Hei
En ole ihan varma, kuluuko tämä ihan tälle palstalle, koska minua ei kai ole petetty "sillä lailla".
Olemme eläneet avoliitossa n. vuoden ja usein sanomme toisillemme rakastavamme toisiamme. Ja olemme onnellisia. Minä olen mies n. 30 ja naiseni on minua kymmenen vuotta nuorempi. Ikäeromme ei meitä ole koskaan vaivannut. Hän on ikäistään kypsempi ja minä ikäistäni kypsymättömämpi;), joten lienemme ihan samoilla tasoilla.
Meillä asuu myös lapseni edellisestä liitosta n. 50 % ajasta. Ja se on hänelle välillä raskasta, se on selvää. Hän on ollut erittäin hyvä lapselleni.Yritän kuitenkin kaikkeni, että meillä kaikilla on hyvä olla.
Itseasiaan: Hän oli tutustunut erääseen mieheen ennen meidän tapaamistamme. Se oli hänen mukaansa pelkkää ystävyyttä, ei romantiikkaa. Ja, että olivat joulun aikaan yllättäen nähneet ostoksilla. Hänellä on ollut pari poikaystävää, joten rakkaussuhteen arkikin on tullut hänellä jo koettua.
Talvella pienen riidan yhteydessä hän sanoi, ettei halua enää olla kanssani. Hieman asiasta juteltuamme hän myönsi tavanneensa ohimennen ja sen jälkeen muutaman kerran kahvin merkeissä tämän mr x: n. Se oli järkytys, koska en millään uskonut, että meidän onneamme voi häiritä 3. osapuoli. He eivät ole olleet koskaan sängyssä.
Tuon raskaan iltapäiväriidan jälkeen hän alkoi pakkaamaan tavaroitaan ja sanoi, ettei halua olla yötä kanssani ja menee tyttökaverilleen. Arvasin, että hän menee sen miehen luo evakkoon. Hän väitti, ettei mene.
Seuraavana päivänä hän sanoi tulevansa hakemaan lisää henk. koht. tavaroitaan, voidakseen olla hieman pitempään poissa kotoa. Sovimme, että olen kotona ja puhelemme vielä. Päätin unettoman yön aikana, etten halua erota rakkaastani. Ja siksi halusin asiallisesti puhua. Ja uskoakseni puhuinkin rauhallisesti. Hän oli suorastaan jäätävä tuolloin aluksi. Myönsi olleensa miehen luona, mutta mitään sellaista ei tapahtunut, hänellä oli todella aikainen työkin. Oli mennyt vain yöksi ja että tämä mies on herrasmies.
Olin pettynyt, kun hän oli mennyt miehen luo, vaikkei niin sanonut tekevänsä. Sanoi sanoneensa niin siksi, että olin niin surullinen ja poissa tolaltani
Saimme onneksi sovittua ja hän lähti hakemaan tavaroitaan sieltä takaisin ja niin tekikin. Tultuaan takaisin olimme onnellisia ja niin on ollut sen jälkeen. Hän kertoi heidän olevan vain vanhoja ystäviä, mutta miehen kuitenkin kertoneen haluavansa suhdetta. Ja oli sanonut, että jos et enää ole varattu, hän olisi "käytettävissä".
Aikaa kului kuukausia, vaikeina hetkina episodi minua häiritsi, muuten uskon rakkauteemme. Tietenkin tahdittomasti otin pikkuriidoissa asian uudelleen käsittelyyn. Hän muuten itse oli ollut syksyllä erittäin mustasukkainen minusta, turhaan kuitenkin.
Nyt kuitenkin selvisi, että tiesin miehen vuosien takaa. Yhdistelin hänen puheitaan ja kysyin eilen suoraan. Kaupunkimme on lopulta pieni. Ja niin oli, vanha tuttava on kyseessä ja että he ovat kahvin merkeissä pari kertaa tavanneet tämän yön jälkeenkin. Uskon häntä. Kyllähän ihmisellä ystäviä saa olla. Mutta onko tämä eri asia, koska mies on selkeästi ilmaissut haluavansa suhdetta hänen kanssaa? En tiedä vaikuttaako asiaan vielä se, että tuo mies on ilmeisesti huomattavasti minua varakkaampi. Hyvä palkka, iso asunto, enemmän statusta.
Mitä tehdä? Kaikki osapuolet tietävät nyt, että me kaikki tiedämme.
En tietenkään halua, että he tapaavat. Se vaan häiritsee. Mutta en tiedä, voinko sanoa suoraan, ettette saa tavata. Mutta jos en näin sano, ajatteleeko nainen minun olevan joku ihme vätys. Tai ajatteleeko se mies, että jos sanon, että voivat tavata, jos haluavat, luovutan jotenkin. Ajatteleeko hän sitten, että annan vihreää valoa heille tai, että en minä naistani ansaitse, kun näin helpolla luovutan?
Sanoin, että jos haluavat tapailla vain ystävyyden merkeissä, olisi asiallista, jos me kaikki kolme tapaisimme ja tekisimme selväksi, mikä on tilanne. Tähän nainen ei suostunut ja kielsi minua puhumasta asiasta suoraan hänen kanssaan, jos vaikka joskus ohimennen kohtaamme. Näin ehdotin, koska joskus jotkut asiat on hyvä puhua suoraan, kuin mies miehelle.
Vaikeata. Rakastan naistani, enkä halua, että suhteemme kaatuu tähän tai mihinkään muuhunkaan. Meillä on tulevaisuuden suunnitelmia ja kaikilla tasoillaan hyvää suhdetta. Välillä olemme kuin vastarakastuneet ja on hyvä olla. Puhumme paljon ja avoimesti kaikista asioista. Hän on elämäni suurin rakkaus ja niin minäkin olen hänelle, ainakin hänen sanojensa mukaan.
Olen yksin näiden ajatusten kanssa, minulla ei oikein ole ketään, jolle asiasta puhuisin. Uskon, että kestän tämän, olen monissa liemissä keitetty. On vaan niin hankalaa käsitellä tätä yksin tai hänen kanssaan.
Olen pattitilanteessa. Tätä kirjoittaessa, on hieman mennyt maku koko suhteeseemme. Ja toisaalta rakastan häntä edelleen.
Onko kellään mitään ajatuksia tai vastaavia kokemuksia?
En ole ihan varma, kuluuko tämä ihan tälle palstalle, koska minua ei kai ole petetty "sillä lailla".
Olemme eläneet avoliitossa n. vuoden ja usein sanomme toisillemme rakastavamme toisiamme. Ja olemme onnellisia. Minä olen mies n. 30 ja naiseni on minua kymmenen vuotta nuorempi. Ikäeromme ei meitä ole koskaan vaivannut. Hän on ikäistään kypsempi ja minä ikäistäni kypsymättömämpi;), joten lienemme ihan samoilla tasoilla.
Meillä asuu myös lapseni edellisestä liitosta n. 50 % ajasta. Ja se on hänelle välillä raskasta, se on selvää. Hän on ollut erittäin hyvä lapselleni.Yritän kuitenkin kaikkeni, että meillä kaikilla on hyvä olla.
Itseasiaan: Hän oli tutustunut erääseen mieheen ennen meidän tapaamistamme. Se oli hänen mukaansa pelkkää ystävyyttä, ei romantiikkaa. Ja, että olivat joulun aikaan yllättäen nähneet ostoksilla. Hänellä on ollut pari poikaystävää, joten rakkaussuhteen arkikin on tullut hänellä jo koettua.
Talvella pienen riidan yhteydessä hän sanoi, ettei halua enää olla kanssani. Hieman asiasta juteltuamme hän myönsi tavanneensa ohimennen ja sen jälkeen muutaman kerran kahvin merkeissä tämän mr x: n. Se oli järkytys, koska en millään uskonut, että meidän onneamme voi häiritä 3. osapuoli. He eivät ole olleet koskaan sängyssä.
Tuon raskaan iltapäiväriidan jälkeen hän alkoi pakkaamaan tavaroitaan ja sanoi, ettei halua olla yötä kanssani ja menee tyttökaverilleen. Arvasin, että hän menee sen miehen luo evakkoon. Hän väitti, ettei mene.
Seuraavana päivänä hän sanoi tulevansa hakemaan lisää henk. koht. tavaroitaan, voidakseen olla hieman pitempään poissa kotoa. Sovimme, että olen kotona ja puhelemme vielä. Päätin unettoman yön aikana, etten halua erota rakkaastani. Ja siksi halusin asiallisesti puhua. Ja uskoakseni puhuinkin rauhallisesti. Hän oli suorastaan jäätävä tuolloin aluksi. Myönsi olleensa miehen luona, mutta mitään sellaista ei tapahtunut, hänellä oli todella aikainen työkin. Oli mennyt vain yöksi ja että tämä mies on herrasmies.
Olin pettynyt, kun hän oli mennyt miehen luo, vaikkei niin sanonut tekevänsä. Sanoi sanoneensa niin siksi, että olin niin surullinen ja poissa tolaltani
Saimme onneksi sovittua ja hän lähti hakemaan tavaroitaan sieltä takaisin ja niin tekikin. Tultuaan takaisin olimme onnellisia ja niin on ollut sen jälkeen. Hän kertoi heidän olevan vain vanhoja ystäviä, mutta miehen kuitenkin kertoneen haluavansa suhdetta. Ja oli sanonut, että jos et enää ole varattu, hän olisi "käytettävissä".
Aikaa kului kuukausia, vaikeina hetkina episodi minua häiritsi, muuten uskon rakkauteemme. Tietenkin tahdittomasti otin pikkuriidoissa asian uudelleen käsittelyyn. Hän muuten itse oli ollut syksyllä erittäin mustasukkainen minusta, turhaan kuitenkin.
Nyt kuitenkin selvisi, että tiesin miehen vuosien takaa. Yhdistelin hänen puheitaan ja kysyin eilen suoraan. Kaupunkimme on lopulta pieni. Ja niin oli, vanha tuttava on kyseessä ja että he ovat kahvin merkeissä pari kertaa tavanneet tämän yön jälkeenkin. Uskon häntä. Kyllähän ihmisellä ystäviä saa olla. Mutta onko tämä eri asia, koska mies on selkeästi ilmaissut haluavansa suhdetta hänen kanssaa? En tiedä vaikuttaako asiaan vielä se, että tuo mies on ilmeisesti huomattavasti minua varakkaampi. Hyvä palkka, iso asunto, enemmän statusta.
Mitä tehdä? Kaikki osapuolet tietävät nyt, että me kaikki tiedämme.
En tietenkään halua, että he tapaavat. Se vaan häiritsee. Mutta en tiedä, voinko sanoa suoraan, ettette saa tavata. Mutta jos en näin sano, ajatteleeko nainen minun olevan joku ihme vätys. Tai ajatteleeko se mies, että jos sanon, että voivat tavata, jos haluavat, luovutan jotenkin. Ajatteleeko hän sitten, että annan vihreää valoa heille tai, että en minä naistani ansaitse, kun näin helpolla luovutan?
Sanoin, että jos haluavat tapailla vain ystävyyden merkeissä, olisi asiallista, jos me kaikki kolme tapaisimme ja tekisimme selväksi, mikä on tilanne. Tähän nainen ei suostunut ja kielsi minua puhumasta asiasta suoraan hänen kanssaan, jos vaikka joskus ohimennen kohtaamme. Näin ehdotin, koska joskus jotkut asiat on hyvä puhua suoraan, kuin mies miehelle.
Vaikeata. Rakastan naistani, enkä halua, että suhteemme kaatuu tähän tai mihinkään muuhunkaan. Meillä on tulevaisuuden suunnitelmia ja kaikilla tasoillaan hyvää suhdetta. Välillä olemme kuin vastarakastuneet ja on hyvä olla. Puhumme paljon ja avoimesti kaikista asioista. Hän on elämäni suurin rakkaus ja niin minäkin olen hänelle, ainakin hänen sanojensa mukaan.
Olen yksin näiden ajatusten kanssa, minulla ei oikein ole ketään, jolle asiasta puhuisin. Uskon, että kestän tämän, olen monissa liemissä keitetty. On vaan niin hankalaa käsitellä tätä yksin tai hänen kanssaan.
Olen pattitilanteessa. Tätä kirjoittaessa, on hieman mennyt maku koko suhteeseemme. Ja toisaalta rakastan häntä edelleen.
Onko kellään mitään ajatuksia tai vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tilanne vaikuttaa kovin selvältä. Sinulla on täysi oikeus vaatia, että vieraita miehiä ei tapailla. Älä ajattele mitä hän ajattelee, sillä sillä ei ole mitään väliä. Ja se suistaa sinut juuri siihen peliin, johon sinun toivotaan osallistuvan.
Mieti tarkkaan omat rajasi: mihin suostut ja minkä jälkeen vain toteat asioiden olevan ohitse. Mieti rajasi yksin; yhdessä rajojen sopiminen on peliin osallistumista ja niistä voidaan silloin aina neuvotella. Näin sinut voidaan viekotella hyväksymään sellainen käytös, jota et koskaan olisi hyväksynyt. Se tapahtuu siten, että raja rikotaan pienesti, sinä joustat ja sitten tulee uusi rikkomus ja sinä joustat... Lopputulos on, että hyväksyt uskomattomia asioita.
Sinun tilanteessasi, tällä elämänkokemuksellani, toteaisin suhteen olevan ohitse. Vaikka naisesi on vasta parikymppinen, hän vaikuttaa kertomasi perusteella epäluotettavalta, kypsymättömältä ja puhtaan egoistiselta. Lisäksi hän ei rakasta sinua tarpeeksi kunnioittaakseen tunteitasi vaan haluaa peluuttaa.
"Tilanne vaikuttaa kovin selvältä. Sinulla on täysi oikeus vaatia, että vieraita miehiä ei tapailla. Älä ajattele mitä hän ajattelee, sillä sillä ei ole mitään väliä."
Tosi hyvä neuvo. Noin oli neuvottu miestänikin kun olimme naimisissa. Oli kavereilleen valittanut sitä että mulla on pari hyvää miespuolista ystävää joiden kanssa ramppaan kahvilla. No nyt hän onkin ex-mies että näin hyvin neuvo toimii, tuo on oikea periaate että eihän sillä mitään väliä ole mitä mieltä toinen on...loistavaa parisuhdeneuvontaa.
"Mutta en tiedä, voinko sanoa suoraan, ettette saa tavata."
Mikset voisi? Minä kävisin vielä taputtelemassa vähän järkeä kyseisen miehen kalloon sekä tekisin selväksi, että jos avokki aikoo vaihtaa lennosta niin saa opetella seurustelemaan naamapuolen kanssa.
Selvitä asiasi sen miehen kanssa jonka luona avokkisi vietti yön. Ole mies älä nyt kuuntele tätä naistasi!
Sinulla on toooosi nuori tyttöystävä, ei noista voi vielä mennä sanomaan kenen kanssa päätyvät.
Jos sinä olet 30, tytt 10 v nuorempi niin hänhän on silloin 20 v?? Hyvä että on rinnat kasvaneet täyteen mittaansa, eikä todennäköisesti olekaan.
Jos hän on sinulle rehellisesti kertonut, että on jostain toisestakin miehestä kiinnostunut, ja SILTI olet päättänyt haluta jatkaa tyttösi kanssa, niin minusta sinua ei silloiin ole petetty eikä sinulla ole oikeastaan oikeutta tai syytä miettiä tuota asiaa.
Mitä sinun pitää miettiä: OLetko aivan varmasti valmis unohtamaan tuon asian ja PIAN?
Koska et voi olla suhteessa naiseen, samalla miettiä sitä toista miestä loppuikäsi riippumatta siitä kuka hän on ja miten varakas hän on verrattuna sinuun. Mitään kolmoistapaamista en kannata, koska ei tiedä vaikka tyttöystäväsi olisi teidän suhdettanne suojellakseen, ja sinun yksityisyyttäsi, valehtellut miehelle joitain, ja nyt menisitte kahteen pekkaan selvittämään suhdettanne ulkopuolisen miehen kanssa ja nainen joutuisi tilille molemmille. Sitäpaitsi ei ikinä kannata tehdä sitä virhettä ett paljastaa suhteen ulkopuolisille miehille omat epävarmuutensa, se toinen mies saattaa ottaa tilaisuudesta vaarin ja naruttaa likan sulta itselleen, sen varjolla että olet epävarma.
Ottamalla muutenkin asiaa puheeksi rikot suhdettanne jatkuvasti entisestään..
Mutta itse sanoisin 30 vee naisena, että en IKINÄ enää tekisi mitään sen kaltaista mitä naisesi tekee, johtuu siitä että olen kantapään kautta oppinut että parisuhde ei kestä mitään kokeiluja ja testejä, että hetkeksi erotaan ja kahvitellaan toisten kanssa. Mutta se Kuuluu 20 v elämään että miehiä vielä katsellaan ja mietitään vähän kenen kanssa haluaa jäädä. 20 vuotiaana ajatus loppuelämästä tuntuu pitkältä, ja vielä miettiä kenen miehen kanssa olla loppuelämä.
Mutta ajattelepa: HÄN VALITSI SILTI SINUT!
Jokainen kerta kun nyt otat tuota asiaa puheeksi ja ehdottelet noloja tapaamisia sen toisen miehen kanssa yhdessä, että keskustelisitte, niin naisesi saattaa 20-vuotiaan paniikilla miettiä että "Jaksanko minä looppuelämäni selvitellä tätä yhtä hairahdusta, tai miehen mustasukkaisuutta"
Siitä täytyy nostaa hattua että olet suhtautunut asiaan piirunverran kypsemmin kuin ehkä joku muu suomi-mies tekisi. Mutta nyt joko lopetat koko suhteen taikka sitten lopetat asian vatvomisen: Näin minä neuvoisin.
Kysypä muuten sekin naiseltasi, että mitä hän saa siitä ystävyydestä tuon toisen miehen kanssa?
Eli minkälaisista asioista hän tahtoo miehen kanssa puhua.
MInullakin oli 20 v useita tuttuja poikia, jokaista käytin omaan tarkoitukseen.
Jonkun kanssa pystyi puhumaan kaikesta, mutta seksuaalista latausta ei ollut minun puolelta.
Joku toinen oli ehkä "paha poika" jonka kanssa seksi voisi tulla kyseeeseen mutta miehen pelimiesluonteen takia ei kannattanut alentua..jne
kaikkien kanssa teki mieli olla tekemisissä, kuulla eri miehien ajatuksia ja nauttia ehkä siitä että joku on minuun ihastunut vaikka minä en olekaan häneen..ja niin edelleen.
Eli motiivit sun tyttöystävälläsi voi olla aivan hassut ja viattomat, se mieshän haluaa naida likkaasi sehän on selvä..mutta kuka sanoo ettei naisesi vain pidä häntä pikkusormensa ympärillä, eikä anna miehelle koskaan. Nauttii vain kun joku kolli jaksaa kärkkyä.
Eli senkin takia kannattaisi antaa jo olla, mutta mitä voit tehdä on PYYTÄÄ että naisesi ei tapaisi miestä koska sinulla on siitä niin paha olla.
Jos nainen ei suostu pyyntöön niin kysy miksi.Voi olla hänellekin hyvä miettiä, että mihin hän todella tarvitsee näitä "ystävämiehiä"...ja asia saaattaa loppua itsestään koska voitat hänen sydämensä pyytämällä nätisti, ja kertomalla että rakastat niin paljon että et kestä heidän kahvittelujaan.
evakkoon juuri sen miehen luo, kun vaihtoehtona olisi ollut vaikkapa oma perhe, tyttöystävät, taidat olla yksinkertainen jos et tajua.
Tais kuitenkin olla performanssi niin heikko, ettei jatko kiinnosta...?
Varasta eukon rahat ja kiikuta se metsään (muilutus) ja sitten sanot että "Persepaviaani" ja jätät sen sinne ja muutat vaikka Moskovaan. SIellä on hienoja muijia!" Heil Hitler!
sinulla on kypsymätön ei vielä vakiintunut nainen puolisona , voisitte muuttaa erilleen ,antaa ajan kulua ,voisit sinäkin katsella aikuisempaa naista joka haluaa vakiintua ,perustaa perheen .