Mä en jaksa enää! Olen jo vuoden seurannut mieheni 5v.tyttären oikuttelua hammasta purren. Ongelmia tuottaa niinkin itsestäänselvät asiat kuin pukeminen ja ruokailu. Mieheni jaksaisi maanitella ja suostutella tytärtään vaikka koko päivän. Yleensä vaatteet saadaan päälle lupaamalla jokin lahja tai että isä pukee tytön (tytön äiti on ehdottomasti kieltänyt pukemisessa auttamisen). Edellä mainittu rituaali toistuu joka aamu ja mun pinna palaa yhtä usein. Mun ei tarvitse sanoa kuin kerran et nyt ne vaatteet päälle ja menoks mutta siitä seuraa se että mieheni moittii mua ja kieltää puhumasta ilkeästi tyttärelleen. En haluaisi sanoa pahasti mutta kun mikään muu ei tehoa (lahjonta on mielestäni ihan väärä kasvatustapa). Samaisiin tunnelmiin on johtanut myös jokainen yhteinen ruokailuhetkemme viimeisen vuoden aikana. Tyttö kun ei söisi muuta kuin lauantaimakkaraa ja makaroonia. Itku tulee JOKA KERTA jos lautasella ei ole neidin lempiruokaa. Tilannetta ei todellakaan helpota se että mieheni sitten lohduttaa itkevää tytärtään jädellä ja karkeilla ja uskaltaa vielä torua mua ilkeästä äänensävystä lapsen kuullen. Lapsihan, tottakai, tulkitsee tilanteen niin että isä on hänen puolellaan!
Musta on tullut prinsessan sadun ilkeääitipuoli koska teen pahaa ruokaa, pakotan lapsen pukeutumaan itse, käsken lasta itse korjaamaan lelut pois leikin päätyttyä, kiellän karkit jos ruoka ei maistu, ENKÄ HITTO VIEKÖÖN PYYHI SEN TENAVAN PERSETTÄ (jos lapsi osaa käyttää pleikkaria niin luulis takapuolen pyyhkimisenkin onnistuvan)!!!
Tahtoo halin!
Musta on tullut prinsessan sadun ilkeääitipuoli koska teen pahaa ruokaa, pakotan lapsen pukeutumaan itse, käsken lasta itse korjaamaan lelut pois leikin päätyttyä, kiellän karkit jos ruoka ei maistu, ENKÄ HITTO VIEKÖÖN PYYHI SEN TENAVAN PERSETTÄ (jos lapsi osaa käyttää pleikkaria niin luulis takapuolen pyyhkimisenkin onnistuvan)!!!
Tahtoo halin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
touhua minulle kanssa aikoinaan.Olin pikksen samoilla linjoillla että lapsen pitäisi oppia itse tekemään asioita ja kiukuttelut ei siinä auta.
Mut sain kuulla samoja kommenteja vaimoltani jos erehdyin sanomaan jotain sellaista joka ei lapsen eikä hänen mielstä ollut oikein ja siitä syntyikin monesti riitoja en voinnut sanoo oikein mitään ja lopulta tuumasin että hoidappa sit lapsesi niinkuin haluut,mutta muista sit kun se on iso on sun vaikea enää sit saada niitä kiukutteluja ym. pois koska jos nyt annat sen tehdä mitä haluu et voi sille sit enää mitään kun se on iso ja niinhän siinä nyt pikkasen on alkanut käydä.
Tee itelles eri safkaa eri aikana ja anna ukkos tehdä lapselle mitä lystää tai mee itse ravintolaan ystäväs kanssa syömään(siis joskus).Jos ei ukko osaa kokata niin annapa keittokirja käteen ja sano,että siitä vaan-ruvetkaahan hommiin!Kun neitokainen alkaa kiukun niin paa hynttyyt niskaan ja lähde lenkille,ei tarvii kuunnella kenenkään turhia valituksia.Tämä käyttäytyminen miehelläs on VAIN asennevamma,se ei korjaannu sillä,että sinä paapot vuorostasi häntä,kun hän tekee tytölle hallaa!
Jutun suurin ongelma on varmaankin se, että etäisällä on niin ikävä lasta, ettei tahdo olla ilkeä. Isä ei osaa erottaa kahta asiaa asiaa toisistaan: ilkeyttä = komentelua ja määräilyä / jämptiä kuria = että tiuetyt asiat toimivat, lapsella on rajat ja ne asiat sanotan nätisti, mutta jämptisti eli ei tarvitse räyhätä.
Luulen, että tässä on se ongelma.
Meilläkin muuten oli tuo ongelma: 5-v.lapsi ei osannut pyyhkiä takamustaan!!!!!!!! vaan huusi aina aikuisen paikalle.
Aloin puhua miehelle, että tuon ikäisen pitäisi jo osata ja hänelle pitäisi opettaa paitsi pyllyn pyyhkiminen, myös liuta muita asioita, mm. ruokapöytäkäyttäytymistä.
Nyt on jo 6 v ja osaa pyyhkiä peffansa itse. Mutta kyllä se vaati paljon sitkeyttä mieheltä, kannustusta: sinä osaat! Opetellaan! Hyvä juttu! koska lapsen itsetunto oli aika lailla nollissa, kotona äidillään oli sitä, että " et sinä kuitenkaan osaa.."
Ruokapöytäjutut on edelleen opettelussa, en syö samaan aikaan, sillä en kestä katsoa sitä saman jauhamista koko ajan, perusasioita.
Jos mies ei tajua juttua, on sinun vaikea puuttua niihin. Isällä on nimittäin krooninen ikävä lastaan, josta on erossa, ja tapaamisen haluaisi viettää muutenkin kuin riitelemällä.
Isä vaan ei erota asioita toisistaan.... ja tekee karhunpalveluksen itselleen, loppjen lopuksi, eikä tajua sitä... se vaon on niin, ikävä kyllä..
Prinsessan edellisen vierailun jälkeen otin nämä tapakoulutus asiat puheeksi mieheni kanssa. Vaikka mieleni tekikin lyödä hanskat tiskiin ja antaa mieheni "kouluttaa" tenavansa yksin niinkuin lystää. Koska odotan esikoistamme, katsoin kuitenkin parhaaksi jatkaa tsemppaamista. Haluan että meidän uusioperheen säännöt koskevat kaikkia lapsia ei vain "omia". Jos tämän mieheni prinsessan nyt opettaa saamaan aina tahtonsa läpi voi seuraukset heijastua ikävästi yhteisiin lapsiimme. Sovimme mieheni kanssa mm. siitä että prinsessa syö samaa ruokaa kuin muut silloin kun muutkin syövät (ei napostelua aterioiden välissä). Tyttö saa myös tästedes pukea itse vaatteensa ja pyyhkiä takapuolensa. Juttelin säännöistämme myös tytön äidin kanssa joka tuli asiasta pelkästään iloiseksi ja kiitteli vastuuntuntoani hänen lapsensa kasvatusta koskien. (Kotona äiti oli jo saanut kuulla että "iskän luona ei tarvi siivota""iskän luona ei tarvi syödä pahaa ruokaa" ja "äiti on tyhmä, iskä on kivempi") En siis hermostunut turhaan.
Mielestäni on tärkeää että uusioperheissäkin sovitaan yhteisistä säännöistä kaikkien aikuisten kesken. Kun samoja sääntöjä noudatetaan kummassakin kodissa lapsen on helpompi sopeutua siihen että iskä ja äiti eivät asu saman katon alla. Niin myös vältetään turhat riidat ja mustasukkaisuuskohtaukset.
Asun mieheni ja hänen poikansa (7)kanssa.Olemme käyneet uusioperheen kaikki kompuroinnit läpi ja uusia tulee jatkuvasti.Saman olen huomannut, että jos minä huomautan jostain asiasta se on paha sekä pojan että isän mielestä.Tekemäni ruoka ei kelpaa joten sen ongelman olen jättänyt isälle, joten poika syö viikot valmisruokia.Mulle on miljoona kertaa tullut himo heittää rukkaset naulaan...mut itse osani olen valinut.Olen 35 enkä tahdo omia lapsia tai siis yhteisiä joten ehkä en vain ymmärrä lapsia tai"perhe-elämää".