Mul on ero edessä. miten ero vaikuttaa lapsiin,
(5 ja 2 vuotiaat), ja pitääkö naisten lupaukset
lasten tapaamisista?
(5 ja 2 vuotiaat), ja pitääkö naisten lupaukset
lasten tapaamisista?
Kokemuksia erosta?
Timppa
163546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lapset selviää - yleensä. Yleensä jopa paremmin kuin vahempansa.
Tee kaikki tapamisiin liittyvät asiat kirjallisesti ja sovi siinä samalla miten ja koska vuosittain jaetaan isot juhlapyhät ja lomat. Se on reilua sekä sinua että entistä puolisoasi kohtaan. Luettelo voisi olla jotain tällaista:
- pääsääntö että parilliset viikonloput sinulla ja parittomat puolisolla
- haku/tuonti ja palautusaika esim joka toinen sinä haet ja joka toinen hän tuo
- äitienpäivä ex:llä, isänpäivä sinulla
- joulu, uusivuosi, pääsiäinen ja juhannus joka toinen
- lomista joku kahden, kolmen tai neljän viikon sääntö, jonka vaikutus elatusapuun tulee myös kirjata
- koulujen syyslomista jotain
- joku aika johon mennessä tulee seuraava vuosi sopia
- sääntö, jolla käsitellään ns pikatilanteet esim alle kahden viikon varoitusajalla ei ole pakko ottaa vuoronvaihtoja (muista olla itse luotettava)
Kaikki sovitut kohdat tulee kirjata yksiselitteisesti siten, että tekstistä voi laskea aina kumman vuoro. Esimerkiksi:
Joululoma vietetään joka toinenvuosi isän ja joka toinen äidin kanssa. Ensimmäisenä vuonna 2003 vietetään joulu loma isän kanssa. Joululoma alkaa lasten kotikunnan mukaisena koulujen joululoman alkamispäivänä klo 18.00 ja päättyy toisena joulupäivänä klo 18.00.
Olen samaa mieltä - lapset selviävät usein vanhempiaan paremmin. Heillä on se etu puolellaan, että he rakastavat molempia vanhempiaan. Eroon päätyvät vanhemmat eivät syystä tai toisesta tule toimeen keskenään ja se monasti tekee tilanteesta tosi hankalan.
Kannattaa laatia juuri kuvailemasi tapainen asiakirja tapaamisoikeuksista ja säännöistä, joiden mukaan toimitaan. Silloin molemmilla osapuolilla on käytettävissään juridisesti pätevä dokumentti ja mahdollisuus käyttää lapsia toisen kiusaamiseen minimoituu. Ikävä ihminen keksii kyllä keinot halutessaan, mutta eksaktilla kirjauksella niitä keinoja jää vähemmän käytettäväksi.
Meillä mainittu opus pölyttyy hyödyttömänä ja tarpeettomana, mutta joillain se voi olla hyvinkin tarpeellinen. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kävisi tarpeelliseksi siinä vaiheessa, kun kuvaan astuu mahdollinen isä- tai äitipuoli. Sen näkee sitten. Toistaiseksi on lapsia koskevat asiat sovittu helposti ja joustavasti. Pahan päivän varalta saa nyt kuitenkin olla olemassa selkeät ja yksiselitteiset pelisäännöt laadittuna.
Kaltaisestaan ihmissuhdehistoriasta johtuen itse taidan olla jonkin asteen poikkeus. Ero ei tietääkseni yleensä paranna lasten ja etävanhemman välistä suhdetta, mutta minulla on etuoikeutettu asema sikäli, että nyt "viikonloppuisänä" voin tosiaan olla isä lapsilleni. Ero ei siis välttämättä ole katastrofi ensinkään, mitä suhteeseen lapsiin tulee.
Hauskaa, että on muitakin jotka vasta eron myötä voivat todella olla isejä lapsilleen.
Näihin käytännön tapaamisiin ja muuhun ei ole lisättävää. Mutta on se kumma kun se ikävä pakollinen, vain synnytykseen suuniteltu olento häipyy, niin isä voi todella olla isä, ja usein vielä silloin, kun suhteessa ollessa, kaikki aika meni muuhun hommaan.
Itse voin olla tyttärelleni Isä, jolla on aina aikaa, keskimäärin 10 päivää kuussa. (vapaapäiväni) Silti kerkeän siivota, tehdä ruokaa harrastaa ja kaikkea mahdollista enemmän kuin kertaakaan lapsen äidin kanssa asuessa.
Onko näin, että (JoJo:n sanoin) Haarakiilaisten elämäntehtävä on todellisuudessa tuhota kaikki looginen ja miehen rakentama maailma.
Heh, heh, en minä uskoani ole menettänyt naisiin. Uskon, että se aika, joka on kortilla, muuttaa muotoaan eron sattuessa ja muut paitsi lapsi, tuntuvat merkityksettömiltä.
Kertokaa muut eronneet, olenko oikeassa? Miksi me miehet emme voi parisuhteessa olla lasten kanssa kotona ja hoitaa muut "velvollisuudet" samalla.
Joka tapauksessa, eron sattuessa, jos elämme yksin hoidamme kaikki asiat yksin vaipanvaihdosta öljynvaihtoon sekä lumitöistä karjalanpaistiin.
Miksi minusta tuntuu, että minulla on silti huomattavasti enemmän aikaa kuin ennen?
Joo...olen juuri eronnut minäkin.3 lasta olen tähän maailmaan putkauttanut.Luulin kaiken olevan kestävää niinkuin moni muukin kai.Mut toisin kävi.Mutta kumma kyllä, nyt vasta voin kunnolla edes joskus,sillointällöin keskittyä omaan itseeni.Kun on perheessä monta lasta,jotenkin vaan MIES ikäänkuin unohtaa vaimonsa.Jotta tätä arkea jaksaisi,työt..lasten hoito..jne..PITÄISI TAJUTA HUOMIOIDA SE TOINENKIN.Turha se on kehuskella kotitöiden teoilla,kyllä jokainen niitä osaa jos vain haluaa.Mutta toisen huomioiminen,kunnioittaminen je se että töitä pitää suhteen eteen tehdä jotta kaikki kukostaisi.Itse en enää jaksanut katsoa välinpitämätöntä ja kylmää miestä joka vain muka keskittyy omaan duuniinsa."It takes two to tango" sanotaan.
Kyllä lapsillekkin ero on monesti hyväkin asia, ellei vanhemmat tule keskenään toimeen. Mutta juuri se, että miten lapsia kohdellaan eron jälkeen onkin asia erikseen. Itselläni on 2 lasta ja eron jälkeen ex unohti heidät melkein kokonaan. Hän ei ole ottanut lapsiaan yhdeksikään yöksi luokseen eikä muutoinkaan vietä aikaansa heidän kanssa. Siinäpäs koeta sitten lapsille selittää miksi ei isi välitä.
Olisikohan tarvinnut tähänkin tehdä kirjallinen sopimus. Mutta siitä olen täysin samaa mieltä et kaikki paperille ylös. Ennen eroo kyl vakuudella et kyllä hoidetaan kaikki, mut pian eronjälkeen unohdetaan. Ja mikä harmillista niin juuri ne lapset, niin ainakin mun ex teki.
Mutta kyllä silti kannatan eroa,,ei ole hyvä olla kenenkään ahdistavassa ilmapiirissä ja kyllä lapsilla on oikeus viettää lapsuudensa turvallisesti, vaikkakin vaan toisen vanhemman kanssa.
Onneksi on olemassa sellaisia isejä ja äitejä jotka välittää lapsistaan vielä eronkin jälkeen ja ymmärtävät ettei viattomia lapsia syytetä erosta.
olla isiä lapsilleen ihan jo perheen ollessa ehytkin.
Jos tuo liiton aikaisen isyyden huonous johtuu isän omista valinnoista, kuvastaa se vain isän omaa kypsymättömyyttä ihmisenä.
Sen sijaan, jos se johtuu äidin lapsiin kohdistuvasta manipuloinnista ja siitä, että äiti on ominut koko vanhemmuuden itselleen, kuvastaa se äidin kypsymättömyyttä ihmisenä.
Usein taitaa olla kyse näiden yhdistelmästä. Isän on helppo mennä mukaan juttuun vedoten naisten töihin tai työkiireisiin, kun äiti pelaa häntä pois näyttämöltä.
Eihän naisen lupaus rakastaa myötä, ja vastoin käymisissäkään painanut juuri mitään. Hän on kai hankkinut eroa sinusta jo kuopusta odottaessaan.
Toki lapset selviävät, koska he ovat nykytietämyksen mukaan kaikkeen sopeutuvia, jota minä toki epäilen.
Samaa kertoo lastenpsykiatrian katastrofi.
Se johtuu siitä, että lapsilla ei ole enää käytännössä vanhempia, kuin isovanhempiakaan.
Miten kukaan voi kasvaa Kauniiden ja Rohkeiden mainoskatkolla?
Eroa tyrkytetään joka tuutista, mutta muista, että se ikuinen helvetti, jossa saat suuren joukon ikuisia vihamiehiä! Naisen suku yleensä vielä keksii mitä uskomattomampia satuja maineesi menoksi!
Mitä jos koettaisit vielä sopia? Tyhmäähän se on antaa periksi, mutta myöhemmin saatat olla toista mieltä.
SOPEUDU! Ole olevinasi kaikesta samaa mieltä. Ihan vain lastesi vuoksi...
Sinulle vielä sanoisin että lapset selviävät jos vanhemmat ovat niin kypsiä aikuisia ja järjestävät elämänsä niinhyvin ettei lapsia vahingoiteta.Meillä kaikki on mennyt ihan hyvin.Jos kaksi ihmistä ei enää jaksa toisiaan ja on paha olla, niin silloin on myös lapsilla paha olla.Siinä tapauksessa on parempi asua erillään.Kun vanhemmat jaksavat ja osoittavat lapsilleen olevansa yhteistyössä ja turvallisia,ei pitäisi olla mitään hätää.Mut kaikenhan voi tehdä tosi sairaastikin.Toivon että TEILLÄ se hoituu kivasti.Tsemppiä!
Täällä on tullut monenlaista kommenttia ja kannanpa minäkin korteni kekoon.Monet on sitä mieltä,että lapsi selviää erosta-aivan totta,JOS aikuiset antavat siihen mahdollisuuden-se on vain ja ainoastaan heidän vastuullaan,varsinkin eron alussa ja silloin kun lapsi on pieni.Mutta...työssäni huomaan,miten tapaamisviikonloppujen jälkeen avioerolapset oirehtivat,sen huomaa käyttäytymisestä.Onneksi on olemassa viisaita vanhempia,jotka huomaavat tämän,ja tekevät asialle jotain..Niin,mitä on se jotain?Tuskin auttaa asiaa,lapsen kannalta,että lähivanhempi alkaa itse oirehtia noista tapaamisista:esim.kun lapsen etävanhempi tuo lapsen/lapset kotiin,alkaa lähillä aikamoinen show siitä,kuinka etä ei ole taas toiminut näin ja näin,kuten lähin mielestä olisi pitänyt.On tullut väärinymmärryksiä kellonajoista tms.asioista,joista lähi sitten vetää pulttia-ja tuo sen todella kuuluvasti esille,niin että lapsi/lapsetkin sen saavat kuulla-syyttää siis isää lapsen/lasten kuullen.
Silloin kun isä/äiti on (liian)kiltti,aina tanssitaan sen osapuolen pillin mukaan,jolla on hiukkaakaan piruutta siellä sisimmässään(lue=sydämessään)ja vain sellainen ihminen voi toimia noin ajattelemattomasti.Kuulin,että eräs isä oli ottanut oikeusavustajaan yhteyttä halutessaan tehdä uuden,virallisemman sopimuksen tapaamisista,kyseiseltä taholta neuvottiin sopimaan asiasta äidin kanssa-sekös on sitten virallista,kun ei ole todistajia-ja äitihän on tässä tapauksessa se osapuoli,joka hankaloittaa keinolla millä hyvänsä lasten ja isän tapaamisia ja tätä on tapahtunut jo vuosia.Kyse näyttää siis olevan vain vallanhalusta,jota lähi haluaa käyttää exäänsä-pitäen lapsia pelinappuloina-ei siis lasten oikeus isäänsä!Kannattaa siis noudattaa em.ohjeita:tee virallinen sopimus,josta käy ilmi kaikki ne seikat,joita ilmeni,koskaan et voi olla 100%:n varma ja luottaa ympäripyöreisiin sopimuksiin!
lueskelin tuossa ajatuksia avioerosta.. itse olen asunut miehestäni erossa jo puoli vuotta mutta virallisesti olemme naimisissa. Päättää pitäisi erotaanko vai mitä.. Meillä on kaksi lasta jotka ovat molemmille hirveän tärkeitä. Jäin miettimään luettuani tuon edellisen kommentin, että miksi ihmeessä toinen osapuoli erossa alkaa rajoittamaan toisen tapaamisia? Eikö se ole lapsen oikeus saada tavata paljon myös toista vanhempaansa, vaikka asuisi toisen luona? En voisi koskaan kuvitella että veisin isältä sen ajan joka hänellä on mahdollista viettää lastensa kanssa vaikka lapset luonani asuvat. Se on tärkeää aikaa kaikille. Minulla on omaa aikaa ja isällä aikaa lapsille. Siinä ovat kaikki saavana osapuolena. Asioista on pystyttävä yhdessä sopimaan koska lapset on yhdessä saatu aikaan ja molemmille takuulla yhtä rakkaita ja tärkeitä. Muista vaikka sinä et toista rakastaisikaan, niin lapsellesi hän on kuitenkin aina isä/äiti ja tärkeimpiä asioita elämässä.
Stakes julkaisi tutkimuksen mm.eroperheiden lasten pahoinvoinnista.
Pelastakaa lapset sanoo sen suoremmin. Huostaanoton määrät tuplaantuvat eronneilla. Eli aikuiset eivät selviä erosta jos lapsi pitää ottaa huostaan.
Lupaukset eivät pidä, vaan niiden tarkoitus on ainoastaan hämätä, koska aiotaan toimia miten itse haluaa. Niin voi venkoilla aika monta vuotta. Sinä aikana lapset ehtivät nähdä kurjuutta enemmän kuin tarpeeksi.
Yleensä nainen joka eroaa noin pian, hakeutuu uusiin suhteisiin, ja tarjonta on vähän niin ja näin. Taas luvataan, mutta ne lupaukset pitävät vielä huonommin.
Ei ole viisasta sekoittaa Stakesia näihin juttuihin.Ihmiset ja tilanteet on erilaisia eikä niitä sovi tarkastella tilastojen varjossa.
Erosimme vuosi sitten ja ennen eroa sanoin/pyrin olemaan joustava. Kerroin että autan häntä mahdollisuuksien mukaan, kuten vaatehankinnoissa/harrastuksissa. Menoni olisivat siten vaihdelleet aika paljonkin.
Hän lähti ja syytä ei kertonut. En tosin kysynytkään, en ollut vihainen vaan surullinen. En näyttänyt tunteita hänelle vaan sanoin että laki sallii eron myös ilman syytä.
Hän haastoi minut oikeuteen, ilmeisesti hänen ystävänsä olivat neuvoneet, jossa sitten suostuin kaikkeen mitä hän pyysi. Tapaaminen oli kerta kuussa 1 vkl, siis lasten tapaaminen. Erotessamme maksoin hänelle vaikka hän oli sanonut ettei kajoa omaisuuteeni. Lain mukaan avioliitto jakaa omaisuuden, joten hyväksyin senkin. Valistusaikakin meni umpeen.
Nyt hän on liittoutunut siskojeni kanssa ja on heidän neuvosta ottanut yhteyttä lastenhuoltoviranomaisiin jossa hän pyytäisi keskustelua huoltajuus-, tapaamis- ja elatusasioista. Siskoni oli lähettänyt viestejä minulle että pitää maksaa lisää muuten joudutaan oikeuden eteen!
Kerroin last.huoltoviranomaisille etten tiedä mistä on kysymys. Niinpä hän keskusteleekin ex:n kanssa ja kertoo sitten minulle. Totesin että meillä on oikeuden päätös, joka on lainvoimainen ja siitä ei olla määräajassa valitettu. Tapaamisia ja elatusmaksuja olen suorittanut kuten sovittiin. Että mitä vielä pitää? Hän totesi että päätös on päätös ja se on lopullinen. Lapsia olen ottanut kun hänellä on ollut menoja, esim. syysloman ajaksi ja hiihtoloman myös.
Ehdin luvata hänelle, ennen kuin sain lastenhuoltoviranomailta kirjeen. Jos olisin tiennyt että näin hän tekee, en olisi suostunut siihen.
Olosuhteeni eivät ole muuttuneet muuten kuin että olen naimisissa ja asun eri paikkakunnalla.
Päätin että nyt luovun ylimääräisistä tapaamisista (vaikka sydämeni itkee tuskasta lasten vuoksi: 8v, 7v ja 4 v)) ja elatusmaksut maksetaan sovitun suuruisina.
YHTEENVETO
Kun eroa on haettu, ero alkaa siitä kun toinen osapuoli kirjoittaa nimen alle. Se omaisuus jonka hankit sen pvm:n jälkeen on yksinomaan sinun. Sen jälkeen hän/lakimiehensä ajattelee vain omaa etua. Tee samoin, mutta vältä tunteiden purkauksia, ole cool.
Kun omaisuus on jaettu, niin hae oikeuden päätös lastenhuoltoon (siitä kiitän ex:ää että pelasti minut "iltalypsyiltä"). Silloin se on sovittu ja sen mukaan mennään. On selvää että myöhemmin tuntuu että en ajatellut silloin tuota, ja nyt asiat ovat ja näyttävät erilaisilta. Niin se onkin. Arki tulee ja ajatus muuttuu.
Älä maksa enempää kuin mitä on sovittu, jos maksat älä tee sitä tilisiirtona, sillä myöhemmin hän voi osoittaa oikeudelle että kykenet maksamaan enemmän kuin mitä on sovittu ja voit hävitä jutun.
Pitkien aikojen jälkeen tulet kuulemaan mitä ihmeellisimpiä juttuja. Tiedät että asiat ovat toisin ja valhe sävyttää viestiä. Se on rankkaa mutta älä provosoidu. Kestä paineet ja kommentoidessasi ole asiallinen.
Älä soittele uteliaisuuttasi hänelle. Ajatuksiisi hän hiipii päivittäin (ainakin minulle), pyri neutralisoimaan ja ajattelemaan hyvää hänen elämälleen. Tulet tuntemaan mustasukkaisuuden kun se aika tulee, sen kun kestät vielä, niin olet selviytynyt.
vaikeinta lienee nähdä exän menevän elämässään omaan suuntaansa ja käytös, joka muuttui täysin sovitusta eron jälkeen. Voimia kaikille.
Hei Timppa!
Lasten tapaamisaikojen sopiminen kellon tarkasti on hyvin tärkeää, muuten tulee ongelmia. Lisäksi lasten käyttäminen "välikappaleena" riidoissa on lasten kannalta vahingollista.
Tapaamiset riippuvat paljolti siitä kuinka saatte eronne selvitettyä.Pysyttekö väleissä ja onko katkeruutta välillänne. Nykyinen mieheni ei saa tavata lapsiaan(yhteishuoltajuudesta huolimatta) harvoin. Naisella on kaikki valta päättää. Sosiaalitoimi on välikädessä ja lähes avuton asioissa.Mutta eiköhän teillä ole asiat toisin. Yrittäkää pysyä väleissä kaikesta huolimatta jotta näet lapsiasi...
Eivät kaikki eronneet naiset estä isää tapaamasta lapsiaan. Lapsilla on oikeus isäänsä tavata tätä ja rakastaa tätä..