Olen ollut monessa roolissa, pettäjä, petetty ja nyt parhaillaan se pahamaineinen toinen nainen, jonka kanssa mies vaimoaan pettää. Monenlaista olen matkan varrella oppinut, mutta ennen kaikkea sen, että kaikki ei ole mustavalkoista ja että hyvätkin ihmiset tekevät pahoja asioita. Yleistyksiä on toki helppo tehdä ja tuomioita jaella, jos ei viitsi tai halua ajatella asioita yhtään pidemmälle. Esimerkiksi oma tapaukseni kuulostaa todella pahalta, jos ei tiedä kaikkia tosiasioita. Oikeasti kyseessä on kuitenkin kolme inhimillistä ihmistä, joista kaikki ovat tehneet omat virheensä ja ratkaisunsa. En minä ole paha tai huono sen takia, että rakastuin väärään mieheen. Ei mies ole huono siksi, että haki viimein lohtua muualta. Eikä vaimo ole huono siksi, että ei osaa lasten tehdä eropäätöstä vaikka kaikki rakkaus ja lämpö on kuollut jo ajat sitten. Miettikää ennen kuin ruoskitte, kuka vain teistä voi huomata vielä jonain päivänä olevansakin ihan eri roolissa. En minäkään olisi itsestäni uskonut.
Kuka onkaan se pahis?
Amalia
852987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
itsekkäät ihmiset jotka ovat koko elämänsä ajaneet vain omia etujaan...vitut muista kunhan itse saa sen mitä haluaa!!!
Olet ap aivan oikeassa tuossa kommentissa! Eli ei kannata tuomita ketään eikä mitään koska ikinä et voi tietää mihin tilanteeseen vielä elämässäsi joudut tai ajaudut. Kaikki me tavalliset taatelintallaajat täällä olemme vain ihmisiä ja kaikki mitä elämässä tapahtuu ja voi tulla omalla kohdalle, on vain elämää ja inhimillistä! Kaikista naurettavinta tällä palstalla on joidenkin huorittelu ja tuomion julistaminen ja mestaus ns.toisille naisille! Aivan kuin pikkulasten höpötystä!! Ei koskaan uskoisi että aikuiset naiset voivat olla noin typeriä ja lapsellisia. Sitä olen täällä pitkään jo ihmetellyt!
itsekäs ihminen vaikka nyt olenkin ns. kakkonen. Kolmekymmentä vuotta alkoholistin ja 4 lapsen kanssa ei antanut mahdollisuutta itsekkyyteen. Nyt kuitenkin on minun vuoroni elää, eikä se ollut oma toivomukseni että rakastun varattuun, niin siinä vaan kävi.
että kaikki me olemme itsekkäitä tietyssä määrin, ja niin pitääkin -ei elämässä muuten pärjää. Eivät pettäjät tai toiset naiset ole kuitenkaan sen itsekkäämpiä kuin muutkaan. Uskokaa jo, ei ole olemassa sen kummempaa luonnevikaa mikä pettämiskäyttäytymiseen altistaisi. Totta, itsekin halusin ajatella niin silloin, kun tulin petetyksi. Voi miten halveksin ja vihasin sitä toista naista, vain huomatakseni nyt muutamia vuosia myöhemmin olevani itse sellainen...
petettyjen tuska ja suru siinä vain puhuu. Ja ne joita ei ole vielä petetty pelkäävät, että kohta petetään.
näköjään alkaa tuo parhain päin selittely :D
Tuossa yllämainitussa kommentissani ei puhunut kyllä kumpikaan sinun mainitsemistasi...se oli totuus mikä siinä puhui...ja minun mielipidekin myös samalla...
Olen sinkku niin eipä tarvitse tuollaisia asioita pelätä...enkä pelkää muutenkaan...jos mies pettää niin sitten pettää ja saa sen jälkeen myös välittömästi kenkää...itse en ainakaan katsele huorissa dippailua...huora pitäkööt hyvänään sellaisen ukon...ja samallahan siinä pääsis itsekin surkeasta ukosta eroon...
nyt rupesi kyllä kiinnostamaan, mikä sinkkua pettämiskeskusteluissa kiinnostaa?
jo moneen kertaan...eksyin tänne sattumalta joku aika sitten ja koska täällä oli kovin mielenkiintoista keskustelua meneillään niin päätin liittyä mukaan tinkaan...
Meinaatko ettei täällä voi käydä myös satunnaisia surffaajia? Kaikkiko on joko pettäjiä tai petettyjä...itse en kyllä edusta kumpaakaan kastia...
kun et käytä nikkiä, mistä tietäisin mitä olet todennut ja missä ketjussa. En edes selaa kaikkia ketjuja.
Tottakai keskustella saa, vaikka asia ei omakohtaisesti koskettaisikaan. Ja vaikkei elämänkokemusta asiasta olisikaan. Toivottavasti ei tulekaan.
kun et enään saa muita kuin helppoja ukkomiehiä elämäänsä leipääntyneitä vaihtelun haluisia suuria lapsia ,tunnet varmaan itsesi hyväksi aiheuttamalla jollekin vaimolle ikävyyksiä oman nautinnon kustannuksella ,olet itsekäs piittaamaton huono nainen .
"kun et enään saa muita kuin helppoja ukkomiehiä elämäänsä leipääntyneitä vaihtelun haluisia suuria lapsia"
Nyt heräsi ISO kysymys: mikä tekee (ilmeisesti ennen valikoivasta?) sinkkumiehestä naimisiin mentyään helpon, elämäänsä leipääntyneen ja vaihtelunhaluisen?? Tätä olen hämmästellyt muissakin kirjoituksissa. Nyt en ymmärrä, saisinko tähän vastauksen, kiitos.
joten olisko hyvä jos joku vaimo ihminen tuohon vastaisi?
Jotkut kun täällä ovat päässeet naimisiin, vain siksi että ovat niin hyviä ja täydellisiä ja ollut niin kriittinen kenen kanssa lyö hynttyyt yhteen. Samoin kun mies rakastaa niin kamalasti että käy nusaisemassa vaihtelunhalusta ihan muuten vaan muitakin, mutta vaimoaan ei jätä ikinä, kun vaimo on niin rakas. Sitten kuitenkin se sama karju on täys kusipää ja armoton naisten kusettaja muille naisille. Että se kakkosten pitäisi yrittää ymmärtää!
No onhan tähän ainakin yksi heti mieleenponnahtava selitys:
Se entinen valikoiva sinkku on liitossaan niin epätoivoinen, ettei paljon välitä mihin roiskii.
Mutta hups, tämä ei ehkä ollut siittenkään vaimojen mieleen?
Ei tuo nyt ollut varmasti kakkostenkaan mieleen ;-D
Ei kun ihan tosissaan, en millään haluaisi nähdä miehiä henkisesti ameeban tasoisina, jotka eivät yhtään valikoi minne roiskaisevat, oli sitten kysymyksessä aika ennen avioliittoa tahi sen aikana ;-) Minusta miehet ajoittaisesta idioottimaisuudestaan huolimatta ovat aika ihania, vai onko minulla ollut siinä määrin hyvä tsägä, että olen saanut hyvää kohtelua miehiltä. Siis enimmäkseen - kusipäisiä otuksia on tielleni osunut myös.
Sikäli muuten jännää, että pankaapas naiset merkille, ketkä niitä aviomiehiä täällä puolustavat. Miesten rakastavat viralliset puolisotko... ööö?
pitää kuitenkin elää omaa elämäänsä.
Juuri ne, jotka yrittävät elää toisten elämää ja ajatella (muka) vain toisten parasta, katkeroituvat ja tuomitsevat muita. Pettyvät pahasti, kun muut eivät tanssikaan heidän pillinsä mukaan. Että sellaista...
itsekäs täytyy olla...mutta rajat ne siinäkin menee! Esim tuo oman onnen tavoittelu toisen surun ja tuskan kautta ei ole hyväksyttävää...
Hyviin käytöstapoihin kuuluu toisen ihmisen kunnioittaminen ja tunteiden huomioiminen...mutta itsekäs ihminen ei ajattele mitään muuta kun itseään...ihan sama miten muille käy tai mitä ne tuntee...
Käytännössä tuo toisen tunteiden huomioonottaminen tarkoittaa myös omien tunteiden huomioonottamista: Jos jotakuta oikein tuntee rakastavansa myös arvostaa ja kunnioittaa tätä - ja ottaa toisen tunteet huomioon. Siinäpä se onkin, että jos ei tunne rakastavansa toista - ainakaan ihan täysillä - niin eipä sitä toista oikein arvostakaan.
Ja tällä palstalla, lähes aina, oletetaan, että petetyn puolisko rakastaa, arvostaa, kunnioittaa, käyttäytyy hyvin - aina ja joka asiassa uskotonta kohtaan. Herätkää ihmiset! Parisuhteessa aivan varmasti MOLEMMAT tekevät joskus mitä haluavat ottamatta toista huomioon yhtään, kohtelevat toista enenmmän tai vähemmän kuin ilmaa, pitävät itsestäänselvyytenä, siivojana, palvelijana yms. Kyllä uskottoman puoliso voi olla oikein itsekäs tyranni tai pirttihirmu. Siksi minusta tuntuu hieman tragikoomiselta, että uskoton tuomitaan. Ei hän yksin parisuhteessa ole. Onmyös tyhmää sanoa, ettei uskottomuus ole hyväksyttävää missään tapauksessa eikä ikinä koskaan. Vaikkei uskottomuutta hyväksy, niin se on aina tapahtunut tosiasia, joka on hyväksyttävä. Tai muuten koko elämä jää jumiin.
petturi exäni ja hänen "rikoskumppaninsa" toivottaen heidät pimeimpään paikkaan. Enpä tiennyt silloin, että puolen vuoden kuluttua olen itse se "rikoskumppani" ja rakastettuni on petturi. Ei pidä koskaan sanoa "en koskaan"
minullakin.
vain tietyn tyyppiset naiset...
Ja nyt kun sinäkin olet sellainen niin sekö on sittenkin ihan hyväksyttävää ja sopivaa käytöstä?
Ihan yhtälailla sinut voi toivottaa sinne pimeimpään paikkaan muiden samaa harrastavien akkojen ja ukkojen kanssa...
tyyppiset naiset? Suvaitsevaiset? Kaavoihin kangistumattomat? Myötätuntoiset? Tunteelliset? Sellaiset jotka uskovat sydämen sanomaan enemmän kuin järkeen?
käytökseni olevan sopivaa tai hyväksyttävää, sillä eihän se sitä ole. Aivan varmasti minut sinne jossain vaiheessa toivotetaankin, toivottavasti selviän pelkällä toivotuksella.
Tämän tyyppiseksi taisin tulla vasta kun salama iski.
sellaiset itsekkäät joiden elämäntehtävä on omien etujen ajaminen...ja vitut siitä vaikka siinä samalla jyräisi muita ihmisiä omien tarpeidensa alle...tärkeintä on MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ...
Täytyy olla myös epätoivoinen jotta alentaa itsensä ukon barbaraksi...kyllä siinä on itsekunnioitus nollan luokkaa...
kun et kirjoita nimimerkillä, on vähän vaikea pysyä kärryillä, että kyseessä on sama ihminen.
Esimerkiksi minua tuskin kukaan tuntemani ihminen luokittelisi itsekkääksi omien etujensa ajajaksi. On tietysti paljon helpompi ajatella, että jokainen pettäjä on paha ja jokainen petetty on uhri, mutta oikeasti elämä ei vain ole noin mustavalkoista.
Epätoivoinen? Ehei, ei sinne päinkään. Miehiä olisi tarjolla vaikka kuinka, satuin vain rakastumaan juuri tähän.
ajattelit että koska MINÄ nyt satuin rakastumaan tähän niin tottakai MINUN sitten pitää saada olla kyseisen miehen barbara...vitut vaimosta ja perheestä...kunhan MINÄ vain saan sen mitä haluan...
Varo vaan ettei jää luu käteen...aika moni joka kovasti luuli että mies rakastaa onkin lopulta tajunnut olevansa vain se käytetty barbara...
Jos mies kerta valehtelee vaimolle niin eihän se tietenkään sinulle voi valehdella...olet takuulla niin erityinen :D
tehdä mitään johtopäätöksiä tietämättä tosiseikkoja. Voin vain sanoa, että kyseinen vaimo on vaarantanut perheensä onnen paljon pahemmin, eikä ansaitse marttyyrin kruunua. Ei se ole noin mustavalkoista, usko jo.
toki eron vaimostaan...miksi ei tee niin? Sinulle voi mussuttaa mitä vain jotta barbara pysyy barbarana...mutta ettei sitä miestä kuitenkin pitelisi aloillaan rakkaus vaimoon? Jos rakastaisi sinua niin olisi jo sun kanssasi...
tekee päätöksensä sitten kun on siihen valmis. Ei ennen.
jos siltä kannalta katsoo.
Niin sinäkin ajattelet:
"koska MINÄ nyt satuin rakastumaan tähän niin tottakai MINUN sitten pitää saada olla kyseisen miehen vaimo...vitut miehen ajatuksista tai muista naisista...kunhan MINÄ vain saan sen mitä haluan... "
"Varo vaan ettei jää luu käteen...aika moni joka kovasti luuli että mies rakastaa onkin lopulta tajunnut olevansa vain se kodin käyttöesine... "
Samoin mies:
"koska MINÄ nyt satuin rakastumaan tähän niin tottakai MINUN sitten pitää saada olla kyseisen naisen kanssa...vitut vaimosta ja lapsista...kunhan MINÄ vain saan sen mitä haluan... "
"Varo vaan ettei jää luu käteen...aika moni joka kovasti luuli että vaimo rakastaa onkin lopulta tajunnut olevansa vain se kodin käyttöesine... "
vaatia mies kokonaan itselleen...ja tosiaankin vitut niistä huorista...pitäiskö vaimon tuntea niitä kohtaan kenties jotain empatiaa taikka myötätuntoa? Itsepähän ovat siihen leikkiin itsensä ja pillunsa tukkineet niin tukkikoot turpansakin sitten...
Vaimo on vähän eri asia kun huora...ei ainakaan ole tunkemassa "toisten reviirille"...
Ja tuohon en usko että kovin monikaan aviopari on yhdessä jos ei rakkautta ole...kyllä ne on vain niitä miehen pilluvalheita hyväuskoiselle ämmälle...
että joudut odottelemaan todella kauan :D Riippuu vähän siitä kuinka tyhmä ja hyväuskoinen olet...
Se kun saattaa osoittautua turhaksi odotteluksi...mutta itsepähän sitten saat todeta että meni ne parhaat vuodet ukkomiehen barbarana...joka ei sitten muuta koskaan halunnutkaan :D
vaimolla on OIKEUS vaatia mies kokonaan itselleen... Mihinkähän oikeuteen se perustuu? Onko mies samaa mieltä? Onko sinulla oikeus tunkeä hänen reviirilleen? Vai menettääkö mies kaiken itsemääräämisoikeutensa sinun vaatimuksestasi? Oletko pikkujumala miehellesi? Ja miehesi sinun holhottava? Enpä ihmettele jos miehesi haluaa välillä karata ja käydä vieraissa! Saa olla edes hetken aikuinen...
Kovin moni aviopari on yhdessä vaikkei sitä rakkautta niin olisikaan. Tottumus ja tapa on toinen luontomme. Mukavuudenhalu saattaa olla tekijä. Sitäpaitsi tutkimuksissa on osoitettu että mies on valmis olemaan ja elämään huonossakin avioliitossa, jonka ylläpitämiseen saattaa auttaa kun on rakastajar.
Naiset sen sijaan ovat itsekkäämpiä ja lähtevät herkemmin lätkimään. Naiset laittavat eron vireille huomattavasti useammin kuin miehet.
samoin tavoin.
Mitäs meni muija petturiin rakastumaan aikoinaan, pitääkö sitä kohtaan tuntea empatiaa taikka myötätuntoa?
Itsepähän siihen leikkiin itsensä ja pillunsa tukkineet, tukkikoot turpansakin sitten...
Rakastajatar on vähän eri asia kuin vaimo, miehen uusi reviiri jonka hän on halunnut valloittaa.
Enkä usko kovinkaan monen avioparin olevan MOLEMMINPUOLISESTA rakkaudesta naimisissa, jos toisella on sivusuhde.
Näinhän se joillakin vaimoillakin käy. Ne odottelevat että mies alkaa pysymään kotonaan, mutta riippuu siitä kuinka hyväuskoinen muija on.
Siinä sitä roikutaan liitossa ja odotellaan onnellisempia päiviä. Ja sitten todetaan (kun käry käy!) kuinka meni ne parhaat vuodet miehen kanssa hukkaan...
20 vuotta palvelin, pyykkäsin tein ja hoidin lapset. Ruokaa oli aina ruoka-aikana pöydässä ja koti siisti. Ansiotyöni hoidin siinä sivussa, aikaa ei jäänyt lisäkoulutukselle eikä uralla etenemiselle.
enpä tainnut olla muuta miehelleni kuin äiti, vaimo ja rakastajatar, silti minut lempattiin 20 vuoden jälkeen kylmästi pihalle, kun parhaat vuoteni olivat ohitse.
totta monessa liitossa...mutta itse ainakin heittäisin äijän pellolle samantien jos pettämisestä kärähtäisi...lutka pitäkööt sellaisen paskakasan hyvänään...
voi joskus käydä...jos tunteet kuolee niin eroaminen on sitten ehdottomasti oikea ratkaisu...mutta fiksu ihminen hoitaa ensin sen eron ja ottaa vasta sitten uuden kumppanin...sen verta pitää ajatella toisen tunteita...
kauppa...ja siinä luvataan olla uskollisia puolin ja toisin...eli siis jos avioliittoon menee niin silloin niin miehellä kun naisellakin on OIKEUS vaatia uskollisuutta...mutta jos haluaa jotain muuta niin hoitaa eron ensin...
Tai ylipäätään jos on pillusankarin vikaa niin pysyttelee sinkkuna...
"Vai menettääkö mies kaiken itsemääräämisoikeutensa sinun vaatimuksestasi?"
Et taida oikein tajuta mihin se avioliitto perustuu...tottakai mies tekee mitä tekee...mutta jonkinlaiset pelisäännöt on kuitenkin olemassa...minun mies ei ainakaan ole oikeutettu huorissa laukkomaan...tai laukkoo ensimmäisen ja viimeisen kerran...
Noh en silti usko että ihan rakkaudettomia liittoja kovin paljoa on...tietysti poikkeuksia on aina...mutta itse en henk kohtaisesti usko siihen...sinä voit tietysti tuudittautua sillä ajatuksella että "sinun miehesi" ei rakasta vaimoaan ja nussii sinua koska olet niin rakas...mutta tuo lienee yleisin pilluvalhe...ja lutkathan uskoo hymyissä suin :D Tai jos ei uskokaan niin uskottelee niin itselleen...
Olen yhä sitä mieltä että jos rakkaus kuuluu kakkoselle niin kyllä se mies lähtee siinä tapauksessa tämän mukaan...ja ihan vapaaehtoisesti siis...eikä niin että vaimo nakkaa pihalle ja sitten mennään sinne kakkosen nurkkiin häpeämään...
itse sanoneet mitä varten käyvät huorissa...siellä käydään tyhjentymässä ja tunteet kuuluu silti vaimolle...
Ja miksi niiiiiiiin moni mies jää suremaan vaimonsa perään kun totuus tuleekin ilmi? Tuskin ainakaan siksi kun tunteita ei enää ollut...eipä miestä tunnu silloin lohduttavan paljon sekään ajatus että nyt on vapaa olemaan lutkansa kanssa kun se vaimo tuntuu kuitenkin loppujen lopuksi niin paljon paremmalta...
"Mitäs meni muija petturiin rakastumaan aikoinaan, pitääkö sitä kohtaan tuntea empatiaa taikka myötätuntoa?"
Moni kakku päältä kaunis ja sisältä paskaa...miehen todellinen luonne saattaa astua kuvioihin vasta siinä vaiheessa kun on jo liian myöhäistä...
"Rakastajatar on vähän eri asia kuin vaimo, miehen uusi reviiri jonka hän on halunnut valloittaa."
Kyllä...rakastajatar on paljonkin eri asia...tuttavallisemmin puhutaan huorasta :D
on niin moni vaimo jäänyt suremaan ukkonsa perään kun tämä on lähtenyt toisen matkaan. Huorien matkaan he tuskin usein lähtevät, sillä tuskin he haluavat uuden kumppaninsa maksusta itseääm muille työkseen myyvän.
Sama juttu se on monesti kakkosella ukkomieheen rakastuessa, eivät hekään aina tiedä ukon olevan varattu, koska nämä petturit ovat kovin taitavia valheissaan.
Äläkä ala huutamaan mulle sitä huoraa, sillä en ole kenenkään kakkonen, vaan avarakatseinen ihminen.
ei ole häpeämisen aihe.
Rakastaa voi ja sehän on vaan terveellistä
ja hyvää mieltä tuova tunne.
Ei edes puolisolta voi uhallakaan kieltää
tunteita tai niitä vaan yksipuolisesti
omia.
Seksi ja rakkaus ei ole aina kulkenut käsikädessä.
Monilla on vaan isompi tarve seksiin kun
toisella.
Esim puolisot on useinkin erilaisia siinä
asiassa. Miehillä se tarve on ihan luonnollisesti
isompi, siis ihan luonnonluoma tarve.
Maailma on täynnä onnettomia yksinäisiä
avioliitossaankin haaveilijoita.
Hellyydestä ei saisi joutua vaan haaveilemaan.
Harvat suukottelee joka päivä, edes halailee
puolisoaan joka päivä.
Niin pitäisi tehdä.
Sitten on sinkkuja naisia ja miehiä, se että
varatut miehet/naiset hellyyden kaipuussaan
lähestyvät ei tee kenestäkään huoraa.
Ei sekään jos se tilanne johtaa pidemmälle.
Jos vaimo kotona esim minä saa tietää
että siippa on hellyyden tarpeessaan turvautunut
ulkopuoliseen apuun tarkottaa että
vaimon/miehen on katsottava peiliin ja mietittävä
mitä on viimeaikoina hellyysrintamalla kotona sattunut.
Onko torjunut tai liikaa keskittynyt johonkin
muuhun perheen asiaan.
Siten ajanut puolison ulos ja muiden silmiin
kaipuussaan hellyydestä joka olisi kyllä
tärkeysjärjestyksessä ykkönen
kaiken siivoilun, puutarhanhoidon, lasten harastusten sijasta.
Ne vaan on sovitettava kun perheen perustaa.
Lasten hoidot ja miehen helliminen samaan perheeseen.
Miettikää rehellisesti!
miehet siis usein pelkää yksinjäämistä.
Vaimo se kamala kalkkunakin on
parempi kun yksinäinen tyhjä kämppä.
Toinen nainen on vaikea yhtälö,
kun yhden on jo nainut ja samasa asunnossa
velkoja makselee on helppoa vaan olla
ja nauttia saavutetuista eduista.
Aina silitetyt vaatteet ja ruoka valmiina.
Näin se vaan on.
sikäli että avioliittoon kuuluu myös se haliminen ja helliminen...se on niin ihanaa että ihme jos ei sitä ihan luonnostaan tule jokaisella :)
Seksi kuuluu tietysti myös avioliittoon...ja jokaisen joka avioliiton satamaan purjehtii tulisi muistaa sen tärkeys...ei voi ajatella itsekkäästi että koska minua ei koskaan haluta niin en myöskään koskaan anna...täytyy ajatella toistakin...siihen se liitto perustuu! Jos siis miehen seksin tarve on suurempi niin mielestäni naisen täystyy sopeutua siihen...ja antaa miehelleen seksiä...ja jos seksi ei tyydytä naista ja haluttomuus johtuu siitä niin sitten pitää ottaa asia puheeksi...mutta vieraisiin menoa en hyväksy missään tilanteessa!!
Olen jostakin lukenut että suudelma päivässä voi jo riittää pitämään liittoa kunnossa :) Ehkä se on hieman liioittelua...mutta taatusti oikea suunta...
jos kakkonen ei tiedä miehen olevan varattu...
ja kyllä sitäkin tapahtuu että vaimo jää suremaan kakkosen viemää miestä...mutta silloin on tunteet kyllä kuolleet mieheltä...mutta jos olisi ollut fiksu niin olisi eronnut ensin...tuollaista käytöstä ei voi hyväksyä!!
Jotkut miehethän tarvivat sitä "äitiä" itselleen kun eivät yksin tulisi toimeen...raukat kuolisivat nälkään kun eivät osaa edes makaroonia keittää...
Jaksan kuitenkin aina ihmetellä ketä ne mammanpojat kiinnostaa...
ollaan samaa mieltä.
Suukko ja suudelma lisänä jotain mukavia sanoja
on vähintä mitä voi puolisoltaan odottaa.
Olen kuullut monelta että naurettavaa
jauhaa niitä helliä sanoja emännälle,
mutta olen vaan siitä eri mieltä.
Joka aamu oli tilanne mikä vaan kehun
emännän kauniiksi ja ei haittaa jos on
meikit vielä levittämättä.
Sehän on mun vaimo.
Jos niin vähä tekee naisen tyytyväiseksi se
kannattaa miehen hetki uhrata ja kehua.
uskon hyvien ja kehusanojen tehoon enemmän kun kovaan ääneen vaikka ehkä täälläkin
olen jossain viestissä matsoillut.
Kyllä mä ainakin halusin ensin nähdä onko kysymyksessä vakava juttu, vai vaan ihastus. Ei semmonen oo heti selvää kummankaan puolelta, ennen kun on ehditty kunnolla tutustua. Tutustuminen toiseen kestää jonkun aikaa, kun ei pysty jatkuvasti tapaamaan, ettei käry käy ennen aikoja.
Yhden virheen ehdin aikanaan tehdä kun pikapäissäni menin ekan kanssa naimisiin, silloin lapsi oli tulossa. Tän toisen kanssa harkitsin pidempään. Ei ole mitään järkeä lähteä viikonloppuisäksi oma rakentamasta talosta, ellei ole jatkosta niin varma kun yleensä voi varma olla.
pidän kovasti siitä että mieheni huomioi minua...rakastan hellyttelyä, pusuttelua ja halimista...sitä voisi tehdä vaikka jatkuvasti :) Myös kauniit sanat ja pienet teot merkitsevät paljon...niinkin pieni asia on naiselle suuri asia...
Nautin myös suunnattomasti rakastelusta...joten omassa suhteessani se pihtaaminen ei ole ollut koskaan ongelma...
vaimon varalla niin kauan että uusi varteen otettava löytyy....
Itsekäs paska tekee noin...etkö uskalla tosiaan tiirailla maailmaa sinkkuna? Pelkäätkö että jäätkin sitten yksin? On se vaan kummaa kun toisen tunteet ei merkitse mitään...luulisi sen verran kykenevän myötätuntoon ja hyvään käytökseen toista kohtaan...
kun uusi löytyi ja hyväksi varmistui. Itsekkäitä paskojahan tää maa on täynnä. Kyllä se exäkin oli itsekäs paska, erottuamme ilmoittei ettei koskaan oo rakastanut, oon vaan ollu hyväpalkkainen ja helppo.
Kyllä se kertoo aika paljon arvomaailmastasi, jos sinun pitää ensin "koeajaa" uusi ihminen ennen kuin eroat. Aivan kuin ihmiset olisivat vain välineitä sinua varten.
Ajatteletko koskaan, että jos tunteesi puolisoasi kohtaan ovat niin loppu, että jo koeajat uudempia vuosimalleja, olisi aika päästää se puoliso löytämään kumppanikseen joku, joka arvostaa häntä? Ihan riippumatta siitä, oletko sinä löytänyt mieleistäsi ajeltavaa vielä.
paljonkos se entinen eukko ajatteli meikäläistä kun piti vaan kaiken maksajana ja helppona? Se piti siinä liekassa vuoskymmenet, mä sentään vaan vuoden verran. Kyllä se entinen on jo jonkun aikaa ollut vapailla markkinoilla, ei vaan oo kuulemma kelleen kelvannut vaikka on mukamas koeajettukin. Koeajosta pyysi oman pojan isälle ilmoittamaan, joten silleen ne arvostukset menee oikeessa elämässä.
Vanha totuus taitaa pitää paikkansa, eli vakka kantensa valitsee.
Olet selkeästi onnistunut valitsemaan (ex)vaimoksesi aivan itsesi tasoisen naisen.
vaikka tais se eka eukko olla enemmän se valiseva osapuoli, silleen siitosorisilmällä. Tällä kertaa on kuitenkin oma valinta ja hyvältä vaikuttaa. Ihan turhaan alat nyt väkättämään tänkin loppuvan aikanaan, sillä varmasti loppuu, viimeistään kun toinen meistä kuolee.
oletat että alkaisin "väkättämään"? Loppu hyvin, kaikki hyvin,
on sulla avioliitosta. Todellakin kuulostaa enemmän tuomiolta kuin tavoiteltavalta asialta.
Etsi se pykälä joka oikeuttaa vaatimaan? Mihin lakiin se perustuu? Mitä sanktioita tulee, jos ei saa vaatimaansa?
Eiköhän se ole rakkaussuhteissa niin, että sitä ihan vapaaehtoisesti halutaan olla uskollisia. Tahtoo olla niin että mitä enemmän vaatii "oikeuksiaan", sitä ahtaammalle ajaa rakkauden. Jos toisen on pakko, ja alkaa ahdistamaan. No, sulle mies ei taida olla koiraa kummempi olento!
Voisit ajatella ensin kuin kirjoitat:
"sinä voit tietysti tuudittautua sillä ajatuksella että "sinun miehesi" ei rakasta vaimoaan ja nussii sinua koska olet niin rakas." Niin, ilmeisesti hän ei enää rakastanut niin paljoa että olisi jaksanut jatkaa hänen kanssaan. Ja kyllä, hän "nussii" minua koska olen rakas, asuntaanhan me jo kahdeksatta vuotta yhdessä!
Välillä tulee väkisinkin mieleen, että kirjoittaja nauttii käyttäessään "tuhmia" sanoja. Saakohan siitä ihan jotain erikoisia väristyksiä kun kirjoittaa sormet täristen "pillu" "huora" "kulli" "panna"?
Lukijalle tämä on kyllä melko puuduttavaa.
Jotkut naisetkin tarvitsevat 'sää'.
Äitini kanssa en kyllä olis ikinä yhteen mennyt.
Ihmettelin joskus omaa isääkin ääneen, oliko
ne vaihto-ehdot sillon vähissä??
Nälkään en kuole, teen ruoat tässä
asumuksessa nytkin kun osaan sen paremmin kun
vaimo.
Taitaa mulle olla kumppani ja paras ystävä
ehdottomasti paras sängyssä ja hyvä kuuntelija.
Siinä tärkeimmät.
Yksinjäämisen pelko on kaikilla ihmisillä
luonnostaan. Sisäänrakennettu juttu.
Ihminen on lauma-eläin.
Tämä perhe on mun lauma ja minä olen se iso
karju joka määrää.
kielenkäyttöä, ei voi muuta kuin ihmetellä. Tuntuu erittäin oudolta, kun (tällä hetkellä) avioliitossa elävät naiset huorittelevat naisia, jotka eivät (tällä hetkellä) vaimoja ole.
No, asiaan: olenko väärässä jos väitän, että useimmat miehet ennen avioliittoaan menivät suhteesta suhteeseen. Väitän myös, että useimmat niistä suhteista miesten puolelta alkoivat seksistä, (miehet ovat sellaisia) seksin myötä tulivat tunteet peliin ja sitä kautta rakkaus. Joka rakkaussuhde ei kuitenkaan johtanut avioliittoon. Joku suhde sitten johti. Mutta jämähtikö miehen tunne-elämä papin aameneen, katkesiko ketju siihen, iänkaikkisesi amen? Tämähän toki on sitoutumisen tarkoitus, että loppuelämä eletään yhdessä, ylämäissä ja alamaissa. Näin minäkin toivoin entisen mieheni ja toivon tulevan mieheni, kuka hän sitten onkin, ajattelevan. En hyväksy uskottomuutta, enkä varsinkaan tietoista, jatkuvaa pettämistä enkä varsinkaan vakituista sivusuhdetta, joka on pahin mahdollinen loukkaus puolisoa ja kahden ihmisen tärkeintä suhdetta kohtaan. Molemmilla puolisoilla on oikeus luottaa toisiinsa ja oletuksena toki saa ja pitää olla, että molemmat ovat luottamuksen arvoisia, uskollisia toisilleen ja siten arvostavat yhteistä liittoaan.
Ymmärrän hyvin (petettyjen?) vaimojen katkeran sävyn tällä palstalla. Eivät he toki omista miehiään, mutta heillä on oikeus luottaa heihin. En myöskään laisinkaan ymmärrä miehiä, jotka pettävät vaimoaan toistuvasti. Ymmärrän toki sen, että avioliitto voi syystä tai toisesta väljähtyä ja sitä kautta syntyy tilaus uudelle ehommalle rakkaussuhteelle. Jotkut miehet pettävät pelkän seksin vuoksi vaihtuvien kumppaneiden kanssa. Mutta ei mieskään saman naisen kanssa toistuvasti ole pelkän seksin vuoksi, kyllä siinä sitten alkaa olla tunteita pelissä. Näin sanoi minulle mies.
Mitä tulee toisiin naisiin, niin en kyllä ymmärrä täysin heitäkään. Olen sitä mieltä, ettei kenenkään pitäisi alistaa itseään kenenkään kakkoseksi, harva nainen siihen edes vilpittömästi pystyy. Naisilla on taipumus päästää tunteensa peliin ja on aika epäuskottava ajatus, etteikö sattuisi kun mies palaa vaimonsa luo. Kummalliselta kuulosta myös, kun jotkut sanovat, etteivät edes huolisi naimisissa olevaa rakastajaansa omakseen. ??? Miksi ihmeessä sitten loukkaavat sekä itseään että miehen vaimoa jatkamalla tälläistä suhdetta?! Kuulostaapa kylmältä ja tunteettomalta ja kieltämättä tälläinen ajattelutapa jo vähän viittaa holtittomaan käytökseen. Eräs mies antoi naisille neuvon, että ei saa jäädä kakkoseksi, jos välittää miehestä eikä halua satuttaa itseään, pitää laittaa mies valitsemaan, sitten selviää miehen todelliset tunteet. Kyllä mies lähtee jos rakkaus kakkoseen on vahvempaa kuin rakkaus ykköseen (mihin liittyy tietenkin enemmän tai vähemmän myös lapset ym. yhteinen elämä).
Eli hyvät miehet, hoitakaa ensin yksi suhde selväksi ja alta pois, etsikää vasta sitten toinen nainen. Vaimot, älkää huoritelko muita naisia, se saa teidät kuulostamaan rumilta ja katkerilta. Kakkoset, tehkää ryhtiliike, älkää alistu kynnysmatoiksi. Rakkaus ei saa määrätä kaikkea, järki on oltava mukana, jos todella jotain haluaa saavuttaa.
Kiitos ja näkemiin :-)
tuo minulle mitään nautintoa taikka tyydytystä...se nyt vaan on minun tapani sanoa nämä asiat...jos tuntuu että puuduttaa niin ainahan voit jättää lukematta...tai avata jonkun vähemmän puuduttavan ketjun...
vetää huoraamaan ,oli mies naimisissa tai ei ,ei mitkään tunteet ,höpön höpö , ja akat jotka näin tekee on pelkkiä huoria , kauniit puheet ei heitä pelasta siitä ARVONIMESTÄ ,täällä kyllä kakkos naikkoset kaikkensa tekee puhdistaakseen maineensa mutta ei onnistu ,totuus on vaikea hyväksyä .
turha yrittää vakuuttaa viattomuuttaan, olet laskelmoiva kylmä rahapuussiin salaa kurkkiva ,himoitset toisen naisen aviomiestä ,aivan turha kaunistella tekoasi ,väitän myös ettei niitä miehiä sinulla niin vain jonossa ole saatavana , ikäsikin puolesta olet kyseenalainen ,elät haaveitten maailmassa omissa kuvitelmissa ,totuus kuitenkin on toinen ,olet epätoivoisesti takertunut satunnaisesti kohtaamaasi mieheen ,(vahinko miehen kannalta katsottuna) olet aiheuttanut paljon pahaa hänen perheeleen , anteeksi et koskaan tule saamaan tekoasi ,ja kaikki paha jonka vielä tulet kohtaamaan on sinulle aivan oikein ,sitä saa mitä tilaa.
ja sinuun on mennyt täydestä , kuule , miehet osaa valehdella ja taitavasti ,luultavasti sinäkin olet tullut huijatuksi , omapa on asiasi ,paskamaista loppu elämää sulle ,satu täti, ja yhtä paskamaista elämää kuin nyt miehen perheelle aiheuttamasi kärsimys .
tyypillinen naikkonen joka luuhaa ukkomiesten munissa HELLYYDEN TARPEESSAAN , et tiedä oikeasta perhe elämästä mitään , elät todella ihme maassa ,HELLYYDEN TARPEINESI HEH HEH HEHEHEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!
Mikä helvatan vastaus kellekkään typerä
naureskelu on?
Kasva aikuiseksi, muussa tapauksessa
sulle nauretaan jos ittes naureskellessas muille tunnet jotain voittanees.
Typerys
se maine vaan kasvaa, tuskin
mistään maineen puhdistuksesta on
edes alkujaan ollut ajatusta.
Mielenkiintoista mitä ne miehet saa
mitä ei kotoa löydy?
Voisiko joku mies vastata kun naisvastaaja ei
välttämättä ole nyt rehellisesti mukana keskustelussa.
uskoisin, että minulla on parempi kuva kuin useimmilla muilla kakkosilla. Ja juuri mikään siitä, ei ole miehen kertomaa. Toivotuksesi jätän ihan omaan arvoonsa. Kyllä aikuiset ihmiset osaavat sotkea elämänsä muutenkin kuin meidän toisten naisten avustuksella.
hauskaa riittää noin hellän ihmisen takia ,kun osaa helliä ja tyydyttää ukkomisten hellyyden ja läheisyyden tarpeita ,HEH HEH HEH HEH HEH heeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee hoh hoh hooooooooooooooooooooooooooooooo !!!!!!!!!!!!!!! hauskaa piisaa hellät ihanat kakkoset ,HÖHÖ höhöhöööööööööööö!!!!!!!! suupielet paskan ryysteessä kyllä onkin makeita suukkoja ukolla tiedossa paskalle haisevia HEH HEH HEH .
joku hakemaan tämä nauraja hoitoon, nauruun voi kuolla.
Ja se on tarttuvaa...
hyvällä ihmisellä ei ole kuitenkaan miestä? Eikö treffit onnistuneet, eikä sydämesi valittu ole vastannut sinulle myöntävästi. Miten noin upeaa ajattelua ja kieltä käyttävä nainen voi olla sinkku?
Toivottavasti sinulla on edes profiili jollain nettitreffipalstalla.
Mun arvaukseni on, että sä olet juuri pettämisestä kärynneen miehen tuleva exvaimo, joka on jo pikkuhiljaa alkanut hallita hermojaan hieman ensimmäisiä kannanottoja paremmin. Vielä kuitenkin sama tyyli paistaa läpi, ja laitetaan vielä pari isoa deetä perään.
Eiköhän, tai sitten ei.
miestä...oikeastaan siksi koska katselen miten tämä homma etenee exän kanssa...
Jos ei siitä tule mitään niin sitten aletaan katsella vähän enemmän ympärille...tosin onhan mua tässä eräs toinenkin piirittänyt...mutta aika näyttää!!
Eikä ole profiilia missään nettitreffeissä...
Arvaus ei kuitenkaan osunut oikeaan...me erottiin aivan eri syistä...
Toivottavasti et itsekään tuomitse, jos joku joskus lyö sinua vittuunnuttuaan tuollaiseen peliin. Vai minkä takia tällainen tuomitaan mutta tuollainen ei?
"Kuka heittää ensimmäisen kiven?"
tässä demokraattisessa yhteiskunnassa on lakeja
joita on tarkotus noudattaa.
Miksi lyöt ketään edes suutuspäin?
Jos et siinä asiassa pysty itseäsi hillitsemään
ja olet omastakin mielestäsi vaaraksi muille hae
apua ennen kun lyöt.
Ei äkkipikaisuus ole mikään hyve eikä
reteilyn aihe.
Se on tuomittavaa ja ihan oikeien että näin on!
Eikös nuo kaksi sanaa ole toistensa synonyymeja, miksi ihmeessä täällä puhutaan niistä kuin tarkoittaisivat eri asiaa? empatiaa TAI myötätuntoa?? valitkaa jompikumpi jota käytätte.
empatia tarkoittaa eläytyvää myötätuntoa
kysymys siis kuuluu: pitäisikö joko kakkosia tai petettyjä vaimoparkoja kohtaan tuntea ELÄYTYVÄÄ MYÖTÄTUNTOA vai MYÖTÄTUNTOA ;D
parkaa kukaan puolisonaan haluaa katsella??
Ryhdistäytykää naiset!
Sääli on sairasta.
"tässä demokraattisessa yhteiskunnassa on lakeja
joita on tarkotus noudattaa. "
Meinaatko että aviorikos oli ennen oikea rikos, mutta kun se ei enää ole, se on ok?
"Miksi lyöt ketään edes suutuspäin? "
Silloin on suhteessa selkeästi jotain vikaa. Mikä sinä olet sen tuomitsemaan? Kuka tahansa meistä voi lyödä.
"ja olet omastakin mielestäsi vaaraksi muille hae
apua ennen kun lyöt. "
Totta hemmetissä olen vaaraksi muille, jos minut petetään. Sen välttäminen vain on lapsellisen helppoa: älä petä.
"Se on tuomittavaa ja ihan oikeien että näin on!"
Sinäkö olet synnitön? Heitätkö ensimmäisen kiven?
enkä ikinä ketäään tuomitse, en ole tuomari enkä
leiki jumalaa.
Sitten teette omat virheenne, en aio toisten virheitä arvostella.
Ketään en pidä huonompana enkä itseäni muita arvokkaampana,sielä taivaan portilla sitten viiminen tuomio selviää.
Synnittöminä ei taideta edes syntyä ja kaikkia
syntejäni pyydän jumalalta anteeksi en tuomareilta.
En lyö ketään edes suutuspäin, se on aina ollu mulle selvää.
- kaikkia syntejäni pyydän jumalalta anteeksi en tuomareilta -?
Eikös niiltä pitäisi pyytää anteeksi joita on satuttanut?
Halvatun tekopyhää hurskastelua - pyytää (muka) jumalalta anteeksi -
Oletko muuten varma että päädyt taivaan porteille?
Voihan se olla että menet suoraan itse pääpirun petikaveriks.
et taida sitten sinäkään siitä voida olla varma.
Olen sentään lukenut jumalan sanaa ja siihen uskon
ja kadun syntejäni.
Sinä synnitön et edes syntejäsi myönnä.
Tavataan vaan pirun vuoteessa ehkä sä et pääse vuoteeseen siinä kopissa voi olla ettet kelpaa.
Sorke toi oli typerää, mutta pyydän sitä
edes anteeksi.
Saat ostaa mulle uuden näppiksen!!!
Tuo nimittäin oli sellaista tuubaa, että minulta purskahti kahvit suusta kun luin.
Mitähän se auttaa että on lukenut jumalan sanaa??? Uskot "sanaan" ja kadut syntejäsi? Mitä se katuminen auttaa? Päästääkö se "pälkähästä" että katuu?
Teköpyhyyden huippu ja isoa paskapuhetta.
Hei, mitä meinaa - siinä kopissa voi olla ettet kelpaa - Missä ihmeen kopissa?
No, tutkimattomat ovat herran tiet ;)
niin voit ymmärtää mitä syntien katuminen
tarkoittaa.
Sielä on hyviä neuvoja myös anteeksi pyytämisestä
ja antamisesta.
Vertasin helvettiä koppiin, ei sen kummempaa.
Samanlaista paskapuhetta täällä on kaikki.
Kaikki yhtä viisaita.
Tutkimattomat ne on ja tutkimattomina pysyy,
ei täällä kukaan voi vaatia selityksiä
taivaanisältä.
On vaan tyydyttävä siihen mitä saadaan.
Mitähän munkin synnit oikein on?
Ei nyt tule pahemmin mitään erikoista mieleen. No, kaasujalka on vähän raskas aina silloin tällöin, mutta sellasta se on aina välillä.
Mitä ja keneltä pitäisi pyytää anteeksi?
Kerroppas se kun niin hiiskatin viisas väität olevasi.
Minä haluan kysyä ja saada vastauksia ihan eläviltä ihmisiltä, enkä joltain tyyliin (anteeksi nyt vaan herra) "avaruusolennolta", jolta ei taatusti saa minkäänlaista selvää vastausta.
Vai onko se herra puhunut ja vastannut sulle sun visaisiin kysymyksiin? Jos on, niin ihan vaan mielenkiinnosta kysyn että miten?
Nyt ei sitten kelpaa vastaukseksi...salama iski kiveen ja se oli MERKKI ja/tai VASTAUS.