suomi24:n treffien kautta viime vuonna tutustuttii, tavattiin ja alettiin pitää säännöllisesti yhteyttä... alkuun tavattiin harvakseltaan, mutta molemmista tuntui että kannattaa tutustua jne
taisin ihastua mieheen heti ensi näkemältä ja minusta tuntui että hänkin tykkäsi minusta edes vähän jo ensi tapaamisella...
kuukauden parin päästä mies halusi selvyyttä mitä tunnen häntä kohtaan tai tunnenko mitään... lopulta uskaltauduin kertomaan tunteistani (viime suhteen jälkeen jotenkin tulin varovaisemmaksi)
mies kertoi itsekin että on ihastunut minuun yms. kun hän katsoi suoraa silmiini ja kertoi, tuntui että olisin ikionnellinen asiasta...
aloimmehan tapailla sitten vähän useamminkin siinä jne.
tutustuttiin toisiimme paremmin ja puhuttiin ihan vakaviakin asioita. miettien tulevaisuutta kuten seurustelua sun muuta...
muutaman kuukauden jälkeen mies mainitsi yhteen muutosta. en kuitenkaan itse ollut vielä valmis mutta en sitä suoraa sanonut kun en itse asiassa ollut varma asiasta oliko hän tosissaan, kyseessä oli minun työpaikan vaihdos sun muut toiselle paikkakunnalle...
asumme eri paikkakunnilla ja minulle oli tarjolla kaksi paikkaa, toinen niistä hänen asuinpaikkakunnallaan...
asia jäi vielä kesken, myöhemmin kerroin että pitäisi pian päättää kumman paikan otan, molemmat tuntu niin kiinnostavilta...
mies sanoi että toivoo etten hänen takiaan sitten vain valitse paikkaa... ettei sitä halua... ja sanoikin siihen että ota se toisella paikkakunnalla oleva paikka
sen jälkeen aloin miettiä asiaa.. eikö hän oikeasti haluakaan minua luokseen???
saman keskustelun päätteeksi hän kuitenkin kysyi, voisinko kuvitella asuvani hänen kanssaan...
tässä vaiheessa olin jo sen verran varma että olsin kyllä valmis edes kokeilemaan yhdessä asumista...
emme asu edelleenkään yhdessä, olen vastaanottanut sen eri paikkakunnan paikan ja perunut tämän mikä olisi ollut samalla paikkakunnalla kuin missä mies...
aloin jälkeenpäin miettiin että ehkä olisin sen sittenkin vain tehnyt tämän miehen ja meidän suhteen vuoksi... mutta tuli tunne ettei mies sitä halunnut... vai olenko sitten vaan pohtinut liikaa ja ajatellut asiat väärin tms??
tänä aikana mies on alkanut ahkerasti kuntoilemaan, kaljamaha on kadonnut ja paino pudonnut... ihmettelin mistä moinen innostus... pidin hänestä jo aikaisemminkin sellaisena kuin on, pidän edelleenkin, ulkonäkö ei ollut minulle se tärkein, vaan kokonaisuus jne
noin kuukausi sitten uteliasuuttani menin vilkaisemaan löytyykö miehen nimimerkillä treffipalstalta ilmoitus vielä...
ja kyllä löytyi, uusittu ilmoitus! tuorein kuva, uutta tekstiä jne jne ja kuinka oli kirjoitellut muutamalle naiselle niin kauheita kehuja kuinka upeita ja nättejä ovat
loukkaannuin asiasta mutta en ole kertonut hänelle, että tiedän... minä utelias, mustasukkainen ja epäluuloinen nainen ???
miehellä alkoi loma ja tuntui että hän unohti minut vallan mennessään viihteelle kavereitten kanssa...
en tiedä olisiko hän ottanut mitään yhteyttä reissultaan jos en itse olisi sitten yhteyttä ottanut...
ymmärrän että hän haluaa olla myös kavereidensa kanssa, mutta olisin tietenkin halunnut että mekin oltaisiin oltu edes yksi ilta yhdessä...
nyt siis viimeiset pari kuukautta olen ollut hyvin epävarma ja surullinenkin, olen tullut mustasukkaiseksi ja epäilen hänen tunteitaan minua kohtaan...
minulla on välillä olo että olen vain hetken huvi kunnes löytyy parempaa...
tänä aikana olen jo muutaman kerran ajatellut sanoa hänelle että lopetetaan tää juttu tähän...
mutta en ole voinut, sillä minulla on niin voimakkaat tunteet häntä kohtaan...
mutta onko sekään sitten mitään rakastaa ihmistä joka ei ehkä rakastakaan minua??
ja mikä on mahdollisesti saanut hänen tunteensa minua kohtaan viilenemään niin paljon?? vai oliko se hänen kohdalta vaan sitä alkuhuumaa joka vielä minun kohdalla jatkuu??
nykyään pidämme harvammen yhteyttä ja tapailemme harvoin, ei tämä ole mitään seurustelua...??
minä olen järjestellyt omaa elämääni mahdollisimman paljon ja hoitanut asioita niin että olen ehtinyt tapailemaan häntä sen mukaan miten hänen "aikatauluihinsa" sopii...
minä olen nähnyt vaivaa ja ajanut pitkiä matkoja, vain sen tähden että saisin olla hänen luonaan... niin hänkin teki alkuun, mutta ei enää aikoihin...
yritänkö turhaan? viime viikolla juuri vihjasin miehelle siihen tyyliin että hän huomasi minun vähän loukkaantuneen kun olen jäänyt huomiotta tms. hän kysyi sitten koska voitaisiin nähdä ja minun oli ihan pakko kysyä, vieläkö häntä kiinnostaa??
mies vakuutti minulle että kiinnostaa ja että sanoo kyllä sitten jos ei kiinnosta ja että meidän pitää sitten puhua asiat jos jommasta kummasta alkaa tuntuun ettei enää kiinnosta...
mutta uskonko enää häntä... tuntuu että nykyään kun hetken tulee taas tunne että meillä on kaikki hyvin, jokin asia kolauttaa...
alkaako tämä olla ihan typerää??
vai olenko minä sitten vaan liian mustasukkainen, liian omistushaluinen jne?? vai liian sinisilmäinen??
taisin ihastua mieheen heti ensi näkemältä ja minusta tuntui että hänkin tykkäsi minusta edes vähän jo ensi tapaamisella...
kuukauden parin päästä mies halusi selvyyttä mitä tunnen häntä kohtaan tai tunnenko mitään... lopulta uskaltauduin kertomaan tunteistani (viime suhteen jälkeen jotenkin tulin varovaisemmaksi)
mies kertoi itsekin että on ihastunut minuun yms. kun hän katsoi suoraa silmiini ja kertoi, tuntui että olisin ikionnellinen asiasta...
aloimmehan tapailla sitten vähän useamminkin siinä jne.
tutustuttiin toisiimme paremmin ja puhuttiin ihan vakaviakin asioita. miettien tulevaisuutta kuten seurustelua sun muuta...
muutaman kuukauden jälkeen mies mainitsi yhteen muutosta. en kuitenkaan itse ollut vielä valmis mutta en sitä suoraa sanonut kun en itse asiassa ollut varma asiasta oliko hän tosissaan, kyseessä oli minun työpaikan vaihdos sun muut toiselle paikkakunnalle...
asumme eri paikkakunnilla ja minulle oli tarjolla kaksi paikkaa, toinen niistä hänen asuinpaikkakunnallaan...
asia jäi vielä kesken, myöhemmin kerroin että pitäisi pian päättää kumman paikan otan, molemmat tuntu niin kiinnostavilta...
mies sanoi että toivoo etten hänen takiaan sitten vain valitse paikkaa... ettei sitä halua... ja sanoikin siihen että ota se toisella paikkakunnalla oleva paikka
sen jälkeen aloin miettiä asiaa.. eikö hän oikeasti haluakaan minua luokseen???
saman keskustelun päätteeksi hän kuitenkin kysyi, voisinko kuvitella asuvani hänen kanssaan...
tässä vaiheessa olin jo sen verran varma että olsin kyllä valmis edes kokeilemaan yhdessä asumista...
emme asu edelleenkään yhdessä, olen vastaanottanut sen eri paikkakunnan paikan ja perunut tämän mikä olisi ollut samalla paikkakunnalla kuin missä mies...
aloin jälkeenpäin miettiin että ehkä olisin sen sittenkin vain tehnyt tämän miehen ja meidän suhteen vuoksi... mutta tuli tunne ettei mies sitä halunnut... vai olenko sitten vaan pohtinut liikaa ja ajatellut asiat väärin tms??
tänä aikana mies on alkanut ahkerasti kuntoilemaan, kaljamaha on kadonnut ja paino pudonnut... ihmettelin mistä moinen innostus... pidin hänestä jo aikaisemminkin sellaisena kuin on, pidän edelleenkin, ulkonäkö ei ollut minulle se tärkein, vaan kokonaisuus jne
noin kuukausi sitten uteliasuuttani menin vilkaisemaan löytyykö miehen nimimerkillä treffipalstalta ilmoitus vielä...
ja kyllä löytyi, uusittu ilmoitus! tuorein kuva, uutta tekstiä jne jne ja kuinka oli kirjoitellut muutamalle naiselle niin kauheita kehuja kuinka upeita ja nättejä ovat
loukkaannuin asiasta mutta en ole kertonut hänelle, että tiedän... minä utelias, mustasukkainen ja epäluuloinen nainen ???
miehellä alkoi loma ja tuntui että hän unohti minut vallan mennessään viihteelle kavereitten kanssa...
en tiedä olisiko hän ottanut mitään yhteyttä reissultaan jos en itse olisi sitten yhteyttä ottanut...
ymmärrän että hän haluaa olla myös kavereidensa kanssa, mutta olisin tietenkin halunnut että mekin oltaisiin oltu edes yksi ilta yhdessä...
nyt siis viimeiset pari kuukautta olen ollut hyvin epävarma ja surullinenkin, olen tullut mustasukkaiseksi ja epäilen hänen tunteitaan minua kohtaan...
minulla on välillä olo että olen vain hetken huvi kunnes löytyy parempaa...
tänä aikana olen jo muutaman kerran ajatellut sanoa hänelle että lopetetaan tää juttu tähän...
mutta en ole voinut, sillä minulla on niin voimakkaat tunteet häntä kohtaan...
mutta onko sekään sitten mitään rakastaa ihmistä joka ei ehkä rakastakaan minua??
ja mikä on mahdollisesti saanut hänen tunteensa minua kohtaan viilenemään niin paljon?? vai oliko se hänen kohdalta vaan sitä alkuhuumaa joka vielä minun kohdalla jatkuu??
nykyään pidämme harvammen yhteyttä ja tapailemme harvoin, ei tämä ole mitään seurustelua...??
minä olen järjestellyt omaa elämääni mahdollisimman paljon ja hoitanut asioita niin että olen ehtinyt tapailemaan häntä sen mukaan miten hänen "aikatauluihinsa" sopii...
minä olen nähnyt vaivaa ja ajanut pitkiä matkoja, vain sen tähden että saisin olla hänen luonaan... niin hänkin teki alkuun, mutta ei enää aikoihin...
yritänkö turhaan? viime viikolla juuri vihjasin miehelle siihen tyyliin että hän huomasi minun vähän loukkaantuneen kun olen jäänyt huomiotta tms. hän kysyi sitten koska voitaisiin nähdä ja minun oli ihan pakko kysyä, vieläkö häntä kiinnostaa??
mies vakuutti minulle että kiinnostaa ja että sanoo kyllä sitten jos ei kiinnosta ja että meidän pitää sitten puhua asiat jos jommasta kummasta alkaa tuntuun ettei enää kiinnosta...
mutta uskonko enää häntä... tuntuu että nykyään kun hetken tulee taas tunne että meillä on kaikki hyvin, jokin asia kolauttaa...
alkaako tämä olla ihan typerää??
vai olenko minä sitten vaan liian mustasukkainen, liian omistushaluinen jne?? vai liian sinisilmäinen??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet vain yksi muiden joukossa, siltä tuntuu. Laitoin juuri poikka miehen kanssa joka piti profiilia vaikka olimme yhdessä. Suutui vain kun kysyin asiaa jälleen kerran. Ja sitten suutuin minäkin. Mutta itse päätät. Puhukaa suhteestanne, mihin suuntaan ja myös profiilista jos sellainen on.
Koskaan ei kannata luovuttaa
Kannattaisi jutella kunnolla sen miehesi kanssa että missä mättää ja mikä vaivaa.
Tuollainen käytös ei ole normaalia jos ihmisellä on kaikki asiat kunnossa.
Mitä molemmat todella haluatte ja mitä annatte suhteellenne.
Ei kannata tuhlata elämäänsä huolehtimalla ja välittämällä toisesta jos ei saa vastakaikua toiselta ollenkaan.
Teidän olisi molempien löydettävä ensin kunnolla itsenne ja tiedostettava todelliset tarpeenne elämästä, sitten voisitte miettiä mitä haluatte muilta ja mitä olette valmiita antamaan muille elämässä.
Alkoholismi on todella vakava asia ja siihen tulisi puuttua mahdollisimman aikaisin, etteivät asiat pahenisi liikaa.
Miehesi tuntuu olevan todella hukassa elämässään ja tarvitsevan tukea ja ohjausta päästäkseen eteenpäin.
AA kerhot ja muut vastaavat paikat voisivat olla avuksi jos muu ei auta.
Ei kannata epäröidä pyytää apua kiperässäkään tilanteessa, sitä varten ne ihmiset ovat olemassa että antavat apua ja tukea kun niitä tarvitaan.
Jokaisella on joskus ihan varmasti elämässään tilanteita jossa ei yksin jaksa/pärjää ja muitten tuki on todella arvokasta silloin.
Ei kannata pilata omaa ja muiden elämää sillä että riutuu ja kärsii kun apua on saatavilla monilta eri-tahoilta.
Rohkeasti vain yhteyttä oman paikkakunnan avuntarjoajiin, kyllä se elämä siitä vielä suttaantuu.
Jos joku haluaa keskustella jostain mikä elämässä painostaa tai ihan mistä vaan niin mun email on [email protected]
HIhhihihhihihhh:)
Olet liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen, etkä taida loppujen lopuksi olla välttämättä rakastunut tuohon mieheen.
Hänellä jo uusi profiili, olet kai jo ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Älä anna toisen käyttää sinua hyväksesi.
Unohda hänet. Sinulle löytyy aivan varmasti sellainenkin mies, joka sinuun aidosti ihastuu, rakastuu.
Aloittajan mies pitää aloittajaa vain varalla, mutta ei ota häntä tosissaan, käyttää hyväksi. Ihan selkeä paketti. Ei hän muuten laittaisi uutta profiilia. Näitä tällaisia miehiä on, valitettavasti. Nyt vaan jätät tämän aloittaja hyvä ja etsit itsellesi kunnon miehen. Tiedän, että päätös kirpaisee nyt, mutta myöhemmin kiität itseäsi rohkeudestasi.