Varmasti on myös sellaisia kakkossuhteita jotka perustuvat pelkkään seksiin, mutta minun kohdallani näin ei ole. Ihan aikuisten oikeasti välitän (ehkä rakastankin) tästä miehestä todella paljon. Jos vaimoilla (joista en halua sanoa pahaa sanaa) ei ole helppoa, niin ei ole myöskään kakkosilla. Jatkuvaa puhelimen päivystämistä, kaikki ystävyyssuhteet kärsivät kun aina on passissa jos vaikka löytyisi hetkinen aikaa tavata, kaikki lomat ja pyhät kaipaat toista ja jos joku kakkonen väittää ettei mieti mitä se mies vaimonsa kanssa tekee siellä kotona niin valehtelee (siis jos oikeasti välittää). Ja huomatkaa, nyt en todellakaan etsi säälipisteitä enkä myötätuntoa, sillä olen ihan itse itseni tähän tilanteeseen saattanut. Eikä kukaan ihminen joka ei ole täysin itsekeskeinen narsisti voi väittää ettei tuntisi huonoa omaatuntoa kun kerran tekee väärin ollessaan toisen naisen kanssa avioliitossa olevan miehen kanssa. Olen varmaan miljoona kertaa päättänyt että nyt se on loppu, mutta kun toinen on siinä vierellä, kaikki hyvät aikomukset taas karisee. En minä ole paha ihminen, en ole moraaliton (tiedän että teen väärin), olen vain heikko - hänen suhteensa. Muussa elämässä olen äärimmäisen vahvatahtoinen ja jotkut sanovat jopa "jyrä", mutta en vaan tiedä miksi on niin vaikea luopua.
kukaan ei voita
minäkin olen...
11688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja välität...mutta onkohan tunne sama miehen puolelta? Nimenomaan siltä osin se perustuu yleensä pelkkään seksiin...ja jos ei mies jätä vaimoaan vuoksesi niin syy piilee mitä ilmeisimmin siinä että mies rakastaa yhä vaimoaan...ainkin enemmän kun sinua...muutenhan se olisi jo kanssasi...
Sille on ihan yks lysti kuinka vaikeaa kakkosella on...itsepähän on leikkiinsä mukaan lähtenyt niin sen myös kestäkööt valittamatta...
Toivottavasti on todella vaikeaa...muuta en voi toivoakkaan...jokaiselle ansionsa mukaan :D
Niin, en usko että hänen puoleltaan suhde perustuu pelkkään seksiin koska minä olen suhteessamme se aktiivisempi osapuoli, hänelle kyllä riittää pelkkä yhdessäolokin ja kun saa olla lähellä. En osaa sanoa rakastaako vaimoaan ja kuinka paljon, mutta kummallisesti kyllä sitten sen osoittaa kun ollaan sentään oltu kauan jo yhdessä. Ja aloitekin tulee aina häneltä. Olen kyllä itse leikkiin ryhtynyt ja leikin myös kestän, en minä mitään päähän silittelyä kaipaakaan, ihmettelen vaan itsekin miten normaali tervejärkinen ihminen jää tällaiseen loukkuun josta vaan ei kertakaikkiaan pääse pois, aina kun järjellä sitä ajattelee on aivan selvää että loputtava tämän on mutta kun tunteet tulevat mukaan...ei mitään mahdollisuuksia.
lukea tuollaisia tekstiä.
ei mies rakasta vaimoaan jos pettää tätä toisen kanssa. Ehkä välittää tästä, mutta älkää väittäkö että rakastaisi. Rakkauteen kuuluu luottamus ja kunnioitus, eikä siihen pettäminen kuulu.
Aloittajalle, olen samassa tilanteessa. Rakastunut varattuun mieheen. tiedän ja ymmärrän heidän tilanteensa, jossa ei ole helppo erota. Syitä voi olla monia, parempi olla kenenkään moralisoimassa ja arvostelemassa jos ei tiedä tilannetta ja tunne osapuolia.
Ei tämä helppoa ole, ja olen päättänyt myös niin monta kertaa lopettaa, ja olen niin tehnyt, aina vaan olen palannut takaisin töhön samaan. Tuntuu siltä että ne hetket hänen kanssaan tekevät tästä sen arvoista. Vaikka sitten välillä kärsisinkin ikävästä ja koko tilanteen vaikeudesta.
Ja katkerille moralisoijille tiedoksi, kyse ei ole mistään pelkästä seksisuhteesta, ei myöskään miehen näkökulmasta. Voisimme tapailla ilman seksiäkin ja silti nauttia joka hetkestä. Molemmat tiedämme sopivamme yhteen erittäin hyvin, mutta tällä hetkellä elämäntilanne on mitä on, emmekä voi olla yhdessä. Voin joko lopettaa koko suhteen tai odottaa. Ainakin toistaiseksi hyviä puolia tässä on ollut huonoja enemmän, joten en ole vielä luovuttamassa.
Muita on niin hleppo arvostella ennenkuin on itse samassa tilanteessa. Voimia sinulle aloittaja!
Minä olen ollut reilut 8 vuotta "toinen nainen", olen rakastanut, vihannut, itkenyt, nauranut, kokenut "rakkautta", joka ei sitä sitten oikeasti ollutkaan. Rakastajani oli reissumies savosta, joka käy vaimonsa luona joka toinen viikonloppu. Miehinen mies tarvitsi naista ja minä hullu, otin ja rakastuin moiseen petturiin. Nyt vaimo on kuumennut äijäänsä kohtaan ja matkustaa viikonloppuisin äijänsä luo, joten "toinen nainen" sai kuulla olevansa liikaa. Valehtelen, jos sanon, ettei satu. Satuu niin saakelisti, mutta sitä iloa en äijälle anna, että saa sen tietää. Ehkäpä kohta itkee joku muu ja sääliä en tunne. Sen voin sanoa, että tällä hetkellä ei ole halua jatkaa elämää.
rakkaani on kanssani omasta halustaan ja vapaaehtoisesti, siitä olen onnellinen.
Aikaisemmin avioliitossa ollessani olimme toistemme kanssa ympäristön, lasten, työn ja rahan vuoksi enemmän kuin omasta halustamme.
Siihen tarvitaan vain paljon itsekunnioitusta ja rautaista tahtoa. Jos suhteestanne häviää seksi, niin sinun on hyvin helppoa jättää äijä. Joka kerta kun rakastelet äijäsi kanssa, mielesi heltyy. Älä ihmeessä rakastele, koska sen jälkeen tulee aina morkkis. Parempi elää puhtaalla omalla tunnolla, ja säästää itseään sitä vapaata miestä varten. Mitä pidempää toistat ns. sairasta käyttäytymismallia (vrt. puhelimen päivystys, lomat etc), sen vaikeampaa on irrottautuminen. Minä pistin aikoinaan pettäjän pihalle ihan harkitusti siten, että ensin lopetin kaiken seksin väliltämme. En antautunut houkutuksiin. Sen jälkeen lopetin puhelimen kyttäämisen, ja tein paljon minun kannalta älykkäitä asioita. Kävin kampaajalla, hierojalla, shoppailin..ja laitoin puhelimen aina illaksi kiinni. Tästä rakentui vähitellen oman terveen elämäni perusta. Ja kuinkas kävikään,, minä löysin ihan ikioman rakkaan, ja tuo entinen äijä ramppaa vieraissa vieläkin... Nyt hän näyttää jo säälittävältä, koska ikäkin alkaa painamaan äijää.
Kiitos ihan oikeasti vinkistä. Olen niin paljon nyt pohtinut tätä asiaa ja tuntuu siltä että itsekunnioituskin pikkuhiljaa häviää. Tietää tekevänsä itselleen hallaa ja kuitenkin tekee niin...
On mielestäni itsensä pettämistä väittää/luulla ettei miehen ja aviovaimon välillä ole enää mitään.Ajatelkaa nyt järjellä...tottakai heidän välillään jotain on,jollei halua irrottautua toisesta.
se ei oo pelkkää seksiä! ite miettii aina mitä järkee tässä on mut se on vaan se kun on rakastunut niin ei sitä osaa sanoo että nyt loppuu tämä! mieskin tykkää mutta perhe on se mikä pitää sen vaimon luona ja yhteinen talo ja asuntolaina! mutta illat sitä miettii itekseen että mitä sitä tässä tekee enää... mutta aina kun näkee miehen niin tietää kyllä että tämä mies se on kenet haluaa!
ei jää kuin oma tyhjä autius, kun on joutunut huomaamaan, että onkin ollut vain jonkun avioliiton paikkarasia. Kun tajuaa, että ihan totta mies tarkoitti sanoessaan, että heillä menee muuten ihan hyvin, ettei hän halua rikkoa liittoa minkään takia.
Jää vain miettimään, miksi olikaan niin älyttömän höveli, ja piti parisuhdeterapiaa ilmaiseksi, piti heidät kummatkin tyytyväisenä, vaikka itse eli suurimman osan ajasta jonkun asteisessa piinassa.
Rakkaudet ja niiden tunnustamiset ei paina mitään siinä vaiheessa kun vaimo jättää erohakemuksen ensimmäisen vaiheen. Vaikka se olisi viimeinen kiristyskeino saada mies aloilleen, toisena olleelle ei jää mitään.