.. olen todella peloissani. Koska tämä on yksipuolista, en tiedä mitä näille tunteilleni tekisin. Ne vaan vainoaa minua ja haluaisinkin tietää miten pääsen niistä eroon? Tai miten tällaisesta toipuu? Kaipaan häntä, ajattelen häntä, näen hänet kaikkialla ja etsin häntä katseellani väkijoukosta enkä jaksa enää olla murtunut. Haluan päästä takaisin jaloilleni ja lopettaa tämän sisäisen kaaokseni.
Onko mitään keinoa?
Onko mitään keinoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
että on yksipuolista?
sikiää?? Ei millään pahalla, mutta aikuiseksi kasvamisessa saa käyttää ihan omaa maalaisjärkeään, jos sitä on?Eli lakkaa itse ruokkimasta epätoivoisia tunteitasi. Joka kerta kun tekee mieli rypeä itsesäälissä vaihda kanavaa eli puuhaa jotain muuta. Jokainen joutuu opettelemaan elämässään pettymyksien kestämistä ja niistä ylitse pääsemistä. Siinä ei ole oikotietä, vain aika auttaa, mutta turhalla märehtimisellä teet asian vain vaikeammaksi itsellesi. Löysää. Päästä irti. Yhteen ihmiseen jumiutuminen ei ole hienoa, siinä ei ole mitään kunniakasta ja lisäksi jos et pidä tervettä järkeä parhaimpana kaverinasi olet riskiryhmässä "tulevat ahdistelijat". Itke itkusi, kirjoita minulle ruma viesti tänne vastaukseksi tähän, anna palaa oikein kunnolla. Pura se suru tältä erää tänne, olet taatusti hyvä ihminen ja surun ja pettymyksen läpikäytyäsi löydät uuden ihastuksen/rakastuksen.
Minua vituttaa omat tunteet kun niille ei ole mitään vastakaikua. Jonkin aikaa halusin jäädä haaveilemaan ja elättelemään toiveita, mutta en enää jaksa sitä. Haluan elää onnellisena, en halua jäädä märehtimään enkä halua että omalla typerällä käyttäytymiselläni satuttaisin häntä. Joten kiitos neuvosta. Sain vähän perspektiiviä tähän. Kun tosiaan tää on kaikki mulle uutta, joten en tiennyt mikä auttaisi eteenpäin pääsemiseen. Tarvitsin jonkun sanomaan suoraan. Kiitti todella paljon.
Tuolla lailla kasvatetaan kylmiä ja tunteettomia ihmisiä, jotka eivät osaa kunnioittaa toistenkaan tunteita.
Minä sanon sinulle. Kivaut kestävät minkä kestävät. Nuorena tokenee kumman helposti. Niin se kai on suunniteltu. Ehkä se on osa juuri sitä, että opitaan kunnioittamaan toisten tunteita.
Todellakin jos on ollut ihastunut/rakastunut niin etsii toista ihmistä väkijoukosta tai sitten aivan kuin vahingossa tunnistaa muka hänet jostakin joka vähän muistuttaa tuota henkilöä.
Yksi mahdollisuus on aina että se ei ole yksipuolista joten jos hän ei ole varattu, hänelle tunteistasi kertominen voi helpottaa. Kehoittaisin sen jos se vain on mahdollista tai meni syteen tai saveen koska sitten myös tuntee että on tehnyt kaikkensa asian suhteen. Voin kertoa että kertomatta jättäminen ja sen jälkeen päin harmittelu on kaikkein tuskallisinta kun ei tiedä mitä olisi voinut tapahtua jos...
Tietysti tilanne ei anna välttämättä aina myöten siihen jostakin syystä (toinen voi olla varattu) joten silloin on ehkä parempi toimia kuten tuo toinen kirjoittaja ehdotti ja jättää ne tuntemukset taakseen...