Miten suhde lopetetaan fiksusti?

Vaikiaa on

Niin olen miettinyt monesti, että mikä se olis se kohtuullisin ja kohteliain ja fiksuin tapa lopettaa suhde? Ja että sen sitten kuitenkin saa loppumaan, mutta ilman turhaa puukon känntelyä haavassa. Harmiahan siitä sille jätetylle tulee aina, ja jos on ollut pitkä suhde, niin kyllä jättäjällekin aika tavalla, mutta miten sen voisi tehdä niin, ettei ainakaan sitä kärsimystä lisäisi?

Eli jos olet esim. ihastunut uuteen, mutta et halua aloittaa hänen kanssaan päällekkäin mitään, vaan lopettaa ensin edellisen, niin miten sen voi tehdä niin, että harmia tulisi mahdollisimman vähän? Kuinka paljon asiaa kannattaa vatvoa ja pohtia ja keskustella, varsinkaan, jos itse on jo päätöksensä tehnyt.

Tai joku muu tilanne, esim. ihan vain se, että huomaa, että muut kiinnostaa liikaa ja oma suhde on ollut jo kauan huono eikä siihen ole saatu mitään parannusta. Miten helvetissä sen eron saa lopullisesti tehtyä, ilman että tarvii olla turhan tyly?

Kokemuksia?

190

69611

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vaikeita

      asioita, näissä tuppaa noi näpit palaa pakostakin.
      Kerro rehellisesti että tahdot elämääsi uusia asioita, kokemuksia, ihmisiä, ja että tahdot lähteä etsimään niitä yksin. Jätä turhat syyttelyt tai selittelyt pois.
      Meille kenellekään ei ole annettu omistamisen oikeutta kun ihmisitä on kyse. Kerran täällä vain eletään, se on kulunut fraasi mutta kenellä on rohkeutta elää sitä elämäänsä. Ota sinä omastasi vastuu ja toimi sen mukaisesti, se ei voi olla väärin ketään kohtaan.

      • vaan

        Kun kerran suhteen aikana tulisi olla rehellinen toiselle kaikesta, niin sama pätee myös suhteen lopettamiseen. Kyllä erostakin pystyy puhumaan aikuismaisesti jos suhde ei ole enää pelastettavissa.


      • ap.
        vaan kirjoitti:

        Kun kerran suhteen aikana tulisi olla rehellinen toiselle kaikesta, niin sama pätee myös suhteen lopettamiseen. Kyllä erostakin pystyy puhumaan aikuismaisesti jos suhde ei ole enää pelastettavissa.

        Kai se vaan eniten hirvittää se reaktio, että kuinka suuren pettymyksen aiheuttaa ja pääseekö se toinen siitä yli. Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä?

        Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä...


      • olen sitä
        ap. kirjoitti:

        Kai se vaan eniten hirvittää se reaktio, että kuinka suuren pettymyksen aiheuttaa ja pääseekö se toinen siitä yli. Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä?

        Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä...

        mieltä että kun otat vastuun itsestäsi ja tekemisistäsi niin toisilla ei voi olla eikä saa olla siihen mahdollisuutta puuttua.
        Keskustella voit vaikka maailman tappiin asti asioista, mutta jos olet päätöksesi tehnyt niin pysy siinä.


      • pysyn
        olen sitä kirjoitti:

        mieltä että kun otat vastuun itsestäsi ja tekemisistäsi niin toisilla ei voi olla eikä saa olla siihen mahdollisuutta puuttua.
        Keskustella voit vaikka maailman tappiin asti asioista, mutta jos olet päätöksesi tehnyt niin pysy siinä.

        kyllä, mutta kai sitä on pakko vähän keskustellakin. Mutta sitten tuntuu, että helposti se pitkittynyt keskusteleminen vaan herättää turhia toiveita...


      • Harm
        ap. kirjoitti:

        Kai se vaan eniten hirvittää se reaktio, että kuinka suuren pettymyksen aiheuttaa ja pääseekö se toinen siitä yli. Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä?

        Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä...

        se noin mene.

        "Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

        Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

        Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

        "Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

        Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

        Mikä ihme teitä vaivaa?

        Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

        Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

        Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

        Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

        Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

        Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

        Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

        Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.


      • Saat hänet surulliseksi näin
        Harm kirjoitti:

        se noin mene.

        "Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

        Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

        Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

        "Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

        Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

        Mikä ihme teitä vaivaa?

        Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

        Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

        Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

        Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

        Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

        Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

        Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

        Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

        *Häivyt
        *Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
        *Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
        *Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

        Valitettavan yleistä mutta totta


      • ap.
        Harm kirjoitti:

        se noin mene.

        "Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

        Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

        Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

        "Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

        Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

        Mikä ihme teitä vaivaa?

        Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

        Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

        Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

        Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

        Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

        Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

        Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

        Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

        Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.


      • tehdä
        ap. kirjoitti:

        Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.

        niin, että laitan jonkun aikarajan, esim. kuukauden ja sen ajan keskustelen vaikka yöt ympäriinsä.


      • Harm
        tehdä kirjoitti:

        niin, että laitan jonkun aikarajan, esim. kuukauden ja sen ajan keskustelen vaikka yöt ympäriinsä.

        Siis tahdotko olla suhteessa vai et?

        Olet viivyttänyt tuota päätöstä varmaankin samalla kun olet varmistunut ettet jaksa enää jatkaa. Ja nyt se keskustelun aloittaminen on myöhäistä koska tahdot erota.

        Voithan mainita siitä muutaman kerran ja keskustella mutta hyvin pian sinun tulee mennä pisteeseen että sanot että tahdot erota ja pidät sitten siitä kiinni.

        Siinä on kysymys sitten todellakin erosta eikä siitä että voisitte jatkaa yhdessä, tee se selväksi.


      • siis...
        Harm kirjoitti:

        Siis tahdotko olla suhteessa vai et?

        Olet viivyttänyt tuota päätöstä varmaankin samalla kun olet varmistunut ettet jaksa enää jatkaa. Ja nyt se keskustelun aloittaminen on myöhäistä koska tahdot erota.

        Voithan mainita siitä muutaman kerran ja keskustella mutta hyvin pian sinun tulee mennä pisteeseen että sanot että tahdot erota ja pidät sitten siitä kiinni.

        Siinä on kysymys sitten todellakin erosta eikä siitä että voisitte jatkaa yhdessä, tee se selväksi.

        että kuukausi alkaa tällä ikävällä ilmoituksella ja sen kuukauden ajan olen tukena sen pettymysten käsittelyssä, jos on tarvetta. Se kuukausi ei ole siis mikään harkinta-aika minulle, se on ollut jo. Se on tälle toiselle osapuolelle tukiaika ja sitten katson voivani lopettaa sen, siis tukemisen.


      • Harm
        siis... kirjoitti:

        että kuukausi alkaa tällä ikävällä ilmoituksella ja sen kuukauden ajan olen tukena sen pettymysten käsittelyssä, jos on tarvetta. Se kuukausi ei ole siis mikään harkinta-aika minulle, se on ollut jo. Se on tälle toiselle osapuolelle tukiaika ja sitten katson voivani lopettaa sen, siis tukemisen.

        asian sitten väärin.

        Tekisin niin että aloitat keskustelulla ja kerrot ja ehkä voitte keskustella jossakin välissä lisää ja alat ottamaan etäisyyttä.

        Voisit myös ohjata kumppaniasi jotenkin muutenkin tavallaan "eteenpäin", tiedäthän, ettei hän jää roikkumaan vanhaan muutenkaan.

        Tietysti riippuu myös siitä tahdotko olla hänen kaverinsa myös jatkossa...


      • usko..
        Harm kirjoitti:

        asian sitten väärin.

        Tekisin niin että aloitat keskustelulla ja kerrot ja ehkä voitte keskustella jossakin välissä lisää ja alat ottamaan etäisyyttä.

        Voisit myös ohjata kumppaniasi jotenkin muutenkin tavallaan "eteenpäin", tiedäthän, ettei hän jää roikkumaan vanhaan muutenkaan.

        Tietysti riippuu myös siitä tahdotko olla hänen kaverinsa myös jatkossa...

        kaveruuksiin entisten puolisoiden kohdalla, jos toinen ottaa raskaasti eron. Sitten ehkä, jos kumpikin haluaa mielellään erota ja se on vaan kummallekin helpotus. Kaveruus on muuten vaan taas yksi tapa ylläpitää suhdetta ja kieltää ero. Mutta tokihan se hieno juttu olisi, jos voisimme kavereita olla, mutta se vaan taitaa olla aika utopiaa.


      • Harm
        usko.. kirjoitti:

        kaveruuksiin entisten puolisoiden kohdalla, jos toinen ottaa raskaasti eron. Sitten ehkä, jos kumpikin haluaa mielellään erota ja se on vaan kummallekin helpotus. Kaveruus on muuten vaan taas yksi tapa ylläpitää suhdetta ja kieltää ero. Mutta tokihan se hieno juttu olisi, jos voisimme kavereita olla, mutta se vaan taitaa olla aika utopiaa.

        riippuu henkilöistä.

        Tulee mieleen vain yksi vähän yli parikymppisten ero jossa nainen ja mies pysyivät aika lähellä toisiaan ja tapailivat vaikka mies oli ottanut eron todella raskaasti.

        Eikä se välttämättä roikkumista ole vaan eräänlaista hiljaista vierotushoitoa toisen läsnäolosta.


      • selväksi
        pysyn kirjoitti:

        kyllä, mutta kai sitä on pakko vähän keskustellakin. Mutta sitten tuntuu, että helposti se pitkittynyt keskusteleminen vaan herättää turhia toiveita...

        myös sille toiselle, että aiot pysyä päätöksessäsi. Sano, että voit kyllä jutella, jos hän niin haluaa, mutta PÄÄTÖKSESI PITÄÄ SILTI, JA PISTE.:)


      • ....
        Harm kirjoitti:

        se noin mene.

        "Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

        Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

        Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

        "Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

        Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

        Mikä ihme teitä vaivaa?

        Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

        Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

        Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

        Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

        Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

        Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

        Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

        Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

        tämä on tapauskohtaista aina, mutta ei se ole välttämättä paras ratkaisu, että se exä tukee ja kuuntelee toista kun ero tulee.


        Toki jos tämä jätetty haluaa, että jutellaan, niin voi varata vaikka päivän, pari ja sitten jutellaan asiat halki. Ja saa olla myötätuntoinen, ja pitääkin.
        Mutta tuo pitkittynyt yhteydenpito ei tosiaan ole välttämättä hyväksi.

        Joku täällä jo haukkui kylmäksi, kun ei löydy myötätuntoa, mutta kyllä se voi olla myös välittämisen osoitus, kun älyää häipyä. Siis ei noin vain tietysti, mutta kun juttelut on juteltu, niin sitten ottaa etäisyyttä.

        Tämä jätettykin ehkä pääsee elämässään eteenpäin, kun tajuaa, että ero on tosiaan tullut.
        Hän ei sitä halua välttämättä uskoa, jos toinen on yhteydessä ja saatavilla kokoajan. Vaikka kuinka olisi tehty selväksi, että päätös on lopullinen.


      • nimetön100
        ap. kirjoitti:

        Kai se vaan eniten hirvittää se reaktio, että kuinka suuren pettymyksen aiheuttaa ja pääseekö se toinen siitä yli. Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä?

        Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä...

        nyt taidat vähän imarrella itseäsi? Tottakai sitä pettyy kun saa kenkää mut ei sen jättäjän siinä mitenkään tukena pidä olla, siinä vaan tekee itsestään entistä "ihanamman" ihmisen joka vieläkin välittää... Sellaista viestiähän ei ole tässä tarkoitus antaa vaan päättää suhde ja kertoa "ettei johdu susta vaan musta ku mua kiinnostaa kaikki muut "silleen" enemmän ku sinä!" Se on just sitä turhien toiveiden ylläpitämistä jos jää siihen jaarittelemaan, mielummin sanoo selvästi että se oli nyt tässä ja hyvää jatkoa ja sä oot ihan kiva että löydät varmaan pian jonku jos haluut löytää, itsestäs kiinni tämäkin. että tällästä :)


      • nimetön100
        ap. kirjoitti:

        Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.

        Mä olen kans nähnyt sivusta eroja ja sitten on sellaisista itselläkin kokemusta ja toi on todella rasittavaa kun ne keskustelut ei oikeesti lopu KOSKAAN jos sille tielle lähtee. Jos on pidempi suhde ollut ja oikeesti haluaa erota on tietenkin kerrottava ettei voi jatkaa ja miksi. sitten vaan sanottava ettei halua olla tekemisissä toisen kanssa jos hän vaan haluaa jauhaa samaa ja kysymykset ei lopu. asioista pitää yrittää päästä yli ja hyvät ystävät siinä tukevat, jos ei jollain ole ystäviä niin silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä miksi niitä ystäviä ei ole. Silloin voi hakea keskusteluapua mielenterveystoimistosta esim. Ei ketään voi omistaa ja eroon pitää toisesta päästä jos sitä haluaa. mitä vaikeempi ero sitä paremmin oppii katsomaan ettei lyö hynttyitä yhteen tulevaisuudessa heppoisin perustein. Kyllä terve itsekkyys ja oman elämän arvostaminen kuuluu tähänkin asiaan, pitää voida olla oman elämänsä herra :)


      • että...
        nimetön100 kirjoitti:

        Mä olen kans nähnyt sivusta eroja ja sitten on sellaisista itselläkin kokemusta ja toi on todella rasittavaa kun ne keskustelut ei oikeesti lopu KOSKAAN jos sille tielle lähtee. Jos on pidempi suhde ollut ja oikeesti haluaa erota on tietenkin kerrottava ettei voi jatkaa ja miksi. sitten vaan sanottava ettei halua olla tekemisissä toisen kanssa jos hän vaan haluaa jauhaa samaa ja kysymykset ei lopu. asioista pitää yrittää päästä yli ja hyvät ystävät siinä tukevat, jos ei jollain ole ystäviä niin silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä miksi niitä ystäviä ei ole. Silloin voi hakea keskusteluapua mielenterveystoimistosta esim. Ei ketään voi omistaa ja eroon pitää toisesta päästä jos sitä haluaa. mitä vaikeempi ero sitä paremmin oppii katsomaan ettei lyö hynttyitä yhteen tulevaisuudessa heppoisin perustein. Kyllä terve itsekkyys ja oman elämän arvostaminen kuuluu tähänkin asiaan, pitää voida olla oman elämänsä herra :)

        täällä tätä jotkut muutkin on huomannut ja tajunnut saman, kuin minä:). Eli pitää kyllä keskustella, mutta rajansa kaikella.

        Olin kerran vaan tämäntapaisessa tilanteessa olevan kanssa tapailuasteella: olivat eronneet ja muuttaneetkin erilleen jo puoli vuotta aikaisemmin, mutta aina vaan tämä eksä halusi keskustella ja keskustella asiasta. Sitten sanoinkin tälle henkilölle, että tuo on jo vähän vedätystäkin eli annat toivoa paluusta yhteen, kun aina vaan suostut keskustelemaan ja keskustelemaan.


      • nimetön100
        että... kirjoitti:

        täällä tätä jotkut muutkin on huomannut ja tajunnut saman, kuin minä:). Eli pitää kyllä keskustella, mutta rajansa kaikella.

        Olin kerran vaan tämäntapaisessa tilanteessa olevan kanssa tapailuasteella: olivat eronneet ja muuttaneetkin erilleen jo puoli vuotta aikaisemmin, mutta aina vaan tämä eksä halusi keskustella ja keskustella asiasta. Sitten sanoinkin tälle henkilölle, että tuo on jo vähän vedätystäkin eli annat toivoa paluusta yhteen, kun aina vaan suostut keskustelemaan ja keskustelemaan.

        mä olin itse nuorempana sellanen että jotenki pidin toista sellasessa "otteessa" vaikka halusin erota ja sit toinen soitteli koko ajan ja halusi keskustella... sit ku puhelut väheni tuli jotenki paniikki että mikäs nyt on kun ei soita ja taas "rohkaisin" jatkamaan sitä. se oli jotain ihme itsetunnon kohotusta mun puolelta... Nyt kun on ikää tullut ja olen tullut myös jätetyksi niin olen huomannut että asiallisesti vaan totuus päin näköä, se on tapa jolla olen itse päässyt eteenpäin. rakentava keskustelu siitä mikä on tilanne ja sanoo selvästi "että kun kiinnostaa kaikki muut enemmän kuin sinä, en voi asialle mitään, jos voisin niin tekisin". minkä sille voi, ei minkään. Isellä kun on kokemusta jättämisestä ja jätetyksi tulemisesta niin nykyään arvostn sitä rehellisyyttä ja tietysti hienotunteisuutta. Nykyään elän suhteessa jossa ollaan avoimia ja rehellisiä, kyllähän se rehellisyys satuttaa välillä mut kuitenkin parempaa kuin arvailu ja epätietoisuus. Tämä suhde on kestänyt jo monta vuotta ja toivottavasti jatkuu :)


      • Tapauksessa
        vaan kirjoitti:

        Kun kerran suhteen aikana tulisi olla rehellinen toiselle kaikesta, niin sama pätee myös suhteen lopettamiseen. Kyllä erostakin pystyy puhumaan aikuismaisesti jos suhde ei ole enää pelastettavissa.

        Muuta voi..Kun selät vastakkain..ja jatkamme matkaa edeen päin...


      • en ole suomi24:n palstoilla
        Harm kirjoitti:

        se noin mene.

        "Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

        Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

        Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

        "Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

        Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

        Mikä ihme teitä vaivaa?

        Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

        Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

        Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

        Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

        Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

        Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

        Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

        Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

        ... lukenut vielä koskaan aiemmin! Näin sen juuri pitää mennä! Hippusen enemmän asettumista toisen asemaan, niin maailma on parempi paikka.

        Media tuntuu tyrkyttävän meille vaikutelmaa, että erot ovat helppoja nakkeja kaikille, mutta totuus ja toimittajalle valehtelu ovat kaksi eri asiaa.


      • mantaliina
        Harm kirjoitti:

        se noin mene.

        "Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

        Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

        Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

        "Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

        Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

        Mikä ihme teitä vaivaa?

        Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

        Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

        Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

        Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

        Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

        Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

        Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

        Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

        äin naisena olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä keskustelemaan,kummallekkin tulee parempi olo,koska vaikeaa on molemmille.Yhdessä on päätetty et erotaan ja toinen muuttaa yhteisestä kodista pois on elännyt 9vuotta uusperheen arkea,ei tunnu helpolle luovuttaa.Tässä tapauksessa mies ei ole edes päässytedellisestä ex-stään eroon kun ei pysty asiaa puhumaan.Olin mieheni kanssa siis 9vuotta avoliitossa minulla kasksi poikalasta ja hänellä tyttö oli meillä paljon varsinaisesti asui äidin luona.Minä olin se joka pidin pesuetta kasassa,alkuvuodet meni vielä hyvin,minä rakastin tätä miestä,mutta hän ei minua rakastanut,koska hän ei pysty koska häneltä se elin on tapettu,näin hän aina kertoi minulle.Minä vaan olin ja seksielämääkin oli ihan kiitettävästi.Erosimme tänäkeväänä ja ollaan oltu keskenämme tekemisissä jopa seksiäkin harrastettu.Sovittiin et kerrotaan jos löydämme kumppanit niin toisillemme.Minä sain tiedon että sairastan rintasyöpää oli kova järkytys minulle,mut oli ex:lle myös.Päätettiin että hän haluaa minun kanssa käydä sairauden läpi ja olla tukena nyt kun todella sitä tarvitsen.Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti minulle et hän seurustelee,minulle shokki et nyt tässä vaiheessa miten minun nyt käy ajattelin minä en voi luoda nyt uusia suhteita tämän sairauteni takia.Minulta poistettiin toinen rinta juhannusviikolla ja nyt olen tosi masentunut ei ole olkapäätä mihin nojata ja purkaa itseään.Olen kyllä exsäni kanssa keskustellut asiasta ja yrittänyt kysyä miksi nyt just halusit uuden suhteen kun olet minun tukena?Kommentoikaa asiaaMielipiteitä?


      • näin.
        Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

        *Häivyt
        *Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
        *Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
        *Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

        Valitettavan yleistä mutta totta

        Sanot että sinua ahdistaa, sinun ei ole hyvä olla hänen kanssaan nyt. Sanot että syy ei ole toisessa vaan itsessäs ja nyt tarvitset aikaa itsellesi.. Sitten silität poskelle, sanot että jutellaanhan vielä ja lähdet itkien.. Ja parin viikon päästä hän näkee sinut sen toisen jätkän kanssa ja et muuta kun käännä päätäsi ja pidät hauskaa uuden miehes kanssa.

        Saat olla varma että hän kenet jätit tuntee olonsa petetyksi, olet valehdellut hänelle..

        Ei saa olla teennäisen ihana jos jättää.


      • Kissimirri
        mantaliina kirjoitti:

        äin naisena olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä keskustelemaan,kummallekkin tulee parempi olo,koska vaikeaa on molemmille.Yhdessä on päätetty et erotaan ja toinen muuttaa yhteisestä kodista pois on elännyt 9vuotta uusperheen arkea,ei tunnu helpolle luovuttaa.Tässä tapauksessa mies ei ole edes päässytedellisestä ex-stään eroon kun ei pysty asiaa puhumaan.Olin mieheni kanssa siis 9vuotta avoliitossa minulla kasksi poikalasta ja hänellä tyttö oli meillä paljon varsinaisesti asui äidin luona.Minä olin se joka pidin pesuetta kasassa,alkuvuodet meni vielä hyvin,minä rakastin tätä miestä,mutta hän ei minua rakastanut,koska hän ei pysty koska häneltä se elin on tapettu,näin hän aina kertoi minulle.Minä vaan olin ja seksielämääkin oli ihan kiitettävästi.Erosimme tänäkeväänä ja ollaan oltu keskenämme tekemisissä jopa seksiäkin harrastettu.Sovittiin et kerrotaan jos löydämme kumppanit niin toisillemme.Minä sain tiedon että sairastan rintasyöpää oli kova järkytys minulle,mut oli ex:lle myös.Päätettiin että hän haluaa minun kanssa käydä sairauden läpi ja olla tukena nyt kun todella sitä tarvitsen.Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti minulle et hän seurustelee,minulle shokki et nyt tässä vaiheessa miten minun nyt käy ajattelin minä en voi luoda nyt uusia suhteita tämän sairauteni takia.Minulta poistettiin toinen rinta juhannusviikolla ja nyt olen tosi masentunut ei ole olkapäätä mihin nojata ja purkaa itseään.Olen kyllä exsäni kanssa keskustellut asiasta ja yrittänyt kysyä miksi nyt just halusit uuden suhteen kun olet minun tukena?Kommentoikaa asiaaMielipiteitä?

        Mulla vähän sama juttu. Perheelläni vaikea kevät....sairastelua ja itse olin ihan puhki huolesta ja murheesta. Miesystävä erään sanaharkan jälkeen, joka koski juuri väsymistäni ja avuntarvettani, otti ja lähti. Ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Yksin jätti ihmisen, juuri kun olisin tarvinnut minäkin sitä olkapäätä, johon nojata. Semmosia miehet on..., aina pitäisi mennä hyvin ja jos menee huonosti, ei enää rakastetakaan. Sydämeni on aivan särkynyt!


      • samaan pystyvät naisetkin
        Kissimirri kirjoitti:

        Mulla vähän sama juttu. Perheelläni vaikea kevät....sairastelua ja itse olin ihan puhki huolesta ja murheesta. Miesystävä erään sanaharkan jälkeen, joka koski juuri väsymistäni ja avuntarvettani, otti ja lähti. Ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Yksin jätti ihmisen, juuri kun olisin tarvinnut minäkin sitä olkapäätä, johon nojata. Semmosia miehet on..., aina pitäisi mennä hyvin ja jos menee huonosti, ei enää rakastetakaan. Sydämeni on aivan särkynyt!

        meillä meni vaan niin että puoliso oli itse ahdistunut ja kun en omannut ammattiauttajan kykyjä niin uuden miehen halusi. Yritin että hakisi apua ja kävikin muutaman kerran lääkärissä mutta ei mennyt lääkärin suosittelemaan lisäterapiaan vaan lähti etukäteen ilmoittamatta ja heti uuteen suhteeseen.. no niitä hänellä on ollut elämässään useita, vaan sopivaa tuntuu olevan hänen vaikea löytää. Oma mielipiteeni on että hän on niin rikki ettei kukaan kumppani voi häntä auttaa ellei ole ammattiauttaja. Monet luulevatkin että kumppanin tehtävä on poistaa hänen pahaolonsa. Ikävä kyllä ensin pitää tuntea itsensä ja olla tasapainossa ennen uutta suhdetta eikä hakea suhdetta tullakseen kuntoon!


      • diida
        Kissimirri kirjoitti:

        Mulla vähän sama juttu. Perheelläni vaikea kevät....sairastelua ja itse olin ihan puhki huolesta ja murheesta. Miesystävä erään sanaharkan jälkeen, joka koski juuri väsymistäni ja avuntarvettani, otti ja lähti. Ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Yksin jätti ihmisen, juuri kun olisin tarvinnut minäkin sitä olkapäätä, johon nojata. Semmosia miehet on..., aina pitäisi mennä hyvin ja jos menee huonosti, ei enää rakastetakaan. Sydämeni on aivan särkynyt!

        Mulla ihan sama homma, vaikeeta oli perheessä tapahtuneen kuolemantapauksen johdosta ja nainen ei jaksanut tukea. Mulla paha olla ja kerroin sen, se oli liikaa, nainen pelästyi ja läks, siistii


      • irstas pervo

        sinua psyykkaamaan suhdettasi uudelle tasolle.
        ero ei ole ratkaisu ongelmiin,vaihtamalla et tule parempaa saamaan tilalle.
        kehoitan sinua hakemaan ammattiapua välittömästi.


      • sitten valitset

        Kannattaisi koittaa molempien kanssa, ja sitten kun menee pieleen molempien kanssa, ei tarvitse selitellä.

        Kokemusta on, ja vaimo otti eron, ystävättären heitin pihalle ja otin uuden vaimon, joka on aivan sairaan mustasukkainen. Edes jutella en voi muiden naisten kanssa, saatikaan harrastaa seksiä.....


      • Nimetön

        Sinuna sanoisin suoraan nykyiselle parilleni, että en voi enää olla hänen kanssaan. Parasvaihtoehto on olla rehellinen. Itse olen ollut vuosia suhteessa. Miehelläni oli samana aikana suhde toisen naisen kanssa ja ei kertonut minulle ikä jättänyt minua. Itse sattumalta sain tietää koko asiasta. Se sattui kovasti. Jos hän olisi keronut minulle rehellisesti ja suoraan, en olisi koskaan syyttänyt häntä, koska ei voi omistaa ketään, jos toinen ei halua. Jos kerrot rehellisesti, se on helpotus sekä itsellesi että parillesi. Kerro mahdollisimman pian kun voit, ennen kuin on liian myöhäistä.


      • miraya-60
        Harm kirjoitti:

        se noin mene.

        "Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

        Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

        Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

        "Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

        Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

        Mikä ihme teitä vaivaa?

        Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

        Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

        Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

        Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

        Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

        Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

        Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

        Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

        Pahin ero on sellainen, että kumppani ei kerro haluavansa jatkaa yksin tai jonkun muun kanssa, vaan lakkaa vastaamasta mihinkään yhteydenottoihin. tuli, Aikansa sitä odottaa kuitenkin toisen ottavan yhteyttä tai vastaavan jotain, varsinkin jos omasta mielestä suhde on ollut koko ajan ihan hyvä. Epätietoisuus on pahinta ja eron syy jää täysin arvailun varaan. Pelkurit tekee näin.


      • Lontoon_trendit
        selväksi kirjoitti:

        myös sille toiselle, että aiot pysyä päätöksessäsi. Sano, että voit kyllä jutella, jos hän niin haluaa, mutta PÄÄTÖKSESI PITÄÄ SILTI, JA PISTE.:)

        hasta la vista baby!


      • Ei Enää Koskaan
        Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

        *Häivyt
        *Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
        *Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
        *Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

        Valitettavan yleistä mutta totta

        Neuvosi ovat kuin naisten salaisesta kultaisesta kirjasta. Lisään tuohon vain sen, että hyvällä säkällä mies tulee vain surulliseksi. Pahimmassa tapauksessa masentuu, ahdistuu ja tappaa itsensä.

        Minua ihmetyttää se ristiriita mikä mielikuvan ja todellisuuden välillä on, kun kyseessa on naisen teot. Me kuvittelemma, että naiset ovat pyhiä, ettei heihin ole rakennettu pahuutta, ei kostontarvetta, ettei nainen koskaan uhraisi lapsiaan kostolle. Kaikki se on ihan harhaa.

        Nainen on sellainen, että kun se kyllästyy, yleensä pinnallisiin syihin, se vaan jättää ja katsoo, ettei hänellä ole mitään selitettävää, ettei hän alennu niin alas, että alkaisi selittämään. Nainen voi kostaa menemällä sänkyyn miehen parhaan ystävän kanssa ja tekee sen hyvin tiettäväksi (ex-)miehelleen ja nainen käyttää häikäilemättä lapsiaan aseen exäänsä vastaan. Nainen voi pelkästä kiukusta syyttää miestä ja hankkia vain kiusaksi lähestymiskiellon. Tämä mon helppoa koska vain noin 10% lähestymiskieltohakemuksista hylätään. Tuomarit valitsevat sen varman päälle tavan. Ei pidä ihmetellä, ettei lähestymikieltoja pystytä valvomaan.

        Nainen on sellainen, joka miestä pyydystäessään osaa olla kerrassaan suloinen. Mutta kun mies on saata verkkoon ja pallo jalkaan, alkaa hyväksikäyttö. Seksinautinto osoittautuu teeskentelyksi ja seksi itsessään kuihtuu pois ja miehelle se tarkoittaa sitä, että mies kuihtuu pois. Ja kun mies sitten hakee lohtua muualta, niin naisellehan syy on yksiselitteisesti miehessä.

        Miehelle olisi paljon helpompaa alkaa polttaa rahoja suoraan palkanmaksusta kuin erehtyä maailman pahmpaan huumeeseen nimeltä nainen.

        Naisella ei ole omaatuntoa, ei häpeää, ei kunniaa. Nainen on luonteeltaan opportunisti. Hän etsii hyvää itselleen.

        Loppujen lopuksi naiset, jotka ottavat korvauksen palveluksistaan suorana rahana eli prostiotuoidut, ovat kaikkein rehellisimipiä naisia. Kaiken lisäksi he tulevat kaikken edullisimmaksi miehelle.


      • EronnutX
        ap. kirjoitti:

        Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.

        Ap., montako avioeroa olet kokenut itse? Se ei sinua auktoriteetiksi tee, jos olet vierestä seurannut!


      • verisesti niin ok
        Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

        *Häivyt
        *Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
        *Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
        *Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

        Valitettavan yleistä mutta totta

        Varmasti teen juuri noin jos minua on kidutettu olemalla uskoton ja loukattu verisesti.
        Sitten tulee kyllä kylmää suihkua kaikkiin kontaktiyrityksiin, varmasti.
        Ja oikeutetusti.
        Ei ole enää mitään sanottavaa, enkä enää katso vaivan arvoiseksi ajatella koko tyyppiä.


      • kerran ehdotin
        Ei Enää Koskaan kirjoitti:

        Neuvosi ovat kuin naisten salaisesta kultaisesta kirjasta. Lisään tuohon vain sen, että hyvällä säkällä mies tulee vain surulliseksi. Pahimmassa tapauksessa masentuu, ahdistuu ja tappaa itsensä.

        Minua ihmetyttää se ristiriita mikä mielikuvan ja todellisuuden välillä on, kun kyseessa on naisen teot. Me kuvittelemma, että naiset ovat pyhiä, ettei heihin ole rakennettu pahuutta, ei kostontarvetta, ettei nainen koskaan uhraisi lapsiaan kostolle. Kaikki se on ihan harhaa.

        Nainen on sellainen, että kun se kyllästyy, yleensä pinnallisiin syihin, se vaan jättää ja katsoo, ettei hänellä ole mitään selitettävää, ettei hän alennu niin alas, että alkaisi selittämään. Nainen voi kostaa menemällä sänkyyn miehen parhaan ystävän kanssa ja tekee sen hyvin tiettäväksi (ex-)miehelleen ja nainen käyttää häikäilemättä lapsiaan aseen exäänsä vastaan. Nainen voi pelkästä kiukusta syyttää miestä ja hankkia vain kiusaksi lähestymiskiellon. Tämä mon helppoa koska vain noin 10% lähestymiskieltohakemuksista hylätään. Tuomarit valitsevat sen varman päälle tavan. Ei pidä ihmetellä, ettei lähestymikieltoja pystytä valvomaan.

        Nainen on sellainen, joka miestä pyydystäessään osaa olla kerrassaan suloinen. Mutta kun mies on saata verkkoon ja pallo jalkaan, alkaa hyväksikäyttö. Seksinautinto osoittautuu teeskentelyksi ja seksi itsessään kuihtuu pois ja miehelle se tarkoittaa sitä, että mies kuihtuu pois. Ja kun mies sitten hakee lohtua muualta, niin naisellehan syy on yksiselitteisesti miehessä.

        Miehelle olisi paljon helpompaa alkaa polttaa rahoja suoraan palkanmaksusta kuin erehtyä maailman pahmpaan huumeeseen nimeltä nainen.

        Naisella ei ole omaatuntoa, ei häpeää, ei kunniaa. Nainen on luonteeltaan opportunisti. Hän etsii hyvää itselleen.

        Loppujen lopuksi naiset, jotka ottavat korvauksen palveluksistaan suorana rahana eli prostiotuoidut, ovat kaikkein rehellisimipiä naisia. Kaiken lisäksi he tulevat kaikken edullisimmaksi miehelle.

        Keran ehdotin yhdelle miehelle kun se pyysi seksipalvelua että jos maksais niin ehkä, koska kummallakaan ei ollut rakkautta toiseen eikä minua haluttanut ede seksiä hänen kanssaan.
        Mutta mies ei lupautunut maksmaan, niin että mitenkäs tuo oikein tuo sinun kehoitus pääsis toteutuun. Minä en ainakaan onnistunut luomaan tällaista kauppasuhdetta.
        Mutta enhän olekaan ammattilainen.


      • Gabriel1914
        Ei Enää Koskaan kirjoitti:

        Neuvosi ovat kuin naisten salaisesta kultaisesta kirjasta. Lisään tuohon vain sen, että hyvällä säkällä mies tulee vain surulliseksi. Pahimmassa tapauksessa masentuu, ahdistuu ja tappaa itsensä.

        Minua ihmetyttää se ristiriita mikä mielikuvan ja todellisuuden välillä on, kun kyseessa on naisen teot. Me kuvittelemma, että naiset ovat pyhiä, ettei heihin ole rakennettu pahuutta, ei kostontarvetta, ettei nainen koskaan uhraisi lapsiaan kostolle. Kaikki se on ihan harhaa.

        Nainen on sellainen, että kun se kyllästyy, yleensä pinnallisiin syihin, se vaan jättää ja katsoo, ettei hänellä ole mitään selitettävää, ettei hän alennu niin alas, että alkaisi selittämään. Nainen voi kostaa menemällä sänkyyn miehen parhaan ystävän kanssa ja tekee sen hyvin tiettäväksi (ex-)miehelleen ja nainen käyttää häikäilemättä lapsiaan aseen exäänsä vastaan. Nainen voi pelkästä kiukusta syyttää miestä ja hankkia vain kiusaksi lähestymiskiellon. Tämä mon helppoa koska vain noin 10% lähestymiskieltohakemuksista hylätään. Tuomarit valitsevat sen varman päälle tavan. Ei pidä ihmetellä, ettei lähestymikieltoja pystytä valvomaan.

        Nainen on sellainen, joka miestä pyydystäessään osaa olla kerrassaan suloinen. Mutta kun mies on saata verkkoon ja pallo jalkaan, alkaa hyväksikäyttö. Seksinautinto osoittautuu teeskentelyksi ja seksi itsessään kuihtuu pois ja miehelle se tarkoittaa sitä, että mies kuihtuu pois. Ja kun mies sitten hakee lohtua muualta, niin naisellehan syy on yksiselitteisesti miehessä.

        Miehelle olisi paljon helpompaa alkaa polttaa rahoja suoraan palkanmaksusta kuin erehtyä maailman pahmpaan huumeeseen nimeltä nainen.

        Naisella ei ole omaatuntoa, ei häpeää, ei kunniaa. Nainen on luonteeltaan opportunisti. Hän etsii hyvää itselleen.

        Loppujen lopuksi naiset, jotka ottavat korvauksen palveluksistaan suorana rahana eli prostiotuoidut, ovat kaikkein rehellisimipiä naisia. Kaiken lisäksi he tulevat kaikken edullisimmaksi miehelle.

        Kun kirjoitit tämän ja minä sen luin..Aloin ihmetellä ajatusmaailmaani ja
        sitä, että olen kuvitellut ex:äni omaavan kunniaa,häpeää tai omantunnon...
        En ole osannut edes ajatella, että hänessä asuisi pahuus joka ei halua kuin hallita
        voittaa ja lyödä lyötyä...

        Kuvittelin aina, että kun on itse tarpeeksi "ritari", niin saa arvostusta
        mutta luettuani textisi voin vain siteerata
        Juha Vuorista "vian ei tarvitse olla suuri jos se on päässä...naisellakaan"

        Nainen käyttää tosiaan häpeilemättä lapsiaan, lemmikkieläimiä ja kaikkea sitä mihin
        olettaa sinulla olevan tunnesiteen... omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen... On ne moisia.


      • Gabriel1914
        ap. kirjoitti:

        Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.

        Vaan niin totta =)


      • Gabriel1914
        mantaliina kirjoitti:

        äin naisena olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä keskustelemaan,kummallekkin tulee parempi olo,koska vaikeaa on molemmille.Yhdessä on päätetty et erotaan ja toinen muuttaa yhteisestä kodista pois on elännyt 9vuotta uusperheen arkea,ei tunnu helpolle luovuttaa.Tässä tapauksessa mies ei ole edes päässytedellisestä ex-stään eroon kun ei pysty asiaa puhumaan.Olin mieheni kanssa siis 9vuotta avoliitossa minulla kasksi poikalasta ja hänellä tyttö oli meillä paljon varsinaisesti asui äidin luona.Minä olin se joka pidin pesuetta kasassa,alkuvuodet meni vielä hyvin,minä rakastin tätä miestä,mutta hän ei minua rakastanut,koska hän ei pysty koska häneltä se elin on tapettu,näin hän aina kertoi minulle.Minä vaan olin ja seksielämääkin oli ihan kiitettävästi.Erosimme tänäkeväänä ja ollaan oltu keskenämme tekemisissä jopa seksiäkin harrastettu.Sovittiin et kerrotaan jos löydämme kumppanit niin toisillemme.Minä sain tiedon että sairastan rintasyöpää oli kova järkytys minulle,mut oli ex:lle myös.Päätettiin että hän haluaa minun kanssa käydä sairauden läpi ja olla tukena nyt kun todella sitä tarvitsen.Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti minulle et hän seurustelee,minulle shokki et nyt tässä vaiheessa miten minun nyt käy ajattelin minä en voi luoda nyt uusia suhteita tämän sairauteni takia.Minulta poistettiin toinen rinta juhannusviikolla ja nyt olen tosi masentunut ei ole olkapäätä mihin nojata ja purkaa itseään.Olen kyllä exsäni kanssa keskustellut asiasta ja yrittänyt kysyä miksi nyt just halusit uuden suhteen kun olet minun tukena?Kommentoikaa asiaaMielipiteitä?

        Elänyt... Tukenut äidin ja isän kuolemat läpi vaikka olin jo eronnut,
        mutta elämän on mentävä eteenpäin!

        Ja jos et selviä itse omista sairauksistasi, niin aina on yksi ratkaisu.
        Perhe ei ole mikään syys menettää mielenterveyttää... On uusioperhe koettu
        ja ero on ero... Mitä enemmän luen sen varmempi olen, että myös sinulle tekisi
        nk.kikkeliä hommata uus mies...Edes "laastari suhde", pistät vahingon kiertämään
        ja sillä sökö.

        Itse olen vieläkin naisen koukussa ja haluaisin mennä eteenpäin,
        mutta en pääse kun toinen roikkuu.
        Kirjoituksesi kuitenkin antoi minulle voimaa lähteä markkinoille,
        jos tuo loppuisi kun otan jonkun toisen ja hän tajuaa, että peli on loppu...
        Ainakin toivon niin.


      • 8+18
        tehdä kirjoitti:

        niin, että laitan jonkun aikarajan, esim. kuukauden ja sen ajan keskustelen vaikka yöt ympäriinsä.

        Ja missä vaiheessa sitten jää aikaa rakentaa sitä uutta suhdetta? Eikö se ole aika raakaa sitä uutta kohtaan jos ex saa soittaa minin aikaan tahansa?

        Käsitin että ap:lla on jo uusi ihastus kiikarissa joten haluaa siististi edellisestä eroon.

        Joten keskustelu on ihan jees ja toisen tukeminen mutta kyllä se kohtuus pitäisi olla jotakin normaali aikaan ja max 1 h / päivä ja kyllä sitä viikossa pitää jo tajuta että homma on ohi.


      • 7
        mantaliina kirjoitti:

        äin naisena olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä keskustelemaan,kummallekkin tulee parempi olo,koska vaikeaa on molemmille.Yhdessä on päätetty et erotaan ja toinen muuttaa yhteisestä kodista pois on elännyt 9vuotta uusperheen arkea,ei tunnu helpolle luovuttaa.Tässä tapauksessa mies ei ole edes päässytedellisestä ex-stään eroon kun ei pysty asiaa puhumaan.Olin mieheni kanssa siis 9vuotta avoliitossa minulla kasksi poikalasta ja hänellä tyttö oli meillä paljon varsinaisesti asui äidin luona.Minä olin se joka pidin pesuetta kasassa,alkuvuodet meni vielä hyvin,minä rakastin tätä miestä,mutta hän ei minua rakastanut,koska hän ei pysty koska häneltä se elin on tapettu,näin hän aina kertoi minulle.Minä vaan olin ja seksielämääkin oli ihan kiitettävästi.Erosimme tänäkeväänä ja ollaan oltu keskenämme tekemisissä jopa seksiäkin harrastettu.Sovittiin et kerrotaan jos löydämme kumppanit niin toisillemme.Minä sain tiedon että sairastan rintasyöpää oli kova järkytys minulle,mut oli ex:lle myös.Päätettiin että hän haluaa minun kanssa käydä sairauden läpi ja olla tukena nyt kun todella sitä tarvitsen.Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti minulle et hän seurustelee,minulle shokki et nyt tässä vaiheessa miten minun nyt käy ajattelin minä en voi luoda nyt uusia suhteita tämän sairauteni takia.Minulta poistettiin toinen rinta juhannusviikolla ja nyt olen tosi masentunut ei ole olkapäätä mihin nojata ja purkaa itseään.Olen kyllä exsäni kanssa keskustellut asiasta ja yrittänyt kysyä miksi nyt just halusit uuden suhteen kun olet minun tukena?Kommentoikaa asiaaMielipiteitä?

        Syöpä vie ajatuksia moneen tasoon. Kokemusta on.

        Ehkä alunperinkään et ottanut teidän eroa lopullisena. Toiselle se oli vain suhteen muuttuminen FB ja haku tais olla päällä koko ajan. Sinä taisit salaisesti toivoa että suhde korjaantuu jossain vaiheessa takaisin entiseen.

        Jos sinulle riittää pelkkä tuki ilman sitä suhdetta ja seksiä niin kysy voiko hän olla sitä.

        Tuskin se ex näki siinä mitään ristiriitaa voisihan hän olla sinun tukenasi rintasyövässä ja kuunnella ja antaa henkistä tukea mutta ei sitä parisuhteeseen kuluvaa lämpöä, läheisyyttä ja kun hänellä on uusi niin tuskin sitä seksiäkään. Tämähän meni teidän alkuperäisen sopimuksen mukaan.

        Syöpää sairastaville on omia tukiverkostoja ja niitä kannattaa oikeasti hyödyntää. Tsemppiä vaan suurin osa paranee rintasyövästä joten elämä jatkuu vaikka muuttuen.


      • ukkomiehiinkin
        Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

        *Häivyt
        *Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
        *Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
        *Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

        Valitettavan yleistä mutta totta

        Eräs sinkku nainen halusi sitkeästi sitoutua minuun, vaikka kerroin heti alussa olevani varattu. En tarpeeksi selvästi enkä vakuuttavasti ilmeisesti osoittanut tai tehnyt sitä hänelle selväksi.

        Ilmoitin eräässä vaiheessa hänelle kuitenkin riittävän vakuttavasti, että tällaisen suhteen on loputtava.

        Sitten alkoi tekstiviestientulo ja niissä valitettiin pahaa oloa ja masentuneisuutta.

        Seuraavaksi uhkailtiin sillä, että hän ottaa yhteyttä vaimooni ja paljastaa kaiken.

        Lopuksi vielä hän kertoi, ettei ole itsekään paljastanut omia salaisuuksiaan tai tarkoitusperiään. Niinpä niin, mitähän sitten ovat lieneetkään?


      • miehensä jättänyt
        näin. kirjoitti:

        Sanot että sinua ahdistaa, sinun ei ole hyvä olla hänen kanssaan nyt. Sanot että syy ei ole toisessa vaan itsessäs ja nyt tarvitset aikaa itsellesi.. Sitten silität poskelle, sanot että jutellaanhan vielä ja lähdet itkien.. Ja parin viikon päästä hän näkee sinut sen toisen jätkän kanssa ja et muuta kun käännä päätäsi ja pidät hauskaa uuden miehes kanssa.

        Saat olla varma että hän kenet jätit tuntee olonsa petetyksi, olet valehdellut hänelle..

        Ei saa olla teennäisen ihana jos jättää.

        mielestäni jättäjän pitää olla hieman jopa kova siinä jättämistilanteessa.
        Ei mitään voi voi kulta pieni, poskien sivelyä, ei viimeistä pusua ja muuta hempeilyä.
        Itse jopa sanoin miehelleni aika tylysti, että älä pyydä mua jäämään koska saattaisin säälistä jäädäkin.
        Ajatellaan vaikkapa kun saat työpaikalta lomautuksen tai irtisanomisen, niin aina järkytytään siitä miten tylysti pomot sen asian hoitaa, tuodaan vaan lappu kouraan.. mutta niin se on KAIKKEIN HELPOINTA, ajatelkaa miten hirveetä se olis jos pomo tulis itkien ja halais sua ja huutais että "en voi päästää sua, oot niin ihana työntekijä!"
        Siitähän jäis loppuiäks traumat;P
        Sama pätee tähän suhteen lopettamiseen, pitää olla jämäkkä, ei tietenkään ilkeä, mutta määrätietoinen ja tiukka.


      • Hazel eye
        miehensä jättänyt kirjoitti:

        mielestäni jättäjän pitää olla hieman jopa kova siinä jättämistilanteessa.
        Ei mitään voi voi kulta pieni, poskien sivelyä, ei viimeistä pusua ja muuta hempeilyä.
        Itse jopa sanoin miehelleni aika tylysti, että älä pyydä mua jäämään koska saattaisin säälistä jäädäkin.
        Ajatellaan vaikkapa kun saat työpaikalta lomautuksen tai irtisanomisen, niin aina järkytytään siitä miten tylysti pomot sen asian hoitaa, tuodaan vaan lappu kouraan.. mutta niin se on KAIKKEIN HELPOINTA, ajatelkaa miten hirveetä se olis jos pomo tulis itkien ja halais sua ja huutais että "en voi päästää sua, oot niin ihana työntekijä!"
        Siitähän jäis loppuiäks traumat;P
        Sama pätee tähän suhteen lopettamiseen, pitää olla jämäkkä, ei tietenkään ilkeä, mutta määrätietoinen ja tiukka.

        oma exäni tuki minua liiaksikin, sitä jatkui jopa vuoden!
        Hän jopa antoi minulle asuntonsa avaimen ja sanoi, että voin tulla koska tahansa kylään.
        Meillä EI ollut mitään seksiä tms, hän vaan oli ystäväni ja tukenani kun itkin eroamme.
        Lopulta pöllähdin asuntoon ja löysin hänet toisen naisen kanssa illalliselta..
        En tajua, miksei voinut vaan rehellisesti häätää minut elämästään vaan etsi koko ajan uutta, samalla säälien minua.
        Nyt tosiaan ymmärrän, että SÄÄLI ON SAIRAUTTA!
        Se asia olis pitänyt tehdä mulle tosiaan tasan tarkkaan selväks, mutta antoi koko ajan ymmärtää että on toivoa.
        Menin siitä niin sekaisin että yritin itsemurhaa.
        Siitä selvisin, mutta olen ollut jo 7 vuotta yksin koska menetin uskoni miehiin ihan täysin.
        Hänellä on sen muijan kanssa jo 2 ihanaa lasta, minun elämä pilalla.
        Vain koska ei osannut jättää mua tarpeeksi tylysti.
        Kun jätätte, niin TEHKÄÄ se todella, älkääkä vaan pitäkö toisella turhia toiveita yllä! Ni!


      • 5577
        Hazel eye kirjoitti:

        oma exäni tuki minua liiaksikin, sitä jatkui jopa vuoden!
        Hän jopa antoi minulle asuntonsa avaimen ja sanoi, että voin tulla koska tahansa kylään.
        Meillä EI ollut mitään seksiä tms, hän vaan oli ystäväni ja tukenani kun itkin eroamme.
        Lopulta pöllähdin asuntoon ja löysin hänet toisen naisen kanssa illalliselta..
        En tajua, miksei voinut vaan rehellisesti häätää minut elämästään vaan etsi koko ajan uutta, samalla säälien minua.
        Nyt tosiaan ymmärrän, että SÄÄLI ON SAIRAUTTA!
        Se asia olis pitänyt tehdä mulle tosiaan tasan tarkkaan selväks, mutta antoi koko ajan ymmärtää että on toivoa.
        Menin siitä niin sekaisin että yritin itsemurhaa.
        Siitä selvisin, mutta olen ollut jo 7 vuotta yksin koska menetin uskoni miehiin ihan täysin.
        Hänellä on sen muijan kanssa jo 2 ihanaa lasta, minun elämä pilalla.
        Vain koska ei osannut jättää mua tarpeeksi tylysti.
        Kun jätätte, niin TEHKÄÄ se todella, älkääkä vaan pitäkö toisella turhia toiveita yllä! Ni!

        Hieman samanlainen kokemus mulla. Itse olen tosin mies.

        Tässä olen vuoden verran pähkäillyt miksi toinen on valehdellut niin monesta asiasta. Suhteen alussa sovimme että molemmat puhuisimme suoraan. Sinulla mies sentään suostui tukemaan niin että näitte kun suhde meni poikki. Me sovimme että pysyisimme ystävinä jos suhde menisi poikki. Yhtäkkiä nainen pisti suhteen poikki ja sanoi ettei halua enää edes ystävyyttä minun kanssa. Olemme kyllä soitelleet sen jälkeen, mutta on tuo melko kylmää valehdella ja antaa vääränlaisia käsityksiä.

        Jos sinut löytäisi vielä täältä niin kiinnostaisiko ystävänä nähdä? :)


      • lisäisin vielä
        Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

        *Häivyt
        *Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
        *Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
        *Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

        Valitettavan yleistä mutta totta

        naisille,tuolla tyylillä menee ystävyyskin ja voi olla että se ei palaa koskaan takaisin.Kannattaa miettiä polttaako sillat takana ja katumus tulee jälkeenpäin kun se on myöhäistä.Hiljaisuus ajaa miehet pois.


    • häivy

      No jospa turhien selittelyjen sijaan kertoisit tuon totuuden ihan rehellisesti...että olet ihastunut toiseen ja mikään ei enää tunnu miltään ja kaikki yhdessä vietetyt vuodet ja onnen hetket on nyt unohdettu. Silläpä pääset toisesta eroon nopeasti ja keskustelematta. Mitäs millään on enää väliä kun sulla on jo uusi kainalossa. Mitä itse tekisit jos tilanne olisi toistepäin.MIETI!

      • uutta

        mutta muut kyllä kiinnostaa. Mitään uutta suhdetta tai mitään sinnepäinkään ei ole, koska haluan hoitaa edellisen pois ennen, enkä pitää päällekkäin mitään suhteita. Toihan olis se helppo tapa, mutta myös aika julma tapa.


      • ole..
        uutta kirjoitti:

        mutta muut kyllä kiinnostaa. Mitään uutta suhdetta tai mitään sinnepäinkään ei ole, koska haluan hoitaa edellisen pois ennen, enkä pitää päällekkäin mitään suhteita. Toihan olis se helppo tapa, mutta myös aika julma tapa.

        siis mitään tarvetta kiusata yhtään enempää, eikä tehdä asioita mitenkään yhtään vielä vaikeammiksi.


      • minä-

        Joo elikkä kaltaisesi tunneälyn puutteessa elävät ihmiset joutas upottaa suohon. Kyllä sitä nyt kuitenki voi ehkä kato yrittää olla kohtelias ja ystävällinen, jos yhtään välittää muista ku itestään esim.


      • tapa tuo..
        uutta kirjoitti:

        mutta muut kyllä kiinnostaa. Mitään uutta suhdetta tai mitään sinnepäinkään ei ole, koska haluan hoitaa edellisen pois ennen, enkä pitää päällekkäin mitään suhteita. Toihan olis se helppo tapa, mutta myös aika julma tapa.

        Tuo on kyllä julmin tapa, että on jo uusi kainalossa, kun vanhakaan suhde ei ole setvitty pois alta vielä.

        Siitä pointsit ap:lle, että tahtoo selvittää ensin vanhat ja sitten hommata vasta uuden.

        Eiköhän tuossa jättöhommassa ole rehellisyys ole se tärkein. Sanot suoraan, että olet jo päätöksesi tehnyt. Julmaa on myös antaa toiveita toiselle, kun mitään toivoa ei todellisuudessa ole.

        Toinen varmaan tahtoo tietää syitä. Keskustelen määrä riippuu varman ihan ihmisestä. Sinulle (arvaanko oikein miehelle) riittää varmaan kaksi lausetta. Yleensä naiset haluavat keskustella ja pohtia syitä syvemmin. Ja sinulle sellainen on jo vatvomista kun naiselle taas keskustelua. Kaikki tahtovat yleensä tietää syyn. Mitä pidemmästä suhteesta on kyse, sitä reilumpaa on toista kohtaan, että keskustellaan. Kuvittelepa tilanne, että 10v. yhdessä ja pari lausetta jättämisestä. Aika kylmältä kuulostaa.


      • nimierkitön
        uutta kirjoitti:

        mutta muut kyllä kiinnostaa. Mitään uutta suhdetta tai mitään sinnepäinkään ei ole, koska haluan hoitaa edellisen pois ennen, enkä pitää päällekkäin mitään suhteita. Toihan olis se helppo tapa, mutta myös aika julma tapa.

        ...aika harvassa suhteessa toista kumppania ei kiinnosta kukaan muu..hehheee, mitä paskanlätkytystä, siis mene, etsi seksiseuraa, äläkä lupaile kenellekkään mitään vakavaa suhdetta, näin ei tarvitse miettiä miten jättäisin miehen/naisen kun alkoi kiinnostamaan muut kun oma kulta, thats all folks!!!!


      • eetueemeli

        Itse tajusin kun olin viikon ollut opiskelemassa erossa miehestäni etten enää jaksaisi olla yhdessä ja otin asian puheeksi(myös perheväkivalta astui kuvioon).Asiaa vatvottiin puoli vuotta pelkästään yhteisen asuntolainan varjolla ja koko ajan pidin selvänä että olen todella lähdössä.Kavereilleni hän kertoi että meillä on tauko.Menetin hermoni ja muutin vanhempien luokse.Odotin jotta asunto asiat saatiin selvitettyä ja ostin oman asunnon.Koko aikana en tapaillut yhtäkään miestä koska sellainen ei ollut eron syy.Nyt vielä yli vuoden tapahtuneen jälkeen hän kertoilee SATUJA minusta kaikille jotka ovat ystäviäni ja jotka edes minut tuntee.Äidilleni hän on laitellut tekstiviestejä että on sulla hyväksikäyttävä tytär yms.Tälläinen ihminen ei voi olla terve.Ja saa kyllä kovin pian tuntemaan pelkoa parisuhteisiin.Ei ne asiat puhumalla parane, ellei puhu suoraan.Ja siltikin saa turpiinsa!!


      • Todellakin?
        tapa tuo.. kirjoitti:

        Tuo on kyllä julmin tapa, että on jo uusi kainalossa, kun vanhakaan suhde ei ole setvitty pois alta vielä.

        Siitä pointsit ap:lle, että tahtoo selvittää ensin vanhat ja sitten hommata vasta uuden.

        Eiköhän tuossa jättöhommassa ole rehellisyys ole se tärkein. Sanot suoraan, että olet jo päätöksesi tehnyt. Julmaa on myös antaa toiveita toiselle, kun mitään toivoa ei todellisuudessa ole.

        Toinen varmaan tahtoo tietää syitä. Keskustelen määrä riippuu varman ihan ihmisestä. Sinulle (arvaanko oikein miehelle) riittää varmaan kaksi lausetta. Yleensä naiset haluavat keskustella ja pohtia syitä syvemmin. Ja sinulle sellainen on jo vatvomista kun naiselle taas keskustelua. Kaikki tahtovat yleensä tietää syyn. Mitä pidemmästä suhteesta on kyse, sitä reilumpaa on toista kohtaan, että keskustellaan. Kuvittelepa tilanne, että 10v. yhdessä ja pari lausetta jättämisestä. Aika kylmältä kuulostaa.

        nainen sitten oikeasti tietää todellisen syyn? Kokemuksen mukaan ei. Nainen pyrkii vain saamaan miestä luopumaan jo tekemästään päätöksestä, eikä naisella ole pienintäkään aikomusta hyväksyä mitään kohteliasta ( tekaisua) syytä ja jos kertoo totuuden on julma paska ja sika.

        Joten kertoako paskaa vai olla rehellinen, molemmat tuntuu kismittävän naista.

        jos on oltu 10 vuotta yhdessä niin useinmiten kyllä siinä pitemmän aikaan on ollut jotain häikkää jos lähtee etsimään uutta suhdetta. Jos mihellä on omasta mielestä hyvä suhde eikä mitään ole valittamista niin harva haluaa siitä pois. Usein vain suhteessa jätetty ei ole välittänyt niistä pienistä viesteistä koska ne eivät ole olleet hänelle merkittäviä, toiselle osapuolelle niillä on ollut kuitenkin vaikustusta jos kerran haluaa lopettaa suhteen. Yleensä se suhteen katkasia on miettinyt ja puntaroinnut eroa pitkänkin aikaa ennen kuin toimii, jossain vaiheessa vain kuppi kellahtaa yli ja tulee aika jolloin se lopullinen päätös vain tulee valmiiksi. Ainahan se jätetty kokee sen vääräksi, kylmäksi ja tunteetomaksi teoksi. Ihmeellistä on että yrittävät roikkua vielä sellaisen perässä joka on kylmä ja tunteeton sika. Luulis että juuri sellaisesta haluaa pysyä kaukana.


      • nainen vastaa
        Todellakin? kirjoitti:

        nainen sitten oikeasti tietää todellisen syyn? Kokemuksen mukaan ei. Nainen pyrkii vain saamaan miestä luopumaan jo tekemästään päätöksestä, eikä naisella ole pienintäkään aikomusta hyväksyä mitään kohteliasta ( tekaisua) syytä ja jos kertoo totuuden on julma paska ja sika.

        Joten kertoako paskaa vai olla rehellinen, molemmat tuntuu kismittävän naista.

        jos on oltu 10 vuotta yhdessä niin useinmiten kyllä siinä pitemmän aikaan on ollut jotain häikkää jos lähtee etsimään uutta suhdetta. Jos mihellä on omasta mielestä hyvä suhde eikä mitään ole valittamista niin harva haluaa siitä pois. Usein vain suhteessa jätetty ei ole välittänyt niistä pienistä viesteistä koska ne eivät ole olleet hänelle merkittäviä, toiselle osapuolelle niillä on ollut kuitenkin vaikustusta jos kerran haluaa lopettaa suhteen. Yleensä se suhteen katkasia on miettinyt ja puntaroinnut eroa pitkänkin aikaa ennen kuin toimii, jossain vaiheessa vain kuppi kellahtaa yli ja tulee aika jolloin se lopullinen päätös vain tulee valmiiksi. Ainahan se jätetty kokee sen vääräksi, kylmäksi ja tunteetomaksi teoksi. Ihmeellistä on että yrittävät roikkua vielä sellaisen perässä joka on kylmä ja tunteeton sika. Luulis että juuri sellaisesta haluaa pysyä kaukana.

        "nainen sitten oikeasti tietää todellisen syyn? Kokemuksen mukaan ei. Nainen pyrkii vain saamaan miestä luopumaan jo tekemästään päätöksestä, eikä naisella ole pienintäkään aikomusta hyväksyä mitään kohteliasta ( tekaisua) syytä ja jos kertoo totuuden on julma paska ja sika.

        Joten kertoako paskaa vai olla rehellinen, molemmat tuntuu kismittävän naista."

        Oletko sä todellakin sitä mieltä, että naisen pitäis oikein polvillaan kiittää siitä, että tulee jätetyksi? Kai siitä nyt herranjestas saa pahoillaan olla?!? Tai vaikka vihainenkin?

        Niin se jätetyksi tuleminen kun ei ole kivaa. Vai mitä oikein luulit?? Tottakai se sattuu, olkoon se syy keksitty tai todellinen. Ja ihan samalta se tuntuu myös miehestä eikä vain naisesta. Tämäkin ihan "kokemuksen mukaan". Kyllä mä ainakin ymmärsin, että mun ex-mies oli pettynyt ja vihainenkin, jopa sen että hän halusi vielä yrittää jatkaa. Normaaleja inhimillisiä tunteitahan ne on.

        Että mun pistää vihaksi tollaset ihmiset, jotka haluaa vaan itse päästä helpolla ja jätetynkin pitäs vaan niellä tunteensä ettei jättäjälle nyt vaan tulis paha mieli. Prkl!


    • Ainakin

      teet siinä ihan oikein kun olet päättänyt erota. Turhaa sitä jatkaa toisen kanssa jos ei enää kiinnosta.. Ainahan se ero sattuu vaikka sen tekisi kuinka "hienovaraisesti". Miten olis jos vain kertoisit asian niin kuin se on? Rauhallisesti mut päättäväisesti. Kertoisit et olet miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen et haluat erota. Se voi aiheuttaa toisessa vihaa tai kiukkua mut menee kyllä ohi ajallaan.

      • vielä..

        Älä mieti liikaa toisen reaktioita ja tunteita. Kun niitä joka tapauksessa tulee..
        Muistan kun itsekin mietin eroa entisestä avomiehestäni.. Kovasti pohdin et miten hän mahtaa suhtautua asiaan. Mietin jopa sitä et jos kuitenkin vielä yritettäisiin mut sit järki palasi. Kerroin eropäätöksestäni hänelle ja hän tietty hermostui aluksi mut rauhoittui sit. Siinä vaiheessa olin ehtinyt jo hakea uutta asuntoa ja pakkailla tavaroita. Et toiminta oli aika nopeaa minulla. Mut elämä on ollut paljon helpompaa sen jälkeen. Koko suhteen ajan vain mietin et rakastanko häntä vai en. Ja nyt sen tiedän, se oli vain pelkkää välittämistä, ei rakastamista.


    • Mies 20v

      Siinäpä se

      • pieni ihminen

        Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

        Kannattaa vihjata ettei puutarhasi ollut kunnossa joten SE ON NYT SIINÄ.


    • lähdössä

      Mulla nuo samat kysymykset pyörii päässä yötä päivää! Tuntuu että olen antanut kaikkeni jo, ei vain kerta kaikkian jaksais enään. Mutta toisalta tulee itsekäs tunne kun ajattelee vain omaa elämää. Sen toisen osapuolen elämähän siinä menee pilalle. Ei kai siinä muu auta kuin rehellisesti vaan kertoa tunteista ja ajatuksista. Tietenkin se sattuu, mutta jos ei nyt niin milloin sitten? 5 vuoden päästä se on vaan vielä vaikeampi... Loppujen lopuksi meillähän on vastuu vain omasta elämästä. Vaikka tuntuu pahalta loukata toista mutta kannattaako sen takia menettää oma elämä, omat unelmat ja oma onni?

      • Harm

        pahemmin loukkaat häntä olemssa suhteessa jossa et ole täysillä mukana.

        Et ota siis vastuuta pelkästään itsestäsi vaan myös toisesta jos kerrot tunteesi ja ajatuksesi.


      • nimetön100

        miltä tuntuis jos tietäisit että sun puolisos ajattelee noin? musta tuntuis helvetin pahalta, että mun kans ollaan SÄÄLISTÄ! nyt kannattaa avata suu siellä kotona ja kysyä että onko toinen onnellinen teidän kahden suhteessa ja kertoa itse miltä tuntuu. esim että "elämä on yhtä raatamista, seksiä ei ole, ainainen raha pula jne... mikä ihme nyt sit syynä onkin... Miettiä yhdessä ollaanko valmiita tekemään työtä yhteisen elämän eteen ja haluaako sitä molemmat? mua ei kiinnostais jatkaa suhdetta jos tietäisin ettei miestäni kiinnostais meidän yhteiselo. Ihmettelen miksi joku jää suhteeseen joka ei kiinnosta???? Ei siinä kenenkään elämää pilata, asioilla on taipumus järjestyä, hyvin tai huonosti tai jotenkin... Et sinä ole vastuussa joka asiasta. Jos ei rohkeesti ota lusikkaa omaan pikku kätöseen ja tee asioita mistä unelmoi niin elämä jää elämättä ja ihmisestä tulee katkera vanhus ja marttyyri vielä kaupanpäälle. ja ei se ero pelkästään helpotus ole jättäjällekään vaan ainahan on suhteessa myös jotain hyvää


      • romanticco
        Harm kirjoitti:

        pahemmin loukkaat häntä olemssa suhteessa jossa et ole täysillä mukana.

        Et ota siis vastuuta pelkästään itsestäsi vaan myös toisesta jos kerrot tunteesi ja ajatuksesi.

        nimenomaan tästä on kyse!
        Jos et ole itse mukana suhteessa, estät myös sitä toista osapuolta löytämästä sen joka hänelle oikeasti kuuluu.

        On aina niin ihanaa löytää näiltä palstoilta edes joku, jolla on vielä sydän paikallaan, se on niin harvinaista nykyään


    • tietysti

      SANOMALLA!

    • Pelinappuloitako..

      ...siirtelet?? Huh, huh, ollaanko me ihmiset shakkinappuloita....käytetyn saa heittää hevon kuuseen?? Kukas sut heittää kuin käytetyn märän rätin....sekin aika tulee vielä!

      • samat fiilikset

        tulee ihan kenen kanssa tahansa ennemmin tai myöhmmin!!! Oma pää ne fiilikset vaan tuottaa, valitettavasti!! Kaikki muu on itsekusetusta.


      • aikuinen mies

        Eli sinun logiikalla jos kerran on seurustelun aloitanut sitä ei sitten lopeteta mitenkään? Eli valinta on tehty jo siinä vaiheessa? Täh?

        Joskus vain tulee sellaisia tilanteita, että seurustelusuhde on aika lopettaa. Ne shakkinappulat voisikin laittaa vähäksi aikaa laatikkoon ja pelata kun taas kiinnostaa, mutta toimimaton ihmissuhde pitää osata myös lopettaa, ja minusta alkuperäinen kirjoittaja kysyi fiksuja tapoja sen lopettamiseen. Lopeta sinä huhhuttelija tuollainen jeesustelu ja ala elämään elämää.

        Mutta alkuperäiseen aiheeseen...: Minut on myös joskus "jätetty", tai silloinen tyttöystävä otti asian puheeksi. Olen monesti myöhemmin arvostanut tapaa, jolla silloin asia sovittiin - hän kertoi rauhallisesti miten asia hänestä oli, ja oli päättänyt näin. Ilman syyttelyjä. Tottakai se silloin tuntui pahalta, mutta oikeassa hän silloin oli, suhde oli hiipunut jo. Minusta paras tapa on siis vain kertoa asia suoraan, välttää syyttelyä mutta myös olla päättäväinen. Jos asia tulee yllätyksenä, niin toinen voi järkyttyä ja sanoa pahastikin, siihen on hyvä varautua - älä lähde mukaan syyttelyihin. Ja tietenkin, kasvotusten jos vain mitenkään mahdollista.


      • nimetön100
        aikuinen mies kirjoitti:

        Eli sinun logiikalla jos kerran on seurustelun aloitanut sitä ei sitten lopeteta mitenkään? Eli valinta on tehty jo siinä vaiheessa? Täh?

        Joskus vain tulee sellaisia tilanteita, että seurustelusuhde on aika lopettaa. Ne shakkinappulat voisikin laittaa vähäksi aikaa laatikkoon ja pelata kun taas kiinnostaa, mutta toimimaton ihmissuhde pitää osata myös lopettaa, ja minusta alkuperäinen kirjoittaja kysyi fiksuja tapoja sen lopettamiseen. Lopeta sinä huhhuttelija tuollainen jeesustelu ja ala elämään elämää.

        Mutta alkuperäiseen aiheeseen...: Minut on myös joskus "jätetty", tai silloinen tyttöystävä otti asian puheeksi. Olen monesti myöhemmin arvostanut tapaa, jolla silloin asia sovittiin - hän kertoi rauhallisesti miten asia hänestä oli, ja oli päättänyt näin. Ilman syyttelyjä. Tottakai se silloin tuntui pahalta, mutta oikeassa hän silloin oli, suhde oli hiipunut jo. Minusta paras tapa on siis vain kertoa asia suoraan, välttää syyttelyä mutta myös olla päättäväinen. Jos asia tulee yllätyksenä, niin toinen voi järkyttyä ja sanoa pahastikin, siihen on hyvä varautua - älä lähde mukaan syyttelyihin. Ja tietenkin, kasvotusten jos vain mitenkään mahdollista.

        samanlaisia kokemuksia itsellä että rehellisesti ja asiallisesti. tuntuu kylmältä ja tunteettomalta mut ehkä helpointa toiselle... jättää turha tunnelmointi pois. kyllähän niitä raivareita ja itkua ja syyttelyä on tietty luvassa mut jos ainakin yrittää olla lähtemättä itse sille linjalle... pettymys purkautuu jost noin ja sitten pikkuhiljaa vaan uutta matoa koukkuun ;)


    • on jonkin sortin

      pettämistä jos eron syy on että uudet kiinnostaa. Riippuu muutenkin elämäntilanteesta, jos on esim pieniä lapsia ja eron syy on uuden suhteen jännityksen hakeminen niin vaikuttaa että aikuisen vastuu puuttuu vielä. Kun on vakavia talous-, väkivalta- ym päihdeongelmia niin asia on aivan toinen. Valitettavan usein toiset hakevat uuteen ihastumisen jälkeen tekosyitä eroon, usein tällaiset ihmiset ovat loputtomassa tyytymättömyyden kierteessä eivätkä koskaan löydä itselleen sopivaa kumppania. Vikaa pitäisi silloinoikeasti katsoa itsestään. Kaikkein härskeintä on jos vielä lapsia jää useille eri kumppaneille kumppaninvaihtoruletissa. Onko omat hetkittäiset intohimon fiilikset tärkeämpiä kuin omat lapset? Tällaiset ihmiset eivät osaa nauttia arjen pienistä onnen hetkistä, vaan aina pitäisi olla jotain voimakkaita fiilareita.

      • '''''''

        "Mielestäni on jonkin sortin pettämistä jos eron syy on että uudet kiinnostaa"

        voi elämä sentään. pitkissä suhteissa on hyvin yleistä, että jossain vaiheessa joskus joku toinenkin kiinnostaa. mutta jos asialle ei tee mitään, niin sekö pettämistä??? aika tiukka moraali sinulla.
        , ei voi muuta sanoa.
        Katsos kun ei ihminen voi tunteilleen mitään, mutta teoilleen voi. Ja jos ei lähde suhteeseen toisen kanssa ennen eroa, niin silti pettää???
        täytyy sanoa, että olen eri mieltä.


      • justiinsa näin

        Ite olin suhteessa kun kiinnostuin toisesta.. ei ollut mitään jännityksen hakua vaan niin vain kävi.. tunteilleen ei voi mitään, teoilleen voi. Mielestäni paras tapa kertoa asiasta on kasvotusten. VArsinkin jos on pitkästä suhteesta kysymys niin toista pitää kunnioittaa sen verran että kasvokkain asiasta kertoo eikä esim. txt viestillä tai sähköpostilla


      • mulla

        ei ole tästä kysymys, vaan pitkään harkintaan perustuu enkä millään tavalla aio syöksyä mihinkään uuteen suhteeseen, ei ole sellaiseen mitään tarvetta, vaan aion senkin aivan rauhassa harkita sitten aikanaan.


      • hallitse tunteitaan
        ''''''' kirjoitti:

        "Mielestäni on jonkin sortin pettämistä jos eron syy on että uudet kiinnostaa"

        voi elämä sentään. pitkissä suhteissa on hyvin yleistä, että jossain vaiheessa joskus joku toinenkin kiinnostaa. mutta jos asialle ei tee mitään, niin sekö pettämistä??? aika tiukka moraali sinulla.
        , ei voi muuta sanoa.
        Katsos kun ei ihminen voi tunteilleen mitään, mutta teoilleen voi. Ja jos ei lähde suhteeseen toisen kanssa ennen eroa, niin silti pettää???
        täytyy sanoa, että olen eri mieltä.

        ei tule ilman suuria ikävyyksiä elämässään selviämään. Elämässä pitää olla tunnetta, mutta järkeäkin pitää osata käyttää. On vain ikävä tosiasia että aina arki tulee kaikkiin suhteisiin, sittenkö taas lähdetään fiiliksiä hakemaan? Tasapainoinen aikuinen rakastaa perhettään ja kiintymys läheisiinsä on voimakkaampi tunne kuin alkukantainen lisääntymisvaiston aiheuttama uuden kumppanin haku vietti. On monia hyväksyttäviäkin syitä erolle mutta muotina tuntuu olevan pelkän fiiliksen perässä juokseminen kuten tämä Tnja Saarelan julkinen kukasta kukkaan lentely. Lieventävänä asiana tässä oli kuitenkin se ettei heillä ollut yhteisiä lapsia.


      • eivät erota
        hallitse tunteitaan kirjoitti:

        ei tule ilman suuria ikävyyksiä elämässään selviämään. Elämässä pitää olla tunnetta, mutta järkeäkin pitää osata käyttää. On vain ikävä tosiasia että aina arki tulee kaikkiin suhteisiin, sittenkö taas lähdetään fiiliksiä hakemaan? Tasapainoinen aikuinen rakastaa perhettään ja kiintymys läheisiinsä on voimakkaampi tunne kuin alkukantainen lisääntymisvaiston aiheuttama uuden kumppanin haku vietti. On monia hyväksyttäviäkin syitä erolle mutta muotina tuntuu olevan pelkän fiiliksen perässä juokseminen kuten tämä Tnja Saarelan julkinen kukasta kukkaan lentely. Lieventävänä asiana tässä oli kuitenkin se ettei heillä ollut yhteisiä lapsia.

        nykyään mikä on rakkautta ja mikä on ihastumista. Ihastuminen on se huumaava suhteen alussa oleva tunne joka saa toisissa ihmisissä kaiken muun inhimillisen tunteen entistä perhettään kohtaan unohtumaan. Ajatellaan vain sitä huumaa, muulla ei ole silloin väliä. Paljon on tapauksia että sivulliset näkevät asiat paremmin kuin ihastunut, turha tällaisille mitään järkeä yleensä on puhua. Sittenpä pudotus voikin olla kova kun huomaakin millainen uusi ihastus oikeasti onkin, ihmistä ei mielestäni tunne ennekuin n 2v saman katon alla asumisen jälkeen. Ihastuttaessa kaikki on vaan niin ihanaa että entinen ei meinaa mitään. Ihminen joka rakastaa aidosti toista niin välittämisen ja yhteenkuuluvuuden tunne vain lisääntyy ajan myötä.


      • varokaa ihastumasta

        sellaisiin ihmisiin joilla on useita aikuisiällä olleita ihmissuhteita takanaan. Näitä ihmisiä ei ole tarkoitettu pitkiin ihmissuhteisiin koska he eivät kykene sellaiseen. Jos ihmisellä on jotain tunne-elämän häiriöitä niin niitä on todella vaikea huomata alkuvaiheessa, pienet oudot käyttäytymis merkit kannattaa ottaa todesta, ne voimistuvat suhteen edetessä. Ottakaa tutustumisen alku hetkillä selville henkilön taustaa näiltä osin. Yksi hyvä kansanviisaus sanoo: katso tyytären äitiä niin tiedät millaisen puolison saat(myös toisin päin).


      • ole...
        hallitse tunteitaan kirjoitti:

        ei tule ilman suuria ikävyyksiä elämässään selviämään. Elämässä pitää olla tunnetta, mutta järkeäkin pitää osata käyttää. On vain ikävä tosiasia että aina arki tulee kaikkiin suhteisiin, sittenkö taas lähdetään fiiliksiä hakemaan? Tasapainoinen aikuinen rakastaa perhettään ja kiintymys läheisiinsä on voimakkaampi tunne kuin alkukantainen lisääntymisvaiston aiheuttama uuden kumppanin haku vietti. On monia hyväksyttäviäkin syitä erolle mutta muotina tuntuu olevan pelkän fiiliksen perässä juokseminen kuten tämä Tnja Saarelan julkinen kukasta kukkaan lentely. Lieventävänä asiana tässä oli kuitenkin se ettei heillä ollut yhteisiä lapsia.

        sitä "fiilistä" kokenut. Esim. todella nuorena solmittu suhde, jolloin ei oikeastaan ollut vielä tietoinenkaan mistään intohimo-jutuista. Sitä on perustanut perheen sen teinirakkautensa kanssa... mutta sitten jos vastaan tuleekin aikuisella iällä ihan erilaiselta tuntuva ihminen, ja sitä intohimoakin löytyy. Niin minusta ihan ymmärrettävää, että ero tulee tuollaisesta syystä.

        Jokaiselle soisi kerran elämässä sellaisen tunteen. Eri juttu tietysti jos tuota tunnetta pitää hakea joka vuosi eri ihmisen kanssa.


      • se sen arvoista
        ole... kirjoitti:

        sitä "fiilistä" kokenut. Esim. todella nuorena solmittu suhde, jolloin ei oikeastaan ollut vielä tietoinenkaan mistään intohimo-jutuista. Sitä on perustanut perheen sen teinirakkautensa kanssa... mutta sitten jos vastaan tuleekin aikuisella iällä ihan erilaiselta tuntuva ihminen, ja sitä intohimoakin löytyy. Niin minusta ihan ymmärrettävää, että ero tulee tuollaisesta syystä.

        Jokaiselle soisi kerran elämässä sellaisen tunteen. Eri juttu tietysti jos tuota tunnetta pitää hakea joka vuosi eri ihmisen kanssa.

        että pitkä suhde lopetetaan intohimon kokemisen takia? Riippuu varmaan monesta asiasta, taloudellinen tilanne yleensä heikkenee eron yhteydessä, jos on lapsia niin nehän siitä eniten kärsivät. Ja on muistettava että ei se voimakas intohimon tunne kauaa ole niin voimakasta kuin alussa, onko se sen arvoista että kaikki elämä kannattaa intohimon varaan rakentaa?


      • onko..
        se sen arvoista kirjoitti:

        että pitkä suhde lopetetaan intohimon kokemisen takia? Riippuu varmaan monesta asiasta, taloudellinen tilanne yleensä heikkenee eron yhteydessä, jos on lapsia niin nehän siitä eniten kärsivät. Ja on muistettava että ei se voimakas intohimon tunne kauaa ole niin voimakasta kuin alussa, onko se sen arvoista että kaikki elämä kannattaa intohimon varaan rakentaa?

        sepä se. sano sinä, jos olet sen kokenut! Mutta voi siitä intohimosta kasvaa ihan oikea kestävä suhdekin, Läheltä olen sellaista seurannut. ei se aina lopahda kuin kanan lento.
        Mutta itse en ole kokenut (ainakaan vielä).


      • sivusta katsoja
        onko.. kirjoitti:

        sepä se. sano sinä, jos olet sen kokenut! Mutta voi siitä intohimosta kasvaa ihan oikea kestävä suhdekin, Läheltä olen sellaista seurannut. ei se aina lopahda kuin kanan lento.
        Mutta itse en ole kokenut (ainakaan vielä).

        näyttää kun perheelliset ihmiset hajottavat perheensä ja vuosien työllä hankkimansa omaisuuden, lapsien kärsimyksistä myöskään välittämättä, eli pistävät kaiken pirstaleiksi sen takia että voisivat kokea voimakasta intohimoa ja josta voi seurata ehkä pitempikin suhde.. Ei silloin ole ajateltu oikeasti muulla kuin alapäällään. Ihan pahaa joskus tekee kun ihmisillä menee joskus pää sekaisin ihastumisen myötä, krapula tekosistaan monesti tulee sitten myöhemmin. Voi olla että rakastava ja luotettava kumppani onkin vaihtunut pitkässä juoksussa huonompaan, no toiset haluavat "elää hetkessä" seurauksista välittämättä.


      • onkin..
        sivusta katsoja kirjoitti:

        näyttää kun perheelliset ihmiset hajottavat perheensä ja vuosien työllä hankkimansa omaisuuden, lapsien kärsimyksistä myöskään välittämättä, eli pistävät kaiken pirstaleiksi sen takia että voisivat kokea voimakasta intohimoa ja josta voi seurata ehkä pitempikin suhde.. Ei silloin ole ajateltu oikeasti muulla kuin alapäällään. Ihan pahaa joskus tekee kun ihmisillä menee joskus pää sekaisin ihastumisen myötä, krapula tekosistaan monesti tulee sitten myöhemmin. Voi olla että rakastava ja luotettava kumppani onkin vaihtunut pitkässä juoksussa huonompaan, no toiset haluavat "elää hetkessä" seurauksista välittämättä.

        noin, että pieleen menee.
        mutta tätä yhtä paria läheltä seuranneena voin sanoa, että kyllä kannatti molempien tahoillaan erota, vaikka lapsiakin molemmilla oli.
        Heillä on nyt onnellinen koti, jossa molempien lapset asuvat myös, ja yksi yhteinen. Ei lasten traumoista tietysti pysty kaikkea sanomaan, onko jotain jäänyt, mutta ainakin nyt vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta.

        Ja silloin alussa, kun näiden alkuseurustelua seurasi, niin täytyy sanoa, että ihan kateeksi kävi. Niin olivat rakastuneita, ja sen naisen sanoin, ei ollut entisen kanssa koskaan sellaista kokenut. Onko tuo sitten väärin....siinäpä se.


      • on vain suhteen alkuvaihe
        onkin.. kirjoitti:

        noin, että pieleen menee.
        mutta tätä yhtä paria läheltä seuranneena voin sanoa, että kyllä kannatti molempien tahoillaan erota, vaikka lapsiakin molemmilla oli.
        Heillä on nyt onnellinen koti, jossa molempien lapset asuvat myös, ja yksi yhteinen. Ei lasten traumoista tietysti pysty kaikkea sanomaan, onko jotain jäänyt, mutta ainakin nyt vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta.

        Ja silloin alussa, kun näiden alkuseurustelua seurasi, niin täytyy sanoa, että ihan kateeksi kävi. Niin olivat rakastuneita, ja sen naisen sanoin, ei ollut entisen kanssa koskaan sellaista kokenut. Onko tuo sitten väärin....siinäpä se.

        jolla ihmiset on tarkoitettu hakeutumaan yhteen. Ei se ihastuminen vuosia kestä. Se rakkaus tulee sitten vuosien kuluessa jos on tullakseen, kaikki nimittäin eivät siihen oikeasti pysty vaikka alussa olisi ollut kuinka kiihkeää. Nämä ovat niitä jotka aina luulevat löytäneensä alussa onnen mutta aina täytyy kuitenkin uusi ihastus saada kun alkaa normaali elämä ja arki. Epävakaa persoonallisuus häiriö meinaa sitä että kun ihminen tuntee itsensä tyhjäksi niin se yrittää tehdä itseään onnelliksi hakemalla mm aina uusia ihmissuhteita eikä mikää oikein tunnu miltään. Eikä entinen kumppanikaan eikä mikään muukaan. Sitä tunnetta paikkaamaan niitä fiiliksiä haetaan.


      • ajateltu
        onkin.. kirjoitti:

        noin, että pieleen menee.
        mutta tätä yhtä paria läheltä seuranneena voin sanoa, että kyllä kannatti molempien tahoillaan erota, vaikka lapsiakin molemmilla oli.
        Heillä on nyt onnellinen koti, jossa molempien lapset asuvat myös, ja yksi yhteinen. Ei lasten traumoista tietysti pysty kaikkea sanomaan, onko jotain jäänyt, mutta ainakin nyt vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta.

        Ja silloin alussa, kun näiden alkuseurustelua seurasi, niin täytyy sanoa, että ihan kateeksi kävi. Niin olivat rakastuneita, ja sen naisen sanoin, ei ollut entisen kanssa koskaan sellaista kokenut. Onko tuo sitten väärin....siinäpä se.

        kyllä jos suhde on ollut jo pitempi ja on lapsia ja mielestään kannattaa siitä lähteä vain siksi että ihastumisen huuma vie niin kaikki ei ole oikeasti kotona silloin. Se että lapsella ei ole molemmat sille tärkeät vanhemmat kotona yhtäkkiä on aina jäljet niihin jättävä asia. Ei varmasti ole hyväksi jos lapsella on aina ikävä toista vanhempaansa riippuen kumman luona lapsi milloinkin on. Se vaikuttaa lapsen perusturvallisuuden tunteeseen ym kykyyn muodostaa yhteenkuuluvuuden tunnetta lähimmäisiin rakkaisiinsa. Törkeää itsekkyyttä! On tietysti eri asia jos on muitakin ongelmia mutta silloin pitää älytä erota jo ennen kuin etsii uuden. Tekosyynä on helppo pitää suhteen ongelmia jos uusi on jo erotessa.


      • JÄTETTY
        onko.. kirjoitti:

        sepä se. sano sinä, jos olet sen kokenut! Mutta voi siitä intohimosta kasvaa ihan oikea kestävä suhdekin, Läheltä olen sellaista seurannut. ei se aina lopahda kuin kanan lento.
        Mutta itse en ole kokenut (ainakaan vielä).

        Kumpa oisikin suoraan sanonut,ettei halua mun kaa mitään.
        Odotin hänen saapuvan ,kunnes aika teki tehtäväsä toivon ja epätoivon aallokossa.
        Aidot tunteet eivät katoa,niiden kanssa on vaan elettävä.


    • Jätetty ja jättäjä

      Suosittelisin lämpimästi, että sanot kerralla, että haluat erota ja jos hän vetoaa että jäisit nyt ja yhyy, sanot ettei hän oikeasti haluaisi että jäät siihen vain säälistä.

      Älä kuitenkaan sano, että sinulla ei ole enää mitään tunteita häntä kohtaan, vaikka siltä tuntuisikin. Nimittäin jos tulet katumapäälle, hän ei sitä ikinä unohda. Minä en unohtanut ja vielä vuosien jälkeenkin ei kulu päivääkään etten miettisi jäikö hän silloin vain säälistä vai heräsivätkö ne tunteet jostain uudelleen. En ole hänelle asiasta mitään maininnut, mutta ainakin se on opettanut elämäään päivän kerrallaan.

      Älä jätä tekstiviestillä eläkä vain pakkaa kamojasi.

      Itsemurhalla uhkaavaalle pitää sanoa, että se ei muuta mitään, mutta voit kyllä lähteä hänen kanssaan terveyskeskuskseen nyt heti. Uhka pitää aina ottaa todesta ja terveyskeskusreissu voisi palauttaa uhkailijan raiteilleen.

      Eroseksi ei ole hyvästä, se on se oljenkorsi mihin toinen tarttuu liian helposti.

      Sano ettet vaihda toiseen naiseen, sillä "haluat olla yksin toistaiseksi ja keskittyä omaan itseesi". Ja ainakin julkisesti pidä kiinni siitä. Minulle sanoi mies, että "En minä tässä ole mitään uutta aloittamassa, oltiin niin kauan yhdessä.." ...ja olivat jo parin kuukauden päästä samassa asunnossa..

      Älä käytä sanaa "enää".

      Älä sano hänelle, että hän voi silti soittaa sinulle milloin vain. Känniviestejä ja yöllisiä humalasoittoja välttääksesi (mikäli hällä taipumusta).

      Älä sano, että voitte olla ystäviä. Ei sitä kiinnosta ystävyys juuri sillä hetkellä.

      Lupaa tulla muuttamaan häntä uuteen asuntoon jos hän joutuu lähtemään.

      Älä sano, että vika ei ole hänessä tai että vika ei ole kummassakaan. Kliseet vain vit**ttavat.

      Älä käytä sanontoja "minusta on jo pitkään tuntunut" tai "tunnen, että". Tunteiden puuttuminen rikkoo kenet tahansa. Sano sen sijaan, että olet miettinyt mitä haluat elämältä ja se ei ole hän.

      Älä sano, että "parempi sullakin on ilman mua". Ei se toinen sitä tajua..

      .. niin palatakseni siihen alkuperäiseen kysymykseen.

      Sano: Haluan erota.

      (miksi?!)

      Älä kysy miksi, kun en tiedä syytä, tiedän vain että en halua olla sinun kanssasi..

      (onko sulla joku toinen?)

      Ei mulla ole ketään muuta eikä tulekaan vielä aikoihin.

      (et saa jättää mua!)

      En mä tästä nyt vielä mihinkään ole menossa, keitän kahvia niin jutellaan..

      -- tulipas pitkä --

      • totta,

        että on äärimmäisen vituttavaa kuulla tuollainen "minusta on jo pitkään tuntunut, että..." -tyylinen lause. Jotenkin todella loukkaavasti sanottu ja kuulijalle tulee todella petetty olo. Jos on pitkään tuntunut jo joltain, niin se olisi pitänyt sanoa jo ajat sitten.


      • mutta,

        Joistakin neuvosi voivat kuulostaa huonoilta!


      • jätetty
        mutta, kirjoitti:

        Joistakin neuvosi voivat kuulostaa huonoilta!

        Se on kato kukin tyylillään


    • Tekstiviestillä se käy

      Tekstiviesti on hyvä ja helppo tapa lopettaa pitkäkin suhde. Keräät vain tavarasi kämpästä päivällä kun toinen on töissä ja kun homma on tehty niin lähetät tekstiviestin ihan vain ilmoitusmielessä :)

      • %=)

        jokainenhan hoitaa asiansa, kuten parhaaksi näkee,mutta AINA tulee ottaa huomioon toisen "tunteet", sillä niitä ihmisillä on kun on suhde. Ja kun on päättänyt itsensä kanssa, että haluaa eroa, niin ottaa asian ajoissa esiin asiallisesti. Ja hoitaa kaikki tarvittavat asiat loppuun yhdessä, silloin on parempi mieli molemmilla alkaa elää omaa elämää. Kuten vanha sananlasku sanoo: Jos asia pitkittyy niin se myös mutkistuu!


    • ???

      ...ihmiset eivät nykyään enää puhu? Erot on valmiiksi mietitty ja suunniteltu omassa päässä. Valitettavasti monesti asiat paisuneet ja vääristyneet liiasta miettimisestä.

      Olisikos siis täysin mahdoton ajatus jutella asioista ja tunteistaan silloin, kun alkaa tuntumaan ikävältä? Monet ärsyttävät piirteet toisessa saattavat johtua myös omasta käytöksestä. Kun näistä asioista keskusteltaisiin, niin voistaisiin jossain tapauksissa huomata, ettei elämä olekaan niin kauheaa :)

      Itsellä takana ero monen vuoden suhteesta tavalla, jossa mies oli melkein vuoden yksinään miettinyt suhdettamme. Mielestäni se oli aika epäreilua, kun sitten sain kuulla hänen päätöksensä. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olisi ollut kiva jutella jo ennen hänen päätöstään, eikä vasta sen jälkeen. Hänkin huomasi kuinka väärin oli joistain asioista ajatellut...

      Ja mitä tulee ystävyyteen eron jälkeen... Miksikäs ei! Tietysti se on ihmisistä kiinni, mutta itse ainakin olin melkein puolet elämästäni suhteessa, niin totta kai hän on minulle edelleenki erittäin rakas ihminen.

      • %=)

        Aivan se on on totta, että jos ajattelee eron jo täysin valmiiksi, eikä ole asiasta keskustellut millään muotoa aikaisemmin, niin se ei ole mielestäni oikein niin toista kuin itseään kohtaan. Mutta, asia tarvitsee kuitenkin miettiä siihen pisteeseen, että tietää missä mennään ja miten. Itselläni menossa eroprosessi ja toinen ei ole sitä ainakaan helpommaksi tehnyt, vaan "pakenee" asioiden hoitamisia, sillä niitä on kertynytvuosien varrella jo melkoinen keko. Ja aina se sattuu enemmän tai vähemmän, mutta hoida asia ennenkuin alat uuden suhteen, sen verran jokaisen tulisi kunnioittaa toista.


      • nainen vastaa

        "..ihmiset eivät nykyään enää puhu? Erot on valmiiksi mietitty ja suunniteltu omassa päässä. Valitettavasti monesti asiat paisuneet ja vääristyneet liiasta miettimisestä.

        Olisikos siis täysin mahdoton ajatus jutella asioista ja tunteistaan silloin, kun alkaa tuntumaan ikävältä? Monet ärsyttävät piirteet toisessa saattavat johtua myös omasta käytöksestä. Kun näistä asioista keskusteltaisiin, niin voistaisiin jossain tapauksissa huomata, ettei elämä olekaan niin kauheaa :) "

        Se ei vaan aina auta se puhuminen ja kertominen. Minäkin puhuin miehelle pari vuotta mutta hän ei kuullut.. Hän heräsi ensimmäisen kerran kuulemaan minua kun sanoin että haluan avioeron. Sen jälkeen hän kuuli ja ymmärsi ja olisi ollut valmis mihin vaan muutoksiin. Siinä vaiheessa vaan oli jo myöhäistä, minä en jaksanut enää yrittää..


    • niinkuin oikein on.

      Parasta on puhua asiat halki. Ei ole totuuden voittanutta. Se on reilua teille molemmille. Kirpasee toki, mutta sitten voi jatkaa elämää uusin silmin. Vastapuolikin. Kukaan ei ole tietääkseni sydänsuruihin kuollut.

    • Pääministeri M.V.

      Mikäli tämän maan viisaimmat tekee eron tekstareilla, miksi et sinä?

      Kerro, ettei hänessä ollut mitään vikaa, sinulla on vain liian kiire uuden heilasi kanssa ;o)

      -Näin me toimimme Turussa. Olen kuullut Oulussakin toimittavan samoin..

      • Nokia Fan

        Tee se miehekkäästi tekstarilla.
        Lyhyesti ja ytimekkäästi.
        Niin ei jää mitään hampaankoloon...


      • ...
        Nokia Fan kirjoitti:

        Tee se miehekkäästi tekstarilla.
        Lyhyesti ja ytimekkäästi.
        Niin ei jää mitään hampaankoloon...

        Vaikka olenkin vasta 15 -vuotias, enkä ole suhteita vielä kovinkaan paljoa itse kokenut, mutta sen tiedän että silloin varsinkin jätetylle tulee olo "oliko vika minussa?" jos lähettää pelkän tekstiviestin. Kuitenkin tulisi olla kunnioitusta toista kohtaan, että kertoisi sen kasvotusten -vaikka se onkin vaikeaa.

        "Lyhyesti ja ytimekkäästi.
        Niin ei jää mitään hampaankoloon..."

        Aivan varmasti jää hampaankoloon tavaraa ja rutkasti kun asioita ei saada päätökseen. Ehkä tekstiviesti on helppo/lyhyt/yksinkertainen tapa, mutta kyllä tulisi vähän edes miettiä toisenkin tunteita oli tilanne mikä tahansa.


      • nykyaikaa
        ... kirjoitti:

        Vaikka olenkin vasta 15 -vuotias, enkä ole suhteita vielä kovinkaan paljoa itse kokenut, mutta sen tiedän että silloin varsinkin jätetylle tulee olo "oliko vika minussa?" jos lähettää pelkän tekstiviestin. Kuitenkin tulisi olla kunnioitusta toista kohtaan, että kertoisi sen kasvotusten -vaikka se onkin vaikeaa.

        "Lyhyesti ja ytimekkäästi.
        Niin ei jää mitään hampaankoloon..."

        Aivan varmasti jää hampaankoloon tavaraa ja rutkasti kun asioita ei saada päätökseen. Ehkä tekstiviesti on helppo/lyhyt/yksinkertainen tapa, mutta kyllä tulisi vähän edes miettiä toisenkin tunteita oli tilanne mikä tahansa.

        Kyllä tämän maan poliittinen johto on osoittanut, mikä on sopivaa ja mikä ei..

        Tekstarilla kylmästi vaan, uutta putkeen kun vanha on jäänyt taakse. Päivän trendi, näin se menee.


      • Oikein: Tekstarilla

        Vaimo jätti minut 10 yhteisen vuoden jälkeen tekstiviestillä. Joten jos naiselle tekstarilla liiton lopettaminen on oikein, niin silloin sen täytyy olla hyväksyttävää!!

        Tekstailkaa!


    • saman kokenut

      se on tosiaan vaikiaa,minä oon saman kokenut ja
      se sattuttaa molempii.23vuotta kesti minulla suhde
      ja aina vain pitkin asiaa puhumalla,mutta ei se siitä parane.Ajattelin lapsiakin että ne kärsii,mutta kyllä lapsetkin sen huomaa ,ettei "hyvin" mene.En minäkään koskaan pettänyt toista .
      Elikä en voi muuta neuvoa antaa kuin päätös on sinun
      Nyt olen ihan onnellinen tehtyäni vaikean päätökseni.Elikä sanon vanhan neuvon ei särkynyttä ehjäksi saa.

    • minä vaan rispekt!

      Kunnioita jätettävää pitämällä väliä suhteista jonkin aikaa..pari kuukautta. Ole vaikka kaveripohjalla sen aikaa sen toisen tyypin kanssa ja tutustukaa toisiinne kunnolla sinä aikana.

      • on oikea tarve

        erota niin aikuisella pitäisi olla ainakin vuoden tauko selvittäessään itselleen mitä haluaa ja sattaa itsensä tasapainoon ennen uutta suhdetta. Jos ei ole itse tasapainossa niin ei silloin voi lohtua hakea uudesta kumppanista, ei homma silleen onnistu. Aloittaja on ilmeisesti 15v teini? Ainakin toiminta kuullostaa siltä!


    • ku ain se riitaa on päättyny .. paitti sillon ku oon itte jättäny ... hävettää oma käytös kyllä kun tulee sitte ladattuu täydelt laidalt vikoja naisesta joka on jo jättäny ... noh lepyn nopsaa ja sitte hävettää ... tiiä sitte parempi kun ei oo exii yhteydes ja koittaa olla ouhumatta niist ...
      jooh no kukka kaikil naispuolisil lukijoille ----&---@

    • rehellisesti tilanteen

      ja pyytää että pysytte kaverina. Eiks olis kivempi erota kaverina, kun jää vihottelemaan?

    • tytti

      niinkuin toivoisit tämän uuden suhteesi joskus jättävän sinut.

    • Siis sanoo vaan totuuden. Vaikka se sattuu, niin myöhemmin se jätetty tulee arvostamaan sitä.
      Jättäjä on kunnioittanut kuitenkin jätettyä niin paljon, että on katsonut tämän ansaitsevan kuulla totuuden.
      Eihän kukaan tunteilleen mitään voi. Joskus ne vaan kuolevat.

      P.s Tietenkin voit kokeilla EROBINGOA! :D
      Ohjeet löytyy täältä: http://i82.photobucket.com/albums/j274/maidmarian79/erobingo.jpg

      • piinaa....

        Jos eroaminen on jo valmiiksi päätetty omassa päässä, niin on vain julmaa toista kohtaan pitää yllä toivetta. Ihmiset kestävät enemmän kuin luulevatkaan, ja monesti totuuden tietäminen helpottaa toisesta irti pääsemistä. Se mikä pitää kiinni toisessa on juuri se toivo, että hän oikeasti vielä rakastaa. Mutta kun sanoo sen ääneen, sen miten asiat ovat oikeasti niin toinenkin saa alkaa järjestämään omaa elämäänsä. Muuten menee vain aikaa hukkaan... Hetkellinen ja ohimenevä kipu on jotenkin järkevämpi vaihtoehto kuin esim. "kuukauden" kestävä.

        Ja.. jättäjä ei tosiaankaan ole se paras keskustelija ja kuuntelija eron jälkeen. Jos toinen voi huonosti, hänet voi ohjata vaikka ammattiauttajalle.

        Pitkä kirjekin voisi olla yksi tapa.. selittää omia tunteita ja miksi ollaan tässä.


    • että mietit

      Nostan hattua sinulle, että mietit näitä. Minulla mies vaan hävisi ja voit olla varma että kun poliisitkin etsivät, ei ollut itkussa pitelemistä. Kumppanille on velkaa aina jotain ja se on totuus. Kannattaa aina miettiä, miltä itsestään tuntuisi, jos sellaiseen kykenee. Parisuhteessa on aina se toinen joka välittää enmmän ja sen tähden on minusta tärkeää antaa toiselle edes toipumisen eväät. Toivon että olet sellainen.

    • Zon

      Tietenkin tosi pitkän suhteen loputtua on kohtuullista kertoa toiselle, että mikä meni pieleen ja suostua keskustelemaan toisen kanssa, mutta

      jo lyhyessäkin tapailussa/tapauksessa jossa huomaa toisen olevan kiinnostunut tms, voisi mielestäni edes laittaa sen tekstariviestin, että sori, mutta mua ei kiinnosta tms...kun ei siinä mitään häviä sen enempää kuin siinäkään, että ei vaan vastaa enää tms.

      Liian monesti ihmisillä ei oo munaa sanoa mitään suoraan ja toivotaan, että ne kiinnostuneet lukee rivien välistä, että ei kiitos...

      Joten tosiaan kiitos aloittajalle, että edes mietit näitä, mutta taidatkin olla nainen, joten se selittää?

    • JW06

      Mä ja mun ex oltiin 3,5 vuotta yhdessä ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Meillä oli menny jo pidemmän aikaa huonosti ja mä petin häntä aika paljon. En todellakaan tiennyt et miten sen sais sanottua et tää juttu taitaa olla tässä.
      Pelkäsin hänen reaktiotaan, hänen vanhempiaan ja sitä kuinka pärjäisin yksin lapsen kanssa. Mutta viimein kun sain asian sanottua niin olin todella helpottunut. Hänen vanhemmat vihottelivat vähän aikaa, mutta nyt onneks kaikki niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

      pari kuukautta eron jälkeen sain omankämpän. Sen pari kuukautta asuin lapsen kanssa isäni luona. Sitten alkoi helvetti!
      Exä soitteli ja kinui takas. Ja mikä pahinta hän pölähti keskellä yötä asunnolleni riehumaan.
      Onneksi nyt on helpottanut molemmin puolin suru. Molemilla jo uudet kumppanit ja nyt ollaan tosi hyvissä väleissä! Hyvä niin lapsenkin kannalta. :)

      Tsemppiä... kyllä se siitä!! :)

    • Kokemuksesta tiedän että, elämää on surkean parisuhteen ulkopuolellakin, joten on aikasi miettiä omaa elämääsi. Välillä täytyy olla itsekäs ja tehdä niin kuin omat tunteet sanovat. Niin olet rehellinen myös toiselle... Kerta puhuminen asioista kunnolla auttaa, mutta niitten pitkäaikainen vatvominen ei. Oma mielipiteeni lisäksi on että, mielummin sinkku kuin huonossa suhteessa tuhlaamassa aikaani...

      • kantaa vastuunsa

        Ei jättämisen pidäkään olla helppoa. Monet pullamössöt vaan elävät nykyisin *mulle nyt kaikki heti* periaatteella. Jos rikot toisen omaa, kuuluu rikkojan kantaa vastuunsa, sen pitäisi myös ulottaa sydämeenkin. Minusta on kohtuullista antaa toisen purkaa tuntojaan erosta, vaikka tuntuisikin pahalta jättäjästä kuunnella toisen vuodatusta. Jätetty ei kuitenkaan ole omaa osaansa valinnut, jättäjä sen sijaan on.


    • ollako vai eikö ollaako ?

      kas siinäpä kysymy ?

    • -S-

      Niin..Minun mielestäni asiassa ei ole mitään vaikeaa. Jos oma kiinnostus on loppu, niin fiksuinta vain on asian suoraan sanominen. Tämähän ei ole helppoa, mutta ainoa tapa toimia toisen parhaaksi se on. Ei ole oikein pitkittää toisen kärsimystä, joka on ehkä jo aistinut jotain olevan tekeillä..vaan lopettaa epäilyt ja päästää toinen pois tuskallisesta suhteesta.
      Tottakai se sattuu..jätetty vain toipuu sitä nopeammin mitä pikimmin asia on sanottu. Kokemusta on asiasta ja voin vakuuttaa, että sääli ei ole rakkautta, kuten ei myöskään toiseen ihastuminen suhteen aikana...joten jos muut ovat mielessäsi..olisi varmaan parasta olla sinkku.
      Älä hypi suhteesta toiseen suoraan..vaan pohdi hieman omaa toimintaasi.Se kannattaa.

    • joka toimii.

      Keskustele kasvokkain kumppanisi kanssa ja sano,tämä meidän suhde ei enään toimi ja nyt eroan sinusta,goodbye!Eroamisessa ei tarvita hienostelua,asia ilmaistaan selkeästi,silloin ei toiselle jää mitään epäselvyyttä erosta.Vain selkärangattomat typerykset eroavat tekstarilla,,,nyt jätän sinut... ja perään lapsellisia hymiöitä :(((

      • näin se menee.

        fiksusti sen sanoit!

        mikäli yhtään toista kunnioittaa, niin kasvokkain. ja muutenkin. se on miehen ja naisen teko. rohkeutta.

        eipä siihen lisättävää.


    • Anne_Sitn

      Mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan. Kerro totuus!!!! Itse kerroin miehelleni pari viikkoa sitten että ei enää ole tunteita niin häntä kohtaan ja sekin oli kyllä totta että minulla oli jo uusi rauta tulessa. Eron syy jota miehelle en sanonut oli huono seksielämä, mieheni ujous ja pieni penis. Nyksyisellä miehelläni on sellainen kunnon vekotin ja muutenkin huipputyyppi.;D

      • miehesi taisi

        voittaa. No uusi suhteesi ei kyllä tule arvomaailmallasi kestämään, ellei se huipputyppi ole huippu-idiootti. No ehkä joskus aikuistut


      • suoraa puhetta

        Näin juuri. Suoraa puhetta, kerran se vaan kirpasee.


      • ls.
        suoraa puhetta kirjoitti:

        Näin juuri. Suoraa puhetta, kerran se vaan kirpasee.

        Mitäpä sitten jos toinen on henkisesti vaan niin paljon voimakkaampi kun toinen?...monet kysymykset tulee mieleen vasta keskustelun jälkeen kun on rauhottunut


      • samaa mieltä

        pieni penis on kyllä kamalan ärsyttävä seksin kannalta,mutte etkö sitä aikaisemmin huomannut?
        Minäkin jätin yhden miehen siksi että penis oli niin pieni ettei se tuntunut missään.
        Kyllä sentään hyvään seksielämään tarvitaan sitäkin.


    • lil.devil

      Itse ainakin kertoisin Miksi haluan erota, jotta toiselle ei jäisi vielä entistä tukalampi olo kun vatvoisi mistä oikein oli kyse.
      Syyttelylinja pitäisi kyllä jättää pois ja jos eroon liittyy kenties arkoja yksityiskohtia (kuten joku mainitsi kumppanin riittämättömyyden mitä seksiin tulee) niin siinä en lähtisi vatvomaan asiaa turhan pitkälle, esim. "en saanut enää juurikaan nautintoa seksielämästämme" vrt "sulla oli niin pieni peli ettei siitä mitään iloo irti saanu". Pitää puhua asioista niiden oikeilla nimillä valehtelematta, mutta kaikkia yksityiskohtia ei välttämättä tarvitse juurta jaksain alkaa selittämään. Parempi koittaa selvittää rauhallisesti ja asiallisesti pääasiat.

      Mielestäni eron kynnyksellä pitäisi pystyä käymään se suurin keskustelu, käydä silloin asiat pääasiassa läpi. Eron jälkeenkin voi käydä jälkipuintia, mutta itse kyllä rajaisin sitä missä, miten ja mistä keskustellaan. Turha antaa toiselle turhaa toivoa ja takertumisvaraa. Asioita voi selvittää ja antaa toiselle tukea ja ymmärrystä, mutta ei jäädä roikkumaan.

      Asiallisuus, rauhallisuus ja harkinta.

    • Omalle tunto

      Yrität etsiä sääliä ja paikkausta omalle tunollesi täältä. Olet ihastunut uuteen jonka kanssa haluat suhteen. Nyt yrität etsiä hyvitystä ja pönkitystä täältä kun omat aivosi eivät riitä. Sillä selväähän on kun saat eropäätöksen tehtyä, tavalla tai toisella, muka "hyvällä omalla tunnolla", niin aloitat sen uuden suhteen jo seuraavana päivänä muka puhtaalla omalla tunnolla. Paremminkin olet petollinen paskiainen kun et pysty itsenäisesti tekemään tuollaista vakavaa päätöstä, vaan haet kiertotietä täältä keskustelupalstalta. Hyppää häkään ja pimene sinne. Nimimerkki: todella kunnollinen, rehellinen mies.

      • yksi elämä

        Ja mitähän se sulle kuuluu jos jokuu pistää suhteen poikki ja aloittaa uuden suhteen vaikka seuraavanapäivänä???
        Kummallista, että pitäsi pyristellä suhteessa joka ei toimi ja vain sen takia ettei nyt missään nimessä loukkaa toista ospuolta tai pahoita sen mieltä... eiköhän meistä kuitenkin jokaisen pitäsi elää sitä omaa elämää eikä sen kumppanin elämää..


      • Harm
        yksi elämä kirjoitti:

        Ja mitähän se sulle kuuluu jos jokuu pistää suhteen poikki ja aloittaa uuden suhteen vaikka seuraavanapäivänä???
        Kummallista, että pitäsi pyristellä suhteessa joka ei toimi ja vain sen takia ettei nyt missään nimessä loukkaa toista ospuolta tai pahoita sen mieltä... eiköhän meistä kuitenkin jokaisen pitäsi elää sitä omaa elämää eikä sen kumppanin elämää..

        että jos pettämistä ei ole suhteessa niin hyvä mutta miksi hypätä toisen syliin seuraavana päivänä.

        Eli siis milloin sitten elät sen kumppanin kanssa sitä yhtä elämää vai onko se vain sinun elämäsi?

        ME tänään (tai oikeastaan vain MINÄ koska enhän minä enää välitä sinusta joku päivä ja saat olla yksin) ja MINÄ huomenna, sormia napsauttamalla?

        On todella hieno lähtökohta mille tahansa parisuhteelle tuo...

        Suosittelen että et hanki lapsia silloin tuo MINÄ joutuu elämään myös muiden ihmisten kanssa jopa loppuelämän ajan halusipa tai ei ja vaikka miten luonnottomalta tuntuisi joku päivä.

        Jesus...


    • REIPAS NYKYAIKANEN

      IHMINEN ja pane sitä yhtenä iltana ja heivaa toisena textarilla!
      näin nämä jutut hoidetaan nykyaikana

    • ymma

      onnistu jos et tunne itseäsi. Suhteessa on aina kaksi osapuolta. Jos et ole onnellinen ei kait se toisen syy voi olla.
      Arki kuuluu suhteeseen ja molempien pitää tehdä parhaansa.
      Mutta jos et enään ole kiinostunut tästä kumppanista niin kerro hänelle.
      Jos väkisin yrittää niin ei sekään ole hyvä juttu.Tiedätkin sen varmaan.
      Jätin ja ei sekään ole autuaaksi tekevä olotila.
      Yksin yksi...!

    • Äijä

      Nämä on vaikeita itselle on käynyt molempiin suuntiin eli on anneettu ymmärtää ettei jatketa ja olen joutunut itse toimimaan myös toisinpäin.

      Itse pidän suorasta toiminnasta ja siksi jopa hieman ärsyynnyin siitä kun tyttö oli ikäänkuin surullinen pitkään ja kun kyseli mikä on niin "ei mikään" sitten pikkuhiljaa tajusin mistä puristaa ja kun sitten itse kysyin suoraan että sitäkö yrität viestittää, niin sain vihdoin selville.

      Toisinpäin kun on sitten kertonut, yleensä niin että tapaamisen yhteydessä heti alusta koittanut olla selkeä linja ei seksiä tms) ja sitten viedä keskustelu aiheeseen ja kertoa.

      Ollut erilaisia vastaanottoja....

      Pari hankalaa jotka vielä soitteli perään kysellen kaikkea, toinen varsinkin kun ensin tinkasi syytä ja sanoin että intohimo puuttuu - otti vissiin lujille kunulkonäköään aina hyvin hoitanut nainen ei miellyttänytkään.

      Toisaalta ollut ihan pelimimmejäkin, yksikin tokaisi että haluaa vielä kerran sänkyyn :) - vieläkin heitellään maileja silloin tällöin.

      Eli suorat puheet on aina parhaita ja valitse aika ja paikka hyvin, mutta elä jahkaa viikkoja.

    • suhteen lopettaminen ei ole välttämättä kovin helppoa aian tietenkään. Mutta jos kerran olet täysin varma että haluat sen lopettaa,kerrot rehellisesti tietenkin että olen miettinyt tätä pitkään ja olen siihen tulokseen tullut että emme voi yhdessä jatkaa enään.Kemiat ei kohtaa niin kuin pitäisi vain.Toivon että ymmärrät ajatukseni.Kanssasi ihanaa oli mutta jotain vain puuttuu tästä.Toivon että et katkeruudella muistele tätä sitten ja toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi eteenpäin! :)

    • Nimetön

      moikka olen lukenut sun ongelma ja mun mielestan paras otta ensin ero toinen sitten vasta tutustat parempi toinen.
      mulle on sattu sama ja asia mene pitka.voit kerro ystavalliasesti etta nyt se on loppu sitten kasto miten mene mutta ylensa toinen ei hyvaksi ero. nii se on tosi vaikea tilanne toivo sulle kakki hyvin ciaotv emilio

    • iinesankka6969

      ensinäki ihastuminen toiseen ei ole mikään oikeutus jättää toista..lapsellinen tyyppi! ettet vaan olis niin sinisilmäne ette tajua et toiset yrittää sotkea teijän välejä. etenki plontit ja lapselliset sinkut tekee sitä. seuraavaksi sie huomaatki nuolevasi sen tavaraa ja tekeväsi kaikki mitä se uusi ihastus käskee.

      mikäli et rakasta entistä on se sitten eri juttu tai jompikumpi käyttää taloudellisesti toista hyväksi tai rajoittaa toisen vapautta tai pettää.

      vejä käteen ja kasva aikuiseksi.

      • irti....

        Ei sitten yhtään katkeruus paista kirjoituksessasi, sut on kenties jätetty juuri siitä syystä, että kumppani onkin löytänyt uuden (siis lue ihastunut toiseen), ja sun on vaikea niellä sitä.


    • Gambler89

      sitä ei pysty koskaan tekemään siististi

    • nla

      Jos olisin paikallasi, kertoisin rehellisesti ja suoraan asiasta. Muista että kaikki mitä olet tehnyt muille, tulee tuplasti takaisin. Kuvittele itseäsi toisen paikalla. Miltä sinusta tuntuisi??????

    • ilkka76

      Kun tuolta pohjalta lähtee vaihtamaan suhteen osapuolta, niin varm pohja kyllä taitaa puuttua.

      Kyllä sen sitten itsekkin tiedän. Siksipä en jaksa
      etsiä ketään. Menen aina saman luokse.

    • Näin..

      Aina tehtävä face to face, niin kunnioittaa toista ihmistä, yhteistä aikaa, vaikka vain lyhyttä sellaista. Sanoo rehellisesti ja suoraan.

      Muista; Tee toiselle se, minkä haluat itsellesi tehtävän..
      Eli älä ainakaan jätä niin, miten ET halua itseäsi jätettävän.

    • tälleen

      Heittäydy vähän kerrassaan mustaskaisemmaksi ja mustasukaisemmaksi. Silloin sinun ei tarvitse "jättää" mutta silti saat suhteen poikki.

      • kyse ihmisestä

        jolla on tunteita.vain raukka käyttää tuota tapaa.tämäkö on sitä ihmisten kuluttamista,jota minä en ymmärrä ollenkaan.puhumalla asiat selvitetään


      • minäkintaas

        Haetko jotain saatanan sääliä täältä????
        Eroa jos siltä tuntuu tai lopeta toi jauhaminen....


      • tekstarilla
        minäkintaas kirjoitti:

        Haetko jotain saatanan sääliä täältä????
        Eroa jos siltä tuntuu tai lopeta toi jauhaminen....

        suhteen lopettaminen onnistuu miellyttävästi,sekä erityisen hienotunteisesti.

        itse jätin pitkässä suhteessa kanssani myötä- ja vastoinkäymisissä eläneen kumppanini tekstarilla.
        tekstarini sisältö oli hyvin inhimillinen,se sisälsi erittäin henkilökohtaisia sekä intiimejä asioita.näin sain annettua itsestäni ulos paljon enemmän, johon en keskustelua käymällä (face to face) olisi kyennyt.pitkässä juoksussa olen erityisen tyytyväinen päätökseeni.

        nykyään elän onnellisena uudessa,hyvin intensiivisessä ja kiihkeässä suhteessa.
        tulevaisuuden suunnitelmissa on oman talon rakentaminen tulevan perheen kodiksi:)
        pieni yhteinen pesämunakin on sästetty yhteiselle tilille tonttia varten odottelemaan!:)
        yhteisen lapsen siitämme välittömästi kun yhteinen taloprojektimme on saatettu onnistuneesti päätökseen.*hih*

        kokemukseni siis on hyvin positiivinen tekstaritekniikasta ja olotilaani voin yksinkertaisesti kuvailla sanoilla:
        ON PITKÄ KUUMA KESÄ JA AIJON ELÄÄ SEN!!!


        -Onnellisen naisen tarina-


    • oma kokemus

      pitkä liitto takana
      ilman kärsimystä
      nyt voi huokaista helpotuksesta
      ilman suurempaa kädenvääntöä
      rakkauskin välillä kuolee.

    • <3 <3

      vielä pahempi jos kauan vitkuttelet ennenkö kerrot ja jos annat ymmärtää että toivoa on jos ei ole. Pakkohan siinä on tylykin olla mutta asiat voi esittää monella tapaa. Kuinka nöyryyttävää on ajatella olevansa suhteessa jossa toinen miettii tuollaista eikä sitä tiedä, kerro äkkiä ja kunnioita sen verran häntä.

      • puhujaan

        Todella nöyryyttävää ja todella ikävästi tehty jos toinen tosiaan kuvittelee olevansa hyvässä suhteessa ja toinen miettii vain suhteen lopettamista, eikä kerro mitään. Jos olet jo varma päätöksestäsi niin kerro heti. Se on oikein häntäkin kohtaan että pääsee jatkamaan elämää.


    • Venus-62

      Sanoin aviomiehelleni: Toivon, että löydät naisen, joka pitää susta yhtä hyvää huolta kuin minä ja voin lähteä jatkamaan matkaani. Mieheni oli uskoton muutaman kerran.

      Kun sanoin löytäneeni asunnon, niin oli yllätys, mutta ei katastrofi. Muutto hänen työaikana kaikessa rauhassa.

      Kirje lisäksi pöydälle. Ei syyttelyä.

    • saipat

      Mielestäni suhteessa on aikaisemmin hälytyskellojen soitava,jos ero on jommalle kummalle yllätys.Niin silloin olisi jo pitännyt keskustella asioista mitkä toista painaa tai ei kiinnosta,on silloin myöhäistä jos jompi kumpi on hakennut lievitystä aidan vihreemmältä puolen.Eli lyhyesti kissa pöydälle heti kun se siltä jommasta kummasta tuntuu. Monelta ikävältä varmaankin säästyttäisi, sekä moni ero ei tulisi ajan kohtaiseksi.Mutta kun painetaan itseemme ja ajatellaan että kyllä vielä tämän tulet näkemään,eikä ajatella toisen tunteita ollenkaan.

      • ......

        Fiksusti kirjoitat.


      • ap.

        sitä aika paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua kuulla ja nähdä tosiasioita ja siksi heille tulee ero yllätyksenä, vaikka toinen olisi kuinka yrittänyt puhua jo aikaisemmin. Eivät ole ottaneet tätä puhetta vain silloin tosissaan. Ja usein ongelmista on on kyllä yritetty puhua ja niihin hakea ratkaisua eli se, että on ongelmia, ei myöskään PITÄISI tulla yllätyksenä. Jos miettii noita "yllätyseroja", niin usein niissä on kyllä ollut ongelmia jo pitkään, toinen vaan ei miellä niitä niin pahoiksi tai haluaa muuten pistää pään pensaaseen.

        Ja juuri tämä torjuminen tekee sen, että ei jää oikein muuta vaihtoehtoa, kuin se ero. Toista ei voi kuitenkaan pakottaa avaamaan silmiään, sen täytyy lähteä hänestä itsestään, jos se jostain lähtee.


      • mutta...

        Näinhän sen pitäisi mennä kuin kuvailit. Tuohan olisi ihan ideaalitilanne. Eroja olisi tuskin nimeksikään jos ihmiset puhuisivat ja vieläpä ajoissa.

        Aina voi puhua tunteistaan, mutta toinen ei välttämättä kuuntele. Tai kuuntelee näennäisesti, mutta vastailee jotain joo-joota ja asioiden parantamiseksi ei kuitenkaan tapahdu mitään. Tarvitaan myös toimintaa pelkän puhumisen sijaan. Ja myös sitä, että toinen otetaan tosissaan. Pitkissä suhteissa se usein menee siihen, että taas tuota samaa löpinää. Mutta toinen voikin olla sillä löpinällään ihan tosissaan. Been there, done that...

        Jos pitkässä suhteessa tahtoo olla, niin se vaatii myös työtä = toisen oikeaa kuuntelemista ja mahdollisesti omien tekojen muuttamista. Pientä "uhrautumista" siis. Jos vainkin jollain omalla pikkuteollaan saa toisen olon paremmaksi, niin kyllähän se silloin kannattaa! Liekö ihmisillä vaan niin kiire ja "oma elämä", että kaikki vaan menee aina vaan sitä samaa rataa. Toiset sitten on taas itsekkäitä, etteivät välitä.

        Toiset taas eivät tajua, millä pitkä suhde pysyy kasassa - näitä voisi nimittää parisuhdesosiaalittomiksi. Ei mitään oivallusta parisuhteesta.


      • Kuurosokea
        ap. kirjoitti:

        sitä aika paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua kuulla ja nähdä tosiasioita ja siksi heille tulee ero yllätyksenä, vaikka toinen olisi kuinka yrittänyt puhua jo aikaisemmin. Eivät ole ottaneet tätä puhetta vain silloin tosissaan. Ja usein ongelmista on on kyllä yritetty puhua ja niihin hakea ratkaisua eli se, että on ongelmia, ei myöskään PITÄISI tulla yllätyksenä. Jos miettii noita "yllätyseroja", niin usein niissä on kyllä ollut ongelmia jo pitkään, toinen vaan ei miellä niitä niin pahoiksi tai haluaa muuten pistää pään pensaaseen.

        Ja juuri tämä torjuminen tekee sen, että ei jää oikein muuta vaihtoehtoa, kuin se ero. Toista ei voi kuitenkaan pakottaa avaamaan silmiään, sen täytyy lähteä hänestä itsestään, jos se jostain lähtee.

        Minä olen ollut tuollainen idiootti. Kun ero tuli täysin yllättäen, niin tuska oli suunnaton. Vasta vuosia myöhemmin silmäni ovat avautuneet näkemään eron syyt ja oman sokeuden kaikille niille merkeille jotka ennakoivat eroa. Ehkä en vaan halunnut nähdä näitä merkkejä enkä kuunnella mitä toinen oikeasti yritti kertoa. En kuullut vaikka minulle puhuttiin, en nähnyt vaikka minulle näytettiin.


    • Kerran se kirpaisee

      Viisainta on sanoa asia suoraan ja ilman mitään aikarajoja tai tyhmiä lupauksia tuesta tai muusta sellaisesta. Poikki mikä poikki.
      Turha jaarittelu antaa toiselle väärää singnaalia ja luo odotuksia josko sittenkin.
      Jos olet tosissaan haluamassa lopettaa suhteenne, kerro se myös ja vaikka yhdessä lauseessa.

      Minulla on kokemusta ystäväpiirissä, jossa jotain eroa on muisteltu ja pohdittu, ryypätty ja räyhätty,kun kumpikaan ei tiedä suhteen jo oikeasti loppuneen. Ystäväpiirini "sopuisat ja sovittelevat" parit ovat siten myös kariuttaneet uudet mahdolliset suhteensa ennen niiden alkamistakaan.

      Jos haluat pitää nykyisen kumppanisi myös tulevaisuudessa ehkä-mahdollisena kumppanina, kerro sekin. Anna toiselle mahdollisuus hengittää ja katsastaa maailmaa. Älä ole itse mustasukkainen tai kuvittele "rikkovasi" nykyisen maailmaa. Et varmaankaan ole hänelle se oikea, ainakaan tällä hetkellä.

      Kaikista maailman kirjoittelusta huolimatta, minusta hyväksyttävää nyky-yhteiskunnassa on myös sallittua lopettaa suhde vaikkapa lyhytviestillä tai sähköpostilla.

    • puhe...

      On se miten itse olen toiminut. Se ei toki tarkoita että kaikki toisen "viat" pitää luetella päin näköä vaan lähinnä omien tunteidensa kertomista ja mahdollisesti joitain syitä miksi näin on. Tärkeää on myös ettei jätä toista turhien toiveiden varaan jatkosta.

      Siitä ei taida päästä yli eikä ympäri, ja siihen kannattaa varautua, että kakkaa saa ainakin jossain määrin niskaansa vaikka kuinka yrittäisi olla hienotunteinen ja reilu.

    • sano suoraan

      parasta sanoa suoraan heti kun siltä tuntuu tai sit kirjeellä jos ei sukalla puhua, mutta sillon toinen ottaa varmasti yhteyttä.

      eli suoraan vaan, niin mut on aina jätetty ilman selityksiä.

    • herkkutati

      vaikeeta on saada ihminen tajuamaan että kaikki on ohi vaikka takana on 14 yhteistä vuotta tosin eri kaupungissa ollaan aina asuttu.takana miehellä työttömyyttä,alkon kans ongelmia,seksi ei toimi,kaikki liittyy toisiinsa joten vuoden olen tehnyt selväksi että uudet tuulet puhaltaa minun elämässä.jatkuu vaan hänen kaipaus,menee jo läheisriippuvuuden puolelle!ystäväpiiri on sama,joten en halua rikkoa sitä.

      • Kainuun kaveri

        Minulle kerrottiin vaan 2,5vee sitten(nainen)exäni, kertoi yhteisen 18vee yhteiselon jälkeen yllättäen,että ei rakasta,eikä ole 2vuoteen enää rakastanutkaan, ja halusi erota vaan... pahalta tuntui yllättäen kuulla tuommoista, pahemmalta vielä kun oli yhteinen pieni lapsi...samalla toinen kertoi,että ei halua ketään miestä ja samalla jo netistä uusia etsi salaa ja olikin uusi kaukosuhde,joka kaatui myöhemmin... itselläni on nyt uusi kulta kevään myötä ja kihloihin menimme juhannuksena rakkauden myötä... Mielestäni pitää entinen suhde surra pois ,ennenkuin uutta toimivaa suhdetta pystyy aloittamaan...Hyvää kesää kaikille!!!


    • janina2

      kokemuksesta voin kertoa että ikinä ei ole oiko tietä eroon,olet sitten jättäjä tai jätetty....

      minä otin eron pitkästä liitosta jossa olin 17 wee!!!

      ero päätös ei ollut helppo mutta se oli ainut ratkaisu meillä...liitto oli jo niin kaveri pohjalta että halusin vielä kokea suuren rakkauden=)samaa toivoin toki kumppanille...
      vaikka minä jätin oli se silti vaikeaa kun olimme olleet niin kauan yhdessä ja vaikutti siihen toki yhteiset lapsetkin...

      toki kannattaa yhdessä puhua rakentavasti vaikka se ei aina ole mahdollista jos toinen ei osaa keskustella ja että heti tulee riita kun mainitseekin eron,,,siihen minulla on oiva ratkaisu jos toinen ei suostu kuuntelemaan???

      Ihan yksinkertaisesti kirjoittaa paperille omia ajatuksia ja purkaa tuntojaan siihen ja antaa sitten luettavaksi sen kumppanilleen...voin sanoa että se jopa tepsii,toinen saa lukea sen rauhassa ja siitä on hyvä alkaa keskustelu...toimii vähän niinkuin muisti lappuna=)

      • odottaa

        rakkaudelta? Jos on vaikka 20v yhdessä niin mahdotontahan se on enää tuntea sitä voimakasta alkuhuumaa, sehän on aivan selvä asia! Jos se että sitä ei enää ole, on eron syy niin ihminen ei ole mikään realisti. Normaali ihminen kasvaa suhteen mukana eikä sille enää alkuhuuman tunne ole enää se ainut asia joka meinaa jotain vaan tilalla on aitoa välittämistä toisesta ja yhteisten päämäärien tavoittelemista ja toteuttamista, se on sitä rakkautta! On narsistista itsekkyyttä kun kumppanista haetaan vaan intohimon tunnetta, se ei ole oikeaa rakkautta toistakohtaan vaan itserakkautta. Tv:n saippuasarjat ja muut vääristävät ihmisten asennetta ja ihmiset eivät oikeasti tiedä mitä aito rakkaus on.


      • tomppeli blondille

        "minä otin eron pitkästä liitosta jossa olin 17 wee!!!
        ero päätös ei ollut helppo mutta se oli ainut ratkaisu meillä...liitto oli jo niin kaveri pohjalta että halusin vielä kokea suuren rakkauden=)samaa toivoin toki kumppanille...
        vaikka minä jätin oli se silti vaikeaa kun olimme olleet niin kauan yhdessä ja vaikutti siihen toki yhteiset lapsetkin..."

        Ero ainut ratkaisu kun halusit kokea vielä suuren rakkauden.. voi jeesus mikä ajattelutapa! Luuletko löytäväsi joskus kumppanin jonka kanssa elämä on yhtä huumaa vuosikausia? Aivan kuin murrosikäisen tekstiä. Ei ihme että naiset aiheuttavat nykyään niin paljon tyhjiä eroja. Onkohan tullut luettua liikaa herttasarjaa? Kasvakaa hyvät ihmiset joskus aikuisiksi!


    • lahjahevosen suuhun katsominen

      Niin sinunkaltaisille ihmisille on monta sanaa, joista yksikään ei ole painokelpoinen laittaa tähän.

      Kyllähän se vain niin on, että pitkässä parisuhteessa alkuhuuma ja kiinnostus hiipuu jossakin kohdassa ja jäljelle jää muut yhteiset intressit. Yhteiset saavutukset ja tavoitteet, joiden eteen on tehty töitä ehkä vuosiakin. Ikävintä tilanne on tosin silloin jos on jo lapsia tehty.

      Nykypäivänä ei tunnuta tuntevan enää sanaa ME. Aina vain MINÄ,MINÄ ja MINÄ. Minä sitä, minä tätä.
      Valitettavasti tälläiset ihmiset eivät koskaan tule viihtymään missään pitemmemässä parisuhteessa ja pärjäävät parhaiten kukasta kukkaan lentämällä. Jos tunneäly ja älykkyys on tuota luokkaa mitä sinulla, viihtyisit varmaan parhaiten sinkkuna, kunhan et vain kenellekään edes vihjaisi mistään kestävämmästä, koska kuitenkin himosi ajaisi jossain vaiheessa kaikkien muitten intressien ohi.

      Ja mitä noihin suhteen aikaisiin ihastuksiin tulee, niin ne ovat jokaisessa suhteessa arkipäivää. Siinä sitten uskollisuus ja veri punnitaan miten sen asian suhteen toimii, toivottavasti ei toimi ollenkaan. Valitettavasti sinun kaltaisilla heikon moraalin omaavilla ihmisillä kynnys pettämiseen ja eroon on surkastuneen pieni, koska ett osaa asettaa itseäsi muiden asemaan.

      Tässä tapauksessa paras ratkaisu ehkä olisi, että hakisittosiaan ammattiapua ongelmaasi ja miettisit asioita vielä tarkkaan. Mitä on panoksena jne..

      Mihin päätökseen ikinä päädytkin, muista että turha on jälkikäteen enään inistä miten asiat olivat vielä hyvin ennen. Kun oli uskollinen ja luotettava pitkä-aikainen kumppani, tuki ja turva elämän polulla. Joku kenen kanssa iltaisin käydä nukkumaan ja aamuisin herätä uuteen päivään.

      Pahimmassa tapauksessa uusi ja ihmellinen ihastuksesi olikin vain suuri kupla. Ihmisen pinta on niin kaunis mutta sisälmys valitettavan usein täyttä paskaa, tämä pätenee ehkä myös sinuun?

    • miettiä

      mitä elämältään haluaa ennenkuin alkaa mihinkään suhteeseen. Jos haluaa vain ihastumista ja intohimoa niin parisuhde ei ole sellaiselle lyhytjänteiselle ihmiselle oikea suhde. Pysykää sinkkuna jotka sitä pitävän suhteen tärkeimpänä asiana. Luulenpa että lapsena kärsitty huolenpidon ja rakkauden puute aiheuttaa ihmisiin kyvyttömyyttä oikeaan pitkäjännitteiseen rakkauden tuntemiseen ja elämältä halutaan vain intohimoa, ihmisen sukupuoliviettihän siinä silloin tekemisiä ohjailee. Kannattaisi miettiä silloin onko intohimon puutteeseen syytä myös itsessä! On aika rikkinäinen elämä edessä jos aina intohimon hiipuessa pitää saada uusi kumppani. Onhan se niin että toisille ei mikään riitä ja toiset olisivat onnelisia pitkäänkin toisen kanssa. Kannattaa tutustua ihmisten historiaan ennenkuin alkaa suhteeseen uuden kumppanin kanssa, harvoin ihminen paljoa muuttuu. Siitä voi paljon päätellä mitä on odotettavissa.

      • Mie vaa

        Onpa fiksuja kirjoituksia täällä. Meillä (tai siis minulla) asia ajankohtainen, koska äijä jätti toissapäivänä: uusi oli jo odottamassa, nyt vaan nautitaan siitä ja mennään miten mieli tekee...No eropäätös syntyi aika äkkiä, kun kuulin, että on toinen nainen. Annan mennä, ei ole sen arvoinen. Olen kokenut eropäätöksen helppudesta huolimatta suunnatonta raivoa: ei voi olla ikävämpää ja asiattomampaa tapaa jättää, miten ihmisestä tulee noin keinoton, ettei pysty aikuismaisesti ottamaan vastuuta käytöksestään. Mitä ihmettä ihmiselle tapahtuu?


    • herkkutati

      viisas vanha 80v.äitini on mulle sanonut että elä sinä tyttö elämääsi niinkuin haluat mutta älä loukkaa muita;siihen kulminoituu koko elämän tarkoitus;kerran täällä ollaan ja ei koskaan voi tietää kuinka kauan!!aurinkoista kesää!!1

      • T.S.

        Mulle tuli ero 1,5v sitten, kun kihlattuni itki eräs ilta sohvalla ja heräsin ja kysyin, et mikä on niin toinen kertoi kuinka pelkäs mun edelleen käyttävän päihteitä, vaikka olin luvannut lopettaa... Ja käytinhän minä, mut en vaan ollut rohjennut sitä toiselle kertoa :( Siinä vaiheessa herätyskellot soivat ja tajusin, että täytyy toinen päästää vapaaksi, jotta pystyy itsekin puntaroimaan missä mennään. Ja se kannatti, kun olen nykyään raitis, eikä tilanteesta ollut muuta ulospääsyä, mutta kadun etten ollut toiselle rehellinen... Jälkeenpäin kerroin totuuden, mutta se vain varmisti sen, ettei meillä ollut enää mitään mahdollisuutta koittaa uudestaan, kun luotto oli mennyt. Edelleenkin on ikävä toista ja tänään viimeksi itkenytkin, mutta vaikka kuinka asiaa pyörittelee niin ilman mennyttä ei oltaisi tässä... Kiitos Herralle :)


      • ja erosta
        T.S. kirjoitti:

        Mulle tuli ero 1,5v sitten, kun kihlattuni itki eräs ilta sohvalla ja heräsin ja kysyin, et mikä on niin toinen kertoi kuinka pelkäs mun edelleen käyttävän päihteitä, vaikka olin luvannut lopettaa... Ja käytinhän minä, mut en vaan ollut rohjennut sitä toiselle kertoa :( Siinä vaiheessa herätyskellot soivat ja tajusin, että täytyy toinen päästää vapaaksi, jotta pystyy itsekin puntaroimaan missä mennään. Ja se kannatti, kun olen nykyään raitis, eikä tilanteesta ollut muuta ulospääsyä, mutta kadun etten ollut toiselle rehellinen... Jälkeenpäin kerroin totuuden, mutta se vain varmisti sen, ettei meillä ollut enää mitään mahdollisuutta koittaa uudestaan, kun luotto oli mennyt. Edelleenkin on ikävä toista ja tänään viimeksi itkenytkin, mutta vaikka kuinka asiaa pyörittelee niin ilman mennyttä ei oltaisi tässä... Kiitos Herralle :)

        Minä olen sitä mieltä että suhteessa pitää puhua kaikesta.Meillä on sellainen sääntö että kaikesta jutellaan "ennen kuin se ärsyttää".(Tarkoittaa sitä että aina kun joku asia pikkuisen ärsyttää siitä heti jutellaan ennen kuin se asia paisuu.)Ja yleensäkin jutellaan kaikesta heti kun asia mieleen juolahtaa esim jos ero kävisi edes kerran mielessä puhuisimme siitä heti ja miettisimme olisiko se vaihtoehto ja mitä voisimme tehdä paremmin muuttaaksemme suhdetta.Ja jos joku pikkuinenkin kina tai erimielisyys/väärinymmärrys tms tulee niin selvitämme sen heti ja koskaan emme mene äkäisenä selvittämättä asiaa nukkumaan.Itse olen ollut aina sitä mieltä että jos pitää pettää niin ei ole järkeä olla yhdessä.Sitten jos on vapaa voi tehdä mitä haluaa mutta varattuna pitää kunnioittaa toista.Toki jos ollaan sovittu että kummallekkin on ok että on muitakin niin se on jokaisen oma asia.Mutta itse en siinä tapauksessa näkisi järkeä olla suhteessa.Myöskään sitä en ole koskaan ymmärtänyt että ollaan suhteessa vaan siksi että on joku ettei ole yksin.Käsittämättömintä on kuinka vähän nykyään keskustellaan ongelmista suhteissa(ainakin mitä tuttavapiiriä kattelee)ongelmista keskustellaan kaikkien muiden paitsi asianosaisen kanssa ja asia saattaa paisua järjettömäksi näin.Toki joskus pitää kavereiden kanssa jakaa tuntojaan ja mielipiteitä kysyä.Mutta kyllä suhteessa on kaksi ihmistä ja sen kasassa pysymiseen tarvitaan työtä kahdelta ihmiseltä.Myös sen hajottamiseen tarvitaan kaksi ihmistä.Kannattaa muistaa että mikään suhde ei pysy hyvänä ellei sen eteen tee töitä.Ja salainen ase siihen on keskustelu vaikka se niin klisee onkin.Ja jos johonkin toiseen ihastuu se pitää kertoa ja keskustella nykyisen kumppanin kanssa ja miettiä ja päättää haluaako jatkaa suhdetta ja unohtaa ihastuksen vaiko jättää nykyisen ja lähteä katsomaan ihastuksen kanssa miten sujuu.Pettäminen ei koskaan ole ratkaisu se on väärin toista ihmistä kohtaan aina oli tilanne mikä hyvänsä.Nykyään pitäisi ajatella muita ihmisiä myös eikä aina vain omaa napaa.Asettua joskus toisen osapuolen saappaisiin ja kuunnella miltä hänestä tuntuu.(tämä toimisi myös liikenteessä uskomattoman hyvin kuin pikkuisen ajateltas muita autoilijoita niin kaikki toimis paremmin eikä 2 autoa sais ruuhkaa aikaan.ajettas tasaseen tahtiin eikä nytkähtelevästi mistä tulee ketjureaktio ja mikä aiheuttaa ruuhkaa.Ja jos ajaa hiljempaa niin päästettäs muut ohi eikä kaasutettas sitte ku joku yrittää oohittaa)Ja useinkaan ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella vaikka niin joskus tuntuu kun tutustuu johonkin uuteen ihmiseen ja oma suhde menee juuri silloin huonommin.Suhteen jälkeen olisi myös hyvä olla yksin ainakin muutamia kuukausia ja käsitellä se suhde loppuun.Koska jos menee vaan suhteesta suhteeseen ei ehdi nollata edellisen suhteen juttuja ja helposti toistaa uudessa suhteessa samoja virheitä.Yleensä kun suhteesta kuluu aikaa saa etäisyyttä siihen asiaan ja näkee omatkin virheensä.Tsemppiä kaikille suhteisiin ja liikenteeseen :) terkkusin 25v naisimmeinen joka on onnellisessa suhteessa ollut nyt 6v aurinkoa kaikkien päiviin :)


      • kahta tarvita
        ja erosta kirjoitti:

        Minä olen sitä mieltä että suhteessa pitää puhua kaikesta.Meillä on sellainen sääntö että kaikesta jutellaan "ennen kuin se ärsyttää".(Tarkoittaa sitä että aina kun joku asia pikkuisen ärsyttää siitä heti jutellaan ennen kuin se asia paisuu.)Ja yleensäkin jutellaan kaikesta heti kun asia mieleen juolahtaa esim jos ero kävisi edes kerran mielessä puhuisimme siitä heti ja miettisimme olisiko se vaihtoehto ja mitä voisimme tehdä paremmin muuttaaksemme suhdetta.Ja jos joku pikkuinenkin kina tai erimielisyys/väärinymmärrys tms tulee niin selvitämme sen heti ja koskaan emme mene äkäisenä selvittämättä asiaa nukkumaan.Itse olen ollut aina sitä mieltä että jos pitää pettää niin ei ole järkeä olla yhdessä.Sitten jos on vapaa voi tehdä mitä haluaa mutta varattuna pitää kunnioittaa toista.Toki jos ollaan sovittu että kummallekkin on ok että on muitakin niin se on jokaisen oma asia.Mutta itse en siinä tapauksessa näkisi järkeä olla suhteessa.Myöskään sitä en ole koskaan ymmärtänyt että ollaan suhteessa vaan siksi että on joku ettei ole yksin.Käsittämättömintä on kuinka vähän nykyään keskustellaan ongelmista suhteissa(ainakin mitä tuttavapiiriä kattelee)ongelmista keskustellaan kaikkien muiden paitsi asianosaisen kanssa ja asia saattaa paisua järjettömäksi näin.Toki joskus pitää kavereiden kanssa jakaa tuntojaan ja mielipiteitä kysyä.Mutta kyllä suhteessa on kaksi ihmistä ja sen kasassa pysymiseen tarvitaan työtä kahdelta ihmiseltä.Myös sen hajottamiseen tarvitaan kaksi ihmistä.Kannattaa muistaa että mikään suhde ei pysy hyvänä ellei sen eteen tee töitä.Ja salainen ase siihen on keskustelu vaikka se niin klisee onkin.Ja jos johonkin toiseen ihastuu se pitää kertoa ja keskustella nykyisen kumppanin kanssa ja miettiä ja päättää haluaako jatkaa suhdetta ja unohtaa ihastuksen vaiko jättää nykyisen ja lähteä katsomaan ihastuksen kanssa miten sujuu.Pettäminen ei koskaan ole ratkaisu se on väärin toista ihmistä kohtaan aina oli tilanne mikä hyvänsä.Nykyään pitäisi ajatella muita ihmisiä myös eikä aina vain omaa napaa.Asettua joskus toisen osapuolen saappaisiin ja kuunnella miltä hänestä tuntuu.(tämä toimisi myös liikenteessä uskomattoman hyvin kuin pikkuisen ajateltas muita autoilijoita niin kaikki toimis paremmin eikä 2 autoa sais ruuhkaa aikaan.ajettas tasaseen tahtiin eikä nytkähtelevästi mistä tulee ketjureaktio ja mikä aiheuttaa ruuhkaa.Ja jos ajaa hiljempaa niin päästettäs muut ohi eikä kaasutettas sitte ku joku yrittää oohittaa)Ja useinkaan ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella vaikka niin joskus tuntuu kun tutustuu johonkin uuteen ihmiseen ja oma suhde menee juuri silloin huonommin.Suhteen jälkeen olisi myös hyvä olla yksin ainakin muutamia kuukausia ja käsitellä se suhde loppuun.Koska jos menee vaan suhteesta suhteeseen ei ehdi nollata edellisen suhteen juttuja ja helposti toistaa uudessa suhteessa samoja virheitä.Yleensä kun suhteesta kuluu aikaa saa etäisyyttä siihen asiaan ja näkee omatkin virheensä.Tsemppiä kaikille suhteisiin ja liikenteeseen :) terkkusin 25v naisimmeinen joka on onnellisessa suhteessa ollut nyt 6v aurinkoa kaikkien päiviin :)

        eroon riittää että toinen jostain syystä haluaa erota. Jotta homma toimii, siihen tarvitaan kahden työtä. Tiedän joitain ihmisiä jotka ovat ulkoisesti kauniita ja erittäin vetäviä, ja jotka osaavat käyttäytyä erittäin fiksusti ja heidän näkemyksensä ovat oikean kuuloisia. Eli erittäin haluttavan oloisia vapaana ollessaan kenelle tahansa. Mutta koska ovat sisäisesti rikki ja takana on paljon rikkinäistä elämää niin nämä asiat tulevat suhdetta häiritsemään, eikä mikään pitkäaikainen suhde heidän kanssa onnistu. Vaikka kumppanina osoittautuvat hankaliksi niin kukaan ei heille itselleen ole silti se oikea. Sittenpä pitääkin aina uusi hakea.


      • valehtelu vs. rehell
        kahta tarvita kirjoitti:

        eroon riittää että toinen jostain syystä haluaa erota. Jotta homma toimii, siihen tarvitaan kahden työtä. Tiedän joitain ihmisiä jotka ovat ulkoisesti kauniita ja erittäin vetäviä, ja jotka osaavat käyttäytyä erittäin fiksusti ja heidän näkemyksensä ovat oikean kuuloisia. Eli erittäin haluttavan oloisia vapaana ollessaan kenelle tahansa. Mutta koska ovat sisäisesti rikki ja takana on paljon rikkinäistä elämää niin nämä asiat tulevat suhdetta häiritsemään, eikä mikään pitkäaikainen suhde heidän kanssa onnistu. Vaikka kumppanina osoittautuvat hankaliksi niin kukaan ei heille itselleen ole silti se oikea. Sittenpä pitääkin aina uusi hakea.

        olen samaa mieltä että jos on päätöksen tehnyt ja on varmaa ei ole mitään syytä lähteä setvimään kaikkia suhteen aikana olleita ongelmia jos tämä tilanne on niin lähellä eikä syitä vielä näy. SYyttelyksi se vain sitten menee ja sitten se vasta tuntuukin kauhealle.

        Juttelua puolin ja toisin mitä haluaa, miettimisaikaa, eron heittäminen ilmoille. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa. Toisille erot ovat raskaampia jo ihan menneisyydenkin vuoksi. Miksi satuttaa toista vielä enemmän.


    • älä kerjää sääliä

      Pistä äijä saunaan.

      Kerää kamasi reppuun.

      Ja mene!

      Onko se oikeasti niin vaikeaa, jos oikeasti haluat muuttaa elämäsi suunnan parempaan, ota ja toimi nyt!

      Mitä odotat?

      Älä katso taakse.

      Älä soita.

      Älä vastaa puheluihin.

      Ei tekstareita.

      Mene jo!

      Mene jos haluat, tai tyydy kohtaloosi!

      • Harm

        tuo on?

        Ja nämä kaikki tekstari-jutut myös?

        Minkä ikäisiä te kaikki olette?
        14 ehkä?

        Sori, 13 ja puoli.

        Aika huonoja jopa provoiksi.


    • morbid angel

      tekstiviestillä!

    • Nimetön

      No, älä ainakaan puhelimessa. Oma mieheni jätti minut yhdeksän vuoden tuntemisen ja seitsemän vuoden seurustelun puhelimessa. Syy: ei tästä mitään tule, olemme liian erilaisia ja kun toista ei voi muuttaa niin parempi näin. Meni samalla myös hänen myös minulle niin rakkaat lapset. Teen nyt surutyötä kolmesta ihmisestä. He olivat minulle tärkeimmät ja rakkaimmat asiat. Tuska on kova. Ei siis puhelimessa. Äläkä yhtään lisää toisen tuskaa arvostelemalla tai syyttämällä vaan edes jotenkin fiksummin ja toisen tunteita ajatellen.

      • pirtsu63

        NIIN, UUTTA TEKNOLOGIAA PELIIN TÄHÄNKIN TOUHUUN. ITSE SAIN TYLYSTI VIESTIN SÄHKÖPOSTIINI PUOLEN VUODEN SEURUSTELUN JÄLKEEN. MIELESTÄNI TODELLA HUONO TAPA LOPETTAA AIKUINEN SUHDE. MIES OLI SENTÄÄN 4-KYMPPINEN JA IHAN AIKUISTEN OIKEESTI LUULIN HÄNTÄ HYVÄKSI TYYPIKSI. JOTAIN KERTOO IHMISEN KOVUUDESTA JA ITSEKKYYDESTÄ, JOS EI AIKUISET IHMISET PYSTY KERTOMAAN VAIKEISTAKIN ASIOISTA FACE TO FACE.


    • sainkymmenenvuotta

      niinkauan kun olet fiksu, se ei lopu. Muoto voi muuttua.

    • ei ole oikein

      Että se ei ole oikein lopettaa sitä suhdetta, ei ole oikeaa tapaa sanoa mä haluan jättää sut. Jos ongelma ei ole muuta kuin sun päässä että haluat kurkkia kaikkia aidan takana olevia ihmisiä ja et ole tyytyväinen siihen mitä sulla on.

    • Rankkaa.

      On kokemuksia. Kaksi naistani on tappanut itsensä sen jälkeen kun olen jättänyt heidät. Jättäminen voi olla ÄÄRETTÖMÄN rankkaa jätetylle. Toisaalta olen itsekin ollut sekopäisyyden partaalla sen jälkeen kun minut on jätetty.

      • Jep kyllä niin nykyaikaa on että tekstari vaan ja uutta muijaa vaan hankkimaan mitä siitä jos nyt yhden sydämen taas särkee ei paljon paina. Ja sit haukutaan et yh:t seukkaa tuhansien kanssa paljonko on vaihtoehtoja jos kaikki äijät dumppaa tekstarilla kun on ensin saatu muija koukutettua! Munattomia ukkoja mekot päällä känny kainalossa!


      • Rankkaa.
        nylpyttäjä kirjoitti:

        Jep kyllä niin nykyaikaa on että tekstari vaan ja uutta muijaa vaan hankkimaan mitä siitä jos nyt yhden sydämen taas särkee ei paljon paina. Ja sit haukutaan et yh:t seukkaa tuhansien kanssa paljonko on vaihtoehtoja jos kaikki äijät dumppaa tekstarilla kun on ensin saatu muija koukutettua! Munattomia ukkoja mekot päällä känny kainalossa!

        En ole koskaan jättänyt ketään tekstarilla. Tapaus 1 oli ihan oikea pitkäaikainen suhde ja halusin pahan riidan jälkeen pientä etäisyyttä joksikin aikaa. Jättö ei ollut edes lopullinen, tarvitsin vain aikaa itselleni.
        Kun tuo tapahtui, niin kännyt eivät olleet silloin vielä yleisiä, mullakaan ei ollut. Sen sijaan puhelinvastaajan nauha oli aina täynnä viestejä joihin en jaksanut vastailla. Sitten yhtä äkkiä tulikin hiljaisuus..... karmeaa.... itkettää vieläkin.

        Tapaus 2 jäi kun huomasin että ko henkilöllä on ongelmia alkoholin kanssa. Häntä ehdin tapailla vain vähän aikaa eikä suhde ollut vielä "oikea" suhde.

        Kyllä kumpikin tapaus painaa paljon. Jos noteeraat minut sen takia munattomaksi, niin ei se haittaa. Pahoja virheitä tein tuon ykkösen kohdalla.


      • Siebennacht
        Rankkaa. kirjoitti:

        En ole koskaan jättänyt ketään tekstarilla. Tapaus 1 oli ihan oikea pitkäaikainen suhde ja halusin pahan riidan jälkeen pientä etäisyyttä joksikin aikaa. Jättö ei ollut edes lopullinen, tarvitsin vain aikaa itselleni.
        Kun tuo tapahtui, niin kännyt eivät olleet silloin vielä yleisiä, mullakaan ei ollut. Sen sijaan puhelinvastaajan nauha oli aina täynnä viestejä joihin en jaksanut vastailla. Sitten yhtä äkkiä tulikin hiljaisuus..... karmeaa.... itkettää vieläkin.

        Tapaus 2 jäi kun huomasin että ko henkilöllä on ongelmia alkoholin kanssa. Häntä ehdin tapailla vain vähän aikaa eikä suhde ollut vielä "oikea" suhde.

        Kyllä kumpikin tapaus painaa paljon. Jos noteeraat minut sen takia munattomaksi, niin ei se haittaa. Pahoja virheitä tein tuon ykkösen kohdalla.

        Niin, kuinka kerrot toiselle että olet löytänyt tilalle jonkun toisen paremman, kiinnostavamman. Jonka kanssa aiot jakaa kaiken sen mitä aikaisemmin jaoit jätetyn kanssa.

        Eikö kyseessä ole kuitenkin aika paska teko ? Vaikka inhimillinen. Jokainen voi tykönään miettiä kuinka haluaisi itselleen kerrottavan ettei kumppani halua enää olla kanssasi koska ...


      • Rankkaa.
        Siebennacht kirjoitti:

        Niin, kuinka kerrot toiselle että olet löytänyt tilalle jonkun toisen paremman, kiinnostavamman. Jonka kanssa aiot jakaa kaiken sen mitä aikaisemmin jaoit jätetyn kanssa.

        Eikö kyseessä ole kuitenkin aika paska teko ? Vaikka inhimillinen. Jokainen voi tykönään miettiä kuinka haluaisi itselleen kerrottavan ettei kumppani halua enää olla kanssasi koska ...

        Ei. En ollut löytänyt toista parempaa. Elämässäni on ollut monta eroa, mutta ei koskaan toisen naisen takia. (Tosien miehen takia kyllä on ollut parikin eroa pitkästä suhteesta.)
        Eron syyt voivat olla moninaiset. Ja jokainen suhde on erilainen. Usein se minkä on jakanut exän kanssa, ei ole jaettavissa uuden kanssa. Yksi voi esim. olla kiinnostunut mökkeilystä ja uusi voi inhota sitä. Tms.
        Jos edellinen suhde hajoaa, niin siinä on ollut jotain pahasti pielessä. Tai sitten jompi kumpi on vaan liian epäkypsä muodostaakseen oikeaa suhdetta.

        Mulla on ollut monta suhdetta, jotkin hyvin pitkiäkin. Se ei ole hyvä oman onnellisuuden kannalta. Siis suhteiden vaihtuminen. Vastamäetkin on syytä ylittää eikä vaihtaa silloin kun menee pieleen.


      • kiehuvan kuuma

        kova paikka, etenkin jos itse on ihan onneissaan ja rakastunut, sitte toinen sanookin, ettei tunne samoin..
        Siinä on tasan 2 vaihtoehtoa. Joko tapan ton, tai itteni.
        Minulla on kerran käynyt niin.
        Ihmettelen kun suurin osa ystävistäni sanoo, ettei heitä paljon hetkauttaisi, vaikka mies lähtisi.

        Miten on mahdollista ajatella niin?
        Minä taidan olla aina vähän liiaksikin mukana suhteissa, kun aina menee nuo erot jotenkin yli sietokyvyn..
        Sen takia kai olenkin ollut jo vuosia yksin, pitää katsoa tosi tarkkaan kenen kanssa on, kun en kestä eroja hyvin..


    • Gabriel1914

      Vastaukset... Ja vertaa omaan kohtalooni, niin ikävä sanoa mutta:
      Kun minut joskus jätettiin ilman syitä ja textarilla oli se näin jälkeenpäin mietittynä ehdottomasti
      paras ja ainoa oikein tapa toimia, vaikka jättäjä oli kuinka aikuinen. Aikuinen ja sitä myöden
      rationaalinen =)

      Textari oli vielä tyyliltään loukaava josta sain vihaa riittävästi,
      joka auttoi... muutaman yön jälkeen meni vuosi, kunnes oltiin taas suhteessa.
      Nyt erosin minä ja käytin kaikki kukkaistyttö neuvot kuuntelusta keskustelusta ja muusta paskasta
      täytyy sanoa, että elämäni toisiksi ankarin virhe.

      Myötätunnolla ja säälillä olen antanut koko ajan lisää ja lisää köyttä...
      Sama efekti kun oisin koittanut sammuttaa hiillosta bensalla.

      Minulla ei ole mitään katkeruutta tätä textari jättäjää kohtaan ...
      Hän on onnelinen uuden perheensä kanssa ja minä hänen tietämättää
      onnelinen hänen puolestaan =D

      Tämä tunteikas nk.pehmeä tiputus ei vaan toimi, keskusteltu on , kuunneltu ja myötäilty...
      1 vuosi ja 6 kuukautta on pitkä aika ja jos lainaan Lasse lehtistä niin:ei se paskakasa pöyhimällä parane".
      Surullista mutta näin se vaan on.

      Voisin väittää, että emme koskaan eronneet.. Koska olemme jatkuvasti
      yhteyksissä... Noin kerran kuukaudessa naimme ja tapaamme ja leikimme taas kotia.
      Mutta kun ei tunteita ole, niin niitä ei ole... Jos hän sen vuoksi tappaa itsensä masentuu loppuelämäkseen tm.Niin olen pahoillani (tai sitten en) ... Sääli todellakin on sairautta,
      jotenkin ihmiset kuvittelevat että aikuinen ikä tarkoittaa automaattisesti keskustelua...
      Jos voisin vääntää kelloa taakse päin jättäisin hänet textarilla.

      Tämän hetkinen tilanne junna molemmat pakoilleen ja satuttaa molempia...
      Kun titanic uppoaa on parempi ottaa airo ja tällätä ex:ää sormille,
      koska viime kädessä niin fraasin omaista kuin se onkin :Olen vastuussa vain itselleni tähän
      menessä tälllä pehmeällä tekniikalla en ole saanut kuin
      lisää ongelmia...

      Joka ainoa meistä on täällä vain kerran ja yksin itsensä kanssa, jokaisella on vain yksi
      elämä ja jos en tunne mitää niin en tunne.

      Sen verran yli 10 vuotta suhdetta kasvatti, että tiedän nyt notta nuolen haavojani
      ainakin 3-5 vuotta. Sen lisäksi voin kertoa kaikille ihan omasta kokemuksesta,
      että lapset on kumia...lapset eivät ole syy jäädä
      ja kuolla itse sisältäpäin. Lapset toipuvat nopeasti ja heillä ei tule olemaan sitoutumisongelmia...
      Vaikka tämä olisi tapahtunut ennekin...Katson, että lähtöni oli 100% lapsien edun mukaista.
      Ja tämän tilanteen jatkaminen edes tällä tavoin ei ole kenekään edun mukaista... näin se vaan on.

      Sääli on sairautta ja sairastan sitä pahasti..Nyt vain on tilanne niin, että mun on pakko jatkaa
      jos mun on pakko satuttaa toista todella pahasti... Niin olkoon niin,
      minä en siipiäni polta... se olen hän tai minä...niin se olen minä.

      Pitkästä parisuhteesta oli hyötyäkin opin monta asiaa...
      tärkeimpänä sen, etten enään laita hynttyitä yhteen alle 2 vuoden seurustelun.
      Jos suhde kestää tämän se kestää muutakin.. pikkuhiljaa.. Kerta kerran jälkeen täytyy taas antautua ihastumisen sen tunteen vietäväksi... Näpeille tulee vielä, ja voi olla etten koskaan tapaa ihmistä joka aiheuttaa muutakin kuin kemiallisen reagtion .
      Mutta mielumin onnelinen vapaana... kuin onnetomana suhteessa.

      Itse mietin eroa 3,5 vuotta ja kun almanakka alkoi näyttimään tasakymmeniä lähdin.
      Jos ei ex:ä ole tässä ajassa saanut itseään kuntoon, niin ainkin yritin.
      Jos ei mitään muuta reittiä ole, käytän aseita ja siihen se menee...
      Uskon, että homma loppuu vasta lähestymiskieltoon.

    • 6+8

      Silloin kun vain toinen haluaa lopettaa mutta toinen jatkaa niin aina se tuntuu pahalta. Tälläista asiaa ei voi ilmoittaa mitenkään niin että toinen kokisi sen positiiviseksi tai edes neutraaliksi.

      Joten suoraan ja kerralla ilman mitään toiveita jatkaa, se on pitkällä tähtäimellä kaikkein reiluinta. Keskustelun tarkoitus on yrittää pyörtää toisen päätös lopettaa suhde ja se kuinka kauan annat toiselle niitä turhia toiveita on jokaisen omassa harkinnassa.

      Aina kun sanoo suhteen poikki kun toinen haluaisi yhä jatkaa on tyly, sitä ei mitkään sanat poista

    • nainen vastaa

      Itse tein niin, että kerroin suoraa miehelle haluavani avioeron ja vastasin kaikkiin kysymyksiin mitä hän esitti melko rehellisesti, mahdollisimman vähän loukaten. Eli vaikka olin rehellinen niin pehmensin kyllä sanojani enkä oma-alotteisesti kertonut mitään negatiivista. Lähinnä otin vaan syyn omille niskoilleni. Rankkaa se oli siltikin hänelle (kuten myös minulle). Otin kaiken huudon ja vittuilun vastaan ja purin hammasta etten lähtisi siihen touhuun mukaan. Onneksi pystyin hillitsemään itseni sekä silloin että myös myöhemmin kun sitä vittuilua tuli tekstiviestein yms.

      Erosta on nyt viitisen vuotta ja olemme asiallisissa väleissä. Mies pyysi myöhemmin anteeksi ja kiitti kun jaksoin olla lähtemättä mukaan siihen riitelyyn. Ja tunnusti myös että ero oli paras ratkaisu meille kummallekin, hän ei vain itse olisi koskaan saanut aikaiseksi erota.

      Ainoa "huono" puoli tässä tavassa oli se että mies sai kyllä kerrottua minulle mikä minussa ja meidän suhteessamme oli vikana mutta minä en vastaavaa sitten tehnyt, kun yritin olla loukkaamatta tarpeettomasti. Suhteessa olo ja myös eroaminen on aina ihmiselle myös oppimisen paikka jos vain haluaa, joten ex miehen mahdollisuus kehittyä jäi vähän vajavaiseksi tässä kohtaa :)

    • miehensä jättänyt

      ise jättäessäni mieheni tein hänelle kaiken mahdollisimman helpoksi.
      Vaikka asunto oli minun, muutin itse pois siksi aikaa että hän saa rauhassa pakata ja etsiä uutta asuntoa.
      Sanoin jopa, että hän saa viedä ihan mitä tavaroita tahtoo, ostan kyllä itselleni uusia.
      Enkä ollut uutta miestäkään vielä katsonut, vaan halusin erota ensin ja vasta sitten alkaa etsiä uutta.
      En huutanut, en räyhännyt, en keskustellut asiasta sen enempää, ilmoitin vain että haluan erota koska en rakasta häntä, en oikein koskaan "rakastunut" vaikka hänestä kyllä tykkäsin..
      Tästä kaikesta huolimatta hän oli tosi katkera ja vihasi mua, mutta kyllä sen ymmärtää, ei jätetyksi tuleminen varmaankaan kivalta tunnu..
      Mielestäni tärkeää on, ettei siitä ihan ylettömän paljon keskustella koska se vaan lisää tuskaa, eli aika topakasti pitää vaan sanoa, että asia on nyt näin ja piste!
      Toinen tärkeä juttu on, että jos sinulla on jo uusi katsottuna, niin älä herran jumala mene sitä kertomaan!
      Sano vaan ettet rakasta enää tms, mutta EI eiitä sulla on uusi!
      Koska se on niin iso loukkaus, että ihminen ei siitä toivu koskaan enää.

      • haista nyt...

        Vitun epäkypsä ääliö. Mitä helvettiä menit sitten muuttaman yhteen jos et kerran lähtökohtaisestikaan "oikeastaan rakastanut" häntä? Tiedätkö mitä? SITÄ KUTSUTAAN IHMISTEN HYVÄKSI KÄYTÖKSI. Tajuatko, että se ei ole vain helvetin iso loukkaus, vaan VÄÄRIN.

        Joten, kaikella kunnioituksella, suksi vittuun mielipiteinesi ja ohjeinesi. Ja kasva simpassi aikuiseksi (ja samalla myös ihmiseksi).


      • naps, lahde kiitaan
        haista nyt... kirjoitti:

        Vitun epäkypsä ääliö. Mitä helvettiä menit sitten muuttaman yhteen jos et kerran lähtökohtaisestikaan "oikeastaan rakastanut" häntä? Tiedätkö mitä? SITÄ KUTSUTAAN IHMISTEN HYVÄKSI KÄYTÖKSI. Tajuatko, että se ei ole vain helvetin iso loukkaus, vaan VÄÄRIN.

        Joten, kaikella kunnioituksella, suksi vittuun mielipiteinesi ja ohjeinesi. Ja kasva simpassi aikuiseksi (ja samalla myös ihmiseksi).

        Tyokaverini katkaisi suhteensa aamiaispoydassa. Napsautti sormiaan ja kysyi vaimoltaan. Kuulitko mika napsahti? Se oli avioliitto joka katkesi.
        Vaimonsa kertoi siita minulle myohemmin, joten juttu on totta.


      • miehensä jättänyt
        haista nyt... kirjoitti:

        Vitun epäkypsä ääliö. Mitä helvettiä menit sitten muuttaman yhteen jos et kerran lähtökohtaisestikaan "oikeastaan rakastanut" häntä? Tiedätkö mitä? SITÄ KUTSUTAAN IHMISTEN HYVÄKSI KÄYTÖKSI. Tajuatko, että se ei ole vain helvetin iso loukkaus, vaan VÄÄRIN.

        Joten, kaikella kunnioituksella, suksi vittuun mielipiteinesi ja ohjeinesi. Ja kasva simpassi aikuiseksi (ja samalla myös ihmiseksi).

        olin jo 25 vuotias nainen, en ollut kertaakaan seurustellut ja neitsytkin..
        Kyllä siinä kohtaa alkaa jo ajatella, että ei kai sellaista tosirakkautta ole olemassakaan, että parempi kun ottaa vaan jonkun, jota jaksaa kattella.
        Kyllä me ihan onnellisia oltiin ne vuodet, mutta minulla alkoi mieli muuttua, etten haluakaan elää sellaisessa suhteessa jossa ei ole oikeasti rakkautta, vaan se oli lähinnä kuin parhaan kaverin kanssa asuisi..

        Oli se kai sitten väärin, mutta kuka tahansa olisi siinä tilanteessa tahtonut jo kokea mitä on olla vastakkaisen sukupuolen kanssa ja mieheni oli myös kokematon, joten me molemmat annettiin toisillemme se kokemus ja jälkeenpäin hänkin oli ihan hyvillään suhteestamme.
        Se eron hetki vaan on aina sellainen, että silloin toista vihaa.


      • Nefernefernefer-71
        miehensä jättänyt kirjoitti:

        olin jo 25 vuotias nainen, en ollut kertaakaan seurustellut ja neitsytkin..
        Kyllä siinä kohtaa alkaa jo ajatella, että ei kai sellaista tosirakkautta ole olemassakaan, että parempi kun ottaa vaan jonkun, jota jaksaa kattella.
        Kyllä me ihan onnellisia oltiin ne vuodet, mutta minulla alkoi mieli muuttua, etten haluakaan elää sellaisessa suhteessa jossa ei ole oikeasti rakkautta, vaan se oli lähinnä kuin parhaan kaverin kanssa asuisi..

        Oli se kai sitten väärin, mutta kuka tahansa olisi siinä tilanteessa tahtonut jo kokea mitä on olla vastakkaisen sukupuolen kanssa ja mieheni oli myös kokematon, joten me molemmat annettiin toisillemme se kokemus ja jälkeenpäin hänkin oli ihan hyvillään suhteestamme.
        Se eron hetki vaan on aina sellainen, että silloin toista vihaa.

        Taisin mainita, että kasva aikuiseksi.

        Ja tiedätkö mitä, rakkauden vastakohta ei ole viha vaan VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS.


      • viluinen mieli
        Nefernefernefer-71 kirjoitti:

        Taisin mainita, että kasva aikuiseksi.

        Ja tiedätkö mitä, rakkauden vastakohta ei ole viha vaan VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS.

        Eilen tuli miesystältäni tekstiviesti (emme asu yhdessä mutta olemme olleet yhdessä liki 10 v.). Niitä viestejä, tapaamisia ja yhteydenottoja ylipäätään olen syksyn aikana odotellut ja kaipaillut. Yhteydenpito kun on viime kuukausina ollut lähes täysin minun varassa. No tuli illalla siis tavanomainen mitä kuuluu viesti. Vastauksessani kerroin että en usko hänen olevan kiinnostunut minusta tai kuulumisistani. Että surukseni johtopäätökseni kaikesta viimekuukausien välinpitämättömyydestä on ettei hän enää välitä minusta, minä luovutan ja hänellä ei ole velvollisuuksia minua kohtaan. Itku kurkussa kirjoitin kun hänessä ei ollut miestä sitä minulle kertomaan. Kehtasi vastata vielä että OLEN PAHOILLANI ETTÄ AJATTELET NOIN. KYLLÄ MINÄ VÄLITÄN. Vaikka autoin häntä sanomaan sen mikä hänen itsensä jo pelkän hienotunteisuuden nimissä olisi pitänyt itse sanoa, niin vielä kehtasi tämän kaiken laittaa minun ajatuksekseni. Tekeepä eron miten tahansa niin se pitää tehdä vastuullisesti. Siitä ei ketään voi syyttää jos tunteet kylmenee mutta se on kerrottava kumppanille, ettei hänelle jätetyksi tulemisen surun lisäksi jää
        tehtäväksi myös eron toteaminen.


      • F2
        viluinen mieli kirjoitti:

        Eilen tuli miesystältäni tekstiviesti (emme asu yhdessä mutta olemme olleet yhdessä liki 10 v.). Niitä viestejä, tapaamisia ja yhteydenottoja ylipäätään olen syksyn aikana odotellut ja kaipaillut. Yhteydenpito kun on viime kuukausina ollut lähes täysin minun varassa. No tuli illalla siis tavanomainen mitä kuuluu viesti. Vastauksessani kerroin että en usko hänen olevan kiinnostunut minusta tai kuulumisistani. Että surukseni johtopäätökseni kaikesta viimekuukausien välinpitämättömyydestä on ettei hän enää välitä minusta, minä luovutan ja hänellä ei ole velvollisuuksia minua kohtaan. Itku kurkussa kirjoitin kun hänessä ei ollut miestä sitä minulle kertomaan. Kehtasi vastata vielä että OLEN PAHOILLANI ETTÄ AJATTELET NOIN. KYLLÄ MINÄ VÄLITÄN. Vaikka autoin häntä sanomaan sen mikä hänen itsensä jo pelkän hienotunteisuuden nimissä olisi pitänyt itse sanoa, niin vielä kehtasi tämän kaiken laittaa minun ajatuksekseni. Tekeepä eron miten tahansa niin se pitää tehdä vastuullisesti. Siitä ei ketään voi syyttää jos tunteet kylmenee mutta se on kerrottava kumppanille, ettei hänelle jätetyksi tulemisen surun lisäksi jää
        tehtäväksi myös eron toteaminen.

        Vaikka suhde olisi miten kuralla, niin toinen jättää ja toinen jää jätetyksi. Mistä sitä etukäteen tietää mikä on se oikea tapa?

        Itse olen sitä mieltä, että kertalaakista rytinällä ja ei mitään ollaan ystäviä-juttuja, vaikka siis sivistyneesti erotaan. Tunteet pitää tappaa ja kukin tarvitsee siihen omat käärmekeitoksensa ja käsittelee ne omalla tavallaan. Toiselle sopii tekstari ja toiselle päin naamaa ja kolmannelle puhelimitse, joku haluaa tietää syyt ja joku ei halua tietää, miksi toinen jättää, riittää että jättää.

        Ja jos ollaan saman katon alla ja on lapsia niin siihen on ihan eri "erosäännöt".


      • armand
        F2 kirjoitti:

        Vaikka suhde olisi miten kuralla, niin toinen jättää ja toinen jää jätetyksi. Mistä sitä etukäteen tietää mikä on se oikea tapa?

        Itse olen sitä mieltä, että kertalaakista rytinällä ja ei mitään ollaan ystäviä-juttuja, vaikka siis sivistyneesti erotaan. Tunteet pitää tappaa ja kukin tarvitsee siihen omat käärmekeitoksensa ja käsittelee ne omalla tavallaan. Toiselle sopii tekstari ja toiselle päin naamaa ja kolmannelle puhelimitse, joku haluaa tietää syyt ja joku ei halua tietää, miksi toinen jättää, riittää että jättää.

        Ja jos ollaan saman katon alla ja on lapsia niin siihen on ihan eri "erosäännöt".

        on varmasti kaikkein vaikeinta. Kun on asuttu monta vuotta saman katon alla, rakennettu yhteisiä muistoja ja unelmia...

        Itse olen todennäköisesti viimeistään muutaman kuukauden kuluttua (kun olen antanut "viimeisen mahdollisuuden" kumppanille) lähtemässä pitkään kestäneestä parisuhteesta. Syynä siihen on monia, mm. haluamme elämältämme eri asioita ja monia erimielisyyksiä nämä asiat ovat aikaan saaneetkin jo... Lisäksi yhtenä syynä on mahdollisesti myös ikäero, mies haluaisi jo perustaa perheen ja minä olen vasta "elämääni aloittelemassa"...

        Kun mietin tulevaa eroa, tunnen ristiriitaisia tunteita. Toisaalta haluan pois, mutta toisaalta mietin, miten KUMPPANINI tulee pärjäämään.. (hänellä on taipumusta masentua...) Toisaalta, mahdollinen ero ei tule kuitenkaan yllätyksenä, sillä olemme keskustelleet tulevaisuudesta jo pitkään.

        Vaikeinta on ehkä tavaroiden pakkaaminen, kun kumppani niiskuttaa vieressä. Miten selvitä sitä? Tiedän, että pitää olla sen verran "kylmä" ettei ala itse siinä parkua ja vollottaa..

        Ja näihin tekstiviestillä jättämisiin en oikein usko. Toimivat ehkä tapailuasteella ja lyhemmissä suhteissa, mutta ei niillä kyllä vuosien suhdetta voi lopettaa. Uskon, että asioista on voitava puhua, ettei jäisi vieläkin suurempaa paskan makua suuhun. Kummallekaan.


      • rtty
        armand kirjoitti:

        on varmasti kaikkein vaikeinta. Kun on asuttu monta vuotta saman katon alla, rakennettu yhteisiä muistoja ja unelmia...

        Itse olen todennäköisesti viimeistään muutaman kuukauden kuluttua (kun olen antanut "viimeisen mahdollisuuden" kumppanille) lähtemässä pitkään kestäneestä parisuhteesta. Syynä siihen on monia, mm. haluamme elämältämme eri asioita ja monia erimielisyyksiä nämä asiat ovat aikaan saaneetkin jo... Lisäksi yhtenä syynä on mahdollisesti myös ikäero, mies haluaisi jo perustaa perheen ja minä olen vasta "elämääni aloittelemassa"...

        Kun mietin tulevaa eroa, tunnen ristiriitaisia tunteita. Toisaalta haluan pois, mutta toisaalta mietin, miten KUMPPANINI tulee pärjäämään.. (hänellä on taipumusta masentua...) Toisaalta, mahdollinen ero ei tule kuitenkaan yllätyksenä, sillä olemme keskustelleet tulevaisuudesta jo pitkään.

        Vaikeinta on ehkä tavaroiden pakkaaminen, kun kumppani niiskuttaa vieressä. Miten selvitä sitä? Tiedän, että pitää olla sen verran "kylmä" ettei ala itse siinä parkua ja vollottaa..

        Ja näihin tekstiviestillä jättämisiin en oikein usko. Toimivat ehkä tapailuasteella ja lyhemmissä suhteissa, mutta ei niillä kyllä vuosien suhdetta voi lopettaa. Uskon, että asioista on voitava puhua, ettei jäisi vieläkin suurempaa paskan makua suuhun. Kummallekaan.

        mikä on paras tapa jättää, mutta tapa jolla minut jätettiin reilu viikko sitten ei ollut mielestäni kovinkaan reilu. olin seurustellut tyttöystäväni kanssa vasta pari kuukautta ja sekin aika oli melko monimutkaista. luulin kuitenkin että meillä menisi silti ihan hyvin ja odotin tapaavanai hänet viikonloppuna (kuten olimme sopineet). kun torstaina kyselin hänen kuulumisiaan ei vastausta kuulunut. sen jälkeen hän ei ole vastannut yhteydenottoihini millään tavalla, ei edes vaikka juttelin hänelle mesessä. se tuli kyllä minulle selväksi että hän haluaa suhteen lopettaa mutta olisi hän voinut sanoa sen eikä lopettaa sitä mykkäkoululla. lapsellista mielestäni


    • n

      www.worldcruise12.blogspot.com
      www.myflagcollection.blogspot.com

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4456
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      184
      2499
    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1637
    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      26
      1394
    5. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1197
    6. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      115
      951
    7. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      19
      944
    8. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      932
    9. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      20
      931
    10. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      171
      914
    Aihe