Pitkästä liitosta eroamiseen liittyy paljon tunteita, selvä se.
Serkkupojan vaimo lähti, ositukset - viralliset asiat hoituivat riidatta.
Puheväleissä ovat; on lastenlapsia joilla yhä mumma ja ukki.
Vaikka asia ei minulle kuulu -niin:
serkun x:lle sattui onnettomuus ja hän oli pari viikkoa sairaalassa.
Hänen hoitonsa ei nyt vaadi sairaalaahoitoa mutta:
hän asuu kerrostalossa jossa ei hissiä.
Siispä serkku pyysi x:ää vanhaan kotiin kolmeksi viikoksi kun raaja on kipsattu.
Serkku sanoi, ettei halua x:n kärvistelevän avuttomana.
x vaimon ajatuksista en tiedä, eron jälkeen hän ilmoitti, ettei halua olla tekemisssä sukumme kanssa.
x maksaa x miehelleen asumisesta, ruuasta yms.
Ajattelin vain - kun eroista lukee - että tällaisiakin eroja voi olla.
Tilannehan on väliaikainen, mutta silti-
Serkkupojan vaimo lähti, ositukset - viralliset asiat hoituivat riidatta.
Puheväleissä ovat; on lastenlapsia joilla yhä mumma ja ukki.
Vaikka asia ei minulle kuulu -niin:
serkun x:lle sattui onnettomuus ja hän oli pari viikkoa sairaalassa.
Hänen hoitonsa ei nyt vaadi sairaalaahoitoa mutta:
hän asuu kerrostalossa jossa ei hissiä.
Siispä serkku pyysi x:ää vanhaan kotiin kolmeksi viikoksi kun raaja on kipsattu.
Serkku sanoi, ettei halua x:n kärvistelevän avuttomana.
x vaimon ajatuksista en tiedä, eron jälkeen hän ilmoitti, ettei halua olla tekemisssä sukumme kanssa.
x maksaa x miehelleen asumisesta, ruuasta yms.
Ajattelin vain - kun eroista lukee - että tällaisiakin eroja voi olla.
Tilannehan on väliaikainen, mutta silti-
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hienoa, että tuollaisiakin eroja on. MInkähän takie he muuten erosivat. Minullakin takanani 30 vuotinen avioliitto, joka päättyi siihen, että exäni arvioi saavansa uuden naisensa kanssa paremman parisuhteen. Se on totta, että meidän liittomme alkoi kylmetä jo kolme vuotta ennen eroa kun minä sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja menin terapiaan. Exä katsoi siinä tilanteessa parhaaksi ruveta etsimään uutta lohdutusta muualta sen sijaan, että olisi pyrkinyt tukemaan minua.
Minä hain avioeroa kun en kyennyt avioliittoon, jossa meitä olisi kolme. Ositukset hoidettiin sovussa mutta exäni ei halunnut selvitellä tai keskustella mistään tunteisiin liittyvästä. Muutin pois yhteisestä kodistamme, muuttoapua en saanut vaikka pyysin. Pari kertaa olen pyytänyt häntä katsomaan uutta kotiani - ei ole tullut. JOnkin verran olemme käyneet sähköpostikirjeenvaihtoa kuluneen kolmen vuoden aikana. Tunnen sen kuitenkin nykyään turhaksi kun exäni mielestä kaikki on minun syytäni, kun minä olin sellainen ja tällainen - hankala. Osoitin tosiaan tunteitani, itkin ja raivosin kun exän naissuhteet ruoesivat paljastumaan, ei kai olisi pitänyt!
Oma elämäni on järjestyksessä, olen terve ja töissä. Viime talvena ex ilmoitti menevänsä naimisiin uuden onnensa kanssa ja olisi halunnut ruveta ylläpitämään kaveruutta minun kanssani. Minulle sen aika on jo ohi, joten ilmoitin, että en halua olla hänen kanssaan missään yhteydessä. Jotenkin toivoisin, lasten ja lastenlasten kannalta, etä välimme olisivat mutkattomat isän ja isoisän kanssa. Näin ei kuitenkaan ole. Toisaalta ex on kovin vähän kanssakäymisissä lastenkaan kanssa, kaikki eivät halua mennä edes isänsä häihin. Ajattelen, että ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua asiat ovat toisin - ehkä eivät. Minulla on kuitenkin nyt oma elämäni, haluan keskittyä tähän päivään ja tulevaisuuteen. Mennyt on osa elämääni iloineen ja suruineen, enkä ilman kaikkia niitä kokemuksia olisi sellainen ihminen kuin nyt olen.
elämään omaa ainoaa elämäänsä,niin alussa oli aivan riitatonta,minun puolelta senki takia,että toivoin hänen tulevan järkiinsä.mutta kun alettiin järjesteleen asioita,niin totta kai minäki puolustin itseäni,kerta vastapuolella ollaan,ex-vaimo otti sen keljuiluna,nyt on huonommat välit kuin silloin eron alussa.
Se "oma" ainoa elämäsi, koita sinä elää se mahdollisimman hyvin ja katkeruudesta päästen. Tässä tietoisuudessa me elämme täällä vain kerran, miksi ei siitä saisi nauttia ja olla siitä elämästä onnellinen. Harvoin se on vain "omaa", koska sidosryhmiä, jotka elämään vaikuttaa on niin paljon, mutta varmasti se on se ainoa!
Kaikki on hyvin naisen mielestä, niinkauan kun mies tanssii tämän prinsessan pillin tahtien mukaan. Vasta kun mies nousee täysin oikeutetusti puolustamaan itseään/lapsiaan/omaisuuttaan niin nainen aloittaa riitelyn.
Puhut vähän mutta asiaa oma kokemukseni meni näin vaimo halusi erota (tutkia omaa elämäänsä tai mikälie keski-iän kriisi) kaikki meni sopuisasti ja hän totesikin että mehän ollaan tosi hyviä "kavereita" kunnes tuli tuo lasten huoltamiseen liittyvä asia käsittelyyn niin kaikki nämä kliseet tuli siinä sitten esiin että eihän isä voi olla hyvä lähivanhempana, isät ovat vähemmistönä tässä asiassa ja kaikki nää lasten synnyttämiseen liittyneet asiat ( se ratkaiseva 9 kk lapsen elämästä). Minäpä totesin että poikkeus vahvistaa säännön ja sillä siisti ja huhhuh sitä kyynelehtimisen määrää mikä siitäkin on seurannut ( kun viellä keksis jotain energiahyödyllistä käyttöä tuolle kyynelnesteelle koska se näytää olevan ihan ehtymätön luonnonvarakin)