Olen Auttanut Äitiä Aina mutta koskaan en ole saanut kiitosta.Hän on aina haukkunut ja parjanut minua:Meitä sisaruksia on viellä elossa 10 mutta muita hän kehuu jos ne tekevät pikkuisen jotain käydessään niin varmaan kuulen viikkoja kuinka hyviä ne ovat.Yksi sisko ei kahteen kymmeneen vuoteen käynyt paitsi nyt käypi aina kesällä mutta kyllä se on nyt hyväksi muuttunut kai sekin on minun syytä kun ei käynyt. Tuntuu joskus että en voi koskaan antaa hänelle anteeksi niitä loukkauksia.Mönet itkut olen itkenyt niistä valheista joita hän valehtelee minun päähän jos joku siskoista käypi minun luona niin ei mene kauan kun ne suuttuvat että minä olen puhunut heistä ja heidän lapsistaan pahaa vaikka en ole mitään sanonut.Olen monta kertaa miettinyt kuinka oma Äiti voipi olla niin ilkeä.
Ilkeä Äiti
44
8756
Vastaukset
- emmiina44
Siinä sitä onkin ihmettelmistä. Meidänkin äitimme riitelee vuorotellen jokaisen tyttärensä kanssa ja sitten ihmettelee, kuinka me voimme käyttäytyä näin vanhaa ihmistä kohtaan, kun jokainen vuorollaan haluaa hieman etäisyyttä häijyyn äitimuoriin. Muori on nyt ottanut kohteekseen meidän lapsemme, joille soittelee kun ei kehtaa soittaa meille suoraan, ihmettelee meidän ilkeyttämme ja utelee kuulumisia, ja kertoilee vuosikymmenten takaisia tragedioita ja suvun sisäisiä riitatapauksia. Kun yrität selittää ilkeiden sanojen aiheuttamaa loukkaantumisesi taustaa, vastaus on poikkeuksetta: "Minä en ymmärrä, minkä pahan minä olen taas tehnyt, kun te....." Terveydellään hän on terrorisoinut meitä jo 25 v tehden kuolemaa milloin milläkin syyllä, viimeksi oli punkki purrut, eikä kukaan soittanut edes taksia ja itse ei kyennyt, siitä huolimatta oli kyennyt kävelemään pari kilometriä naapuriin kokoukseen. Tätä äitiä me rakastamme ja yritämme vältellä parhaamme mukaan, ei kukaan haluaisi viettää kesälomiaan muorin moitittavana ja sairaskertomusta kuunnellen. Vävyt ovat kieltäytyneet jo ajat sitten osallistumasta lomantuhoamistalkoisiin anopin luona.
- hyvä emmiina44!!
"Vävyt ovat kieltäytyneet jo ajat sitten osallistumasta lomantuhoamistalkoisiin anopin luona"
heh heh, lomantuhoamistalkoot! Osuva sana! - Anonyymi
Täysin samanlainen äiti minulla... uskomatonta. Lohdutti lukea
- Anonyymi
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut! Vaikka kuinka usein kävisi, kertoo sukulaisille, ettei edes tiedä missä ollaan, kun ei olla käyty aikoihin. Elämä kun on ollut hälle yhtä hel.. tuo lause minkä pahan minä olen tehnyt, mistähän elokuvasta se on kopsattu. Sen kuulee heti kirosanoilla höystettynä sisälle tullessa. Itku kurkussa sitten kotiin lähtee ja miettii onko Ihan pakko siellä.
- Kans..
Äiti on sellainen jota tapaan ehkä kerran vuodessa, ennen aina soitteli kun tarvitsi rahaa ym.. Vaihdoin puhelinnumeron.
Jos joskus sanon että omassa elämässä vaikeuksia, se kuitataan sillä että "Olenhan minäkin selvinnyt"
Lapsista puhuu tyyliin "Silloin kun minun lapseni olivat pieniä niin..." Joo, äiti, mä tiedän, mä olin se toinen sun lapsistasi.
Meidänkin äiti on tehnyt kuolemaa reilut 20 vuotta, milloin syöpä, milloin mitäkin..
Nuorimmaista kun aloin odottamaan, kävin äidilläni kertomassa, vastaus oli "Jaa, otatko siiderii vai viinaa" .. Mutta kun ÄITI minähän sanoin olevani raskaana.. "eihän se mitään haittaa, joinhan minäkin kun olin raskaana"
Noooh, kukin tavallansa...- viimeinen nauru on paras
Mistä näitä ÄITEJÄ oikein tulee?
Minunkin äitini on esiintynyt näillä palstoilla usein.
Joku yhteinen piirre, bakteeri, koulussa samaa puuroa syöneet?
Minun äidilläni oli erinomaisen veemäinen äiti, lopulta hänen äitinsä lakkasi "muistamasta" jotta hänellä tyttölasta onkaan.
Tässä nyt oma äitini on just samanlainen kuten omansakin ja odota mielenkiinnolla koska äitni "unohtaa" minut!
Voi näitä juttuja. Jos en olisi tätä palstaa löytänyt olisin tuhonnut itseni.
Nämä ovat pelastaneet ainakin toistaiseksi minut.
Kerran äitini taas huusi ja raivosi ja sai minut itkemään, en keksinyt mitään muuta kuin ulista:
-" tapanko itseni. olisitko sitten tyytyväinen??"
Äiti ei vastannut mitään ilkeää.....hän vain nauroi. - kamaliatarinoita
viimeinen nauru on paras kirjoitti:
Mistä näitä ÄITEJÄ oikein tulee?
Minunkin äitini on esiintynyt näillä palstoilla usein.
Joku yhteinen piirre, bakteeri, koulussa samaa puuroa syöneet?
Minun äidilläni oli erinomaisen veemäinen äiti, lopulta hänen äitinsä lakkasi "muistamasta" jotta hänellä tyttölasta onkaan.
Tässä nyt oma äitini on just samanlainen kuten omansakin ja odota mielenkiinnolla koska äitni "unohtaa" minut!
Voi näitä juttuja. Jos en olisi tätä palstaa löytänyt olisin tuhonnut itseni.
Nämä ovat pelastaneet ainakin toistaiseksi minut.
Kerran äitini taas huusi ja raivosi ja sai minut itkemään, en keksinyt mitään muuta kuin ulista:
-" tapanko itseni. olisitko sitten tyytyväinen??"
Äiti ei vastannut mitään ilkeää.....hän vain nauroi.Sairasta. :( Henkinen väkivalta on aivan yhtä pahaa kuin fyysinen!
Jos käy vakavammaksi pitäisi katsoa että lapsi pääsee kotoa muuttamaan pois, joko vähän etuajassa omilleen tai sitten huostaanoton kautta sijaisvanhemmille tms. hyvään kotiin.
Yhteys vaan oman koulun terveydenhoitajaan tai koulupsykologiin eikä tosiaan kotiin sen jälkeen, jos on tuollaisia äiti-tapauksia ja pientä vaarankaan mahdollisuutta että kotona seuraukset on sitten "kielittelystä" johtuen vielä kamalammat tai että käy huonosti. Terve äiti viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on vakavasti peloissaan tai itkee jatkuvalla syötöllä viikosta toiseen, haluaa lohduttaa ja selvittää miten tilanne saataisiin rauhoittumaan ja lapselle hyvä ja turvallinen olo kotona. - Anonyymi
No kuulostaa mun mutsilta. Ei elä ens talveen ja sama virsi joka vuosi. Masentunut ja narsisti.
- Anonyymi
viimeinen nauru on paras kirjoitti:
Mistä näitä ÄITEJÄ oikein tulee?
Minunkin äitini on esiintynyt näillä palstoilla usein.
Joku yhteinen piirre, bakteeri, koulussa samaa puuroa syöneet?
Minun äidilläni oli erinomaisen veemäinen äiti, lopulta hänen äitinsä lakkasi "muistamasta" jotta hänellä tyttölasta onkaan.
Tässä nyt oma äitini on just samanlainen kuten omansakin ja odota mielenkiinnolla koska äitni "unohtaa" minut!
Voi näitä juttuja. Jos en olisi tätä palstaa löytänyt olisin tuhonnut itseni.
Nämä ovat pelastaneet ainakin toistaiseksi minut.
Kerran äitini taas huusi ja raivosi ja sai minut itkemään, en keksinyt mitään muuta kuin ulista:
-" tapanko itseni. olisitko sitten tyytyväinen??"
Äiti ei vastannut mitään ilkeää.....hän vain nauroi.Mä unohdin tyttäreni kun minua ei pyydetty häihin.
- duippis dappas
on kans äiti suoraan helvetistä...niin kauan ku isä eli ni hän oli välissämme ja nyt kun häntä ei ole ni tää helvetti on päässyt irti...jouluja olemme viettäneet hänen kanssa , jotta lapsen lapsi saisi ainoasta isovanhemmast nauttia...mutta ne ei ole ollut mitään muuta ku hänen kännäilyä, kiukuttelua ja raivomista.
Olin lapsen kans picnis´cristeilyl, joka oli tarkoitus viettää lapsen ehdoilla,,, ni tämä vaan veti sellaiset kännit et meinasi kaatua jatkuvasti ja minä istuin lapsen kans leikkihuoneessa - ja kaikille hän kehuu kuinka oli lapsenlapsen kanssa risteilyllä ja se oli erillainen risteily, kun tehtiin lapsen ehdoilla ja minulle hän sanoo ettei kannata kertoa kenellekkään et hän istui baaris ja veti kännit et kyl mun täytyy ymmärtää häntä kun on niin vaikea ilman isää.
Minä hoidin hautajaiset, perunkirjoitukset, perikunnan asiat jne... ja mitään kiitosta en saa ja nyt kun olen sanonut etten jaksa enään ja sanon itseni näist hommist ja hänen nurinoitten kuuntelust irti ni veti sellaiset pultit et tapeltiin oikein verisesti ja hän haukkui jopa oman lapsen lapsena. !!! Nii tällaisia ne äidit joskus on- Karseaihminenäitisi
Tuollaisessa kodissa ei kannata viettää joulua tai muutenkaan aikaa. Tuollainen isovanhempi/vanhempi ei ota lasta lainkaan huomioon. Lapsi menee aikuisen edelle, tässä tapauksessa isovanhemman edelle. Lapselle voi jäädä ikuiset arvet tuollaisista jouluista, ei mitään hyviä muistoja... En olisi missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa. Ei äitiin tarvitse olla yhteydessä jos hän on suorastaan kamala sinua tai lastasi kohtaan.
Olen kuuskymppinen ja "onnistuneesti" elänyt elämäni ilman äitiä ja "äidin esiliinan taskussa".
Rankkaa on ollut: lapsuudessa isä varoitti äidistä.Sain nöyrytyksiä riittävästi: hae vitsa, että voin antaa sinulle piiskaa. Joudut lastenkotiin! Ei sinulle syntymäpäiviä jne.
Elin pelossa koko ajan. Yöllä heräsin kauhukuviin jne.
Menin naimisiin.Elin elämää eristettynä perheestäni. Minullahan oli mies. Äiti pelkäsi, että mies on mies.
Viis vitosena kun olin, äiti tuli käymään.
Hän oli yli 75. Heilutti persettään kuin olisi ollut " nuori" . Sanoi olevaNSA SINKKU. Isä oli silloin kuollut.
Parin vuoden kuluttua siitä aiti kuoli syöpään.
Luulin että nyt saan rauhan. Sainkin, mutta nyt tulevat uudelleen mieleen ne ajat, jolloin oli vaikeaa hengittääkin.- avuton..
Vihdoin pääsen tänne! Äitini on aivan kauhea! Täytän 13. v kohta ja mulla oli sytkäri laukussa, en käytä meikkiä en polta enk tee mitään pahaa. MUtta tänään kun tulin koulusta äitini löysi sytkärin jonka löysin ja sitten se alkoi huutaa että valehtelen!! Hän tönäisi minut sohvalle ja löi penaalilla,, sitten otti vyön ja hakkasi ja hakkasi sitten hän heitti minut maahaan huutaen mailmaan kauheimpia loukkauksia ja astui sääreni päälle yrittäessään murtaa sen ja sitten potkaisi minua vatsaan ja keuhkoihin. Kipu oli sanoinkuvaamaton. Hän pakotti minut suihkuun ja huusi ja huusi... Lopulta hän otti kaikki tavarani ja heitti ne roskikseen... Nyt hän pakottaa minun käyttää samoja housuja ja kahta eri t-paitaa koko lukuvuoden.... Sitten hän on kymmeniä kertoja yrittänyt tappaa minut ja on hakkannut useasti... Itken joka päivä... MItä tehdä?
- Hae apua!
Tuntuu uskomattomalta.
Jos tuo kaikki on totta, niin mene jonkun viranomaisen luo ja kerro!
Äitisi on selvään sairas. Voi jopa tehdä rikosilmoituksen.
Nykyisin ei saa lyödä lastaan. On rikos.
Ota yhteyttä johonkin!
Ei voi jatkua noin! - auttaisin jos voisin
käymään kuntasi/kaupunkisi sosiaalitoimistossa, heillä on velvollisuus auttaa sinua jos olet vielä alaikäinen ja asut kotona äitisi kanssa. kerrot siellä millainen tilanne sinulla on kotona niin he järjestävät sieltä paremman sijaiskodin siksi aikaa kunnes olet täysi-ikäinen taikka jos haluat mennä vaikkapa takaisin kotiisi jos äitisi vaikkapa lopettaa tuollaisen kun olet vähän aikaa sieltä poissa.
Ei sinun oikeasti tarvitse tuollaista sietää, Suomessa autetaan lapsia jos heillä on kotonaan vaikeata elää ja olla. Rohkeasti vain että pääset elämään normaalia lapselle kuuluvaa elämää. - ilkeeäiti
kauheeta vaiika itekkin olen riidelly äitinikanssa eisenointee mee sanomaan naapureillesi mut siinäonse riskiettä joudutlastenkotiin
- Kertoovaanrohkeasti
ilkeeäiti kirjoitti:
kauheeta vaiika itekkin olen riidelly äitinikanssa eisenointee mee sanomaan naapureillesi mut siinäonse riskiettä joudutlastenkotiin
Eikö nykyään yleensä sijaisvanhemmille sijoiteta jos kotoa otetaan huostaan?
Lastenkodissakin on se etu että siellä on työhönsä koulutetut ja viranomaisten valvomat ohjaajat ja järkeviä, normaaleita aikuisia jotka kohtelevat takuuvarmasti paljon paremmin kuin tuollainen sietämätön äiti joka pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti.
Sijaiskodissa tai lastenkodissa on tiukka kuri varmaan mutta ei siellä ketään lyödä tai kohdella kaltoin henkisellä eikä fyysisellä väkivallalla.
Toivottavasti tuossa tilanteessa ottaisivat rohkeasti yhteyttä vaikka koulun psykologiin tai kouluterveydenhoitajalle ja kertoisivat etteivät uskalla puhua asiasta kotona koska siitä seuraa vain pahempi löylytys, ja uskaltaisivat kertoa etteivät uskalla mennä takaisin kotiin, koska ei tuollaiseen kotiin tarvitse uskaltaa mennä takaisin. Siellä on vaarassa.
Lapset eivät vain tiedä omia oikeuksiaan ja luulevat että vain pahemmin käy jos kertoo, mutta niin se ei todellakaan ole, sairas vanhempi vain on onnistunut pelottelemaan että maailma on julma, kamala ja välinpitämätön ja että hän tekee asiat lapsen parhaaksi, mikä ei ole ollenkaan totta. Mutta lapsen pitää kertoa niin pääsee vaikka heti pois tuollaisen pahoinpitelijän ulottuvilta. Aivan kamalaa! - Anonyymi
Otappa yhteys koulukuraattoriin tai lastenvalvojaan, jos nämä munattomat sossutantat ei tee mitään, mene poliisille. Kyse on ruumiillisesta ja henkisestä pahoinpitelystä, joka on rikos. Älä lannistu ja tee tuo, mitä beuvoin
- ......
Minä varastelin kaupasta 3 kertaa.Enssimmäisen kerran sain anteeksi ja toisella varoituksen mutta tällä kertaa kutsuttiin poliisit.Nyt on elämäni surkein kohta,joten aijon tehdä itsemurhan ja olen tosissani!Menetin äitini luottamuksen,kavereiden luottamuksen ja kaupan luottamuksen.Hyvästi kaikille.
- juuh........
sitä olen minäkin miettinyt omalla kohdallani.koeta kestää ja lopeta tuo itsesi ruoskiminen.olen tullut siihen tulokseen että äitini pelkäsi pienenä ollessani minusta tulevan sellaista jota hän ei voi ymmärtää.toinen syy voi olla ihan vaan kateus ja tiedän omalla kohdallani asian olevan niin. äiti on nyt tajunnut nälvintänsä seuraukset ja olen kertonut myös lapsuudestani muistavani tiettyjä asioita.esim sen miten en osannut hänen tavallaan tehdä asioita.kerroin pikkutarkastikin näitä "muistoja " IHAN PIRUUTTANI.se lienee muuttanut äitini käytöstä vähän parempaan. mutta ikinä en unohda miten itsetuntoni rytättiin jo pienenä.mieheni vasta nosti minut ihmiseksi jälleen.voimia sinulle !
- Kirjaveieteenpäin
Kiitos tästä. Minulla tuntuu olevan ihan samanlainen tarina. Paitsi etten ole voinut käydä asioita läpi äidin kanssa, hän ei suostu puhumaan asioista tai miltä minusta tuntuu vaan pakenee tilannetta.
Karyl McBriden kirja "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?" on loistava kaikille samanlaisessa tilanteessa painiville.
- .
Kun äiti kuoli 2003, en olut nähnyt häntä kahdeksaantoista vuoteen. En mennyt myöskään hautajaisiin.
Emme koskaan riidelleet, äiti ilmoitti mielipiteensä joka asiaan jonka tietoonsa sai. Hän kiristi uhkaili ja haukkui, viimeisen kerran nähdessämme hän esitti uhkavaatimuksen; "emme enää näe." "No kyllä se sopii."
Maksoin joka kahvi kupillisen, jonka hän tarjosi, sekä rahalla että työllä; siivoamalla viemällä määrättyjä "tuliaisia"jne. - Tietäjä
Äidit on kyllä ilkeitä. Kun olin lapsi niin äiti oli tosi ilkeä. No äitille ei kelvannu toisiankaa mikää koska hän oli vaan ilkeä. Jopa isäkin oli samaa mieltä koska jos vaikka jokin maksaa euroja tai centtejä niin hän ei osta koska hän ostaa vaan tarpeellisia. No äidit on sellasia ja eikä kukaa kestä. Kun serkkuni tuli kylään niin hän oli nille kiva vaikka he tekivät jotain vaikka oli kiellettyä, ja minä tein jotain kiellyttyä niin tuli aivan kauheat huudot. Mun mielestä äidit on aina perheelle ilkeitä ja muille läheisille kivoja mutta kun en kestä sitä. En edes muista millon olin äidin kanssa sulassa sovussa. No siitä on varmaan monta vuotta
Minulla taas, aina kun minulla on kavereita kylässä nii jos kuuluu pikkusenki kova ääni niin äiti rupee raivoamaan meille. ja aina illalla kun minulla on ollut kivaa tai nii, hän alkaa illalla taas valittaa. Olen 10000 kertaa suunitellut itsemurhaa,koska en jaksa enään kuulla valituksia!
- äitivamma
Annan samalla mitalla takaisin puhelimessa,kun äitini alkaa piikittely. Empatia sana on äitimuorille tuntematon käsite. Eilen hän juuri uhkasi tehdä mut perinnöttömäksi,kun sanailin puhelimitse. Hänellä ei edes ole mitään.asuu vuokralla ja saa pienen eläkkeen. Narsisti kun on niin luulee omistavansa puoli maailmaa. Taas sama.kukaan ei tule siivoamaan. Sanoin että itseppä sotket. Suuttuu helvetisti. Kukaan ei tuo sitä eikä tätä. Sanoin että kaupasta tuodaan tavarat. Liian kallista,liian huonoja jne. Siivojan saisi palkattua kotihoidontuella. Ei osaa siivota.matot on tampattu huonoksi,lattiat imuroitu väärin jne.onkohan kellään äitiä jonka kanssa voisi puhua normaalisti.
- Juu näin
Jotkut äidit on ikuisia pikkulapsia. Ainoa keino jolla pääsee taakasta ja saa elämänilon ja rauhan itselleen, on ottaa selkeästi etäisyyttä äitiin. Ei mitään passauksia eikä mitään äidin toiveiden mukaan, herran jestas, aikuisia ihmisiä ollaan ja on oma elämä ja itse saa - ja on täysin kelvollinen ja osaava - valitsemaan asiat ja tekemään päätökset omasta elämästään. SAmalla tavalla äiti on vastuullinen aikuinen ihminen, joka on täysin pystyvä pitämään huolta omasta itsestään.
Tuohon perinnöttömäksi jättämiseen totesin äidilleni että olen pärjännyt tähänkin asti hyvin, kiitos vaan ja että osoittaa mielestäni hyvin kuinka paljon hyvää hän minulle toivoo (ei mitään :D ). Ja lisäsin ettei raha ole koskaan merkinnyt minulle muutenkaan onnea elämässä, että se mitä minulla on, sillä teen elämäni mukavaksi. Ja onnihan löytyy itsestä sisältä, se ei tule mistään tai kenenkään toisen toimesta, eikä kukaan muu sitä voi poiskaan ottaa niin muodoin. :)
- viitä vaille
Tytär tappoi raiskaajaisänsä - tuomioksi kuusi tuntia vankeutta
Maanantai 16.9.2013 klo 15.06
Ugandalaisnaiselle luettiin harvinainen tuomio isänsä taposta.
Ugandalainen tuomioistuin tuomitsi nuoren naisen muodolliseen kuuden tunnin vankeustuomioon isänsä taposta.
18-vuotias nainen myönsi surmanneensa 58-vuotiaan isänsä käyttäen puukkoa ja viidakkoveistä.
Isä oli hyväksikäyttänyt tytärtään viiden vuoden ajan, ja nainen on nyt raskaana odottaen isänsä lasta. Tyttö oli pyytänyt tilanteeseen apua omalta äidiltään sekä paikalliselta poliisilta - tuloksetta.
Isä oli käyttänyt hyväkseen myös perheen muita tyttöjä. AFP:n mukaan miehellä on mahdollisesti jopa viisi lasta eri tyttäriensä kanssa.
Tapaus on herättänyt Ugandassa kokonaisen kansanliikkeen nuoren naisen puolesta.
Niin minä olisin tuossa lahdanut myös äidin, Jo aikoja sitten. - <<<
RIITELEN ITSEKKIN ÄITINI KANS JOSKUS MUTTA YRITÄN AINA SOPIA ASIAT...,
- eioo kivaa
mäen kestä mun ätiäni se ainahaastaariitaa oon yrittäny sanoa kuinka ärsyttävä olet sevaa nauraa
- Minävain1
Karyl McBriden kirja "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?" on loistava kaikille samanlaisessa tilanteessa painiville.
Vaikka äitisi ei olisi narsisti niin voi silti tuoda itselle helpotusta tilanteeseen. Ei ehkä kannata äidille sanoa että lukee kirjaa tai vahingossakaan päästää häntä näkemään kirjaa... Eikä syyttää äitiä. Siitä ei todennäköisesti ole mitään apua. Mutta kirjan lukemisesta mielestäni itselle on. :)
Itse kirja on tuonut elämään suuresti helpotusta, myöhemminkin aikuisiällä. Ja uudestaan asia on noussut itselle pinnalle omien lasten myötä. Olen itsevarmasti päättänyt toimia eri tavoin kuin äitini, mutta sitten välillä huomaan että jostain selkärangasta nousee käsittämättömiä "näin täytyy tehdä" toimintamalleja joiden mukaan lapsen parhaaksi ajattelen toimia, vaikka toimintatapani onkin väärä, mutta sitten ihan tietoisesti pysäytän itseni ja mietin että nyt teen toisin. Vaikka en nyt mitään samanlaista luojan kiitos todellakaan tee kuin äitini! Ja välillä taas sorrun liikaan hempeilyyn ja sallivuuteen lasteni kanssa kun päätän olla ihan erilainen äiti kuin omani, mikä sekään ei ole lapselle hyvä jos rajoja ei ole ollenkaan. Mutta tilaa pyrin jättämään mahdollisimman paljon omille lapsilleni, ja vapauden olla omia itsejään, enkä määrittele millaisia minä heidän haluaisin olevan...
Löysin verkosta Nancy Campbellin Fascinating womanhood -kirjan
http://www.womensetapart.com/wp-content/uploads/2013/03/Nancy-Campbell-Secrets-of-Fascinating-womanhood.pdf
Itse sain McBriden ja Campbellin kirjoista suurta lohtua ja apua niin että saan katkaistua tämän pahan kierteen omalle kohdalleni ja että lapseni ja tulevat sukupolvet voivat olla siitä vapaat. :) Elämä ja suhteeni mieheenikin on tullut paljon levollisemmaksi ja auvoisammaksi. Yksin ei tässä maailmassa onneksi lopulta ole kukaan, vähintään on muita samanlaisia kohtaloita ja kanssaeläjiä. Narsisteja on vain pieni prosenttimäärä kaikista ihmisistä. Onnea kaikille toipumiseen! - Anonyymi
Minävain1 kirjoitti:
Karyl McBriden kirja "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?" on loistava kaikille samanlaisessa tilanteessa painiville.
Vaikka äitisi ei olisi narsisti niin voi silti tuoda itselle helpotusta tilanteeseen. Ei ehkä kannata äidille sanoa että lukee kirjaa tai vahingossakaan päästää häntä näkemään kirjaa... Eikä syyttää äitiä. Siitä ei todennäköisesti ole mitään apua. Mutta kirjan lukemisesta mielestäni itselle on. :)
Itse kirja on tuonut elämään suuresti helpotusta, myöhemminkin aikuisiällä. Ja uudestaan asia on noussut itselle pinnalle omien lasten myötä. Olen itsevarmasti päättänyt toimia eri tavoin kuin äitini, mutta sitten välillä huomaan että jostain selkärangasta nousee käsittämättömiä "näin täytyy tehdä" toimintamalleja joiden mukaan lapsen parhaaksi ajattelen toimia, vaikka toimintatapani onkin väärä, mutta sitten ihan tietoisesti pysäytän itseni ja mietin että nyt teen toisin. Vaikka en nyt mitään samanlaista luojan kiitos todellakaan tee kuin äitini! Ja välillä taas sorrun liikaan hempeilyyn ja sallivuuteen lasteni kanssa kun päätän olla ihan erilainen äiti kuin omani, mikä sekään ei ole lapselle hyvä jos rajoja ei ole ollenkaan. Mutta tilaa pyrin jättämään mahdollisimman paljon omille lapsilleni, ja vapauden olla omia itsejään, enkä määrittele millaisia minä heidän haluaisin olevan...
Löysin verkosta Nancy Campbellin Fascinating womanhood -kirjan
http://www.womensetapart.com/wp-content/uploads/2013/03/Nancy-Campbell-Secrets-of-Fascinating-womanhood.pdf
Itse sain McBriden ja Campbellin kirjoista suurta lohtua ja apua niin että saan katkaistua tämän pahan kierteen omalle kohdalleni ja että lapseni ja tulevat sukupolvet voivat olla siitä vapaat. :) Elämä ja suhteeni mieheenikin on tullut paljon levollisemmaksi ja auvoisammaksi. Yksin ei tässä maailmassa onneksi lopulta ole kukaan, vähintään on muita samanlaisia kohtaloita ja kanssaeläjiä. Narsisteja on vain pieni prosenttimäärä kaikista ihmisistä. Onnea kaikille toipumiseen!Narsismi on inflaation kärsinyt termi sen väärinkäytön vuoksi. Mutta narsismi ei todellakaan ole harvinainen ilmiö vaan normi. Vanhempien narsismi suhteessa omiin lapsiinsa on sääntö eikä poikkeus. Näin se on ollut aina. Niin se on edelleen. Vanhoissa uskonnollisissa teksteissäkin lapsia käsketään palvomaan vanhempiaan Jumalan sijaisena maan päällä.
Vaikka vanhempien narsismin ilmenemismuodot vaihtelevat ongelma on aina sama.
It's all about them. Ihan sama mikä kuvio kyseessä, vanhempi _itse_ on aina huomion valokeilassa.
Huomion valokeilassa on aina vanhemman OMAT tunteet, vanhemmat OMA uhrautuvaisuus, vanhemman OMA moitteettomuus, vanhemman OMA kärsimys jonka ongelmainen lapsi hänelle aiheuttaa, vanhemman OMA huoli onglemaisen lapsen hyvinfoinnista, vanhemman OMAT lapsuustraumat joiden vuoksi vanhempi oikeuttaa vanhemmuutensa laiminlyönnin, vanhemman OMAT sostatraumat talvisodassa joiden vuoksi vanhempi oikeuttaa lastensa kaltoinkohtelun, vanh mpien OMA tarve saada suvunjatkajia, vanhemman OMA nöyryys ja itsesäälinen parku kun on niin epäonnistunut vanhempana vaikka kuinka on yrittänyt (nöyristelevät anteeksipyytelijät) ja niin edelleen. Sitä narsismi on. Aivan tavanomaisia ongelmia nämä.
Kaikessa on aina kyse vanhemmista itsestään sen lapsen kustannuksella. Sitä on narsismi. Se ei ole mikään mystinen outo harvinainen ilmiö vaan aivan tavanomainen asenne joka useimmilla vanhemmilla edelleen on kautta maailman.
- outotyyppi
On pakko kommata, vaikka onkin vanha palsta. Aika ilkeetä ku sun äiti on tommonen :( Surettaa sun puolesta :(
- Moimoivua
Täytän 41 ja äitini on ivannut koko elämäni ajan. Nauranut ja pilannut suhteeni. Meillä käydessä tonki kaapit. Puuttui joka asiaan. Muutin kauemmas. Joka päivä tulee viestiä ja puhelua. En tiedä enää mitä tehdä. Olen terapiat käynyt. Masennukset. Lääkkeet. Todennäköisesti äidin loppuelämän vain kärsin. En tiedä onko äiti narsisti vai mikä. Mielisairaalassa kyllä ollut välillä. Bulimia,sairas uskonnollisuus,fyysiset sairaudet hänellä on. Seksuaalisuus on hänelle paha paha asia. Se on kuulema vain lastentekoon. Isä ei siis ole saanut seksiä vuosikymmeniin. Muukin suku on outoa.Sitten ihmetellään,kun en halua jouluna tavata sukulaisia. Se tuo vaan pahaa oloa,mutta sitä kai ne haluavat.
- Voimaaa
Nämä ilkeät äidit ovat peräisin ajalta,jolloin uskottiin, että lapset on vanhempien omaisuutta ei itsenäisiä, ajattelevia olentoja. Näennäisesti yhteiskuntamme on nykyään tasa-arvoinen, mutta paljon näkee vielä jäänteitä menneiden aikojen kummallisista päähänpinttymistä,joissa ei ole järkeä. Naisilla on vuosisatoja kestänyt alistaminen takanaan ja siitä on seurannut katkeria ja vihaisia äitejä. Naiset on silti Suomessakin monta kertaa jaksaneet säilyttää myös hyvän puolensa. Ilkeyksiä ja henkistä pahoinpitelyä ei silti pidä sietää ja hyväksyä.
- paskat.vanhemmat
Näiden asenteiden luulisi olevan jo menneisyyttä. Mutta kyllä nämä asenteet ovat aivan tavanomaisia vielä nykyisinkin. Perinteinen suomalainen lastenkasvatus on aina koostunut kokonaisuudessaan henkisestä ja usein fyysisestäkin väkivallasta. Tämä ei perustu vain naiseuden historiaan vaan takana on myös oikea mustan pedagogiikan ideologia. Tämän oikeaoppisen lastenkasvatusasenteen mukaan lasta ei saa kehua ettei hän vain ylpisty, lempeä ei saa olla koska lasta pitää karaista, ja kunnioitusta vaaditaan vain lapsilta vanhemmille mutta ei koskaan toisinpäin. Tällaista ideologiaa ei ehkä enää kovin paljoa ääneen huudella, mutta sen vaikutukset näkyvät edelleen. Koska suoranainen estoton väkivalta ei ole enää niin hyväksyttyä kuin ennen, siihen kylkeen on ilmaantunut vanhempia jotka ovat kehittäneet lastensa kaltoinkohtelusta kierompia muotoja jolloin se lapsen väheksyminen ja mitätöinti on naamioitu positiiviseen kaapuun. Valitettavasti myös ne "hyvät" asiat kuten satunnaiset lempeyden ja positiivisen palautteen hetket ovat tuollaisten vanhempien kohdalla yleensä vain yksi tapa osoittaa sitä vanhemman omaa jaloutta. Suomalaiset on peristeisesti kasvatettu kiusaamalla joko aivan estottomasti, tai sitten hienovaraisemmin.
Historiallset tekijät eivät ole mikään oikeutus minkäänlaiselle väkivallalle. Varsinkaan nykyisin kun lasten kohtelun vaikutuksista ollaan jo vuosikymmeniä oltu tietoisia. Fyysinen kuritus tuli rikokseksi jo vuonna -84 joten suomalaisilla vanhemmilla on ollut yli kome vuosikymmentä sisäistää että lapsia ja lasten fyysistä ja henkistä integriteettiä tulee kunnioittaa. Asiasta on puhuttu julkisuudessakin jo niin kauan ettei kukaan voi enää olla asiasta tietämätön. Se että tästä tietoisuudesta huolimatta suomi on täpönään asennevammaisia vanhempia joiden suusta ei paljon muuta tule ulos kuin loukkauksia, nöyryytystä ja kaikenlaista henkistä väkivaltaa kun he puhuvat omista lapsistaan tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että ongelma piilee vanhempien omien korvien välissä ja on aivan puhdasta itse valittua käytöstä. Se ei ole enää nykyaikana sitä ettei vanhempi ymmärrä mitä tekee, tai kuvittelee henkisen ja sosiaalisen väkivallan olevan hyväksyttyä. Asennevamma on siellä vanhemman omassa päässä ja hän on siitä 100% itse vastuussa. Se ei johdu enää ymmärtämättömyydestä eikä sitä voi pistää historiallisten tekijöiden piikkiin.
Nykyisin ei enää tarvitse, eikä pidä selitellä vanhempien harjoittamaan kaltoinkohtelua sillä että heillä itsellään oli niin vaikeaa tai että he eivät ymmärrä mitä tekevät. Paska vanhempi on paska vanhempi. JA niitähän riittää.
- väsynyt.omainen
Äitini on aina näytellyt muille olevansa se ihana ja huumorintajuinen ihminen mutta tyttärenä tiedän että se on ollut pelkkää teatteria.Vieraille ei saanut näyttää mitä seinien sisällä tapahtui,riitelyä isän kans ja tämän haukkumista yrittäen saada minua ja meitä lapsia puolelleen.
En mennyt mukaan vaan sanoin että olette mulle yhtä arvokkaita enkä ole kummankaan puolta.Isä oli ahkera suomalainen työmies,ei polttanut,juonut ja oli aina kova tekemään töitä.
Nyt äidin muistisairauden aikana hänestä huolehtiessani olen saanut osakseni sellaista solvausta mikä on tehnyt haavoja lisää sieluuni,miten niin täydellisestä ihmisestä on tullut itse piru,kehuu itseään ja muita ja minä olen se kaikki paha,ilkeä ja huudan hälle,mitä en todella tee.
Ei kestä mitään poikkipuolista sanaa,ei kuuntele(ja kun ei kuule) ei halua ymmärtää vaikka ymmärtää kyllä.
Ja minun vaan pitäis jaksaa ja niellä kaikki mitä solvauksia hän suustaan päästelee.Olen niin henkisesti loppu muutaman päivän jälkeen ja kun kerron esim suvullle tai tutuille-he ei usko.
Ja äiti yrittää vieläkin ns.hallita että tyttären pitää eläkeikäisenäkin totella häntä.Olla se lapsi.
Raskasta,sanon näin.- Anonyymi
Voi..olen täysin samassa tilanteessa sinun kanssa. Tekisi mieli jättää äidin asioiden hoitamiset mutta hänellä ei ketään muuta kun kaikkiin välit poikki ja äitini diagnosoi että ne kaikki ihmiset on narsisteja kaksisuuntaista mielialahäiriötasairastavia, psykopaatteja koska äitini on ilkeä kaikille ja siksi menettänyt ystävänsä koska eivät voi olla äitini seurassa
- Anonyymi
Minä olen tajunnut vasta keski- ikäisenä että äitini on pesunkestävä kiusaaja. Ja että hän on aina ollut sellainen.
Tällaisten asioiden tajumaiseen voi mennä koko ihmiselämä. Ihmisessä elää se vanhempiaan idealisoiva lapsi koko elämän ajan joka estää näkemästä todellisuutta sellaisena mikä se on.
- Hyvönen
Joskus miettinyt että olisi hauska videokuvata millaista vuorovaikutus todella on. Nähdä puolueettomasti miltä se näyttäö. Kinkkinen tilanne silti, se tekee jollain tapaa itsestäkin hirviömäisen ja poikkeavan jos kertoo ääneen rehellisesti hirviömäisestä äidistään. Ja pahinta että seura saattaa tehdä kaltaisekseen, salakavalasti.. Rakkaus, usko ja toivo luottamus pitää silti yrittäö säilyttää. Karmaa kaiketi kaikki.. Inhottavaa kyllä kun usein ehdotetaan vain katkaisemaan välit mutta jotenkin, tuntuu vain niin pahalta.. Kaikki joulut ollu jo kauan ihan helvh5tf6.. Aina mutsi h"heittöö ulos" pöivän tai parin jlk.. Muistisairaudet pelottaa myös, , noh täytyy ottaa zen asenne, hiiri jäi lasten kidutettavaksi, zen mestari sanoi että hän olisi vain kököttänyt rauhassa paikallaan eikä edes yrittäisi karkuun ettei antaisi nautintoa paskkgdpä sadistille! Adios
- Anonyymi
Ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Ja myös lapsilla on omat persoonallisuutensa. Ei ole aina selvää kenessä on vika. Perhedynaiikka kehittyy vuosien saatossa jonkinlaiseksi eikä aina ole selvää miksi.
On kuitenkin niin että yleensä perhesuhteissa ilmenevät ongelmat näkyvät jollakin tavoin koko yhteiskunnassa ja kulttuurissa. On helppo tunnistaa tietynlaisia karikatyyrejä ihmistyypeistä joihin moni voi samaistua. Jokainen voi tunnistaa tietyn suomalaisen rahvaan äidin tai isän arkkityypin samoin kuin voi tunnistaa vaikkapa italialaisen äidin arkkityypin ominaispiirteineen.
Tyypillinen rahvas suomalainen äiti/isä on aika ikävä hahmo. Ilkeä, itsetunto- ongelmainen, epäkypsä olento joka kasvattaa lapsensa nöyryyttämällä. Sama toistuu sitten kaikkialla muussakin yhteiskunnallisessa elämänmenossa, koska kotipesässä opitaan se miten muiden ihmisten kanssa ollaan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jos kotona on opittu että kiusaava, ahdisteleva ja nöyryyttävä vuorovaikutus on normaalia, se siirtyy sitten myöhemmin koulu- ja työelämään asti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Ja myös lapsilla on omat persoonallisuutensa. Ei ole aina selvää kenessä on vika. Perhedynaiikka kehittyy vuosien saatossa jonkinlaiseksi eikä aina ole selvää miksi.
On kuitenkin niin että yleensä perhesuhteissa ilmenevät ongelmat näkyvät jollakin tavoin koko yhteiskunnassa ja kulttuurissa. On helppo tunnistaa tietynlaisia karikatyyrejä ihmistyypeistä joihin moni voi samaistua. Jokainen voi tunnistaa tietyn suomalaisen rahvaan äidin tai isän arkkityypin samoin kuin voi tunnistaa vaikkapa italialaisen äidin arkkityypin ominaispiirteineen.
Tyypillinen rahvas suomalainen äiti/isä on aika ikävä hahmo. Ilkeä, itsetunto- ongelmainen, epäkypsä olento joka kasvattaa lapsensa nöyryyttämällä. Sama toistuu sitten kaikkialla muussakin yhteiskunnallisessa elämänmenossa, koska kotipesässä opitaan se miten muiden ihmisten kanssa ollaan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jos kotona on opittu että kiusaava, ahdisteleva ja nöyryyttävä vuorovaikutus on normaalia, se siirtyy sitten myöhemmin koulu- ja työelämään asti.Rahvas suomalainen äiti on kyllä lajityypillisesti ärsyttävä olento.
- Anonyymi
Olen huomannut että alan inhota itseäni ollessani vanhempieni kanssa tekemisissä. Joko alistun siihen pellen rooliin johon he minut haluavat tunkea. Tai sitten joudun puolustautumaan jolloin olen julma ja vanhemmat uhreja.
En vain kertakaikkiaan voi olla hyvä ja vakavasti otettava ihminen ollessani vanhempieni kanssa tekemisissä.
- Anonyymi
Joka viides äiti on ns.tuhoava äiti.
Usein ensimmäinen lapsi on vihan kohde jos sen takia on joutunut
pakosti naimisiin, ja liitto menee päin honkia, syytetään lasta,
vaikka ei ole syyllinen syntymäänsä. - Anonyymi
Eikö äidit mieti että he eivät ole kuolemattomla?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1682941Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha232065- 232024
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891845Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191323Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101221
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181