Luin topiikin yläotsikon: "monikulttuuriset suhteet". Ilmeisesti tähän asti käytössä ollut "interracial relationship" -käsite on saanut uuden eufemistisen vastineen, joka osuu kohdalleen ainakin siinä, että pysyvissä ihmissuhteissa kulttuurierot ovat pikkuinen haaste.
Mutta kyllä siitä selviää. Lapset saattavat joskus olla huvittuneita. Kirjailija Ranya El Ramly kirjoitti ihanasti, että hän joutui miettimään, kuoriako appelsiinin kuin isä (egyptiläinen) vai äiti (suomalainen). Suomalainen tekniikka on yllättävän pätevä, insinöörimaa kun on. Vai pitikö tehdä, kuten isä, joka tuli alueelta, jossa sentään kasvoi appelsiineja?
Olen ollut vuosia poissa Suomesta. Minun ihmissuhteeni evät ole olleet "monikulttuurisia" eivätkä "rotujenvälisiä" vaan ainoastaan kahden ihmisen välisiä.
Mutta kyllä siitä selviää. Lapset saattavat joskus olla huvittuneita. Kirjailija Ranya El Ramly kirjoitti ihanasti, että hän joutui miettimään, kuoriako appelsiinin kuin isä (egyptiläinen) vai äiti (suomalainen). Suomalainen tekniikka on yllättävän pätevä, insinöörimaa kun on. Vai pitikö tehdä, kuten isä, joka tuli alueelta, jossa sentään kasvoi appelsiineja?
Olen ollut vuosia poissa Suomesta. Minun ihmissuhteeni evät ole olleet "monikulttuurisia" eivätkä "rotujenvälisiä" vaan ainoastaan kahden ihmisen välisiä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Minun ihmissuhteeni evät ole olleet "monikulttuurisia" eivätkä "rotujenvälisiä" vaan ainoastaan kahden ihmisen välisiä."
Sinäpä sen sanoit. Palstan monikultturisten suhteitten kiihkeät vastustajat viljelevät ajatusta, että jokainen olisi suhteessa joko tilastotaulukon tai sensaatiolehdistön lööpin kanssa ;-) Tuota "kahden ihmisen välistä" suhdetta ei täällä siltä taholta hyväksytä.
Minullakin on toistaiseksi yksi suhde (avioliito) yhteen rakkaaseen ihmiseen. En ole naimisisssa rodun, maanosan, sadan miljoonan miehen, tai tilastotieteen kanssa. Vaivaa on nähtävä suhteen eteen, mutta nyt vuosien jälkeen voi vain todeta, että kaikki on ollut sen arvoista.
se menee, ei tarvitse lisätä mitään
"Minun ihmissuhteeni evät ole olleet "monikulttuurisia" eivätkä "rotujenvälisiä" vaan ainoastaan kahden ihmisen välisiä."
Näin minäkin asian näen; siis nimenomaan kahden ihmisen välisenä asiana.
Mutta tätä palstaa lukiessa saa helpostikin sen käsityksen, että kyse tosiaankin on monista kulttuureista yhdessä ja samassa mylläkässä, sekaisin niin, ettei sivusta katsoja edes yhdellä lukemalla saa selvää, mistä on kyse.
Tämän palstan jutuista päällimmäisenä ainakin minun mieleeni tulee nuoreksi luulemani nainen (jonka kirjoituksia kyllä luen mielelläni, siis kuin jotakin novellia). Hän on laajasti kertonut, kuinka vierellä on mies; miehen ystävä, jonka kanssa suhde; muita eri maista tulleita miehiä, joiden kanssa ei saisi mennä sänkyyn (mutta joiden kanssa tulee kuitenkin mentyä); suomalaisia miehiä, joiden kanssa saa miehen mielestä mennä vapaasti pehkuihin harrastamaan seksiä...
Lisäksi pääkoppani poimuihin on tallentunut monia kertomuksia siitä, kuinka on hakemalla haettu tummempaa herraseuraa milloin hyvällä milloin huonolla menestyksellä (hyvästä menestyksestä lienevät esimerkkeinä ne, joilla on kauniita tummahkoja lapsia useammankin miehen kanssa).
Paljon on myös kertomuksia siitä, kuinka se maailman ihanin mies ei olekaan hakenut elämänkumppania loppuiäkseen, vaan muutaman vuoden aviokeikkaa saadakseen oleskeluluvan ja mahdollisuuden tuoda Suomeen se varsinainen perhe.
Suuri joukko on myös niitä, jotka etsivät vertaistukea muista, joiden "kahden ihmisen välinen suhde" on jonkinlainen "haavesuhde" tai "unelma siitä, mitä suhde saattaisi olla, jos oltaisiin kahdestaan", koska mies on kaukana omassa kotimaassaan (eikä vielä mahdollisesti ole vielä "livenä" tavattukaan).
Ja mitä nyt taas yritänkään sanoa? Sitä, että tälle palstalle hakeutuu kirjoittamaan ne, joiden "kahden ihmisen välinen suhde" väistämättä sisältää "MONIkulttuurisen suhdekiemuran". Tavallista kahden ihmisen suhdetta/perhe-elämää elävät tuskin vaivautuvat tänne selittämään, kuinka tuikitavallista elämää viettävät (heillä ei ole aikaa, halua, tarvetta avautua kaikelle kansalle yksityisistä asioistaan).
Toki kuitenkin on hyvä, että on olemassa tällainen kanava, jonne voi kirjoittaa mieltään vaivaavista asioista. Noiden monikulttuuristen ihmissuhteiden kiemuroissa kamppaileva on hyvin usein kuitenkin niin yksinäinen kaikkien ihmisten keskellä, ettei hänellä ole muuta konstia saada puretuksi pahaa mieltään tai muuten saada keskustelukumppania ja neuvoja elämän tärkeissä asioissa.
"Tavallista kahden ihmisen suhdetta/perhe-elämää elävät tuskin vaivautuvat tänne selittämään, kuinka tuikitavallista elämää viettävät".
No kyllä minä ainakin huvikseni näitä juttuja luen ja joskus kirjoitankin. En suhtaudu palstaan kovin vakavasti. Mieheni on saksalainen ja arkemme melko tavallista. Me molemmat kuitenkin matkustamme paljon työn puitteissa (Taiwan, Kiina, USA, Espanja, Ranska, Dubai...) ja tuttavapiirikin on värikästä ja täynnä mokupareja. Näin ollen tunnen kuuluvani paremmin tälle palstalle, kuin esimerkiksi tuolle naapurin suomi-suomi avioliittopalstalle.
Olen silti monikulttuurisessa suhteessa, tosin ilman sitä mainittavampaa "suhdekiemuraa", mutta on tässäkin haasteensa. Ei Saksa ole yhtä kuin Suomi, tai saksalainen yhtä kuin suomalainen. Meillä myös menee hyvin, sillä hän on nimeomaan hän ja minä olen minä. On täällä muitakin Saksa-Suomi pareja, joissa nämä yksilöt eivät ole sopineet yhtä hyvin yhteen kuin meillä. Siksi sanoisin myös, että yksilön kanssa minä tässä elän, enkä minkään rodun tai kansan kanssa.
Mihin sitten tarvitaan erikseen parisuhdepalstaa monikulttuurisia suhteita varten? Tämä palstahan on olemassa sitä varten että monikulttuurisuus tekee suhteesta tietyllä tavalla erityisen. Jos moku-suhteetkin ovat "vain kahden ihmisen välisiä suhteita" niin ulkomaalaisten puolisot voivat kirjoitella ihan tavallisille parisuhdepalstoille.
lainkaan, yhtä haukkumista ja panettelua vain.
En minäkään epäillyt, etteikö olisi hyvinkin paljon pariskuntia, jotka ovat syntyjään eri maista.
Tarkoitin siis sitä, etteivät he ole päällimmäisenä tai näkyvimpänä elementtinä tällä palstalla (he siis ilmeisesti kirjoittelevat siellä parisuhdepalstalla, joka on tarkoitettu kaikille pariskunnille ikään, näköön ja väriin katsomatta).
Täällä etupäässä haetaan vahvistusta sille, että kannattaa aloittaa monikulttuurinen suhde, vaikka itseä vähän epäilyttääkin (jopa pelottaa). Tai lohtua sille, ettei se avioliitto olekaan niin loistava olotila, kun olisi luullut, kun sillä miehellä on niitä monikulttuurisia tyttöystäviä vähän joka sormelle. Tai vahvistusta sille, ettei sillä nimenomaisella ihkulla turkkilaisella tarjoilijalla ole muita naisia, vaikka kaikilla muilla turkkilaisilla tarjoilijoilla olisikin ja että kyllä se odottaa siihen asti, kun tytölle tulee täyteen täysi-ikäisyysvuodet ja he voivat mennä naimisiin. Tai uskoa siihen, että kyllä se Turkki voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden (tosin nämä urheilutiedotteet näköjään poistettiin; eivät kai sitten kuuluneet monikulttuurisuuteen).
PS. huvikseni minäkin täällä; yleensä vain luen, usein kauhistelen, harvoin kirjoitan...
taisin hoksata kenen juttuja tarkoitit... ei se ihan täysin niin mene muta hyvä tiivistys... paras aikoihin... jos teen suhteistani kirjan saat kirjoittaa takakannen;D jos minä sen kirjoitan niin A4 ei ihan riitä ja hyvä kirja on kooltaan yleensä puolet A4:stä.
Itse kyllä toivoisin joskus että minun suhde ahmediin olisi tosiaan vain meidän suhde eikä siinä tarvitsisi mitään hulluja exiä tai aviomiestä tai muuta... tosin Ahmedilla kun on jo poika niin pitää haaveilla kahden ihmisen suhteesta, jossa piipahtaa pieni kolmas osa puoli siis jos kaikki menee nappiin.
Kulttuurierot ihmisten kesken vähenevät sukupolvesta toiseen. Realistisin ero tämän palstan lukijoilla on ero rikkaan Euroopan ja Aasian/Afrikan välillä.
Niin monelle on käynyt, että kun vaimon/miehen rahat on loppu, niin sitten etsitään uutta uhria. Eipä taida täällä OIKEASTI rikkaan ulkomaalaisen puolisoa kirjoitella.
tosiaan olla niinkuin kirjoitat. Eipä täällä palstalla taida oikeasti rikkaitten ulkomaalaisten puolisot kirjoitella.Luulenpa myös, että heitä ei ehkä nimeksikään edes ole. Kyllähän enimmäkseen ovat miehet/naiset, jotka tänne tulleet, varattomia, heikohkosti koulutettuja, puolisoittensa siivellä eläviä. On toki poikkeuksiakin, sehän on selvä.
"Kyllähän enimmäkseen ovat miehet/naiset, jotka tänne tulleet, varattomia, heikohkosti koulutettuja, puolisoittensa siivellä eläviä."
No voi hyvänen aika, mistä tämä oletus että kaikki - tai edes melkein kaikki - monikulttuurisessa suhteessa olevat suomalaiset olisivat raahanneet puolisoitaan Suomeen tai ylipäätään asuisivat Suomessa? Tiedätkö paljonko suomalaisia asuu ulkomailla? (Retorinen kysymys, en tarvitse tilastoja. Vastaus on: paljon.)
Eikös nyt puhuttukin niistä, jotka kirjoittavat tällä palstalla ja siinä ohessa heidän miehistään. Kyllä enemmistö kyselee, kuinka saisi miehen rahdattua Suomeen ja millä sille saisi hankittua edes jonkinlaisia hommia.
Lue kirjoituksia. Monen mies odottelee kotimaassaan tänne pääsyä. Ja naiset yrittävät haalia sen verran rahaa kasaan, että pääsee käymään rakkaansa luona edes silloin tällöin lomamatkan merkeissä.
Kyllä täällä aina joskus meitä ulkosuomalaisiakin pyörii.
Toisekseen jos kysymys on mitä on multikulttuurisuus (kuten alunperin oli; EI mitä on palstalaisten suhteet), tai jos lähdetään analysoimaan millaisia suomalaisten monikulttuuriset suhteet ovat, kuten sinä yritit tehdä, on aivan yksi hailee millainen porukka tälle palstalle kirjoittaa. Vain täysi idiootti perustaa koko käsityksensä monikulttuurisista suhteista suomi24:n palstalle, näkeehän sen jo parilla silmäyksellä että täällä elämöi se kansan (henkinen) alaluokka (poislukien ehkä muutama poikkeus), eikä tämä ole mikään hyvä läpileikkaus koko kansan käyttäytymisestä tai elämästä. Minusta tämä on vallan hupaisa ja mielenkiintoinenkin palsta; liikun täysin erilaisissa piireissä "oikeasssa elämässä".
Vanemoinen: taisit pistää jo omalta osaltasi pisteen tälle keskustelulle, mutta minulla sattui silmään väittämäsi että "ne, jotka seurustelevat vakituiseen tai ovat naimisissa, voivat puhua kahden kulttuurin kohtaamisesta."
Ymmärsin kyllä väittämäsi ja olen samaa mieltä, mutta haluaisin muistuttaa että miehen ja naisen (tai miehen-miehen, naisen-naisen whatever) välisen romanttisen suhteen lisäksi ihmissuhteita on monenlaisia, ja kulttuurit kohtaavat ja joskus kolahtelevatkin kyllä muussakin ihmistenvälisessä kanssakäymisessä. Työpaikalla, opiskellessa, ystävyyssuhteissa, lukuisissa kommuuneissa olen elänyt ja asunut ihmisten kanssa jotka ovat tuoneet oman lisänsä elämään (niin hyvässä kuin pahassa) erilaisine kulttuuriperinteineen, ja kyllä näissäkin tilanteissa voidaan ihan perustellusti puhua kahden - tai usein useamman - kulttuurin "kohtaamisesta". Ja tämän palstan nimihän on monikulttuuriset suhteet, ei monikulttuuriset parisuhteet.
Oikeastaan pähkäilin vain käsitettä "monikulttuurinen suhde". Jos pääasia on vain hengailla ja pyöriä porukoissa, en ymmärrä, mitä kulttuurilla asian kanssa on tekemistä. Sana "jalkapallo" on ensimmäinen kulttuurinen asia (urheilukulttuuria), joka silmiini osui Lenitojen Lenitan viestistä.
Uskoakseni ne, jotka seurustelevat vakituiseen tai ovat naimisissa, voivat puhua kahden kulttuurin kohtaamisesta.
Nuoret naiset, jotka jäävät leikkimään "kauniita ja rohkeita" johonkin miniyhteisöön ovat triviaali ilmiö. Yksi hengailee harrastusyhteisön ympärillä ja suhteet syntyvät siellä. Olen käynyt jujutsusalilla, jossa oli jo kahdeksan napalankoa ja kouluttajatyttö katsasti uuden peruskurssin tullessa potentiaaliset uudet pokat. Frankfurtissa tapasin 1980-luvulla suomalaistyttöjä, jotka löysivät seikkailutiensä yhdysvaltalaisen tukikohdan mustista sotilaista diskoteekkien kautta. Oli ihmissuhdekiemuroita! Minusta tuntui, että he kyllä hakivat oikeaa suhdetta, mutta vähän turhan hupakkomaisesti saavuttaakseen sitä. Tuskin pelkkä seksi on samaa kuin "monikulttuurinen suhde" tai avoliitto.
Niin, pelkkä seksi on seksisuhde. En minäkään puhuisi siinä tapauksessa mahtipontisesti "kulttuurien kohtaamisesta".
Monikulttuurisella suhteella on syviä kerrostumia, usein voi alkaa purkamisen jo lapsuuden maisemista ja kotikasvatuksesta.
Minä olen talsinut koulusta reppu selässä 3km lumimyrskyssä ja mies on samalla tuotu iskän autolla koulusta kotipihan uima-altaalle. Minulla on näin kehittynyt korkeampi sietokyky elämän pikku epämukavuuksiin...
Toisaalta minä olen kasvanut pienellä lämminhenkisellä paikkakunnalla, jossa talkoohenki ja naapuriapu ovat edelleen kunniassa. Mies taas on miljoonakaupungin kasvatti, jossa jokainen kyynärpäätaktikoi itsensä korkeammalle portaalle. Mieheni siis tähtää yleensä tarkasti päämääräänsä ja saavuttaa sen, sillä aikaa minä alustavasti vielä mietin että "mitähän naapurit ajattelevat, jos...?"
En varmasti olisi tavannut toista suomalaista, jonka elämä on jo lapsuudesta lähtien ollut niin erilainen. Vuosien varrella opimme toisiltamme niin hyvässä kuin pahassakin, mutta monikultuurisuus silti on ja pysyy.
Jos lähdetäisiin siitä että ihmissuhteet ovat vain kahden ihmisen välisiä ja jos kulttuurierot olisivat mitättömiä niin silloin tällä palstalla ei olisi käytännössä mitään virkaa. Koska tällä palstalla kuitenkin on selvästi elämää, vaikka suomi24 on täynnä muitakin ihmisuhdepalstoja, niin monikulttuuriset suhteet ovat selkeästi olemassa.
"Interracial relationship" on taas mielestäni eri asia kuin monikulttuurinen suhde. Jos valkoisena suomalaisena menisin naimisiin valkoisen ruotsalaisen kanssa niin en voisi mitenkään määritellä suhdetta interracial marriage:ksi vaan monikulttuuriseksi. Joten monikulttuurinen ja interracial "monirotuinen?" suhde eivät ole mitenkään synonyymejä.
Karjalainen ja hämäläinen kulttuuri poikkeavat jo aika paljon. Kahden ihmisen suhde on parhaimmillaankin kaksikulttuurinen.
"Multi" sopisi lapsukaisille, joiden hengailun kriteerinä on, että kaveri on ulkomailta. Olen saanut tutustua tähän seurakuntaan eristyneissä paikoissa Australiasta Trinidadiin.
Joka paikassa olin erilainen kuin paikalliset pojat ja kriteerit samat kuin täällä olen lukenut.
The End.