alkuun sinua kohtaan. Jos mun isä ottais jonkun mun ikäisen naisen itelleen ja eroais mun äidistä, niin sitä olis kyllä todella vaikea sulattaa vaikka olenkin aikuinen eikä vanhempieni suhdeasiat periaatteessa mulle kuulukaan...
Sinuna odottaisin siis hyvän aikaa, että ero on hoidettu ja ohitse ennenkuin edes lähtisin yrittämään tutustua poikiin. Toki sinulla on oikeus onneen, kuten on poikien isälläkin, ja syy eroon on loppujen lopuksi aina jossain muualla kuin kolmannessa osapuolessa, mutta vähintä mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, on kunnioittaa poikia ja heidän äitiään edes sen verran, että antaa heille aikaa toipua.