Katselin tänään, kun tuntemani afrikkalainen mies kulki minua vastaan jälleen uuden tyttöystävän kanssa. Mies on ollut naimisissa suomalaisen kanssa ja myös avoliitossa ja 2 lapsen isä (ainakin). Kummatkin nämä exät ovat olleet aiemmin naimisissa afrikkalaisen kanssa. Tällä uudella naisellakin oli mulattilapsi vaunuissa. Ja tiedän, että mies on seukannut muidenkin "afrofiilien" kanssa.
Siis kuinka moni afrikkalainen menee naimisiin/seurustelee afrikkalaisen ex:n kanssa ja kuinka moni afrikkalaisen ex nimenomaan etsiin uutta mustaa miestä?
Onko syynä, että musta tuntuu?
Vai etsitäänkö uutta isää lapsille? (miehistä jotka eivät pidä huolta edes omistaan, saatikka ovat hyviä isäpuolia vieraille kersoille).
On totta että ihmisillä on joku "tyyppi" joka vetää puoleensa, mutta onko musta ihonväri sellainen? Kun toisille tuntuu kelpaavan kuka tahansa musta. Vaikka tietäisi jo julkisesti mikä sika kyseessä, rikollinen tms.
Entä nämä naiset esim. taggedissa, jotka etsivät sivuilta miehiä, joiden kanssa salamarakastutaan ja kun joku menee vikaan, etsitään heti uusi korvaava mustaihoinen.
Ihmettelen vai logiikkaa, kun itse näen pintaa syvemmällekin.
Siis kuinka moni afrikkalainen menee naimisiin/seurustelee afrikkalaisen ex:n kanssa ja kuinka moni afrikkalaisen ex nimenomaan etsiin uutta mustaa miestä?
Onko syynä, että musta tuntuu?
Vai etsitäänkö uutta isää lapsille? (miehistä jotka eivät pidä huolta edes omistaan, saatikka ovat hyviä isäpuolia vieraille kersoille).
On totta että ihmisillä on joku "tyyppi" joka vetää puoleensa, mutta onko musta ihonväri sellainen? Kun toisille tuntuu kelpaavan kuka tahansa musta. Vaikka tietäisi jo julkisesti mikä sika kyseessä, rikollinen tms.
Entä nämä naiset esim. taggedissa, jotka etsivät sivuilta miehiä, joiden kanssa salamarakastutaan ja kun joku menee vikaan, etsitään heti uusi korvaava mustaihoinen.
Ihmettelen vai logiikkaa, kun itse näen pintaa syvemmällekin.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Jaa -- ja sinä sitten olet sitä mieltä että tummaihoinen ei saisi seurustella kuin kerran. Ja mieluiten sterilisaatio päällä ettei tummaihoiset lapset suomalaisissa lastenvaunuissa lisäänny.
Mutta suomalaiset toki voi koettaa onneaan useamman kerran, ellei synkkaa. Tätähän sinä "pintaa syvemmältä asioita näkevä" pohjimmiltaan tarkoitit, miksi et kirjoittanut suoraan?
Ei välttämättä ne suomalaiset naisetkaan aina seurusteluun sitoutuvia ruusunnuppuja ole joka ainoa.
näitäkin suomalaisia naisia on, jotka menevät ulkomaalaisen kanssa naimisiin ja käykin niin, että ulkomaalainen yllättää heidät suomalaisen ystävänsä kanssa kotoaan.
Siinä tulee tietenkin ero. Heti.
varmaankin syynä on se, että valkoisen, mulattilasten äidin ei ole helppoa löytää valkoista miestä joka mulattilapset perheeseen hyväksyisi. Voi olla vaikeaa tehdä tuttavuutta valkoisten miesten kanssa, kun koskaan ei voi tietää milloin valkoinen mies onkin piilorasisti lapsia kohtaan. (Rasistisuus ei välttämättä paljastu heti, eikä mies itsekään välttämättä aina tajua olevansa rasisti).
...yksinkertaisesti "valkoinen ei viehätä"! Eikä se sitten tarkoita,että jokaikinen musta mies kelpaa... Vaikka kyllä sitäkin näkee ja paljon.
Suomessa piirit ovat pienet, tietyt ihmiset liikkuvat samoissa mestoissa,mikä ei tosiaan ole aina kovin "mukava" asia....
Asia ei koske minua, mutta voin todelta että joillakin on "tyyppi" ja toisilla ei. Itselläni esimerkiksi ei ole, vaan ne muutamat miessuhteeni ovat olleet vaaleita ja tummia ja siltä väliltä.
Serkkutytölläni oli aikoinaan musta afrikkalainen poikaystävä, mutta hän on nyt onnellisesti naimisissa suomalaisen miehen kanssa (seitsemäs vuosi ja kaksi lasta), joten hänelläkään ei ollut näköjään mitään "tyyppiä".
Ehkä nämä tyypin metsästäjät ja sarjasuhteilijat vain pistävät enemmän silmään katukuvassa, vaikka eivät olisikaan enemmistönä?
Kukaan tuntemani valkoihoinen suomalainen mies ei huolisi mulattilasten yksinhuoltajaa. Harva huolisi edes valkoihoisten suomalaisten lasten yksinhuoltajaa. Miksi ihmeessä valkoihoisen lapsettoman sinkkumiehen pitäisi edes huolia? Kuka olisi niin epätoivoinen?
Saahan ilmeisesti kuka tahansa valkoihoinen mies nätin ja lapsettoman thaimaalaisen naisen itselleen, jos alkaa käydä epätoivoiseksi ja kyllästyä sinkkuuteen. Näin ainakin kaikki suomalaiset naiset väittää, että jossain on postimyynti, josta thainaisia voi tilata.
esan ja muiden suomiurhojen mielestä yh-äidin "huoliva" suomalainen mies on epätoivoinen! Voi apua.....
Itse sinkkuna yh-äitinä en koskaan edes kuvitellut löytäväni suomalaista miestä, jolla olisi samat elämänarvot ja tulevaisuuden haaveet kuin minulla, saati saanut minun huomioni ja mielenkiintoni. Mitäpä tuosta, maailma on täynnä miehiä ja yksinkin sitä olisi pärjännyt. ;)
Luitko viestin alun ihan tarkkaan?
Kahvitar, asiantuntija taas vauhdissa, onko sinulla lapsia?
...mutta enpä sanoisi,että mies joka "huolii" yh-äidin on epätoivoinen, ei edes se suomipoju. ;)
Ja onneksi meitä on monenlaisia, niin naisia kuin miehiäkin. Olin äitipuoli jo 19 -vuotiaana, oman esikoisen sain ollessani 21v, joten usko pois, kaikenlaista olen nähnyt ja kokenut. Ennen kaikkea voin omista ja ystävienikin kokemuksista sanoa, onneksi tästä maailmasta löytyy ihmisiä, jotka osaavat pohtia asioita monilta eri kanteilta ja ihan omin aivoin ja ennen kaikkea välittävät heille tärkeistä ihmisistä.
Eikä kaikki yh:t ole pelokkaita, katkeria, epätoivoisia, ihmissuhdeongelmaisia ja epävarmoja uuden isin etsijöitä vaan päin vastoin monella meistä se elämä on vihdoinkin kunnossa pettymysten jälkeen.
Totta kai tiedän, ettei sinulla ole lapsia.
täyttä asiaa. Ei siihen ole mitään lisättävää asian tiimoilta. Kahvitar erittäin fiksu ja perustelee asiat hyvin. On ilo huomata, että tälläkin palstalla kirjoittaa asiallinen ihminen.
Minulla tai miehelläni ei ollut ennestään lapsia, joten asia ei varsinaisesti minua koske.
En minäkään usko, että toisen lapset olisivat kenenkään toivelistaykkösenä, mutta uskon myös, että jos se "oikea" osuu kohdalle, niin hänet ottaa avosylin vastaan lapsineen kaikkineen. Kaikkia asioita voi miettiä ja puntaroida loppuun saakka teoreettisesti, mutta tilanteen keskellä monesti sitä lopulta yllättää jopa itsensä. Näin on nimittäin käynyt muutamalle tuttavapiirissäni.
Serkkupoika meni juuri naimisiin yh-äidin kanssa. Serkkuni valintaa jännitettiin, sillä hän oli sitoutumatonta tyyppiä, mutta muuten todella loistokaveri ja hyvännäköinen. Ei hänkään suunnitellut nappaavansa tuosta ensimmäistä vastaantulevaa yh-äitiä, mutta kun tällä upealla nuorella naisella sattui olemaan suloinen pikkutyttö, niin serkku ryhtyi todella mielellään tämän "iskäksi". Hän hakee hoidosta ja letittää hiuksia, työmatkalta tuo tuliaisia jne. Heille on nyt tulossa yhteinen vauva.
En siis olisi yhtä jyrkästi "puolesta tai vastaan", vaan sanoisin, että jotkut eivät tilanteen kanssa pärjäisi ja toisille se taas ei ole mikään ongelma. Sen sijaan on täysin liioiteltua sanoa (ylempänä) ettei yh-äitiä kukaan huolisi.
Sinulla riittää sanottavaa vaikka kuinka paljon, varsinkin asioista,joista sinulla ei ole omaa kokemusta, sen olen todennut aiemminkin. Ja muista viesteistäsi päätellen, tiedän, että tämän keskustelun jatkaminen kanssasi on vain turhaa ja turhauttavaa. Kirjoitat kuin jostain yleistietokirjasta kopioitua tekstiä, pelkkää teoriaa ilman tunnetta ja aitoutta. Hah, nyt jo nauran omillekin teksteilleni,joten annetaanpa olla!
Elämä opettaa sinuakin joku päivä, ehkä.
että kaikille naisille se MIES on ainoa autuaaksi tekevä asia? Miksi oletat, että KAIKKIEN yh:en on vaikea LÖYTÄÄ miestä? Eivät läheskään kaikki naiset, olivat sitten äitejä tai eivät, pakkomielteenä ole löytää miestä. Ilmankin pärjää (monesti paljon paremminkin) elämässä todella hyvin. Vanha sanonta: parempi ilman, kuin huonon kanssa pätee tähän asiaan äärettömän hyvin.
En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista pakkopariutumista. Mies on oltava, hinnalla millä hyvänsä. Joillakin se pakkomielle näyttää etenevän nettihaaveiluksikin...
Kaikki naiset eivät tarvitse miestä periaatteella: pakko olla, kun yksin ei voi...
"Harva mies haluaa toisten lapsia riesakseen. Tämä on tosiasia, mikä ilmeisesti osalle yksinhuoltajista on vaikea myöntää todeksi."
Sinulle ja palstan ukoille tiedoksi, että mies, joka pitää yh:aa huonona vaihtoehtona, ei ole itsekään yleensä mikään "saalis" edes sinkkunaisille.
Se, mikä yleensä tulee ongelmaksi yh:n ja sinkun suhteessa on vastuunottokyvyttömyys ja etenkin -haluttomuus sen sinkun puolelta. On totuttu omaan vapauteen ja jonkinasteiseen vastuuttomuuteenkin, ehkä... ja henkilö, jolla on lapsia huollettavanaan, on täysin eri elämäntilanteessa. Hauskanpito ei siis ole enää hänellä se elämän tärkein asia, kuten sinkulla.
Kun henkilöllä on itsetunto ja elämänarvot kohdallaan, yksinhuoltajuuskaan ei ole pariutumisen este.
"Kukaan tuntemani valkoihoinen suomalainen mies ei huolisi mulattilasten yksinhuoltajaa. Harva huolisi edes valkoihoisten suomalaisten lasten yksinhuoltajaa."
Johan liikut oudoissa piireissä. Minun tuttavapiirissäni on hurjan paljon nimenomaan miehiä, joilla ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa, vaikka nainen olikin yksinhuoltaja. Tunnen paljon uusioperheitä. Minun äitini on myös ollut yksinhuoltajaäiti, ja eipä tuolla ikinä pulaa miehistä ollut, pikemminkin päin vastoin.
Eri asia sitten on se, jos lapset ovat sietämättömiä, ja tekevät miehen elämästä alun alkaen helvettiä. Ei mikään ihmekään, että siihen ei halua ryhtyä. Monet lapset vain ovat niin kovin omistuksenhaluisia äitiänsä kohtaan, kun isää ei ole kuvioissa, ja toisaalta taas pelkäävät, että uusi mies yrittää olla heille se isä (puuttua lapsen asioihin liikaa, määräillä jne).
Mutta kuka nyt ventovieraan kanssa muutenkaan yhteen muuttaisi????
"(puuttua lapsen asioihin liikaa, määräillä jne)"
Aikuinen tekevät kodin säännöt, eivät lapset. Uuden isä- tai äitipuolen mukaan tuleminen tarkoittaa nimenomaan toisen aikuisen mukaan tuloa. Molemmat aikuiset vastaavat lasten turvallisuudesta, ravinnosta, hoidosta jne. olivat lapset sitten omia tai toisen. Kun asiat tehdään alusta lähtien myös lapsille selväksi, ei ongelmia tuon suhteen yleensä tule. Mutta jos kotiin ilmaantuu vain äidille/isälle uusi panokaveri, joka ei muuten osallistu perheen toimintoihin, metsään mennään että kolisee.
..luettuani näitä purkauksiasi, ymmärrän muutkin nettisuhde yms tarinasi paremmin..Kuten sanoin aiemmin, toivottavasti elämä opettaa sinuakin!
"Harva mies haluaa toisten lapsia riesakseen. Tämä on tosiasia, mikä ilmeisesti osalle yksinhuoltajista on vaikea myöntää todeksi."
Kerroin tuon miehelleni, hän myös meni sanattomaksi...tosin muistaen,että olen joskus puhunut,miten vihamielisiä ja välinpitämättömiä lapsia kohtaan Suomessa monesti ollaan....
Tarkoitinkin, että lapset saattavat usein nähdä vanhemman uuden puolison puuttumisen omiin asioihinsa hyvin epämiellyttävänä, jolloin he voivat tehdä uuden puolison elämästä helvettiä. Tiedän myös tapauksia, joissa lapset eivät ole hyväksyneet uutta kumppania, ja suhde onkin sitten kariutunut. Vaikka on ihan uusioperheestä ollut kyse. Joillain kun se suojeluvietti sekä äitiä että omaa itsenäisyyttä kohtaan herää heti.
Kuten sanoin, olen myös itse yksinhuoltajan lapsi, eikä minulla ollut ikinä mitään vastaan ketään äitini miesystävistä, ihan hyviä tyyppejä olivat. Toisaalta kukaan ei edes yrittänyt puuttua elämääni liikaa, eikä edes yrittänyt määräillä. Ei kyllä äitinikään paljon elämääni puuttunut, "itsenäisesti" elelin ja päätin asioistani itse. Töitä aloin tehdä 13-vuotiaana, kotoa muutin 17-vuotiaana.
häiritsevää parisuhteelle jos pennut omat tai toiset hyörii ympärillä.Sinkkuna saa olla keskenään ja suunnitella menonsa ja on omaa rauhaakin ja yksityisyyttä ja aikaa toisilleen mitä ei perhe elämässä hyvin ole.
En menis äitipuoleks kenellekkään ellei lapset olis aikuisia.Naisilla ex-on tapana olla ilkeitä ja naukua ex-ukkonsa perään vaikka millä verukkeilla.Ja en passaisi kenenkään mukuloita ja kattos ukkoo sohvala..ei ei ei...
Sellaista se elämä on joku viisumi ketku on olemassa joille kaikki kelpaa mutta se voipi olla hyvinkin lähellä totuutta ettei yh-kiinnosta.Tai ukot joilla on pieniä lapsia olipa sitten yh tai eivät.
Niin kauan kun pörrää kotona enempi porukkaa voi heittää haaveet kunnon parisuhteesta jos sellaisiin sattuu uskomaan.Ei kai se olis mielekästä olla parisuhteessa kenenkään nurkissakaan saati että mukulat kattelis koko ajan vieressä.Ei oo vapaata olemista.
Että sellasta omat kun onkin jo 19 ja 15 mutta asuvat kotona..silti en ottas ketää ulkkua nurkkiin.Käyn vaikka randomin baanalta jos sikseen tuntuu.Vielä ei tunnu.
kaiken kummallisimmat tapaukset löytävät aina ukon iteleen olipa pennut riiviöitä tai ei..omat ei ole ja olen kaunis ja älykäs...mutta näyttää siltä että ukko ajattelee ottavansa keskiverrosta "helpon ja mutkattoman" tapauksen..mutta huomaa sitten myöhemmin todellakin erehtyneensä...
En todellakaan viitannut missään,että yh-äiti on joku unelmamorsian miehelle tms mihin sinä tämän jutun väänsit! Alkujaan kommentoin vain tuon yhden höpisijän kommenttia siitä,että jotkut miehet ovat luusereita jos yh:n huolivat...
Joillekin on joillekin ei, onneksi olemme kaikki erilaisia!
jep jep..kahvittaren kokemuksiin perustuvaa elämän filosofiaa taas! :D
En voi naureskella yksinäni työssä koko ajan, joten kahvitar, otapa kuppi kahvia ja relax! Antaa olla jo...
mänfilosofia näyttää todentotta olevan päin seiniä, kun noita kirjoituksiasi lukee
ainakaan naura, vaan otaksuttavasti tekonaurua väännät. Keskity hommiisi, häsläri
Tottahan toki....
Yritän yritän! Tämä menikin jo ihan liian pitkälle,mutta töissä niin pirun tylsää kun kaikki muut ovat lomilla...
Mikä on häsläri?
Aikaa omanasi?
Vai eikö töitä oikeasti ole?
"miehet ovat luusereita jos yh:n huolivat..."
Suurin piirtein näin se on. Jos mies on mies hän valitsee vaimonsa huolella ja pitää omastaan huolta. Alkuriiasteluun kuuluu, että mennään yhdessä skimbamäkeen tai ystäväporukalla mökille. Sitten jossain vaiheessa tulevat lapset kuvioihin kun opiskelut on saatu loppuun ja talous on sen verran vakaalla pohjalla jotta jälkeläisistä pystyy huolehtimaan. Miehen elämänkaareen siis kuuluu, että puoliso valitaan niiden naisten joukosta jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Toisin sanoen toisten jätökset eivät siihen kuvioon kuulu, yrittävät naiset manipuloida sitä tosiasiaa muuksi millä tahansa 'itsetunto' -paskalla.
ne samalla hoituu hyvin, no problem. Tämä yksin naureskeleminen vaan menee hieman ööveriksi....
naiset ovat luusereita jos yh:n huolivat...
Teiltä unohtuu se tosiasia, että myös mies voi olla yh. Päteekö häneen siis sama "pohjasakka"-määritelmä, vai onko mies yh:nakin naista korkeampi olio?
Loppuhuomautuksena:
ei elämä siihen pääty, kun lapsia tulee.
..hyvä,että erilaisia ihmisiä löytyy! Minua ei saisi väkisinkään skimbamäkeen tai mökille, miehestäni puhumattakaan!
Onneksi jotkut välittävät tärkeimmistäkin asioista kuin, onko toinen jo ihan kaatopaikkatavaraa eletyn elämän takia vai ihan tasavertainen ihminen kaikesta huolimatta.
"Niin kauan kun pörrää kotona enempi porukkaa voi heittää haaveet kunnon parisuhteesta jos sellaisiin sattuu uskomaan.Ei kai se olis mielekästä olla parisuhteessa kenenkään nurkissakaan saati että mukulat kattelis koko ajan vieressä."
Eli turha toivo?? Jos lapsi, niin turha edes haaveilla parisuhteesta toisen aikuisen kanssa? Kyllä olisi elämä tylsää tuollaisella ajatusmaailmalla...
Siis ihan ällöttää tuo kielenkäyttösi ja asenteesi. Yksinhuoltajaäiditkö ovat MIESTEN jätöksiä? Hyvin useissa tapauksissa nainen on ollut avioliitossa, jossa mies on alkoholisti ja nainen, sekä pahimmassa tapauksessa lapsetkin joutuvat päivittäin törkeän perheväkivallan uhriksi, ja minkä takia nainen on lastensa turvallisuuden takia joutunut lähtemään avioliitosta. Ja kehtaat kutsua tällaisia tapauksia "miesten jätöksiksi"? Kyllä huomaa, että joillain ei ole asioista yhtään syvempää ymmärrystä, eikä selkeästi kovinkaan paljon empatiaa, eikä sen enempää järkeäkään... No, se on kyllä helvetin hyvä asia, ettet itse näköjään ole koskaan kokenut mitään ikävää, ja olen kauniisti ummistellut silmiäsi muidenkin ihmisten kohtaloilta. Onnea. Mutta muistuttaisin kuitenkin, että kaikki ei ole niin mustavalkoista, kuin haluaisit uskoa.
Onko sinun äitisi syyllistänyt sinut ja sisaruksesi yksinhuoltajuudestaan? Onko äitisi laittanut vastuun miehettömyydestään teidän lasten harteille? Vai mistä traumasi yksinhuoltajuudesta johtuu?
On kaiketi totta, että peilaat mielipiteinesi lapsuuttasi yh:n lapsena. Mutta täällä taitaa nyt olla meitä yh-äitejä paikalla, jotka taas katsovat asioita hiukan eri vinkkelistä.
Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia "saada" miestä, yh:na tai sinkkuna. On vain itse pitänyt päättää, kenet huolin, vai huolinko ketään. Yh:na kriteerit nousevat ja mieheltä vaatii paljon enemmän, kuin sinkkuna.
Sinkkuna sai "kokaista" ketä mieli, mennä minne halusi, seurauksista huolestumatta/välittämättä. Yh:na ei voi hetken mielijohteesta vastuuttomasti matkata maailman ääriin rahattomana jonkun veijarin armoille, kuten sinä aikoinaan teit. Yh:n on oltava ennenkaikkea lastensa äiti, tuki ja turva, ei jonkun miehen leikkikalu. (Ei sillä, että olisin rahattomana lähtenyt tuollaiseen touhuun sinkkunakaan.)
Tuo vastuu on tod.näk. se asia, jota sinkun on vaikea käsittää. Kun saat lapsen, aikuistut väistämättä, halusit tai et. Kerroit, ettei haaveenasi ole olla kenellekään äitipuoli. Uskotko, jos kerron, että et sinäkään tod.näk. olisi kenenkään yh-isän toivelistalla?
Ihmisiä on eri lähtökohdista ja eri elämäntilanteissa. Hyvän parisuhteen muodostaminen onnistuu kahdelle ihmiselle, kun he ovat suurinpiirtein samassa elämänvaiheessa: haluavat pariutua ja ottaa vastuun muistakin kuin itsestään. Lasten olemassaolo ei ole se pääasia.
sellainen ilkeä ex?
Vasta se yhteenmuutto tutustuttaa toiseen aikuiseenkaan. Ei ketään voi tuntea täydellisesti ennen yhteenmuuttoa, jos sitten kaikki oppivat toisen tavat yhdessä asuessaankaan.
Jos yhteenmuutto on suunnitelmissa, on lapset otettava siihen suunnitteluun mukaan ihan alusta asti. Ei sitä yhtäkkiä vain ilmoiteta aamupala pöydässä.
Eihän Kahvitar väittänytkään, että KAIKKIEN yksinhuoltajien on vaikea löytää kumppani. Sinulla se voi olla helppoa, mutta YLEISESTI ottaen yksinhuoltajaa ei useimmat "huoli."
se "..."-kään väittänyt, että se olisi kaikille helppoa.
"mutta YLEISESTI ottaen yksinhuoltajaa ei useimmat "huoli.""
Etkä sinäkään voi noin yleistää, vaikket itse huolisikaan (valintaasi toki olet oikeutettu). Moni täällä taas on kertonut tuttavapiiristään, jossa monikin on yh:n halunnut.
Tapasin noin kaksi vuotta sitten entiseni/nykyiseni (en tiedä mitä ollaan nyt) ja hän sattui olemaan musta. En ollut ennen rakastunut keneenkään (ikääkin on yli 20v) enkä ollut afrikkalaisen kanssa. Satuin tähän rakastumaan ja kun suhde kaatui kulttuurieroon olin aika surullinen. En tiedä mistä mun päähän iskostui ajatus, että seuraavakin poikaystävä pitää olla afrikasta. Kokeilin tapailla kahta afrikkalaista, mutta huomasin vasta silloin että olin ihastunut/rakastunut kyllä ihmiseen enkä ihonväriin. Kaikkea tyhmää sitä päähänsä saa.
Nyt ollaan taas tapailtu entisen kanssa ja toivoisin että meille kehittyisi jotain vakavampaakin. Todennäköisesti ei, mutta toivossa on hyvä elää. Ja mulle on ihan sama vaikka tää olisi sininen ihonväriltään, oon ihmiseen ihastunut/rakastunut.
Mutta tosiaan kyllä munkin kaupungissa näkee näiden afrikkalaisten miesten ja suomalaisten naisten seurustelusuhteita ihan tarpeeksi...
viestiini, että osa näistä afrofiilinaisista on toki itsekin muslimeja ja siten he noudattavat islamilaista perinnettä ja haluavat mennä naimisiin vain muslimin kanssa. Harva suomalainen mies on muslimi.
Tällaisena rasistijunttina kyllä kovasti ihmettelen, miksi tasa-arvoinen suomalainen nainen haluaa kääntyä muslimiksi ja omasta vapaasta tahdostaan rajoittaa niitä vapauksiaan ja oikeuksiaan. Vähän kuin kusisi omille kintuilleen. Ovat varmaan ylpeitä kuuluessaan uskontoon, jonka pyhä hahmo oli lapsenraiskaaja. Mutta kai se islam sitten antaa jotain suuntaa ja elämänohjeita uusavuttomille lähiöpirkoille.
Jos kuvittelet,että vain huivitettu suomalainen nainen on muslimi, on meitä muitakin ja sitä sinä et heti ensisilmäykseltä näe. Minäkään en ole "kääntynyt" mistään, saati en tiedä, mistä "vapauksista" kuvittelet minun luopuneeni verrattuna vaikka ateisti-ystäviini? En ole ylpeä ihminen,mutta en kyllä ole koskaan uusavuttomaksi lähiöpirkoksikaan itseäni tunnistanut, mitä lie mielestäsi tarkoittaakaan...
kun väität ettet joudu tinkimään "vapauksista", tai sitten et ole muslimi.
Anna kun hieman muistutan uskostasi. Muslimi sanana tarkoittaa jumalalle ALISTUNUTTA. Koraani on ABSOLUUTTINEN totuus ja jumalan sana.
Joten jos et noudata koraania KIRJAIMELLISESTI olet rikkonut jumalan sanaa vastaan.
Koraani kieltää naisilta lähes kaiken. Nainen on parhammillaankin vain miehensä omaisuutta. Muitakin esimerkkejä olisi vaikka kirjaksi saakka.... ai niin koraani on kirja.
Oikeasti jos olet eronnut yh muslimi nainen, olet varmasti yhteiskunnallisessa hierarkiassa niin alhaalla kuin vaan voi olla.
"..olet varmasti yhteiskunnallisessa hierarkiassa niin alhaalla kuin vaan voi olla. "
Tämähän on mielenkiintoinen uusi asia! Enpä ole arkielämässä tätä huomannutkaan...
Watson, olet säälittävä.
kun joskus jää arkielämässä ns.fiksultakin jotain huomaamatta.
pelottaa?
Onhan se varmasti karmeaa kun ei muslimi kertoo uskonnostasi ja tietä jopa enemmän kuin sinä.
Sellaista se vaan on.
Tuo kommentti olikin todella fiksu! Wau!
Pelottaa....mikä??! Tiedän varsin hyvin itse,mitä uskon, en tarvitse ketään minulle sitä kertomaan. Ja tiedän,mikä on oikeasti karmeaa, joten en käsitä miten sellaisen sanan tähän väliin vedit...