Olemme seurustelleet pian 10kk jätkäkaverini kanssa. Aluksi kaikki tuntuu ihanalta ja plaap plaap.. mutta onko suuri vaatimus jos haluaa puhua ns. vakavista asioista esim. kuinka paljon se välittää musta, kuinka vakavaa tää on jne.. ku tuntuu et hän ei pysty puhumaan vakavasti vaan kuittailee ja jos kysyn et mites se nyt sit olikaa niin vastaukseksi sitte tulee toisella kerralla ihan kelpo ja mukava vastaus. Siis onko miehille vaikeaa puhua vakavasti? Hän sanoi ettei hänellä välttämättä ole niin syviä tunteita kuin mulla.. johtuu kuulemma siitä et hän on 2 vuotta nuorempi kuin minä. En pysty luottamaan häneen jos en saa puhua henkeviä. :( Johtuu ehkä siitä että mua on petetty ja satutettu monta kertaa mut hänelle olen ensimmäinen nainen. Tarviiko huolestua? Hän haluaisi että olisin jatkuvasti iloinen enkä vakava ja tylsä. Vakavasti hän kuitenkin vissiin ottaa seukkaamisemme että kai mun pitää vaan uskoa..
Auttakaa mua!
Hanna
7826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sellasta se on kun lapset kutee
Ei mitään paniikkia. Pojat ei vaan puhumalla puhu henkeviä asioista. Miehet purkaa/selvitellä tuntojaan tekemällä kun naiset tykkää istua ja puhua. Jos välttämättä haluut että poikakaverisi mielistelee sinua niin sano se sille suoraan. Jos taas haluut keskustella ilman paineita niin tehkää yhdessä jotain mikä vaatii keksittymistaja siitä sitten johdattelet puheen sujuvasti tärkeisiin asioihin.
..on näytelmä, on joku viisas joskus päästänyt suustaan!
Äkkiseltään tässä on samoja asioita, kuin tätä edeltävässä keskustelussa alla.
Parisuhdeasiat ovat jonkun fiksun ihmisen mukaan maailman monimutkaisin asia. Voihan asia olla joiltain osin totta, mutta fakta on, että suhteeseen tarvitaan aina kaksi ihmistä.
Tunnetustihan miesten "henkinen" minuus, tai ikä tms., tulee perässä naisiin verrattuna. Näinhän kaikki tutkimustulokset sanovat! On siis ymmärrettävää, jos miehet eivät nuorempana pysty/osaa/näe kaikkia asioita ennenkuin elämänkokemusta on kertynyt senverran, että tietävät, miten pitäisi käyttäytyä naisten seurassa.
Yksi olleellinen asia on tietysti tunteistaan puhuminen. Kun on kahdestaan naisen kanssa, varsinkin nuoremmassa iässä saattaa olla, että mies tuntee itsensä uhatuksi. Ei olekaan enää niin tuttu ja turvallinen olo, kun kaikki (miespuoliset) kaverit ovat ympäriltä pois. Sanat eivät tulekaan enää spontaanisti kitarisoista ulos kun puhekaverina onkin nainen! Tulee yhtäkkiä pelko, jospa kuitenkin tulee möläytettyä jotain peruuttamatonta, josta saa kärsiä loppuelämänsä.
Mitä, jos nainen ei olekaan "se loppuelämän juttu"?
Jos nainen pitääkin mammanpoikana, jos/kun alkaa ehkä tunteelliseksi?
Mitä, jos parhaat kaverit kuulevat näistä asioista?
Mitä he mahtavat ajatella sen jälkeen?
Onko sen jälkeen enää kavereitä vai olenko yksin?
Tietysti asia saattaa korjaantua, kun on saanut hieman "ilolientä". Silloin sanainen arkku yleensä avautuu, mutta onko kaikki sanottu tarkoitettu sanottavaksi, jossei samoista asioista voi puhua selvinpäin?
Vaikeita asioita, mutta viitaten vielä eka jutskaan monimutkaisuudesta, niin ihmiset tekevät itse suhteistaan monimutkaisia!
Joten ei kandee väldesti huolestua. Olen sitä mieltä, että hommat menee parhain päin, kunhan vain teet lujasti töitä suhteen eteen, etkä lannistu pienistä, etkä isoistakaan vastoinkäymisistä!
Asioilla on taipumus järjestyä, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin! :)
ElwoodBlues
Vaikuttaisi siltä, että kaverisi tunnetaso ei ole yhtäkorkealla kuin sinun. Luulisin ettei sinun kannattaisi painostaa kaveriasi tenttaamalla, koska se mielummin laskee tunnetasoa kuin nostaa. Mikäli kaverisi tunnetaso aikaa myöten nousee, niin hänen ei ole siitä silloin vaikea puhuakkaan.
Olen samaa mieltä nimimerkkien "Phonix82" ja "mies48" kanssa siitä että vältä painostamasta miestä tällä asialla.
Hivenen aikaa ja yhteistä puuhaa minkä yhteydessä ottaa asian esille, kuten moelmmat nimimerkit toivat asian esiin on minustakin hyvä lähestymistapa.
Onnea !!
Ja teidät iät oli...? Poika taitaa ainakin olla vielä pikkuautoiässä.
Ehkä olis paree kasvaa muutama vuosi ja palata astialle myöhemmin.
Täs ollaan sen ikäisiä että seurustelu on jo aivan ajankohtaista!!!
Muille kiitos tosi paljon! :)