Siis kysymyshän tulikin jo tuossa, eli mikä on minun roolini/paikkani?
Olen seurustellut mieheni kanssa reilun kaksi voutta ja 1.5 vuotta olemme asuneet yhdessä. Miehelläni on kaksi vuotias lapsi joka vasta nyt keväällä rupesi käymään luonamme joka toinen viikonloppu(sitä ennen mieheni kävi häntä tapaamassa lapsen äidin luona välimatkan takia).
Minua vain on tässä mietityttänyt mitä minun kuuluu lapsen kanssa tehdä ja mitä ei, tähän mennessä olen aika ahkerasti, tehnyt kaikea mitä nyt pieni lapsi tarvitsee. Tänään vain kävi niin että pojalla oli hiukan kiukkuinen olo ja hän halusi vain sylissä olla, ja kaiken lisäksi minun sylissä ei isänsä, mihinkään en voinut mennä tai kova huuto alkoi. Miehelleni siitä tietysti tuli paha mieli kun ei poika suostunut hänen sylissä olemaan(ja minulle huono omatunto.
Olen nuori(19v) ja mieheni(24v), tilanne on minulle aivan outo ja en osaa siihen oikein suhtautua oikein, olen kova ottamaan ohjia käsiini ja huomaan kyllä miestäni ennen vaihtaa vaipat ja antaa syömistä, tämä ei taida kovin hyvä olla. Kertokaa kiltit mitä teen en oikein osaa olla poikaa kyllä huomaamatta tai hellimättä, mutta näin tämä ei voi jatkua, minun ei kuulu olla pojalle se syli minne hellyyttä hakemaan...
Kiitos jo etukäteen neuvoista ja hyvää syksyä!
Olen seurustellut mieheni kanssa reilun kaksi voutta ja 1.5 vuotta olemme asuneet yhdessä. Miehelläni on kaksi vuotias lapsi joka vasta nyt keväällä rupesi käymään luonamme joka toinen viikonloppu(sitä ennen mieheni kävi häntä tapaamassa lapsen äidin luona välimatkan takia).
Minua vain on tässä mietityttänyt mitä minun kuuluu lapsen kanssa tehdä ja mitä ei, tähän mennessä olen aika ahkerasti, tehnyt kaikea mitä nyt pieni lapsi tarvitsee. Tänään vain kävi niin että pojalla oli hiukan kiukkuinen olo ja hän halusi vain sylissä olla, ja kaiken lisäksi minun sylissä ei isänsä, mihinkään en voinut mennä tai kova huuto alkoi. Miehelleni siitä tietysti tuli paha mieli kun ei poika suostunut hänen sylissä olemaan(ja minulle huono omatunto.
Olen nuori(19v) ja mieheni(24v), tilanne on minulle aivan outo ja en osaa siihen oikein suhtautua oikein, olen kova ottamaan ohjia käsiini ja huomaan kyllä miestäni ennen vaihtaa vaipat ja antaa syömistä, tämä ei taida kovin hyvä olla. Kertokaa kiltit mitä teen en oikein osaa olla poikaa kyllä huomaamatta tai hellimättä, mutta näin tämä ei voi jatkua, minun ei kuulu olla pojalle se syli minne hellyyttä hakemaan...
Kiitos jo etukäteen neuvoista ja hyvää syksyä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
miksei sinun kuuluisi olla sylinä hänelle? Eihän se ole keltään pois.
Kenties voisit sanoa, että kun kerran olemme yhdessä, hoidamme lapsenkin yhdessä. Kyllä minustakin tuntui ikävältä, kun lapsemme olivat pieniä ja lohduttajaksi kelpasi vain äiti. Jos sinua oma aktiivisuutesi lapsen hoidossa häiritsee, koeta olla puuttumatta asiaan aivan heti. Miehesi on tarpeen oppia nuokin asiat ja se ei onnistu, jos itselläsi on suitset käsissä koko ajan. Tuon tiedän kokemuksesta, vaimonikin tykkäsi tarttua asiaan kuin asiaan, lastenhoidosta kun oli kyse, eikä tahtonut antaa mulle tilaa, mutta tuostapa pääsimme irti.
Hienoa on, että lapsi luottaa sinuun noin paljon. Suhteenne voisi olla hankalampikin.
Mahtoiko tästä messusta olla mihinkään, mutta eiköhän joku muukin vastaa. Syksyäpä sinnekin.
Tuon ikäinen lapsi on hyvin kiintynyt äitiinsä, ja äiti on hänelle kaikki kaikessa. Kun lapsi on teillä, sinä olet lapselle äidin korvike ja siinä tilanteessa ei kannata paljoa miettiä, että mikä kuuluu sinulle ja mikä ei.
Antaa mennä vaan, ole pelkästään onnellinen, että lapsi on kelpuuttanut sinut äitinsä korvikkeeksi. Nauti siitä nyt, sillä vuoden-parin kuluttua isänkin syli alkaa kelvata (tukalimmassakin tilanteissa).
Tuossa JOs vastasi minun mielestäni hyvin fiksusti. Siihen ei ole mitään lisättävää eikä poisotettavaa.
Mieleeni tosin tuli sellainen juttu, että jos haluat että lapsen ja isän välit "syvenevät", että isäkin oppisi itse huomaamaan lapsen tarpeet.. jätä heidät kahden joksikin aikaa. Lähde itse lenkille, kappaan, kaupungille,kaverille.
Jos tulee tunne että isä on hiukan hakoteillä lapsen kanssa, kerro, selosta hänelle, mitä hänen pitää tehdä. Milloin syönti, mitä syödään, milloin vaipanvaihto, milloin potalle (eikös 2 v jo aloiteta potta-opettelut???) , milloin päiväunille jne jne..
Isä on varmasti aika epävarma, kun yhtäkkiä saa käsiinsä 2 v lapsen, ja pitäisi periaatteessa osata "kaikki". Nuori on nimittäin isäkin!! Ja vaikka sinä vielä nuorempi, olet kuitenkin nainen, äidinvaistoillasi varustettu - me naiset toimimme eri tavalla suhteessa kotiin ja lapsiin kuin valtaosa miehistä.
Tee niinkuin tuntuu oikealta, ja niinkuin rehellisesti olet mieltä. Älä pikemminkään ajattele muita, ole itsellesi rehellinen.
Jos tuntuu ihan hyvältä ja oikealta sisimmässäsi pitää lasta sylissa OK. jos vaihdat vaipat kun ovat märät eikö muka ole OK.
Keskustele miehesi kanssa "pelisäännöistä", ole mukana elämässä, kun kerran siinä olet. Et voi elää siinä, niinkuin et muka eläisi siinä. Tämä on sinun elämääsi, ja jos lapsi haluaa syliisi, se on OK, eikä keneltäkään poissa. Pääasia, että lapsen on hyvä ja turvallinen olo.
Tsemppiä.