Täällä moni mies tuntuu "itkevän" sen hyvän ja kunnollisen naisen perään. Ei oo totta! Pidän itseäni juurikin tuollaisena "kunnon naisena". Ymmärrän sen, että jokainen tarvisee omaa aikaakin. Ymmärrän, että miehellä on se oma ystäväpiiri ja joskus pitää päästä tekemään "äijien juttuja". Jääkiekkoa saa katsoa ihan rauhassa, minulle löytyy siksi aikaa varmasti muutakin tekemistä. Tykkään ja osaan laittaa ruokaa ja hemmottelen mielelläni sillä taidolla läheisiäni. Oma osuuteni kotitöistä sujuu varmasti, pystyn tekemään niitä nytkin yksin asuessani. Myös vasara pysyy käsissä tarvittaessa. Tykkään läheisyydestä ja hellimisestä. Seuraan aikaani ja osaan keskustella. Joskus parasta on se, että ollaan ihan hiljaa, mutta lähekkäin. Olen empaattinen, siitä on olemassa laajan ystäväpiirini kautta runsaasti todistusaineistoa :) Osaan kantaa vastuuta ja pitää elämäni kunnossa. Kohtuuttomia vaatimuksia ei ole. En harrasta yhden yön suhteita, enkä ole eläissäni tuntenut mitään kutsumusta pettää kumppaniani. Parasta arjessa on tilannekomiikka. Hymyilen ja nauran paljon, olen siten kaiketi jotenkin huumorintajuinen :)
Niin ja siihen sitten kiteytyykin koko sinkkuuteni syy... Oman kokemukseni perusteella miehet eivät sittenkään halua sitä "kunnon naista". Se ei jaksa kauaa säväyttää. Pitää saada vähintäänkin säännöllinen itkuraivari tai joku muu kohtaus, jolla saadaan säpinää miehen elämään. Tai sitten laatia lista vaatimuksia, joita miehen sitten pitää otsa hiessä toteuttaa. Tahtoo sitä ja tahtoo tätä, mutta tahtoo... Jostain syystä minulle ovat osuneet sellaiset miehet, jotka ovat niin kunnon poikaa alussa, mutta kyllästyvät hyvin pian siihen, että en ole kohtuuton tai vaativainen. Ymmärtäväisyys, rauhallisuus ja halu elää riidatonta ja tasa-arvoista elämää ei miehiä kiinnosta. Ei edes tässä varhaisessa keski-iässä. Luulisi niiden jo jotain oppineen, mutta ei kun ei! Kun rakastun, heittäydyn suhteeseen satakymmenen lasissa. Annan huomiota, hellyyttä ja välittämistä. Ja se ei suinkaan jää siihen alkuhuumaan. Olen sitä mieltä, että suhteeseen pitää panostaa ihan koko ajan, ei vaan sen aikaa, että saa miehen nalkkiin :) Mutta ei noita kiinnosta. Väitän, että miehet puhuvat vastoin parempaa ymmärrystään, kun kinuavat sellaista naista, joka ei petä tai kiristä itkulla tai vaadi ihmeitä. Olen siis se tylsä nainen, jonka kanssa elämä on tasaista, rauhallista ja rakkaudentäytteistä. Ja saan olla ihan rauhassa :) Olen sitten varmaan tosi tylsä.
Tämä oli tarkoituksellisesti provosoidusti kirjoitettu, mutta sisältää totuuden siemenen. Miettikäähän pojat tarkkaan, mitä haluatte ja myöntäkää se suoraan. Pistäkää sinne deittihakuun että etsitte hankalaa, prinsessasyndroomaista naista, joka parhaassa tapauksessa pettää teitä parhaan kaverinne kanssa. Saatte sitten sitä jännitystä elämäänne, kun yritätte ymmärtää, että mitä hittoa se itkuraivariprinsessa teistä oikein haluaa... Niin ja sekin vielä, että mitään ei osata tehdä oma-aloitteisesti vaan teidän pitää ihan totta osallistua joka asiaan. Ilman teidän mainiota stylistin ominaisuuttanne ei kertakaikkiaan voi valita vaatteita kummitytön syntymäpäiville. Ihan sama, kiinnostaako teitä vai ei. Naapurin Lissun mieshuolet on ilman muuta teidän kommentoitava riittävän perusteellisesti. Ihan sama, kiinnostaako teitä vai ei. Jne. jne.
Joo, no en ole ihan noin katkera kuin kirjoitukseni antaa ymmärtää, mutta minusta alkaa pikkuhiljaa kehittyä "hankala akka" ja saan sitten minäkin pysyvän parisuhteen :) Voin vakuuttaa, että tulen kiduttamaan sen kundin hulluuden partaalle ;-)
Niin ja siihen sitten kiteytyykin koko sinkkuuteni syy... Oman kokemukseni perusteella miehet eivät sittenkään halua sitä "kunnon naista". Se ei jaksa kauaa säväyttää. Pitää saada vähintäänkin säännöllinen itkuraivari tai joku muu kohtaus, jolla saadaan säpinää miehen elämään. Tai sitten laatia lista vaatimuksia, joita miehen sitten pitää otsa hiessä toteuttaa. Tahtoo sitä ja tahtoo tätä, mutta tahtoo... Jostain syystä minulle ovat osuneet sellaiset miehet, jotka ovat niin kunnon poikaa alussa, mutta kyllästyvät hyvin pian siihen, että en ole kohtuuton tai vaativainen. Ymmärtäväisyys, rauhallisuus ja halu elää riidatonta ja tasa-arvoista elämää ei miehiä kiinnosta. Ei edes tässä varhaisessa keski-iässä. Luulisi niiden jo jotain oppineen, mutta ei kun ei! Kun rakastun, heittäydyn suhteeseen satakymmenen lasissa. Annan huomiota, hellyyttä ja välittämistä. Ja se ei suinkaan jää siihen alkuhuumaan. Olen sitä mieltä, että suhteeseen pitää panostaa ihan koko ajan, ei vaan sen aikaa, että saa miehen nalkkiin :) Mutta ei noita kiinnosta. Väitän, että miehet puhuvat vastoin parempaa ymmärrystään, kun kinuavat sellaista naista, joka ei petä tai kiristä itkulla tai vaadi ihmeitä. Olen siis se tylsä nainen, jonka kanssa elämä on tasaista, rauhallista ja rakkaudentäytteistä. Ja saan olla ihan rauhassa :) Olen sitten varmaan tosi tylsä.
Tämä oli tarkoituksellisesti provosoidusti kirjoitettu, mutta sisältää totuuden siemenen. Miettikäähän pojat tarkkaan, mitä haluatte ja myöntäkää se suoraan. Pistäkää sinne deittihakuun että etsitte hankalaa, prinsessasyndroomaista naista, joka parhaassa tapauksessa pettää teitä parhaan kaverinne kanssa. Saatte sitten sitä jännitystä elämäänne, kun yritätte ymmärtää, että mitä hittoa se itkuraivariprinsessa teistä oikein haluaa... Niin ja sekin vielä, että mitään ei osata tehdä oma-aloitteisesti vaan teidän pitää ihan totta osallistua joka asiaan. Ilman teidän mainiota stylistin ominaisuuttanne ei kertakaikkiaan voi valita vaatteita kummitytön syntymäpäiville. Ihan sama, kiinnostaako teitä vai ei. Naapurin Lissun mieshuolet on ilman muuta teidän kommentoitava riittävän perusteellisesti. Ihan sama, kiinnostaako teitä vai ei. Jne. jne.
Joo, no en ole ihan noin katkera kuin kirjoitukseni antaa ymmärtää, mutta minusta alkaa pikkuhiljaa kehittyä "hankala akka" ja saan sitten minäkin pysyvän parisuhteen :) Voin vakuuttaa, että tulen kiduttamaan sen kundin hulluuden partaalle ;-)
Vastaukset 8
Vanhimmat
älä valehtele meille tai itsellesi.
Sama täällä... Kirjoitus on hyvin totuuden mukainen :)
No niin, täällä väännetään jo vitsiä siitä tosiseikasta että vain renttumiehet kelpaavat. Miksette vain suoraan rehellisesti kirjoita että haluaisitte tappaa kaikki nössömiehet ja että mieluummin saisimme tappaa itse itsemme, sen sijaan että naisille ominaiseen tapaan tekisitte asiasta muka viatonta, mutta todella julmaa pilaa?
Nyt teillä on kyllä lukemisen ymmärtämisessä jotain vikaa. Ottakaapas uusiksi tuo teksti ja ilman "asennetta" :) M85 taisit lukea vain viimeisen rivin tekstistäni? Lyhyt kertaus lukutaidottomille: älkää hyvät miehet kinutko jonkun sellaisen perään, mitä ette oikeasti halua :) Kyse ei siis ole siitä, että haluaisin pettäjä-rentun tai jotenkin haluaisin listiä "nössömiehiä". Tarkoitus oli kyseenalaistaa MIESTEN haluja, ei omiani! En missään vaiheessa kirjoitusta ilmaissut, mitä itse haluaisin. Peilasin vain omaa kokemustani siihen, mitä täällä miehet toitottaa kirjoitus toisensa perään. Omat toiveeni kumppanin suhteen ovat kokonaan irti tästä kirjoituksesta.
Niin että pojat, opetelkaa lukemaan! Ette tämän tekstin perusteella tiedä yhtään mitään siitä, mitä MINÄ haluaisin. Enkä piruuttanikaan teille sitä edes kerro :) Ja kohtalotovereitakin näköjään löytyy ainakin yksi kappale :) Tsemppiä sekä sinulle että näille meidän miespuolisille keskustelukumppaneille!
No mutta sitten kun on hankala (rauhallisestikin), toinen saattaa leimata hulluksi itseään hillisemättömäksi ylimieliseksi kuningattareksi ja suhde voi loppua siihen. Jos olet taas kilttiä, niin olet tylsä vai. Helppoa olla nainen. Piece of cake
Pitäisi olla samaan aikaan alistuva ja pomo, ja mitä kaikkea, ken tietää.
Itse olen havainnut sellaista että naisille laadituissa miestensaamisen neuvonnoissa kuvaillaan naisten fantasioita eikä miesten ja miesten oppaissa juuri naisten fantasioita kuten pitääkin. Naisille saatetaan esim.opettaa että pöyhkeys ja itsevarmuus jotenkin erottaa hänet edukseen muista naisista,mikä toimii vain (joillekkin) miehille mutta missä ei ole mitään naisellista eikä naiselle toimivaa,miehet ainoastaan sietävät sitä alhaisemman asemansa vuoksi. Muita uskomuksia on esim.se että mies tykkää uurtaa saadakseen naisen. Naistahan se imartelee eikä miestä. Mutta naisilla on varaa elättää tällaisia fantasioita ja tehdä asiat väärinpäin koska miehet kuitenkin keskimäärin alistuvat kuitenkin naisten sääntöihin.
Jos nainen haluaa tuntea jotain älyllisen rehellisyyden tunnetta voi hän vaikka lyödä pystyyn riidan tyhjästä ja vittuilla miehelle niin kauan että mies ei enää kestä ja suhde katkeaa. Sitten nainen voi sanoa että "heille" tuli riita ja miehen hermot eivät kestäneet jne.
Toisaalta pitää kyllä huomata että miehissä esiintyy enemmän masokismia ja vastakkaisen sukupuolen palvontaa,mitkä ovat yhteydessä toisiinsa,kuin naisilla. Kun miehille pistetään elämän alusta alkaen tietyt paineet itsensä rikkomisesta kelpoisuutensa todistaakseen niin uskon että monet saa tyydytyksen ja synninpäästön omassa mielessään kun antavat naisten pompottaa ja ehkä jonkinlaisen viattomuudentunteen,minkä naiset saavat ilmaiseksi,kun eivät tee vastarintaa pahemmankaan rääkin edessä.
Pitää myöskin tehdä jonkinsortin erotus itsenäisten ja itsepäisten naisten välille. Kun naiset nykyään kasvatetaan yhä enemmän miesmäiseksi psykologiseksi niin se ei ole erityisen viehättävää välttämättä miehestä,mies joutu kilpailemaan muiden miesten lisäksi oman naisensakkin kanssa. Sitten viimeiseksi 'naiselliseksi' ominaisuudeksi jonka mies erottaa voi jäädä nuo kielteiset tunteiden kuohahtelut,jotka tavallaan todistavat kyllä naiseudesta mutta ne ovat se naiseuden varjopuoli jota ei tarvitsisikaan esiintyä. Sen sijaan että saisi sellaisia kohtauksia olisi parempi jos osoittaisi haavoittuvuutensa esim.pyytämällä kauniisti miehen neuvoa tai apua jossakin tai muuten vahvistamalla miehen maskuliinisuuden ja tärkeyden tunnetta.
Näyttäisi vähän siltä, että tästä aiheesta saatetaankin saada ihan hyvä keskustelu täällä aikaiseksi.
Hyvin kuvattu, Mies1985, tuo kasvatuksen ja yleisten odotusten vaikutus tähän asiaan. Itsekin olen todennut, että olen tietyn roolimallin tulos. Ikävä kyllä, se malli ei enää tässä nykymaailmassa toimi. Tuntuu vähän hämmentävältä välillä olla stereotyyppi siitä kunnon naisesta, mutta samalla todeta, että se ei loppupeleissä olekaan sitä, mitä naiselta halutaan. Missä kohtaa mahtoi säännöt muuttua...
Itsenäisellä ja itsepäisellä on toki eroa :) Molempia ominaisuuksia kuitenkin kaivataan nykyään myös naiselta, mikäli tämä aikoo edes jotenkin pärjätä elämässä. Siis ainakin sinkkunaisilta. Se tuntuu olevan miehistä jotenkin huikean pelottavaa, vaikka nainen toimii niin vain pakon sanelemana. En ainakaan itse tunne tarvetta päteä itsenäisyydellä vain näyttääkseni miehille, että kyllä tämä tyttö itsekin osaa.. Joo ja rentuthan tietysti nauttii kybällä, jos/kun saavat tuosta irti täyden hyödyn :) Moni ihan fiksu ja pärjäävä nainen retkahtaa renttuun vain oman yksinjäämisen pelkonsa takia. Väitän, että kyseessä ovat juuri nämä kunnon naiset, jotka eivät niille kunnon miehille kelpaa. Pissikset ja prinsessat ovat vieneet ne omaan karuselliinsa jo ajat sitten. Paine parisuhteeseen on edelleen aika kova, vaikka vanhanpiianverokin poistettiin :) Edelleen varsinkin sinkkunaista katsotaan jotekin kieroon ja mietitään, mikä tuossakin on vialla, kun ei kenellekään kelpaa... Samalla sinusta tulee uhka pariskuntien maailmassa, kun naiset pelkäävät sinun miehenpuutteessa iskevän kyntesi omaan ukkorahjuunsa :)
Itse annan kyllä piutpaut noille naistenlehtien miestenmetsästysneuvoille :) En kuitenkaan osaisi enkä jaksaisi näytellä kovin kauaa jotain muuta kuin olen. Jos en tällaisena kelpaa niin olkoon. Katkeroitua en tämän asian takia aio, kun elämässä on kuitenkin niin paljon muitakin puolia, mistä saa sisältöä! Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku kunnon mies vielä joskus lentäisi ulos siitä pissiskarusellista suoraan nenäni alle talteen korjattavaksi :) Sitä odotellessa... :)
PS. Ja muistetaanpa sekin, että tavatessa kaikki miehet ovat kunnon miehiä. Renttuus paljastuu yleensä vasta myöhemmin, kun olet jo nalkissa. Eli naiset eivät suinkaan rakastu renttuihin, vaan jämähtävät suhteeseen sen rentuksi osoittautuneen kanssa joko pelon, laiskuuden tai jonkun muun syyn takia. Vastaavasti väitän, että prinsessasyndroomaiset erottaa kyllä heti...
Mie laitan välikommentin tuohon, mitä kirjoitat lopuksi. Itse nimittäin huomasin tuon ihan käytännössä. Kun seurustelu eksäni kanssa alkoi, hän oli mitä kunnollisin: mukava, älykäs, hoiti työnsä ja elämänsä. Hiukan mustasukkainen, mutta selitti sen johtuvan aiemmista huonoista kokemuksista.
Väkivaltaisen rentun kanssa ei tulisi mieleenkään ryhtyä suhteeseen, mutta sellaiseksi tämä eksäni alkoi parin vuoden kuluessa paljastua. Mustasukkaisuus paheni, työasiat ja elämä eivät olleetkaan niin hyvin hallussa kuin mitä antoi ymmärtää. Rakkauden nimissä sitä kuitenkin kesti ja ymmärsi kaikenlaista, ja selitykset olivat aina hyviä.
No, suhde päättyi sitten siihen, kun mies ensimmäisen kerran turvautui väkivaltaan. Mua ei lyödä. Lähdin. Ei ollut helppoa, mutta oli kyllä viisas ratkaisu. Kunnon miestä etsin edelleen, mutta nyt tiedän, etteivät kaikki mikä kiiltää, ole kultaa.