Miten mahtavat lapset reagoida jos äiti ottaa oman nimensä takaisin? Ovat jo 16 ja 18, joten heille pystyy varmasti perustelemaan asiaa sillä, että kun nyt ei enää olla naimisissa. MUTTA kuitenkin mietiskelen myös heidän isäänsä, loukkaanko sillä myös häntä ja ajattelevatko lapset niin? Olenko ihan pöhkö, onko kellään kokemuksia asiasta? Toivoisin neuvoja ja asiallisia kommentteja.
Nimenvaihdosta huolestunut
Asiaa pohtiva
141100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun kyseessä on oma nimesi, eikä lasten, en usko että asiassa on ongelmaa.
Eivätköhän lapset ymmärrä jo, että olette eronneet lasten isän kanssa ja ettette ole enää perhe. Tietenkin jos ero on ihan tuore, voi jonkunlaista tunnekuohuntaa syntyä, se kun on askel eteenpäin eron konkretisoitumisessa. Lapset kun usein hyvin pitkään toivovat, että vanhemmat palaisivat yhteen.
Ex-miehesi suhteen en usko, että ongelmaa on.
Kaikenkaikkiaan eri asia olisi, jos olisit vaihtamassa lasten nimiä, olisit viemässä heiltä heidän siihenastisen identiteetin.
Mutta oma nimesi on ihan eri asia.
Ero kyllä on ihan tuore, voimaan kuukausi sitten.
Ja ollut lapsillekin kyllä aika vaikea kuten vanhemmillekin. Pelkään että lapset haluaisivat ehkä jopa itsekin alkaa haluta nimenvaihtoa ja sitä minä en halua. Tulisi aivan liikaa muutoksia yhdessä rytäkässä ja kuten sanoit se on identiteettikysymys. Kiitos kommentistasi.
Meillä eron jälkeen exä oma-aloitteisesti vaihtoi tyttönimensä takaisin (oli erittäin katkera erosta, mikä varmasti vauhditti päätöstä). Itse olin tästä asiasta mielissäni, sillä uusia häitä uuden tulevan vaimoni kanssa vietetään pian, eikä tämä olisi ottanut minun nimeäni mikäli exä sitä vielä kantaisi. Mielestäni nimi on ideologinen juttu.
pitäisi siitä mitään välittää, mikä nimi exällä?
Onko katkeruutta toisinkinpäin?
Miksi ei olisi, kun ukko löytänyt jo onnen...
Ja katkerampi vielä, jos löysit naisen jo avioliiton aikana ja exäsi luuli sinun olevan se "oikea".Mutta onnea joka tapauksessa uuden rakkaan kanssa....
Nimihän on vain nimi, hyvänen aika sentään!!!
Jos niuhottaminen on jo naimisiin mennessä tuollaista, niin mitähän kaikkea vielä edessä
onkaan....onnea vain!
Mieheni exä on luonteeltaan peruspirullinen ja siksi pitää myös vihaamansa entisen miehensä sukunimeä. Toivoin mieheni pystyvän pyytämään häntä vaihtamaan nimeä ennenkuin avioiduimme, ei tuntunut kovin miellyttävältä kantaa samaa sukunimeä kuin tuo häijyläinen.
Olisi kuitenkin ollut liikaa vaadittu mieheltäni, ja sitäpaitsi; minähän pidän mieheni sukunimeä rakkaudesta, en vihasta...
minä vaihdoin sukunimeni heti kun ero oli selvä.eikä siinä mitään ongelmia,paitsi että vanhin tyttäreni olisi halunnut myös minun sukunimen mutta se ei ollut mahdollista siihen piti olla isän suostumus ja siskojen sukunimi olisi myös pitänyt vaihtaa.lapset ymmärsivät ihan hyvin että halusin tyttösukunimen takaisin.että vaihda pois äläkä mieti turhia.
Niin ehkei tässä nyt enää tarvitse niin hirveästi ajatella sitä exääkään. Ja kun ovat noin isoja, voivat kai itsekin jo päättää nimiasiasta (sanoi joku), en tiedä pitääkö paikkansa. En tietenkään vaadi sitä ehdottamisesta nyt puhumattakaan. Kiitti sulle
Lapset voivat hakea itse nimen muutosta 18 vuotta täytettyään. Jolloin mielessä saattaa olla jo oma pariutuminen ja sitä kautta nimen muutos.
Sukunimiasiaa olen miettinyt eron jälkeen ja enpä ole vielä osannut asiaa ratkaista. Koko aikusikäni olen ollut ex-miehen sukunimellä ja tuntuukin, että tällä nimellä olen juuri minä. Olenhan ollut tämän niminen suurimman osan elämästäni. Myös lapset ovat isänsä nimellä joten sukunimiasia on tosi vaikea. Minulla on yksinhuoltajuus mutta en halua lasten sukunimeä vaihtaa. Ja kun nimi on tuiki tavallinen niin ei luulisi ex ja uuden onnenkaan mieltä pahoittavan jos vaikka nimen säilytänkin. En osaa vielä päättää!
minä olen ollut jo 30 vuotta tällä nimellä, mutta haluaisin kyllä kovasti tavallisen oman nimeni takaisin. Uskon että se olisi minulle hyvä ratkaisu. Sitä vaan ajattalee lapsia ja heidän reaktioitansa. Varmaan vielä hetken mietin ja tunnustelen ehkä asia jotenkin.
Erosin 1v 6kk sitten ja vaihdoin tyttönimeni takaisin n.1kk sitten. Nyt mulla on sellainen olo että "I AM BACK" ja että olen vihdoin voiton puolella. Lapseni olivat vähän suruissaan mutta kyllä ymmärsivät asian ja hyväksyivät sen. Ajattelin etä en voi aina ajatella joka asiassa muita... kyse on kuitenkin mun elämästä.Pysyn silti lasteni äitinä, sitä ei nimi muuta.
Minäkin tahtoisin takas! Minkä ikäisiä lapsia?