Taitaa olla pelkkiä naisia tällä palstalla, mutta kertokaa mistä löytää parhaat lapselliset miehet.Olisin itse halunnut pysyvän perheen, miehen ja viisi lasta, mutta yhteen lapseen jäi viisivuotinen avioliitto yltiömustasukkaisen miehen kanssa.Erosta on jo 18 vuotta ja olen törmännyt tänä aikana vain sitoutumiskammoisiin renttuihin.Missä ovat perhettä ykkösasianaan pitävät vaimottomat miehet?
mistä lapsellinen mies?
vielä haaveileva
302076
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mulla jäi keksen se kaikki hieno mitä perhe elämä olsisi ollut ja tuonut mukanaan, kun ero tuli. Kyllä minä ainakin olen jo 10v toivonut löytäväni uuden joka vaikka haluaisi tuon 5 lasta. Treffeissä on ilmostus. Mutta eipä löydy. Kapakoissa yms semmoisissa en käy. Kun en juo. Kohta alkaa ikä painaa, jos ei pian jotain sinunlaistasi löydy.
yh-isiä,tietävät että pimpanpihtaus-peliin tällainen kaveri on vaikeampi houkutella!
mutta asiallinen viesti. Uskon että kyseiset kriteerit täyttäviä miehiä löytyy. Mieleni sopukoista hetikin ainakin viitisen vastaavilla kriteereillä varustettua vapaata kunnon miestä löytyisi. Löytyy myös samanverran perheellisiä ns. "pelimiehiä" jotka yleensä ulkona iltaillan jälkeen korjaavat piparit talteen. Eli se ensimmäinen päällekäyvä karpaasi baarissa on yleensä se sitoutumiskammoinen hulttio ja ongelmasi on vain että tutustut vääriin ihmisiin väärissä paikoissa. Kokeilepa kysyä joltain hyvältä miesystävältäsi tunteeko hän ketään kunnon miestä ja katsasta ukkojen taso vaikka salaa "piilokamerassa". Ehkäpä vaikka sieltä löytyy se kultasi kainalo. Me ainakin oltiin juhannus pojan kanssa Evolla kalassa eikä baareissa tullut notkuttua.
Tässä vielä roikutaan valveilla! Eipä ole niitä miesystäviä. Eli kaikki yritykset olen taakseni jättänyt, eikä ole tarvetta enää hieroa sen enempää tuttavuutta.Kalassa minunkin tekis mieli käydä, sieltä ne tervehenkisimmät kai löytyisivät. Pitäis vaan opetella ensin irrottamaan siima takana olevasta puusta ja sitten vielä uskaltaa irrottaa kala koukusta!
sulle:
http://treffit.suomi24.fi/index.jsp?layout=default&object=advancedSearch
Mutta ne ovat hoitamassa sitä perhettään. Pysyvää perhettä varmaan toivoo ja olettaakin saavansa kun sen perustaa. Mutta aina ei käy niin onnellisesti, itse eronneena yli kymmenen avioliittovuoden jälkeen :) onnellisesta tahi vähempi onnellisesta liitosta. Ex vaimoni otti ja läksi. Lapset sain kuitenkin pitää :) ja haluankin kantaa vastuuni tekosistani eli lapsista. Sitoutumis kammoisia löytyy myös sieltä naisten puolelta, jos ja kun pääsee lähemmäksi toista, niin silloin lyödään jarrut päälle. Itse saa vaan ihmetellä et mikähän meni vikaa?? Jokainen taapertaa tyylillään,, Harmittaa ja kasvattaa samalla kyllä itsellekin kovemman kuoren ettei jokainen kolaus tunnu senkään vertaa. Onnea etsintään!
Minäkin haaveilin aikoinani suurperheestä ja onneksi pitkän odotuksen jälkeen muutaman lapsen sainkin. Mutta mies ei kestänytkään perhe-elämää vaan halusi vapaata, kahden aikuisen ihmisen arkea. Eron jälkeen en ole uutta onnea löytänyt sillä miehet suorastaan pelkäävät naista, jolla useampia pieniä lapsia. Joten en enää edes että on olemassa miehiä, joille koti ja perhe olisi elämässä tärkeää.
On paljonkin sellaisia vapaita miehiä, jotka haluaisivat nimenomaan perhe-elämää. Mutta yleensä nuo miehet haluavat perhe-elämään ensisijaisesti omia lapsia. Ongelman ydin on teidän naisten oma käyttäytyminen. Elättäjäksi ottaisitte mieluusti turvallisen perhekeskeisen miehen, mutta siittäjäksi sen epäluotettavan ja toisaalta puoleensavetävän pelimiehen. Tavismiestä on ihan turha syyttää siitä, että hän ei halua (varsinkaan taloudellisesti) sotkeutua moiseen.
Kyse on valintojen ketjusta, jotka liikkeellepanon tekee lähes poikkeuksetta nainen. Se on pariutumistekninen luonnonlaki, jossa naisille on annettu enemmän pelimerkkejä kuin miehille. Valinnoista, menivätpä ne mitenpäin hyvänsä, seuraa aina muita asioita, ja ne eivät voi juuri koskaan kaikilta osin ainoastaan miellyttää. Eräs länsimaisen naisen ongelmista on harhakuvitelmat siitä, että ylivertainen valitsemisen valta estää valinnasta väistämättä seuraavat ei-toivotut asiat. Ts. se ikäänkuin poistaisi heiltä vastuun valinnoistaan.
Entisaikaan, ihmisten ollessa enemmän taloudellisesti riippuvaisia toisistaan pelimiehelle raskaaksi tuleminen oli riski ihan hengissäpysymiselle. Eikä pelkästään lapselle, vaan myös naiselle itselleen. Edellinen kallisti valinnan turvallisen miehen suuntaan, ja ei-toivottuina ilmiöinä valinnasta seurasi toisinaan elämän mittainen tylsyys, huonoa seksiä tms. Nykyisen hyvinvoinnin aikana siittäjäksi valitaan yhä enenevässä määrin pelimies. Hekumaa kyllä koetaan, mutta riskinä on yksin jääminen, joskaan siihen ei enää kuole. Asiassa ei ole miesten kannalta mitään väärää. Se on luonnolaki johon meidän on sopeuduttava.
Ajatteluvirhe tapahtuu siinä vaiheessa, kun nainen alkaa riskien realisoituessa kuvittelemaan, että turvallisen miehen pitäisi tulla pelastamaan hänet ahdingostaan. Nyt on miehen vuoro tehdä valintoja. Jos yksinjääneet tavismiehet valitsevat mielummin yksinolon kuin varaisän roolin, ei heitä voi siitä oikein syyttääkään.
Minä haaveilen myös suurperheestä, ja olisin valmis pistämään vaikka kaikki tuloni sen eteen. Mutta silloin myös lapsien pitää olla omiani. Mikäli tämä ei naisille käy, se on heidän oma ongelmansa. Jos/kun en naisten valinnoista johtuen voi omia lapsia saada, luovun mielummin haaveistani ja käytän tulot omaksi ilokseni. Mitään pysyvää siitä ei seuraa, mutta eipä seuraisi minun kannaltani käenpoikien elättämisestäkään. Tällä kertaa valinta on meidän miesten, ja luulen että aika moni muu tavismies tekee saman valinnan kuin minä. Valitettavaa teidän kumppania etsivien naisten kannalta, mutta ei voi mitään. Omien valintojensa kanssa on pakko pystyä elämään... tai sitten kuolla pois.
Kiitos vastauksestasi! Omien valintojen kanssa on tosiaan elettävä ja turha murehtia valintoja jotka kauan, kauan sitten teki. Tosin ero ei sitten taas oma valinta ollutkaan vaan mies huomasikin ettei perhe-elämä ollutkaan häntä varten. Se oli minulle yllätys, sillä yhteistä elämää oli takana melkein 30 vuotta. Lapset olisi pitänyt "tehdä" paljon paljon aikaisemmin mutta sekään ei ole aina itsestä kiinni. Turhaan nyt mietin sitä, että olisikin pitänyt erota 20 vuotta sitten niin se suurperhe olisi ollut kenties mahdollista saada.
Elättäjää en tarvitse vaan pystyn itse elättämään itseni ja lapseni. Ja osallistuuhan lasten isäkin lasten kustannuksiin. Haluan itselleni aikuisen kumppanin, jonka kanssa keskustella ja jolle voisin antaa ja jolta voisin saada aikuisen ihmisen läheisyyttä. Mutta pienten lasten kanssa joutuu väkisin siihen tilanteeseen, että lapset on aina otettava ensisijaisesti huomioon.
Kaikesta huolimatta elämä on antoisaa ja mukavaa. On rakennettava se oma elämä itselleen sopivaksi mutta siitä huolimatta se ihmisen ikävä iskee välillä.
Niin, omia valintoja.Mies oli sairaalloisen mustasukkainen, vahti töistä kotiin tuloa verhojen raosta ja tonki jopa roskikset, kun etsi merkkejä toisesta miehestä.Erosin kun en jaksanut, päätin antaa hänelle mahdollisuuden oikeaan ihmissuhteeseen, koska minun elämäni tuntui olevan ohi.Niin luulin.No, ohi se on tässä mennytkin, tapaamani miehet haluavat vapaan suhteen ja ennemmin istua kaljoilla, kuin touhuta perheasioiden parissa ja keksiä yhdistäviä harrastuksia ja mielenkiinnon aiheita.Kahdeksan vuotta seurustelin tämän viimeisen kanssa suurin toivein ja kun viimein muutimme yhteen, hän alkoi juopotella ja hävisi kotoa harva se ilta.Teen hoitoalan ihmisenä kaksivuorotyötä, joten oli kenkkua mennä tyhjään kotiin iltavuorosta ja valvoa yöhön odotellen.
Ei mullakaan oikein osu se mitä haluan sen kanssa mitä saan :( Nyt olen 12 vuotta taistellut yhden parisuhteen eteen ja mulla on veto loppu.
Jos nyt etsisin uutta kunnollista miestä, niin baareista en ainakaan aloittaisi. En halua mitään tuoppiin nojaavaa pelimiestä, joten kokeilisin onneani todennäköisesti netin avulla. Täytyy muistaa että netissäkin löytyy noita saalistajia, mutta jotain riskejä on etsiessään otettava. Toisaalta netin / sähköpostin kautta ajatuksia vaihtamalla saa melko nopeasti selvitettyä onko arvomaailma ja elämän tavoitteet samalla suunnalla. Käy kurkkimassa treffi-deitti-seurasivuja...Onnea etsintään.
Kyllä naiset on osittain itse syypäitä siihen, että "kiltti perhemies" ei ole koskaan muodissa. Tai voiko siitä nyt naistakaan syyttä, geeneistä taitaa tulla moiset.
Se vaan on niin, että pelipanomiehet ne jyllää vaikka naiset uskottelevat itselleenkin jotain muuta. Sitten on ne tossun alle luikkivat hiirimiehet, jotka yrittävät miellyttää naista koiramaisuuksilla - mutta sillä tiellä nainen ei koskaan tule tyytyväiseksi.
Itse en ole kumpaakaan, mutta olen sentäs sen verta rehellinen, että en edes pyri muihin kuin lyhyisiin, seksipainotteisiin suhteisiin. Kyllähän monasti jää piparit saamati kun ei kykene edes hetkellisesti lupaamaan kuuta ja aurinkoa taivaalta, mutta toisaalta sitten kun pääsee rehellisesti nautiskelemaan, niin onhan se hienoa. Ja jos tulee liikaa paussia, niin sitten maksullisiin - vaikka ei sekään optionaalinen vaihtoehto ole
nimittäin kuun taivaalta lupaaminen.On nimittäin lukuisia perheenäitejä ketkä eivät ole ollet tyytyväisiä siihen turvalliseen elämään hyvän aviomiehen kanssa ja lähteneet jonkun hampin matkaan.Koska tämä aviomies ei pystynyt hankkimaan kuin rivarineliön ja corollan kun taas pesunkestävä hamppi tai linnakundi pystyy lupaamaan aina enemmän.
ja tunnustat suoraan ettet halua kuin lyhyitä seksipainotteisia suhteita. Piste siitä.
Toivon vain ettet kohtaa minun arvomaailman omaavaa naista ja kohtele häntä pelkän piparin arvoisena. Joku on sinua loukannut todella kipeästi, jos naisen tärkein ominaisuus on mielestäsi seksuaalisen nautinnon tuottamiskyky.
Valitettavasti minusta tuntuu siltä, että minua edes jollain tavalla kiinnostavat naiset (ehkä 10 prossaa kaikista naisista, no humalassa seksimielessä kyllä haarukka laajenee vahvasti) jakaantuvat karkeasti kolmeen luokkaan.
-Ainoastaan seksuaalisesti kiinnostavat naiset
-Sekä seksuaalisesti että henkisesti kiinnostavat naiset
-Vain henkisesti kiinnostavat naiset, joiden "pitäisi" kiinnostaa myös seksuaalisesti
Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat naiset viestivät yleensä jo pukeutumisella sellaisia signaaleja, että mitäpä muuta miehen päässä liikkuisi. Näitä naisia suorastaan parveilee kesäisin. Luulen, että harvan viesti on "haluan seksiä". Yleensä yritetään herättää miehen kiinnostus sillä ainoalla osatulla tavalla. Tai sitten muuten vaan haetaan hyväksyntää.
Kakkosluokkaanhan kaikki naiset sitten haluasivat kuulua. Ja sitähän he kaikki hakevat. Kovin harva sitten osuu tähän. Seksikäs voi olla myös fiksulla tavalla, mutta yleensä se taipuu tuohon ekaan osastoon. Aika sein, etenkin nuorempana, kuvittelin jonkun naisen kuuluvan tähän luokkaan... mutta todellisuus olikin sitten toista.
Kolmanteen osastoon VALITETTAVASTI joutuu moni ihanin nainen. Vakavasti henkisesti otettavat ja periaatteessa myös eroottista latausta synnyttävät naisihmiset. Minulla se vaan tuntuu nykyisin menevän niin, että kun arvostan naista tarpeeksi/liikaa hän menettää eroottista voimaansa. Ihan kuin en haluasi pilata kyseenomaista olentoa samanlaisella toiminnalla kuin miten käyttäydyn ryhmän 1 naisten kanssa.
Kai tää on sitten se huora-Madonna-asettelu. En tiedä.
"Missä ovat perhettä ykkösasianaan pitävät vaimottomat miehet?"
Jos perhe on ykkösasia, niin kaipa se on jo hankittu tuohon ikään mennessä?
Jos ei ole, ei sitä ole tarkoituskaan hankkia.
Tarkoitin siis lapsia omaavia eronneita tai leskimiehiä.Kai heistäkin suuri osa haluaisi naisen, kumppanin, puolison, äitihahmon tms jo olemassa olevaan perheeseensä.Heidän joukostaan voisi minunlaiseni löytää miehen itselleen..ja ne puuttuvat lapsetkin syliin ja halittaviksi.En toki "varattua" miestä halua.
Laatuyksilöt, siis miehet, tajuu tossa iässä jo sen että ihan turha alkaa mihinkään vakavaan suhteeseen. Ja pärjäävät omillaan, seksin sitten hankkivat satunnaisista suhteista tai ihan ostamalla.
Rupumiehet sitten tarttee sen äitihahmon tms.
Olet varmaan melko nuori, mutta kyyninen ainakin jo.Kunhan sinäkin vanhenet, huomaat tarvitsevasi toista ihmistä rinnallesi ihan oikeasti, ensin muihinkin asioihin, myöhemmin kumppaniksi.Vanhusten palvelutaloissa asuu yksinäisimmät vanhukset, joista moni olisi ikionnellinen jos saisi nukkua jonkun vieressä tai edes samassa huushollissa.Silloin olisi myös joku joka huolehtii jos olet sairas.Jos pidät itseäsi liian laadukkaana, voi yksinäisyys olla katkeraa kalkkia kun aika tulee.
Olen 40v joten siksi tiedän näistä hommista totuuden. Naisen ja miehen välinen suhde ei vaan toimi. Huumaa voi olla 6-12 kk, sitten voi olla ystävyyttä - mutta koko paketti ei toimi.
Seksi seksinä ja ystävät ystävinä. Niin se on helpompaa kaikille. Tietty naiset haluu ensin viettää 25-30 vuotiaaseen saakka elämää jossa jakavat piparia alfauroksille, sitten joku ehkä sellaisen kaappaakin (suurin osa ei). Sitten 30v kaapataan joku nahjus siittämään lapset (ehkä nekin siittää joku alfapanomies) ja elättämään perhe.
Tuo nahjus sitten alistetaan totaalikontrolliin. Sitten jos tilaisuus tulee niin nainen saattaa vieläkin käydä vieraissa. Mutta auta armias jos nahjus kattoo pornoa koneelta, siitähän se itku alkaa
Vaikea kuvitella että olisit jo 40, teksti tuntuu 16-vuotiaan kaikitietävän kirjoitukselta.Sorry. Kaikki on sinulla kuitenkin vielä edessä, mikäli olet normaalilla tunne-elämällä varustettu.Ihmettelen minkälaisessa ympäristössä olet kasvanut, jos olet jo aikuinen.
Ärsyttää tuollainen naisille niin tyypillinen aliarvioiminen. Aletaan väittää, että tekstisi on kuin 16 vuotiaalta jos on eri mieltä. No samapa se toteutuu suhteessa, jos mies on eri mieltä, hän on epäkypsä surkimus.
Kyllä se niin on, että 16-20-vuotiaana sitä vielä uskoi rakkauteen ja kuvitteli, että löytäisi sen oikean jonka kanssa eläisi loppuelämän. Totuus valkeni iän myötä.
Ja jos nyt ei olla ihan niin yksioikoisia, niin varmasti joissakin tapauksissa voi suhde toimia jollakin tavalla koko elämän. Ja monille varmaan se keskiverto suhdekkin on parempi vaihtoehto kuin sinkkuus. Kyllähän se on tosiaan nähty, että suuri osa ilman naista eläviä miehiä sortuu aika surkeeseen elämään. Naiset pärjää paremmin.
Kyllä ns.lapsellisia miehiä löytyy,täälläkin yksi.Törmää vaan useimmiten ylikriittisiin naisiin jotka hakevat akateemisia,urheilullisia ym.mr finlandeja.Eihän täs muutaman kerran noita vaatimuksia kuultuaan edes usko että sinunlaisia naisia on olemassa.
Tuossahan se on todettu lyhyesti. Kaikki lapselisuudet ja muut inhimilliset asiat kun täyttyy niin alkaa todellinen valokoiminen "ihmeellisistä" ja "upeista miehistä".(jotain saatanan satukirjan kuvia) Kun "tyytyy" tavalliseen niin saa tavallisen ja hauskan parisuhteen, jossa nauru raikaa ja arjen asiat jaetaan sopivasti.
On minullakin omat vaatimukseni miehelle, mutta ne kohdistuvat lähinnä siihen, että täytyy olla sinut itsensä kanssa; aikuinen, vastoinkäymisiäkin kokenut ja niistä selvinnyt täysipäinen ihminen... ja ehdottomasti itseään sen verran rakastava, että pitää huolta kunnostaan,terveydestään, itsensä ja myöskin toisten hyvinvoinnista.
Minä voisin olla kaipaamasi, mutta oletko lukenut tuolta ero-palstalta mitä mies joutuu nykyään kestämään eron tullessa?
Useimmat naiset vannovat, että eivät tosiaankaan tarvitse miestä mihinkään.
Eivät edes lastensa isäksi.
Ei juuri kiinnosta huoltajuuskiistahelvetin läpikäyneenä luottaa enää naisiin.
Ero on useimmiten miehille helvetti lasten ja perheen menettämisineen ja vaimolle järjetelykysymys jonka hän kätevästi lastenvalvojan kanssa hoitelee.
Siitä helvetistä ei moni toivu koskaan.
Enpä ole eropalstoilla nyt pyörähdellyt, kun haluan suunnan olevan vain eteenpäin.Ero on aina entisen loppu ja uuden alku.Olen vahvasti sitä mieltä, että eroja tulee kun ihmiset eivät ole valmiita sitoutumaan. Vasta täällä lähempänä viittäkymppiä moni huomaa sen totuuden, ettei puoliso vaihtamalla parane.Voi jopa huonontua.
Elän kuitenkin vielä toivossa, että minun puoliskoni on vasta "vapautumassa".Harmittelen kuitenkin väärin miehiin haaskattua aikaa, olisi pitänyt rohjeta irtautua aiemmin, eikä vuosikausien odottelun jälkeen.Tässähän se elämä on mennyt.
Mitä eron tuskaan tulee,olen pahoillani kaikkien lapsistaan erotettujen vanhempien puolesta, mutta etenkin niiden lapsien puolesta, joita poismuuttanut vanhempi ei eron jälkeen syystä tai toisesta tapaa (kuten omalle nyt jo aikuiselle lapselleni miehen "kostotoimenpiteiden" johdosta kävi).Aikuinen selviää kyllä erosta ja voi vaihtaa kumppania, mutta lapsella on vain se yksi isä ja äiti.Siksi eron jälkeenkin lasten pitäisi voida luottaa siihen, että muualla asuva vanhempi rakastaa ja pyrkii pitämään pysyvät välit.
...miehethän ovat ikäviä,eivät lupaa kuutakaan taivaalta,ei edes pienen pientä tähteä.Inhottavia otuksia!
Kyllä minusta lapselliset miehet ovat ihania. Sen tähden voin hakea itse sieltä taivaalta jos tuntuu että sitä tarvitsen. Ja kuunkin, jos siltä tuntuu. Mutta toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta en voi saada mistään muualta kuin toiselta ihmiseltä. En odota mitään suuria lupauksia enkä tekoja. Pieni, yksinkertainen elämä ja arjen teot riittäisivät minulle. Ja niitähän lapsellinen mies tarjoaisi aivan varmasti.
....mies on joutunut kokemaan vihamielisen asenneilmapiirin mitä lähi-isyyteen tulee erotilanteissa, joten luottamuksen saavuttaminen voi olla työn takana!