Irrationaaliyhtälö

... järjenvastaista asetelmaa tai väärää yhtälöä.

totaalisesti Sukarin, Kakkosen ja kumppaneiden hallitus. Pääministerin muistamattomuus, tietämättömyys ja välinpitämättömyys yritetään lakaista pois näkyvistä. Kova oli kiire lomalle.
Korruptiota on monenlaista. Sitä istuu hallituksessa monenlaista taidekauppiasta.

Härkösen usko kepuun muistuttaa fundamentalistiuskovaisen asenteita. Niin, uskontohan se kepulaisuus onkin, koska sellaiseen uskominen ei vaadi järkeä.

oivahärkönen kirjoitti:

... järjenvastaista asetelmaa tai väärää yhtälöä.

Saatanan tunari, älä nolaa meitä insinöörejä!

Jos joku virkaheitto juristi heittää järjenvastaisen otsikon järkenvastaiseen juttuunsa se ei tarkoita ainakaan samaa kuin insinööritieteiden irrationaalinen.

Irrationaaliyhtälö ei ole siis järjenvastainen tai väärä. Matemaattisissa yhtälöissä luvut ovat joko rationaalisia, kokonaislukujen osamääriä, tai sitten ne eivät ole ilmaistavissa kokonaislukujen suhteena, ovat irrationaalisia. Näin yksinkertaista. Jos sen ymmärtää.

Tunnetuin irrationaaliluku on pii joten kaikki yhtälöt joissa on pii ovat irrationaalisia. Ympyrän pinta-alakin lasketaan siis irrationaaliyhtälönä eikö se ole yhtään järjenvastaista muille kuin juristeille ja kaltaisellesi insinööroen häpäisijälle

Inflaatio laukkaa ennätysvauhtia ja kansan ostovoima senkun pienenee (ts. taantuma kolkuttaa jo oven takana).

Kansan tyytymättömyys pääministeriin (kokoomuksellahan ei ole syytä huoleen) selittynee taas sillä että kansan syvät rivit (muutamaa kepulaista lukuunottamatta) alkavat pikkuhiljaa kyllästyä Vanhaseen. Niin käy loopujen lopuksi kaikille kun on vallankahvassa tarpeeksi kauan. Muutaman vuoden kuluttua Vanhanen on keskustalle jo suorastaan rasite.

insinöörejä! kirjoitti:

Saatanan tunari, älä nolaa meitä insinöörejä!

Jos joku virkaheitto juristi heittää järjenvastaisen otsikon järkenvastaiseen juttuunsa se ei tarkoita ainakaan samaa kuin insinööritieteiden irrationaalinen.

Irrationaaliyhtälö ei ole siis järjenvastainen tai väärä. Matemaattisissa yhtälöissä luvut ovat joko rationaalisia, kokonaislukujen osamääriä, tai sitten ne eivät ole ilmaistavissa kokonaislukujen suhteena, ovat irrationaalisia. Näin yksinkertaista. Jos sen ymmärtää.

Tunnetuin irrationaaliluku on pii joten kaikki yhtälöt joissa on pii ovat irrationaalisia. Ympyrän pinta-alakin lasketaan siis irrationaaliyhtälönä eikö se ole yhtään järjenvastaista muille kuin juristeille ja kaltaisellesi insinööroen häpäisijälle

Lue lisää

... lukuja, kuten pii, mutta yhtälö on eri asia kuin luku. Ja tuskinpa se mielipepankki tarkoitti matematiikan irrationaalilukua kirjoituksensa otsakkeella vaan hän halusi sillä ilmaista järjenvastaista tilannetta esittämässään asiassa.

Minullahan on tapana suomentaa eräiden hinosteluun pyrkivien kirjoittajien sivistysanoja, jotta tajuaisivat olla niitä täällä käyttämättä. Nytkin nähdään, että niitä on vaikea ymmärtää ja tulee väärinkäsityksiä.

Dolga kirjoitti:

totaalisesti Sukarin, Kakkosen ja kumppaneiden hallitus. Pääministerin muistamattomuus, tietämättömyys ja välinpitämättömyys yritetään lakaista pois näkyvistä. Kova oli kiire lomalle.
Korruptiota on monenlaista. Sitä istuu hallituksessa monenlaista taidekauppiasta.

Härkösen usko kepuun muistuttaa fundamentalistiuskovaisen asenteita. Niin, uskontohan se kepulaisuus onkin, koska sellaiseen uskominen ei vaadi järkeä.

Lue lisää

... ja Ahteeseen, vaikka he olivat kovimpia KMS:n tuen saajia ja vielä unohtivat niistä ilmoittaa lain mukaisesti.

oivahärkönen kirjoitti:

... lukuja, kuten pii, mutta yhtälö on eri asia kuin luku. Ja tuskinpa se mielipepankki tarkoitti matematiikan irrationaalilukua kirjoituksensa otsakkeella vaan hän halusi sillä ilmaista järjenvastaista tilannetta esittämässään asiassa.

Minullahan on tapana suomentaa eräiden hinosteluun pyrkivien kirjoittajien sivistysanoja, jotta tajuaisivat olla niitä täällä käyttämättä. Nytkin nähdään, että niitä on vaikea ymmärtää ja tulee väärinkäsityksiä.

Lue lisää

Insinöörinä sinun pitää hallita matematiikka eksaktisti ja jos haluat suomentaa näitä mielipuolien sivistyssanoja niin tee edes se oikein.

Rationaalisuus tarkoittaa järjen käyttöä päätöksentekoon, irrationaalisuus taas tunteiden tai vaistojen mukaan tehtyjä pätöksiä. Rationalisuuteen kuuluu vaihtoehtojen tietoinen arviointi, tavoitteen määrittäminen ja sen saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden arviointi jne. Hallitus toimii erittäin rationaalisesti

Mielipidepankki itse esitti irrationaalisia heittoja jotka perustuvat miehen omaan harhaisuuteen, kaunaisuuteen ja yksisilmäiseen lähes uskonnollishurmokselliseen sokeaan sosialidemokratian uskoon. Joka itsessään on irrationalisuuden osoitus.

oivahärkönen kirjoitti:

... ja Ahteeseen, vaikka he olivat kovimpia KMS:n tuen saajia ja vielä unohtivat niistä ilmoittaa lain mukaisesti.

pirulaiset ottaneet oppia Pekkarisesta, Vanhasesta, Vehviläisestä...... no mitäpä näistä.Mätää mikä mätää !

Senhän me kaikki tiedämme, että kovapintaiset liikemiehet antavat aina pyyteettömästi rahaa kenelle tahansa eivätkä odota mitään vastapalveluksia, vai mitä ?

suuri valtiovelka rasitteena.

Näiden palstojen tarkoitus on kaiketi avata kansalaisille mahdollisuus keskustella politiikasta. Keskustelu on pieni osa kansalaisvaikuttamista. En jaksa ymmärtää, mitä pahaa keskustelussa on.

Tuloerojen kasvun hillintä on poliitikkojen tehtävä, jos siihen on vain halua. Tällä hallituksella ei näytä siihen olevan mitään halua. Hallitus ei ole asettanut tavoitteeksi pyrkiä tässä kohdin kansalaisten yhdenverartaisuuden parantamiseen. Ei siinä mitään pahaa sinällään ole. Se on poliittinen valinta, joka on vain hyvä tuoda esille.

Hallituspolitiikan hedelmiä kerätään tulevaisuudessa. Hyvä talouskehitys ei ole tämän hallituksen aikaansaamaa. Jos siitä hallituksille pitää kiitosta antaa, kiitos kuuluu edellisille hallituksille. Nyt eletään korkeasuhdanteen harjalla, mutta hallituksessa ei ole ymmärretty sitä, että sen politiikalla on edistetty tulevien vaikeuksien tulemista ja syvyyttä.

Hallituksen talouspolitiikan suurin virhe on ollut haluttomuus inflaation torjuntaan. Lipposen hallituskausilla ja vielä Vanhasen ykköshallituksen aikana inflaation torjuminen oli erittäin keskeinen talouspoliittinen tavoite. Tätä varten hallitus pyrki kaikin tavoin silloin tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin. Tämä hallitus on puolestaan suorastaan yllyttänyt työntekijäryhmien palkkatyytymättömyyttä ja siten edistänyt inflaatiota. Hallituksella ei ole ollut mitään halua tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin, vaan se on hiljaisesti puoltanut työnantajien halua irrottautua kokonaisratkaisuista.

Hallituksen vähäiset sosiaalipoliittiset uudistukset ovat valumassa tyhjiin sen vuoksi, että hallitus on epäonnistunut inflaation torjumisessa totaalisesti. Kansalaisten ostovoima on inflaation vuoksi kaikkiaan heikkenemässä ja erityisen pahoin heikkeneminen kohdistuu juuri kansaneläkkeiden ja sosiaalitukien varassa eläviin. Näin tuloerot hallituspolitiikan vuoksi tulevat vain kasvamaan.

Talouspoliittiset näkymät ovat synkkenemässä koko ajan. Nyt suuryritykset varautuvat jo vaikeuksiin, joiden ennustetaan realisoituvan tulevana syksynä. Tämä yhdessä kiihtyvän inflaation kanssa voi johdattaa kansalaisia suuriin vaikeuksiin saman kaavan mukaan kuin 90-luvun laman aikaan, vaikka mittaluokka on onneksi paljon pienempi.

Valtionvarainministeri Kataisen toimet valtionvelan lyhentämiseksi tulevien huonojen aikojen varalta on lähestulkoon ainoa viisas teko hallitukselta talouspolitiikan sektorilla. Ruuan alvin alentamistavoitteessa pysyminen taas on osoitus kepujohtoisen hallituksen jääräpäisyydestä ja rahojen hukkaamisesta elintarviketeollisuuden ja kaupan katteisiin. Näiden tahojen ruokahalu vain kasvaa sen myötä, kun yleiset talousennusteet huonontuvat.

Öljyn ja polttoaineiden hintojen kohoamisen aiheuttamiin hankaluuksiin hallituspuolueista Kokoomuksella on jonkinmoista halua vaikuttaa. Tämä on ennen muuta ministeri Vapaavuoren yhdyskuntapoliittisten mielipiteiden ansiota. Sen sijaan Kepun ja pääministeri Vanhasen politiikka johtaa vain kansalaisten kustannusten kasvamiseen ja inflaation kiihtymiseen, kun polttoainekustannusten osuus koko ajan kasvaa. Ympäristöpoliittisesti ja inflaation osalta olisi ollut järkevintä pyrkiä vähentämään esim. autoilua. Nyt hallitus pyrkii vain lisäämään aitoilua pyrkiessään siihen, että kansalaiset ostaisivat vain uudemman ja ehomman menopelin vanhan tilalle. Vähän siinä tietysti tulee säästöjä polttoainekuluissa, mutta aika monta vuotta siinä menee, että auton hankintahinta voidaan näillä säästöillä kuolettaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Näiden palstojen tarkoitus on kaiketi avata kansalaisille mahdollisuus keskustella politiikasta. Keskustelu on pieni osa kansalaisvaikuttamista. En jaksa ymmärtää, mitä pahaa keskustelussa on.

Tuloerojen kasvun hillintä on poliitikkojen tehtävä, jos siihen on vain halua. Tällä hallituksella ei näytä siihen olevan mitään halua. Hallitus ei ole asettanut tavoitteeksi pyrkiä tässä kohdin kansalaisten yhdenverartaisuuden parantamiseen. Ei siinä mitään pahaa sinällään ole. Se on poliittinen valinta, joka on vain hyvä tuoda esille.

Hallituspolitiikan hedelmiä kerätään tulevaisuudessa. Hyvä talouskehitys ei ole tämän hallituksen aikaansaamaa. Jos siitä hallituksille pitää kiitosta antaa, kiitos kuuluu edellisille hallituksille. Nyt eletään korkeasuhdanteen harjalla, mutta hallituksessa ei ole ymmärretty sitä, että sen politiikalla on edistetty tulevien vaikeuksien tulemista ja syvyyttä.

Hallituksen talouspolitiikan suurin virhe on ollut haluttomuus inflaation torjuntaan. Lipposen hallituskausilla ja vielä Vanhasen ykköshallituksen aikana inflaation torjuminen oli erittäin keskeinen talouspoliittinen tavoite. Tätä varten hallitus pyrki kaikin tavoin silloin tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin. Tämä hallitus on puolestaan suorastaan yllyttänyt työntekijäryhmien palkkatyytymättömyyttä ja siten edistänyt inflaatiota. Hallituksella ei ole ollut mitään halua tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin, vaan se on hiljaisesti puoltanut työnantajien halua irrottautua kokonaisratkaisuista.

Hallituksen vähäiset sosiaalipoliittiset uudistukset ovat valumassa tyhjiin sen vuoksi, että hallitus on epäonnistunut inflaation torjumisessa totaalisesti. Kansalaisten ostovoima on inflaation vuoksi kaikkiaan heikkenemässä ja erityisen pahoin heikkeneminen kohdistuu juuri kansaneläkkeiden ja sosiaalitukien varassa eläviin. Näin tuloerot hallituspolitiikan vuoksi tulevat vain kasvamaan.

Talouspoliittiset näkymät ovat synkkenemässä koko ajan. Nyt suuryritykset varautuvat jo vaikeuksiin, joiden ennustetaan realisoituvan tulevana syksynä. Tämä yhdessä kiihtyvän inflaation kanssa voi johdattaa kansalaisia suuriin vaikeuksiin saman kaavan mukaan kuin 90-luvun laman aikaan, vaikka mittaluokka on onneksi paljon pienempi.

Valtionvarainministeri Kataisen toimet valtionvelan lyhentämiseksi tulevien huonojen aikojen varalta on lähestulkoon ainoa viisas teko hallitukselta talouspolitiikan sektorilla. Ruuan alvin alentamistavoitteessa pysyminen taas on osoitus kepujohtoisen hallituksen jääräpäisyydestä ja rahojen hukkaamisesta elintarviketeollisuuden ja kaupan katteisiin. Näiden tahojen ruokahalu vain kasvaa sen myötä, kun yleiset talousennusteet huonontuvat.

Öljyn ja polttoaineiden hintojen kohoamisen aiheuttamiin hankaluuksiin hallituspuolueista Kokoomuksella on jonkinmoista halua vaikuttaa. Tämä on ennen muuta ministeri Vapaavuoren yhdyskuntapoliittisten mielipiteiden ansiota. Sen sijaan Kepun ja pääministeri Vanhasen politiikka johtaa vain kansalaisten kustannusten kasvamiseen ja inflaation kiihtymiseen, kun polttoainekustannusten osuus koko ajan kasvaa. Ympäristöpoliittisesti ja inflaation osalta olisi ollut järkevintä pyrkiä vähentämään esim. autoilua. Nyt hallitus pyrkii vain lisäämään aitoilua pyrkiessään siihen, että kansalaiset ostaisivat vain uudemman ja ehomman menopelin vanhan tilalle. Vähän siinä tietysti tulee säästöjä polttoainekuluissa, mutta aika monta vuotta siinä menee, että auton hankintahinta voidaan näillä säästöillä kuolettaa.

Lue lisää

mieltä, mutta miten määrittelet turhan autoilun ? Polttonesteiden hinnat ovat aivan liian halpoja, jos juhannusliikenteestä voi jotain päätellä.

Hallitus on maksuja ja veroja korottamalla lisännyt inflaatiopaineita järjestelmällisesti. Katainen katsoo kuitenkin samoin kuin Vanhanenkin, että syyllinen on palkansaaja ylisuurine palkankorotuksineen, vaikka niiden vaikutus inflaatioon on vain noin prosentin luokkaa. Mielenkiintoista. Mikähän mahtaisi olla tilanne, jos palkkamalttia olisi noudatettu ? Inflaatiopaineet kun tulevat suurelta osin ulkoa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Näiden palstojen tarkoitus on kaiketi avata kansalaisille mahdollisuus keskustella politiikasta. Keskustelu on pieni osa kansalaisvaikuttamista. En jaksa ymmärtää, mitä pahaa keskustelussa on.

Tuloerojen kasvun hillintä on poliitikkojen tehtävä, jos siihen on vain halua. Tällä hallituksella ei näytä siihen olevan mitään halua. Hallitus ei ole asettanut tavoitteeksi pyrkiä tässä kohdin kansalaisten yhdenverartaisuuden parantamiseen. Ei siinä mitään pahaa sinällään ole. Se on poliittinen valinta, joka on vain hyvä tuoda esille.

Hallituspolitiikan hedelmiä kerätään tulevaisuudessa. Hyvä talouskehitys ei ole tämän hallituksen aikaansaamaa. Jos siitä hallituksille pitää kiitosta antaa, kiitos kuuluu edellisille hallituksille. Nyt eletään korkeasuhdanteen harjalla, mutta hallituksessa ei ole ymmärretty sitä, että sen politiikalla on edistetty tulevien vaikeuksien tulemista ja syvyyttä.

Hallituksen talouspolitiikan suurin virhe on ollut haluttomuus inflaation torjuntaan. Lipposen hallituskausilla ja vielä Vanhasen ykköshallituksen aikana inflaation torjuminen oli erittäin keskeinen talouspoliittinen tavoite. Tätä varten hallitus pyrki kaikin tavoin silloin tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin. Tämä hallitus on puolestaan suorastaan yllyttänyt työntekijäryhmien palkkatyytymättömyyttä ja siten edistänyt inflaatiota. Hallituksella ei ole ollut mitään halua tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin, vaan se on hiljaisesti puoltanut työnantajien halua irrottautua kokonaisratkaisuista.

Hallituksen vähäiset sosiaalipoliittiset uudistukset ovat valumassa tyhjiin sen vuoksi, että hallitus on epäonnistunut inflaation torjumisessa totaalisesti. Kansalaisten ostovoima on inflaation vuoksi kaikkiaan heikkenemässä ja erityisen pahoin heikkeneminen kohdistuu juuri kansaneläkkeiden ja sosiaalitukien varassa eläviin. Näin tuloerot hallituspolitiikan vuoksi tulevat vain kasvamaan.

Talouspoliittiset näkymät ovat synkkenemässä koko ajan. Nyt suuryritykset varautuvat jo vaikeuksiin, joiden ennustetaan realisoituvan tulevana syksynä. Tämä yhdessä kiihtyvän inflaation kanssa voi johdattaa kansalaisia suuriin vaikeuksiin saman kaavan mukaan kuin 90-luvun laman aikaan, vaikka mittaluokka on onneksi paljon pienempi.

Valtionvarainministeri Kataisen toimet valtionvelan lyhentämiseksi tulevien huonojen aikojen varalta on lähestulkoon ainoa viisas teko hallitukselta talouspolitiikan sektorilla. Ruuan alvin alentamistavoitteessa pysyminen taas on osoitus kepujohtoisen hallituksen jääräpäisyydestä ja rahojen hukkaamisesta elintarviketeollisuuden ja kaupan katteisiin. Näiden tahojen ruokahalu vain kasvaa sen myötä, kun yleiset talousennusteet huonontuvat.

Öljyn ja polttoaineiden hintojen kohoamisen aiheuttamiin hankaluuksiin hallituspuolueista Kokoomuksella on jonkinmoista halua vaikuttaa. Tämä on ennen muuta ministeri Vapaavuoren yhdyskuntapoliittisten mielipiteiden ansiota. Sen sijaan Kepun ja pääministeri Vanhasen politiikka johtaa vain kansalaisten kustannusten kasvamiseen ja inflaation kiihtymiseen, kun polttoainekustannusten osuus koko ajan kasvaa. Ympäristöpoliittisesti ja inflaation osalta olisi ollut järkevintä pyrkiä vähentämään esim. autoilua. Nyt hallitus pyrkii vain lisäämään aitoilua pyrkiessään siihen, että kansalaiset ostaisivat vain uudemman ja ehomman menopelin vanhan tilalle. Vähän siinä tietysti tulee säästöjä polttoainekuluissa, mutta aika monta vuotta siinä menee, että auton hankintahinta voidaan näillä säästöillä kuolettaa.

Lue lisää

vähentäisivät autoilua?

Dolga kirjoitti:

mieltä, mutta miten määrittelet turhan autoilun ? Polttonesteiden hinnat ovat aivan liian halpoja, jos juhannusliikenteestä voi jotain päätellä.

Hallitus on maksuja ja veroja korottamalla lisännyt inflaatiopaineita järjestelmällisesti. Katainen katsoo kuitenkin samoin kuin Vanhanenkin, että syyllinen on palkansaaja ylisuurine palkankorotuksineen, vaikka niiden vaikutus inflaatioon on vain noin prosentin luokkaa. Mielenkiintoista. Mikähän mahtaisi olla tilanne, jos palkkamalttia olisi noudatettu ? Inflaatiopaineet kun tulevat suurelta osin ulkoa.

Lue lisää

Tässä yhteydessä turha autonkäyttö tarkoittaa sitä, että autoa joudutaan käyttämään sen vuoksi, että asutaan etäällä kaikesta. Kepun suosima haja-asutusmalli lisää tällaista etäällä asumista ja jouduttaa siten turhaa autolla ajamista. Vanhasen mainostama nurmijärvihenkisyys on hyvä esimerkki turhan autolla ajamisen edistämisestä.

demarit... kirjoitti:

vähentäisivät autoilua?

VTT:n kannanotoissa on todettu, että ympäristön kannalta toivottava yhdyskuntarakentaminen on riittävän tiivistä ja noudattelee raideliikkereittien varsia. Hallituksen asuntominsiteri Jan Vapaavuori linjaa politiikkaansa selvästi tämän tavoitteen mukaan. se vähentää nimenomaan turhaa autolla ajamista. Demarit ovat politiikassaan aina myös suosineet tällaista mallia. On yleensä vastustettu kepulaista siltarumpupolitiikkaa, missä kansakunnan voimavaroja hajautetaan pitkin soita ja rämemaisemia.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tässä yhteydessä turha autonkäyttö tarkoittaa sitä, että autoa joudutaan käyttämään sen vuoksi, että asutaan etäällä kaikesta. Kepun suosima haja-asutusmalli lisää tällaista etäällä asumista ja jouduttaa siten turhaa autolla ajamista. Vanhasen mainostama nurmijärvihenkisyys on hyvä esimerkki turhan autolla ajamisen edistämisestä.

Lue lisää

kannatat ? Ihmisten ahtamista kaupunkislummeihin ? Kaikki eivät mahdu millään asumaan kehä III sisäpuolelle. Jos poliitikot nyt tekevät kaavojansa sen varaan, että ilmaston muutosta hillitään autoilua vähentämällä, ollaan kaltevalla pinnalla. Tällaset ratkaisut ulottuvat ainakin 100 vuoden ajanjaksolle. Sinä aikana kehitetään polttomoottorille saasteeton vaihtoehto, joten autoilu sinänsä ei riitä perusteeksi slummien rakentamiselle. Mitä taas tulee ilmaston lämpenemiseen, ollaan jo myöhässä. Ilmasto lämpenee joka tapauksessa. Perusongelma on väestön määrässä. Jollei se laske, on ihmiskunta tuhoon tuomittu joka tapauksessa siinä muodossa kuin me sen tunnemme.

Jos olen johdatellut oikein, kannatat sellaista yhdyskuntarakennetta, jossa väestö haalitaan pois maaseudulta ja sijoitetaan muutamaan tiiviisti rakennettuun kaupunkimaiseen keskittymään. Mitähän siellä muualla sitten tehtäisiin ? Mitä tapahtuu sillä valtavalla omaisuusmassalla, joka muodostuu mm kesäasunnoista ? Maatakin pitäisi jonkun viljellä ja metsiä kasvattaa.

Auto on nykymuotoisessa yhteiskunnassa monelle välttämätön. Eri asia on, onko auton pakko olla citymaasturi. Jos hallitus haluaisi käyttää kaikki keinot ilmansaasteiden vähentämiseksi, se verottaisi ankarasti mm mönkijöitä, moottorikelkkoja, suuria moottoriveneitä jne silloin, kun ne eivät ole ammattikäytössä. Se ohjaisi tiemaksuilla pois sen valtavan saastuttavan rekkaliikenteen, joka kuluttaa tiestöämme, pilaa ilmaamme, likaa tienvarsiamme - siis Venäjälle menevän rekkaliikenteen. Rakentakoon veli venäläinen satamansa sellaiseen kuntoon, että voi autonsa tuoda suoraan omiin satamiin, rahaa löytyy kyllä.

Asian ydin taitaa kaikissa verotuksellisissa toimissa olla vain ja ainoastaan valtion pohjattoman kassan kartuttaminen. Ilmaston muutosta käytetään tekosyynä veroruuvin kiristykselle.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tässä yhteydessä turha autonkäyttö tarkoittaa sitä, että autoa joudutaan käyttämään sen vuoksi, että asutaan etäällä kaikesta. Kepun suosima haja-asutusmalli lisää tällaista etäällä asumista ja jouduttaa siten turhaa autolla ajamista. Vanhasen mainostama nurmijärvihenkisyys on hyvä esimerkki turhan autolla ajamisen edistämisestä.

Lue lisää

HS:n juhannusnumeron yliössä oli aika hyvä kannanotto suomalaisen elämänmenon ympäristövaikutuksiin, kun käydään töissä keskustoissa, mutta asutaan tylsissä lähiöissä, joista sitten paetan mäkkiympäristöön joka viikonloppu työn ja tylsän asumisen aiheuttamaa stressiä.

Suomalainen mentaliteetti haluaisi edelleen asua maalla, eristyksissä. Työ ja sen vaatima kaupunkiasunto tuntuvat usein vain ikäviltä vältämättämyyksiltä.

Tämän voisi korjata yhdyskuntasuunnittelulla, jos riittävästi poliittista tahtoa löytyisi.

HS:n yliö kannattaa lukea. Taisi olla Juhannusaaton, eli perjantain lehdessä.

Mielipidepankki kirjoitti:

VTT:n kannanotoissa on todettu, että ympäristön kannalta toivottava yhdyskuntarakentaminen on riittävän tiivistä ja noudattelee raideliikkereittien varsia. Hallituksen asuntominsiteri Jan Vapaavuori linjaa politiikkaansa selvästi tämän tavoitteen mukaan. se vähentää nimenomaan turhaa autolla ajamista. Demarit ovat politiikassaan aina myös suosineet tällaista mallia. On yleensä vastustettu kepulaista siltarumpupolitiikkaa, missä kansakunnan voimavaroja hajautetaan pitkin soita ja rämemaisemia.

Lue lisää

Olethyvin oikeassa:

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Meillä ei ole varaa rakentaa ja ylläpitää tupla-Suomea/HS20080620SI1MA01atd

Olet oikeassa siinä, että hallituksen politiikka on Kokoomuksen näkövinkkelistä katsottuna ihan rationaalista. Tehdään sitä mitä tavoitellaankin. Kepun kohdalla asia on jo sitten paljon ongelmallisempi. Hallituksen tavoitteet ja kansalaisten enemmistön toiveet ovat ristiriidassa ja siitä on kyse, minkä tarkennuksillasi hyvin osoitat.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olet oikeassa siinä, että hallituksen politiikka on Kokoomuksen näkövinkkelistä katsottuna ihan rationaalista. Tehdään sitä mitä tavoitellaankin. Kepun kohdalla asia on jo sitten paljon ongelmallisempi. Hallituksen tavoitteet ja kansalaisten enemmistön toiveet ovat ristiriidassa ja siitä on kyse, minkä tarkennuksillasi hyvin osoitat.

Lue lisää

Olisi otettava huomioon, että Suomi toimii globaalissa markkinataloudessa maailmanmarkkinoiden muutosten vaikutuspiirissä.

Tässä markkinaehtoisessa politiikassa tarvitaan aivan eri keinoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen kuin sen soaialidemokratian aikana, joka loi suomalaisen sosiaaliturvan suljetun talouden suojassa.

Niinpä niin totesi tämän olevan "kokoomuksen perinteisen linjan mukaista, johon kepu on mennyt mukaan". Jos näin on, niin on samalla aika hienoa, että ASuomen kansa on kannatuksellaan osoittanut, että juuri näin on politiikkaa uudistettava silloin, kun politiikan globaali toimintaympäristö muuttuu.

SDP:n heräämistä saatamme joutua odottelemaan vielä pitkään, jos toverit ja toverittaret hokevat vielä pitkään sata vuotta vanhoja mantrojaan työläisen ja kapitalistin eturistiriidoista.

muiden lisäksi kirjoitti:

Olisi otettava huomioon, että Suomi toimii globaalissa markkinataloudessa maailmanmarkkinoiden muutosten vaikutuspiirissä.

Tässä markkinaehtoisessa politiikassa tarvitaan aivan eri keinoja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen kuin sen soaialidemokratian aikana, joka loi suomalaisen sosiaaliturvan suljetun talouden suojassa.

Niinpä niin totesi tämän olevan "kokoomuksen perinteisen linjan mukaista, johon kepu on mennyt mukaan". Jos näin on, niin on samalla aika hienoa, että ASuomen kansa on kannatuksellaan osoittanut, että juuri näin on politiikkaa uudistettava silloin, kun politiikan globaali toimintaympäristö muuttuu.

SDP:n heräämistä saatamme joutua odottelemaan vielä pitkään, jos toverit ja toverittaret hokevat vielä pitkään sata vuotta vanhoja mantrojaan työläisen ja kapitalistin eturistiriidoista.

Lue lisää

Aivan niin, globaalissa kilpailussa tulisi pärjätä, kuinka näin voidaan tehdä, mikäli hyvinvointipalveluista tingitään? Tämä on oikeasti oleellinen kysymys.

Kokoomuksen politiikka on johdonmukaista ja realiteetteihin perustuvaa, mutta se tarvitsee myös yhteiskunnallisen vastavoiman. Mikäli talouskehitystä ajatellaan ainoastaan kilpailukyvyn näkökohdeasta ja näinkin kapea-alaisesti, kuin hallitus nykyisin tekee, emme ole kilapilukykyisiä kovinkaan kauan. Keskustalla ei ole vastavoimaa tarjottavana ja varsin huonosti myös Sosiaalidemokraatit pystyvät vaihtoehtoja antamaan.

Hyvinvointipalvelujen tehtävänä on: taata sivustyspoja, turvata lapsien vakaa kehitys, mahdollistaa työelämään osallistuminen, huolehtia ympäristön turvallisuudesta, huolehtia kansalaisten terveydenhuollosta, j.n.e... Mikäli näistä perusasioista säästetään liikaa, silloin kansallinen kilpailukyky laskee, se tekee sen varsin tramaattisesti. Säästöt väärästä päästä ovat tuhlausta, tämän tietää jokainen jo omasta taloudestaan.

Otan esimerkiksi lapsiperheiden tilanteen. Lastehoitomaksujen korotus siten, että korkein maksuluokka koskee myös kohtalaisen pienituloisia perheitä. Hallitus markkinoi korotuksia sillä, että osalla perheitä maksut pienenevät, käytännössä nämä perheet ovat yksinhuoltajia tai muuten erittäin pienituloisia. Makujen korotus tuo kohtalaisesti lisätuloja valtiolle. Yksittäisten perheiden tilanne hankalaoituu kuitenkin merkittävästi, kallistuneiden elikustannusten lisäksi, hoitomaksujen korotus on hankala yhtälö. Osan kannattaakin jäädä kotiin hoitamaan lapsia, näin, vaikka kyse olisi keskituloisesta. Osalla elinkustannusten nousu vähentää tulotasoa siten, että kulutuksesta on tingittävä merkittävästi. Asumisen taso laskee, autoilu on hankalaa, samoin muu matkustaminen. Tuloksena on lapsiperheiden eristyminen ja lisääntyvät psyykkiset oireilut. Yhteiskunnan kannalta tämä kierre on hankala, koska lapsia ei enää haluta, naisten työssäkäyminen vähenee varsin pienipalkkaisissa töissä -työvoimapula, Kulutus vähenee etenkin palvelusektorilla -laskusuhdanteessa tämä lisää työttömyyttä, ihmisten sosiaalisten suhteiden katkeaminen -lisää mielenterveysongelmia, jne..

Politiikka on hoidettava siten, että myös kokonaisuus pysyy hallinnassa, ihmisten ongelmia ei kannata ehdointahdoin lisätä. Hyvinvointipalvelutkin tulisi nähä yhteiskunnallisina voimavaroina, ei niinkään menoerinä. Pelkästään pääoman etujen valvonta on karhunpalvelus, se on sitä myös omistavalle luokalle.

Niinpä niin kirjoitti:

Aivan niin, globaalissa kilpailussa tulisi pärjätä, kuinka näin voidaan tehdä, mikäli hyvinvointipalveluista tingitään? Tämä on oikeasti oleellinen kysymys.

Kokoomuksen politiikka on johdonmukaista ja realiteetteihin perustuvaa, mutta se tarvitsee myös yhteiskunnallisen vastavoiman. Mikäli talouskehitystä ajatellaan ainoastaan kilpailukyvyn näkökohdeasta ja näinkin kapea-alaisesti, kuin hallitus nykyisin tekee, emme ole kilapilukykyisiä kovinkaan kauan. Keskustalla ei ole vastavoimaa tarjottavana ja varsin huonosti myös Sosiaalidemokraatit pystyvät vaihtoehtoja antamaan.

Hyvinvointipalvelujen tehtävänä on: taata sivustyspoja, turvata lapsien vakaa kehitys, mahdollistaa työelämään osallistuminen, huolehtia ympäristön turvallisuudesta, huolehtia kansalaisten terveydenhuollosta, j.n.e... Mikäli näistä perusasioista säästetään liikaa, silloin kansallinen kilpailukyky laskee, se tekee sen varsin tramaattisesti. Säästöt väärästä päästä ovat tuhlausta, tämän tietää jokainen jo omasta taloudestaan.

Otan esimerkiksi lapsiperheiden tilanteen. Lastehoitomaksujen korotus siten, että korkein maksuluokka koskee myös kohtalaisen pienituloisia perheitä. Hallitus markkinoi korotuksia sillä, että osalla perheitä maksut pienenevät, käytännössä nämä perheet ovat yksinhuoltajia tai muuten erittäin pienituloisia. Makujen korotus tuo kohtalaisesti lisätuloja valtiolle. Yksittäisten perheiden tilanne hankalaoituu kuitenkin merkittävästi, kallistuneiden elikustannusten lisäksi, hoitomaksujen korotus on hankala yhtälö. Osan kannattaakin jäädä kotiin hoitamaan lapsia, näin, vaikka kyse olisi keskituloisesta. Osalla elinkustannusten nousu vähentää tulotasoa siten, että kulutuksesta on tingittävä merkittävästi. Asumisen taso laskee, autoilu on hankalaa, samoin muu matkustaminen. Tuloksena on lapsiperheiden eristyminen ja lisääntyvät psyykkiset oireilut. Yhteiskunnan kannalta tämä kierre on hankala, koska lapsia ei enää haluta, naisten työssäkäyminen vähenee varsin pienipalkkaisissa töissä -työvoimapula, Kulutus vähenee etenkin palvelusektorilla -laskusuhdanteessa tämä lisää työttömyyttä, ihmisten sosiaalisten suhteiden katkeaminen -lisää mielenterveysongelmia, jne..

Politiikka on hoidettava siten, että myös kokonaisuus pysyy hallinnassa, ihmisten ongelmia ei kannata ehdointahdoin lisätä. Hyvinvointipalvelutkin tulisi nähä yhteiskunnallisina voimavaroina, ei niinkään menoerinä. Pelkästään pääoman etujen valvonta on karhunpalvelus, se on sitä myös omistavalle luokalle.

Lue lisää

Olet jo lähtäkohtaisesti väärässä, kun rinnastat hyvinvointipalvelut säästämiseen.

Ei siitä ole kyse.

Kyse on siitä, että mahdollisimman hyvän kilpailukyvyn ylläpidon kautta saadaan aikaan niin hyvä taloudellinen tilanne ja laaja veropohja, että hyvinvointipalvelut pystytään rahoittamaan alhaisemmalla veroasteella.

Mitä päivähoitomaksuihin tulee, niin niitä ei oltu tarkistettu useaan vuoteen. Se, että korotuksia toteutettiin vain niiden osalla, joiden tulotkin ovat kasvaneet eniten, on vain oikeudenmukaista.

Bensiinin hinta on jo kokonaan oma kysymyksensä. Hallituksen linjaus, jossa verotukseen ei aiota puuttua, on kestämätön. Välttämätön auton käyttö vie nyt jo, on vienyt jo noin vuoden ajan, aivan liian suuren osa keskituloisten perheiden tuloista pois valinnaisesta kulutuksesta.

Tämä näkyy siinä, että kun ensin on karsittu turha ajaminen, on seuraavaksi karsittu siitä, mistä on helpoin karsia, mm. ravintola-, matkailu ja vapaa-ajanpalvelujen käytöstä.

Tämä on näkynyt koko kevään ajan palveluelinkeinojen liikevaihdon alentumisena ja tuottaa tämän kesän osalta erittäin huonon tuloksen koko Suomessa.

Valtio häviää yritysten yhteisöverojen, alv:n ja tuloverojen tuoton alenemisena huomattavasti enemmän, mitä se saa lisää bensanhinnan nousun tuomasta polttoaineverosta ja lisäksi tulee syksyllä paljastuva palvelualojen työttömyyden selvä kasvu, joka lisää valtion työttömyys- ja sosiaalimenoja.

Sopivia aineksia kunnallisvaalipaneeleihin on siis tiedossa.

Muuten vaan kirjoitti:

Olet jo lähtäkohtaisesti väärässä, kun rinnastat hyvinvointipalvelut säästämiseen.

Ei siitä ole kyse.

Kyse on siitä, että mahdollisimman hyvän kilpailukyvyn ylläpidon kautta saadaan aikaan niin hyvä taloudellinen tilanne ja laaja veropohja, että hyvinvointipalvelut pystytään rahoittamaan alhaisemmalla veroasteella.

Mitä päivähoitomaksuihin tulee, niin niitä ei oltu tarkistettu useaan vuoteen. Se, että korotuksia toteutettiin vain niiden osalla, joiden tulotkin ovat kasvaneet eniten, on vain oikeudenmukaista.

Bensiinin hinta on jo kokonaan oma kysymyksensä. Hallituksen linjaus, jossa verotukseen ei aiota puuttua, on kestämätön. Välttämätön auton käyttö vie nyt jo, on vienyt jo noin vuoden ajan, aivan liian suuren osa keskituloisten perheiden tuloista pois valinnaisesta kulutuksesta.

Tämä näkyy siinä, että kun ensin on karsittu turha ajaminen, on seuraavaksi karsittu siitä, mistä on helpoin karsia, mm. ravintola-, matkailu ja vapaa-ajanpalvelujen käytöstä.

Tämä on näkynyt koko kevään ajan palveluelinkeinojen liikevaihdon alentumisena ja tuottaa tämän kesän osalta erittäin huonon tuloksen koko Suomessa.

Valtio häviää yritysten yhteisöverojen, alv:n ja tuloverojen tuoton alenemisena huomattavasti enemmän, mitä se saa lisää bensanhinnan nousun tuomasta polttoaineverosta ja lisäksi tulee syksyllä paljastuva palvelualojen työttömyyden selvä kasvu, joka lisää valtion työttömyys- ja sosiaalimenoja.

Sopivia aineksia kunnallisvaalipaneeleihin on siis tiedossa.

Lue lisää

...olen väärässä, näkökulmani on vain kansantaloustieteeseen perustuva.

Hyvinvointipalvelut ovat tulonsiirtoja ja myös yhteiskunnallisten palvelujen tarjoamista. Suomessa, esimerkiksi ottamani lapsiperheet, eivät saa juurikaan tulonsiirtoja, tai ne ovat kansainvälisessä vertailuissa varsin vähäiset. Tulonsiirroksi voidaan laskea myös hoitopalvelujen tarjoaminen ja näin myös tehdään. Mikäli maksuja hoitopalveluissa korotetaan, säästetään tulonsiiroissa lapsiperheille. On varsin huonoa talouspolitiikkaa nostaa elinkustannuksia nopeasti, se ei ole koskaan ollut järkevää, ei edes noususuhdanteen harjalla. Nykysin kaikki elinkustannukset ovat nouseet, nousu on koskettanut eniten vähävaraisia, koska paineet ovat näin kohdistettu. Mitään syytä ihmisten elinolosuhteiden kiristämiselle ei ole, etenkin vähävaraisten kurittaminen näin lujalla kädellä, ei ole perusteltavissa mitenkään. Se on huonoa talouspolitiikkaa.

Polttoöljyn verotuksen nostaminen oli selkeästi väärä ratkaisu, mutta verotuksen alentamiseen ei nyt mahdollisuuksia ole, koska Unionissa on tehty linjaus, ettei yksikään jäsenmaa verohelpotuksia anna. Suomi ei (kilttinä kuunteluoppilaana) voi siis verotukseen puuttua. Veron pitämistä korkealla perustellaan sillä, että öljyntuottajat ryhtyisivät alaentamaan hintoja, kun kulutus riittävästi vähenee. Sellaista viestiä ei voida antaa, että verotus pienenee aina hintojen noustessa, hintakattoa on vaikea silloin edes arvioida.

Vilpittömästi toivoisin, että puolueiden rohkeus riittäisi aitoon keskusteluus, nyt kunnallisvaalien alla, ettei heittäydyttäisi mielikuvapolitikointiin. Toivomukseni on tosin epärealistinen.

Niinpä niin kirjoitti:

...olen väärässä, näkökulmani on vain kansantaloustieteeseen perustuva.

Hyvinvointipalvelut ovat tulonsiirtoja ja myös yhteiskunnallisten palvelujen tarjoamista. Suomessa, esimerkiksi ottamani lapsiperheet, eivät saa juurikaan tulonsiirtoja, tai ne ovat kansainvälisessä vertailuissa varsin vähäiset. Tulonsiirroksi voidaan laskea myös hoitopalvelujen tarjoaminen ja näin myös tehdään. Mikäli maksuja hoitopalveluissa korotetaan, säästetään tulonsiiroissa lapsiperheille. On varsin huonoa talouspolitiikkaa nostaa elinkustannuksia nopeasti, se ei ole koskaan ollut järkevää, ei edes noususuhdanteen harjalla. Nykysin kaikki elinkustannukset ovat nouseet, nousu on koskettanut eniten vähävaraisia, koska paineet ovat näin kohdistettu. Mitään syytä ihmisten elinolosuhteiden kiristämiselle ei ole, etenkin vähävaraisten kurittaminen näin lujalla kädellä, ei ole perusteltavissa mitenkään. Se on huonoa talouspolitiikkaa.

Polttoöljyn verotuksen nostaminen oli selkeästi väärä ratkaisu, mutta verotuksen alentamiseen ei nyt mahdollisuuksia ole, koska Unionissa on tehty linjaus, ettei yksikään jäsenmaa verohelpotuksia anna. Suomi ei (kilttinä kuunteluoppilaana) voi siis verotukseen puuttua. Veron pitämistä korkealla perustellaan sillä, että öljyntuottajat ryhtyisivät alaentamaan hintoja, kun kulutus riittävästi vähenee. Sellaista viestiä ei voida antaa, että verotus pienenee aina hintojen noustessa, hintakattoa on vaikea silloin edes arvioida.

Vilpittömästi toivoisin, että puolueiden rohkeus riittäisi aitoon keskusteluus, nyt kunnallisvaalien alla, ettei heittäydyttäisi mielikuvapolitikointiin. Toivomukseni on tosin epärealistinen.

Lue lisää

Kansantalous on kokonaisuus, jossa tärkeintä on se, että talous toimii sellaisella tavalla, joka turvaa ensin valtion ja kuntien verotulot, koska vain tämä antaa mahdollisuuden tulonsiirtoihin ja hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen.

Se korotetaanko maksuja vai ei ja mitä annetaan ilmaispalveluina ja kenelle on sosiaalipolitiikkaa eikä kansantaloutta.

Jos rinnastat hyvinvointipalvelut siihen, että niistä säästämällä lisättäisi kansainvälistä kilpailukykyä, et puhu kansantaloudesta, vaan olet populistisen mielikuvapolitikoinnin uhri.

Muuten vaan kirjoitti:

Kansantalous on kokonaisuus, jossa tärkeintä on se, että talous toimii sellaisella tavalla, joka turvaa ensin valtion ja kuntien verotulot, koska vain tämä antaa mahdollisuuden tulonsiirtoihin ja hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen.

Se korotetaanko maksuja vai ei ja mitä annetaan ilmaispalveluina ja kenelle on sosiaalipolitiikkaa eikä kansantaloutta.

Jos rinnastat hyvinvointipalvelut siihen, että niistä säästämällä lisättäisi kansainvälistä kilpailukykyä, et puhu kansantaloudesta, vaan olet populistisen mielikuvapolitikoinnin uhri.

Lue lisää

Vaikea sanoa, minkä uhri minä olen, leimoja on varsin helppo antaa -eri tavalla ajatteleville.

Kansantalouden perusyksikkö on perhe, tai vielä tarkemmin yksittäinen ihminen. Kansantalouden peruslähtökota ei siis ole talous, ei edes kuntien- ja valtiontalous.

Tietenkin kansantaloutta on se, miten ihmisten hyvinvointi turvataan, se on koko ajattelun lähtökohta. Kansa on siis jo ajattelun lähtökohta, muu on tämän perusajattelun tuentaa.

Tietenkin kansantalouteen kuuluu se, kuinka palveluja ohjataan ja miten. Sosiaalipolitiikka on kansantalouden eräs tärkeimpiä painopistealueita.

Suomessa pyritään säästämään hyvinvointipalveluista siten, että lisätään ihmisten pahoinvointia ja samalla rapautetaan mm. lisääntymispohjaa. Säästöt näin kohdennetuina eivät ole -siinä olet oikeassa- kansantaloudellista ajattelua. Kyseessä on poikkeuksellinen ja epätaloudellinen mielikuviin perustuva talouspolitiikka, voisi sanoa sairas ekonomismi.

Niinpä niin kirjoitti:

Vaikea sanoa, minkä uhri minä olen, leimoja on varsin helppo antaa -eri tavalla ajatteleville.

Kansantalouden perusyksikkö on perhe, tai vielä tarkemmin yksittäinen ihminen. Kansantalouden peruslähtökota ei siis ole talous, ei edes kuntien- ja valtiontalous.

Tietenkin kansantaloutta on se, miten ihmisten hyvinvointi turvataan, se on koko ajattelun lähtökohta. Kansa on siis jo ajattelun lähtökohta, muu on tämän perusajattelun tuentaa.

Tietenkin kansantalouteen kuuluu se, kuinka palveluja ohjataan ja miten. Sosiaalipolitiikka on kansantalouden eräs tärkeimpiä painopistealueita.

Suomessa pyritään säästämään hyvinvointipalveluista siten, että lisätään ihmisten pahoinvointia ja samalla rapautetaan mm. lisääntymispohjaa. Säästöt näin kohdennetuina eivät ole -siinä olet oikeassa- kansantaloudellista ajattelua. Kyseessä on poikkeuksellinen ja epätaloudellinen mielikuviin perustuva talouspolitiikka, voisi sanoa sairas ekonomismi.

Lue lisää

Kun kansantaloudessa lasketaan kansalaisten (yksiläiden, perheiden, yhteisöjen yrittäjien, jne.) taloudet yhteen päästään siihen kansan talouteen, josta valtio ja kunnat verottavat ne rahat, joista hyvinvointiplvelut rahoitetaan ja jolla sosiaalipoliiikka maksetaan.

Kun tämä kansan talous voi kansantaloudellisesti hyvin, vrotettvaa riittää alhaisellakin veroasteella ja kaikki voidaan rahoittaa kansalaisia sosiaalisesti tyydyttävällä ja tasa-arvoisella tavalla.

Kyse on näkökulmsta, jossa kansantalouden raha on vain väline, mutta välttämätön sellainen.

Kilpailukyy ei säästämällä lisäänny eikä kansantalous koskaan kasva hyvinvointipalveluista tinkimällä, mutta järjestys on yksinkertainen: ensin rahat, sitten hyvinvointi, ja rahaa tulee vain, jos kansan talous tuottaa tarpeeksi veropohjaa.

Tämä on niin simppeli systeemi, ettei populistien mielikuvahämäyksiin kannata uskoa.

Muuten vaan kirjoitti:

Kun kansantaloudessa lasketaan kansalaisten (yksiläiden, perheiden, yhteisöjen yrittäjien, jne.) taloudet yhteen päästään siihen kansan talouteen, josta valtio ja kunnat verottavat ne rahat, joista hyvinvointiplvelut rahoitetaan ja jolla sosiaalipoliiikka maksetaan.

Kun tämä kansan talous voi kansantaloudellisesti hyvin, vrotettvaa riittää alhaisellakin veroasteella ja kaikki voidaan rahoittaa kansalaisia sosiaalisesti tyydyttävällä ja tasa-arvoisella tavalla.

Kyse on näkökulmsta, jossa kansantalouden raha on vain väline, mutta välttämätön sellainen.

Kilpailukyy ei säästämällä lisäänny eikä kansantalous koskaan kasva hyvinvointipalveluista tinkimällä, mutta järjestys on yksinkertainen: ensin rahat, sitten hyvinvointi, ja rahaa tulee vain, jos kansan talous tuottaa tarpeeksi veropohjaa.

Tämä on niin simppeli systeemi, ettei populistien mielikuvahämäyksiin kannata uskoa.

Lue lisää

Kansantalous ei todellakaan kasva hyvinvointipalveluja karsimalla, eikä se myöskään kasva, perhepoliittisilla virheratkaisuilla.

Rahaa oikeasti on, se miten sitä käytetään, on se asia mistä kiikastaa. Suomen talous on nyt paremalla tolalla kuin koskaan. Yksittäisten ihmisten ja perheiden hyvinvointi samoin, mutta on olemassa myös ryhmiä, joiden tilanne on erittäin huono. On luotu lisääntyvä köhyysloukkujen asetelma. Köyhyysloukut ovat kansantaloudellisesti vaarallisia, koska ne eskaloituvat lisääntyvinä sosiaalisina häiriöinä. Sosiaaliset häiriöt tulevat varsin kalliiksi, kuten vaikkapa lisääntynyt nuorten syrjäytyminen.

Insinööritieteet ovat varsin yksinkertaisia, ne ovat sitä myös talouspoliittisena ajatteluna, kaukonäköisiä ne eivät kuitenkaan ole.

Niinpä niin kirjoitti:

Kansantalous ei todellakaan kasva hyvinvointipalveluja karsimalla, eikä se myöskään kasva, perhepoliittisilla virheratkaisuilla.

Rahaa oikeasti on, se miten sitä käytetään, on se asia mistä kiikastaa. Suomen talous on nyt paremalla tolalla kuin koskaan. Yksittäisten ihmisten ja perheiden hyvinvointi samoin, mutta on olemassa myös ryhmiä, joiden tilanne on erittäin huono. On luotu lisääntyvä köhyysloukkujen asetelma. Köyhyysloukut ovat kansantaloudellisesti vaarallisia, koska ne eskaloituvat lisääntyvinä sosiaalisina häiriöinä. Sosiaaliset häiriöt tulevat varsin kalliiksi, kuten vaikkapa lisääntynyt nuorten syrjäytyminen.

Insinööritieteet ovat varsin yksinkertaisia, ne ovat sitä myös talouspoliittisena ajatteluna, kaukonäköisiä ne eivät kuitenkaan ole.

Lue lisää

Sosiaalisia ongelmia on paljon, siitä emme ole eri mieltä.

Rahakin niihin pitäisi löytää. Katselin asiaa lähinnä talouskasvun turvaamisen ja sinä tulonjaon oikeudenmukaisuuden kannalta.

Siksi taisimme puhua hieman toistemme ohi. Molemmat ovat tärkeitä asioita, joista olisi pidettävä huoli.

Muuten vaan kirjoitti:

Sosiaalisia ongelmia on paljon, siitä emme ole eri mieltä.

Rahakin niihin pitäisi löytää. Katselin asiaa lähinnä talouskasvun turvaamisen ja sinä tulonjaon oikeudenmukaisuuden kannalta.

Siksi taisimme puhua hieman toistemme ohi. Molemmat ovat tärkeitä asioita, joista olisi pidettävä huoli.

Lue lisää

Oikeastaan näkökulmani ei ole tulonjaon oikeudenmukaisuuden kannata katsottu. Olen lähestynyt asioita talouden näkökulmasta, joka on myös tärkeä. Ei ole mielekästä luoda yhteiskuntaa, jossa osalltaihmisistä viedään elämisen edellytykset, koska se on taloudellisesti(kin) kannattamatonta. On varsin paljon tehty laskelmia siitä, minkä tasoinen sosiaaliturvan on oltava, että yhteiskuntarauhan turvaaminen ei tulisi8 kallimaksi, kuin säällisen elintason turvaaminen kaikille. Suomessa lähestytään näitä laskennallisia rajoja, jo suhteelisen köyhyyden määrässä. Ongelmallisinta (näin sosiologin) näkökulmasta on lapsiperheiden lisääntyvä köyhyys ja sen perinnöllisyys.

Olen yhteiskunnallisessa ajattelussani kohtalaisen oikeistolaisesti asioita hahmottava, niinpä onkin varsin luonnollista, että tapamme nähdä todellisuus on saman tapainen. Toki muitakin näkökulmia on ja yhtä perusteltuja...

Niinpä niin kirjoitti:

Oikeastaan näkökulmani ei ole tulonjaon oikeudenmukaisuuden kannata katsottu. Olen lähestynyt asioita talouden näkökulmasta, joka on myös tärkeä. Ei ole mielekästä luoda yhteiskuntaa, jossa osalltaihmisistä viedään elämisen edellytykset, koska se on taloudellisesti(kin) kannattamatonta. On varsin paljon tehty laskelmia siitä, minkä tasoinen sosiaaliturvan on oltava, että yhteiskuntarauhan turvaaminen ei tulisi8 kallimaksi, kuin säällisen elintason turvaaminen kaikille. Suomessa lähestytään näitä laskennallisia rajoja, jo suhteelisen köyhyyden määrässä. Ongelmallisinta (näin sosiologin) näkökulmasta on lapsiperheiden lisääntyvä köyhyys ja sen perinnöllisyys.

Olen yhteiskunnallisessa ajattelussani kohtalaisen oikeistolaisesti asioita hahmottava, niinpä onkin varsin luonnollista, että tapamme nähdä todellisuus on saman tapainen. Toki muitakin näkökulmia on ja yhtä perusteltuja...

Lue lisää

Ei kannattaisi saivarrella, mutta sanon kuitenkin, että ensin pitää kansantalouteen saada rahat, joilla elämisen edellytykset kaikille turvataan, vaikka on siinä paljon kyse myös siitä, että tulot jakautuisivat tasaisemmin.

Sosiaalisista ongelmista on yksi suurin minunkin mielestäni se, että ongelmat kasautuvat ja ikään kuin kulkevat suvussa, kun lasten kasvuympäristöt erilaistuvat isoissa kaupungeissa jopa kaupunginosittain sen mukaan onko nuorilla vanhemmilla pyrkyä perempaan elämään omien lastensa kanssa ja irti siitä neuvottomasta avuttomuudesta, johon heidän vanhempansa ovat heidät jättäneet kasvattamatta ja kouluttamatta sen enempp, itä peruskouu pystyy tuputtamaan puoliväkisin, kun kotoa ei tukea tule tai ei osta antaa.

Oikeistolaisesti ajattelevana olen aina vastustanut (ja saanut kuulla kunniani) sitä, että kaavoituksessa muodostettaisi kovin erityyppisiä ja eriarvoisia asuinalueita. Paras yhteiskunta syntyy, kun simerkiksi yhteiskunnan tukema vuokra-asuminen hajoitetaan muun väestön joukoon eikä päästetä syntymään vähäosaisten slummeja, joissa työttömyys, vähäosaisuus ja muukin kurjuus korostuu, un ympäristössäkään ei ole näkyvissä mitään esimerkkiä paremmasta.

Suhteellinen köyhyys tuntuu hyvin kovata, jos ympärillään näkee vain samassa asemassa olevia. Se vie uskon, toivon, tarmon ja oma-aloitteisuuden pyrkiä irti köyhyydestään ja kohti parmpaa.

Yhteiskunnan pitäisi enemmän palkita ja kannustaa kuin tasata tuloja ilman sosiaalisia tavoitteita myös tasaisemmasta ja kaikille parmmasta elämänlaadusta.

Täsä suhtessa luulisin, että Mielipidepankki on kanssamme yhtä "oikeistolainen". ;-)

Muuten vaan kirjoitti:

Ei kannattaisi saivarrella, mutta sanon kuitenkin, että ensin pitää kansantalouteen saada rahat, joilla elämisen edellytykset kaikille turvataan, vaikka on siinä paljon kyse myös siitä, että tulot jakautuisivat tasaisemmin.

Sosiaalisista ongelmista on yksi suurin minunkin mielestäni se, että ongelmat kasautuvat ja ikään kuin kulkevat suvussa, kun lasten kasvuympäristöt erilaistuvat isoissa kaupungeissa jopa kaupunginosittain sen mukaan onko nuorilla vanhemmilla pyrkyä perempaan elämään omien lastensa kanssa ja irti siitä neuvottomasta avuttomuudesta, johon heidän vanhempansa ovat heidät jättäneet kasvattamatta ja kouluttamatta sen enempp, itä peruskouu pystyy tuputtamaan puoliväkisin, kun kotoa ei tukea tule tai ei osta antaa.

Oikeistolaisesti ajattelevana olen aina vastustanut (ja saanut kuulla kunniani) sitä, että kaavoituksessa muodostettaisi kovin erityyppisiä ja eriarvoisia asuinalueita. Paras yhteiskunta syntyy, kun simerkiksi yhteiskunnan tukema vuokra-asuminen hajoitetaan muun väestön joukoon eikä päästetä syntymään vähäosaisten slummeja, joissa työttömyys, vähäosaisuus ja muukin kurjuus korostuu, un ympäristössäkään ei ole näkyvissä mitään esimerkkiä paremmasta.

Suhteellinen köyhyys tuntuu hyvin kovata, jos ympärillään näkee vain samassa asemassa olevia. Se vie uskon, toivon, tarmon ja oma-aloitteisuuden pyrkiä irti köyhyydestään ja kohti parmpaa.

Yhteiskunnan pitäisi enemmän palkita ja kannustaa kuin tasata tuloja ilman sosiaalisia tavoitteita myös tasaisemmasta ja kaikille parmmasta elämänlaadusta.

Täsä suhtessa luulisin, että Mielipidepankki on kanssamme yhtä "oikeistolainen". ;-)

Lue lisää

Suomessa sosiaalinen rakenne on aika poikkeuksellinen, se on sitä monestakin syystä. Tärkein on tietenkin maan sisäiset välimatkat ja yhtenäinen kielialue. Maan sisäinen muuttoliike on kohtalaisen voimakasta ja tämä johtaa/on johtanut siihen, että perhe- ja sukusiteet ovat löystyneet. Lapsiperheet joutuvat pyörittämään arkeaan yksin, vailla lähiomaisten ja kyläpiirin antamaa tukea. Kaupunkiyhteisöt ovat muotoutumattomia, koska sukupolvien kethuja ei ole, ei siten kuin muualla, jossa kaupunkikulttuurilla on pidemmät perinteet.

Suomessa, myös naisten kokopäivätyö on yleistä, taitaa olla yleisintä koko maailmassa, ainakin näin oli pari vuotta sitten. Avioerot ovat myös varsin yleisiä, osittain tämä liittyy tuohon edelliseen, naiset ovat täällä poikkeuksellisen riippumattomia, sekä taloudellisesti, että myös suvun vaikutuksesta. Kaikki tämä on johtanut siihen, että lapsiperheiden tilanne on todella heikko ongelmien ilmetessä, mikäli yhteiskunnalliset turvaverkot puuttuvat, tai ovat heikot. Perusturvaa antaisi jo vakinainen ja edullinen laadukas hoitopaikka.

Suomalainen yhteiskunta on riittävän varakas turvamaan lapsilleen lapsuuden. Yhteiskunta on varsin paljon hyötynyt siitä, että ihmset muuttavat työn perässä ja myös naisten tekemästä työstä. Varalisuutemme perustuu koulutukseen ja siihen, että ihmset ovat tekemässä työtä. Siläli on aika turha puhua siitä, että kansantalouteen pitäisi kerätä rahaa, perheiden elämänlaadun kustannukisella.

Vanhusten tilanne on ongelmallinen osittain samoista syistä, välimatkat voivat olla varsin pitkiä jo aivan lähiomaisiin ja perheissä ei ole ketään, joka pystyisi antamaan tarpeellista hoivaa, vaikka välimatkaa olisi vähemmänkin. Kokopäivätyössä olevat lapset eivät voi huolehtia vanhuksistaan, eikä omaishoitajuuteen olisikaan varaa -ei ainakaan kovin mittavissa määrin. Tyttärien antama hoiva on aika edullista, mikäli he eivät ole koulutettuja ja eivätkä ole mukana työelämässä. Muuten tämän tapainen hoiva on kansantaloudelle erittäin kallista.

Yhteiskunnan velvollisuus on kuitenkin pitää myös ikääntyvistä huolta, nykyinen suuntaus näyttää varsin pahalta, jopa tuhoisalta. Kiristyvät elinkustannukset laskevat vanhusten toimintakykyä, koska varaa ei ole tarpeeksi, pula on jopa ruoka- ja lääkerahoituksesta. Suomessa vanhukset ovat eräs suuri köyhien ryhmä.

Niinpä niin kirjoitti:

Suomessa sosiaalinen rakenne on aika poikkeuksellinen, se on sitä monestakin syystä. Tärkein on tietenkin maan sisäiset välimatkat ja yhtenäinen kielialue. Maan sisäinen muuttoliike on kohtalaisen voimakasta ja tämä johtaa/on johtanut siihen, että perhe- ja sukusiteet ovat löystyneet. Lapsiperheet joutuvat pyörittämään arkeaan yksin, vailla lähiomaisten ja kyläpiirin antamaa tukea. Kaupunkiyhteisöt ovat muotoutumattomia, koska sukupolvien kethuja ei ole, ei siten kuin muualla, jossa kaupunkikulttuurilla on pidemmät perinteet.

Suomessa, myös naisten kokopäivätyö on yleistä, taitaa olla yleisintä koko maailmassa, ainakin näin oli pari vuotta sitten. Avioerot ovat myös varsin yleisiä, osittain tämä liittyy tuohon edelliseen, naiset ovat täällä poikkeuksellisen riippumattomia, sekä taloudellisesti, että myös suvun vaikutuksesta. Kaikki tämä on johtanut siihen, että lapsiperheiden tilanne on todella heikko ongelmien ilmetessä, mikäli yhteiskunnalliset turvaverkot puuttuvat, tai ovat heikot. Perusturvaa antaisi jo vakinainen ja edullinen laadukas hoitopaikka.

Suomalainen yhteiskunta on riittävän varakas turvamaan lapsilleen lapsuuden. Yhteiskunta on varsin paljon hyötynyt siitä, että ihmset muuttavat työn perässä ja myös naisten tekemästä työstä. Varalisuutemme perustuu koulutukseen ja siihen, että ihmset ovat tekemässä työtä. Siläli on aika turha puhua siitä, että kansantalouteen pitäisi kerätä rahaa, perheiden elämänlaadun kustannukisella.

Vanhusten tilanne on ongelmallinen osittain samoista syistä, välimatkat voivat olla varsin pitkiä jo aivan lähiomaisiin ja perheissä ei ole ketään, joka pystyisi antamaan tarpeellista hoivaa, vaikka välimatkaa olisi vähemmänkin. Kokopäivätyössä olevat lapset eivät voi huolehtia vanhuksistaan, eikä omaishoitajuuteen olisikaan varaa -ei ainakaan kovin mittavissa määrin. Tyttärien antama hoiva on aika edullista, mikäli he eivät ole koulutettuja ja eivätkä ole mukana työelämässä. Muuten tämän tapainen hoiva on kansantaloudelle erittäin kallista.

Yhteiskunnan velvollisuus on kuitenkin pitää myös ikääntyvistä huolta, nykyinen suuntaus näyttää varsin pahalta, jopa tuhoisalta. Kiristyvät elinkustannukset laskevat vanhusten toimintakykyä, koska varaa ei ole tarpeeksi, pula on jopa ruoka- ja lääkerahoituksesta. Suomessa vanhukset ovat eräs suuri köyhien ryhmä.

Lue lisää

Olen hyvin paljon samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitit.

Lasten tulisi saada mahdollisuus olla lapsia esikouluikään saakka. Suomalainen, sotien ja sotakorvausten ajalta periytyvä tapa kuitenkin vie naiset työhön, koska monikaan perhe ei pelkällä miehen palkalla elä, ei semminkinkään, kun meillä on kulttuuriin sidottu tapa hankkia omistusasunto, jonka lainat korkoineen vievät leijonanosan nuorten perheiden ostovoimasta, ellei kumpikin vanhemmista käy työssä.

Tätä taustaa vasten en osaa ymmärtää, miksi hallituksen taannoinen esitys lasten kokopäivähoidon nollamaksuluokan poistosta, jos kumpikin vanhemmista on kotona, sai kovin tylyn tuomion. Lapsen kannalta paras vaihtoehto olisi olla puoli päivää kotona, jos kerran vanhmmat ovat kotona eikä tulla "hylätyksi" päiväkotiin koko päiväksi.

Vanhusten kohdalla meillä on omittu ikävä tapa ulkoistaa välittäminen yhteiskunnalle. Moni vanhus joutuu turvautumaan kodinhoidontukeen, kun omat lapset eivät "ehdi" auttaa edes siivouksessa. Vanhainkodeissa vanhukset jätetään henkilökunnan hoitoon, kun lapset vain piipahtavat käymään kerran viikossa. Minusta tässä on iso asennevamma, jossa olisi paljon korjattavaa. Sitä en kuitenkaan tarkoita, että vanhusten hoidosta pitäisi tinkiä. Sitä on pikemminkin kehitettävä, vaikka se maksaisikin lisää veroeuroja.

Tässä mielessä kansantaloteen pitäisi pyrkiä keräämään mahdollisimman paljon rahaa, että sitä riittäisi lapsiperheille, lapsille ja vanhuksille ilman, että muusta säästettäisi kuin tehottoman byrokratian turhista kutannuksista. Sosiaalimenojen on kohdistuttava ihmisiin, jotka apua tarvitsevat, ei virkakoneiston paperinpyörityksen kustannuksiin.

Kuten Erkki Tuomioja on eri yhteyksissä todennut, SDP:n aatemaailman peruspilarit ovat kansalaisten keskuudessa hyvin suosittuja. SDP:n kannatus on tästä huolimatta vähäisempää kuin sen ajaman politiikan suosio.

Tähän on historiallisia syitä. Ne palautuvat osin sisällisotaan saakka. Sitä perua on mm. puoluerajojen maantieteellinen jakauma. SDP:n kannatuksen painopiste on niillä alueilla, jotka olivat ns. punaista Suomea kevättalvella 1918. Valkoisten hallitsemilla alueilla on taas säilynyt voimakkaana mielikuva SDP:stä sosialistisena ja sosialismia tavoittelevana puolueena. Se käy hyvin ilmi täälläkin monissa kirjoituksissa. Ei osata tehdä eroa sosiaalidemokraattien ja kommunistien välillä.

Toinen puoli tätä historiaa on maamme vahva agraariperinne. Vaikka Suomesta tuli nopeassa tahdissa teollisuusvaltio ja sen jälkeen jälkiteollinen yhteiskunta, henkinen maalaisuus (etten sanoisi metsäläisyys) on jäänyt silti elämään. Tämä on luonut vastakkainasettelua etelän ja pohjoisen sekä syrjöäseutujen ja suurten kaupunkien välille.

Näihin kahteen historian pilariin kepulaisuus on onnistunut juurtumaan syvälle ja sitkeään. Se on kuin rikkaruho, jota ei tunnu saavan repimälläkään irtoamaan. Yhtäkaikki, rikkaruoho se joka tapauksessa on.

Tilanne on tyystin toinen naapurimaassamme Ruotsissa. Sillä ei ole sisällissotaa rasitteenaan eikä impivaaralainen eristäymiseen pyrkivä maalaiskulttuuri erota maan kansalaisia eri kasteihin niin kuin meillä. Tässä mielessä Ruotsi on sivistysvaltio. SDP:n suosio menee siellä aina kevyesti yli 30 prosentin. Ruotsi on ollut pitkään demarien johtama valtio ja monessa mielessä Ruotsia voi pitää sosiaalidemokraattisen politiikan esikuvana. Kun eriarvoistava luokkajakoisuus on ollut lievempää kuin meillä, demareiden rasitteena ei ole ollut radikaalia vasemmistoa, kommunisteja. Näin demareita ei ole koettu puolueeksi, joka tavoittelisi sosialismia, vaan puolueeksi, joka rakentaa kansalaisille tasavertaista hyvinvointivaltiota.

Suomi tulee jonkin matkaa Ruotsin perässä melkein kaikessa. Todennäköisesti mekin vähitellen siirrymme nykyaikaan ja kepulainen metsäläiskulttuuri katoaa kuten Ruotsissa. Puolueolojen pitää vastata yhteiskunnan tilaa ja todellisuutta eikä se voi perustua jonkin menneen maailman romanttiseen ihannointiin ja eristäytymiskulttiin. Tämä voi toki edellyttää uudistumista myös demareilta. Uudistumisen voimaan on kuitenkin hyvä luottaa, sillä Kokoomuksen kannatus on kohonnut juuri sen takia. Kokoomuksella ei ole samaa historiallista painolastia kuin demareilla, minkä vuoksi liikkuvien äänestäjien on varsin helppo siirtyä sen äänestäjiksi. Joka tapauksessa Kokoomus edustaa modernia yhteiskuntaa verrattuna konservatiiviseen Kepuun. Matti Vanhanen on pyrkinyt joiltain osin modernisoimaan Kepua, mutta silloin eteen tulee kysymys siitä, mikä sen erottaa näissä kohdin Kokoomuksesta. Kepulaisuudelle ei ole aitoa tilaa ja kysyntää niin kauan, kun kansalle ei halua palata johonkin menneen ajan maatalousyhteiskuntaan.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kuten Erkki Tuomioja on eri yhteyksissä todennut, SDP:n aatemaailman peruspilarit ovat kansalaisten keskuudessa hyvin suosittuja. SDP:n kannatus on tästä huolimatta vähäisempää kuin sen ajaman politiikan suosio.

Tähän on historiallisia syitä. Ne palautuvat osin sisällisotaan saakka. Sitä perua on mm. puoluerajojen maantieteellinen jakauma. SDP:n kannatuksen painopiste on niillä alueilla, jotka olivat ns. punaista Suomea kevättalvella 1918. Valkoisten hallitsemilla alueilla on taas säilynyt voimakkaana mielikuva SDP:stä sosialistisena ja sosialismia tavoittelevana puolueena. Se käy hyvin ilmi täälläkin monissa kirjoituksissa. Ei osata tehdä eroa sosiaalidemokraattien ja kommunistien välillä.

Toinen puoli tätä historiaa on maamme vahva agraariperinne. Vaikka Suomesta tuli nopeassa tahdissa teollisuusvaltio ja sen jälkeen jälkiteollinen yhteiskunta, henkinen maalaisuus (etten sanoisi metsäläisyys) on jäänyt silti elämään. Tämä on luonut vastakkainasettelua etelän ja pohjoisen sekä syrjöäseutujen ja suurten kaupunkien välille.

Näihin kahteen historian pilariin kepulaisuus on onnistunut juurtumaan syvälle ja sitkeään. Se on kuin rikkaruho, jota ei tunnu saavan repimälläkään irtoamaan. Yhtäkaikki, rikkaruoho se joka tapauksessa on.

Tilanne on tyystin toinen naapurimaassamme Ruotsissa. Sillä ei ole sisällissotaa rasitteenaan eikä impivaaralainen eristäymiseen pyrkivä maalaiskulttuuri erota maan kansalaisia eri kasteihin niin kuin meillä. Tässä mielessä Ruotsi on sivistysvaltio. SDP:n suosio menee siellä aina kevyesti yli 30 prosentin. Ruotsi on ollut pitkään demarien johtama valtio ja monessa mielessä Ruotsia voi pitää sosiaalidemokraattisen politiikan esikuvana. Kun eriarvoistava luokkajakoisuus on ollut lievempää kuin meillä, demareiden rasitteena ei ole ollut radikaalia vasemmistoa, kommunisteja. Näin demareita ei ole koettu puolueeksi, joka tavoittelisi sosialismia, vaan puolueeksi, joka rakentaa kansalaisille tasavertaista hyvinvointivaltiota.

Suomi tulee jonkin matkaa Ruotsin perässä melkein kaikessa. Todennäköisesti mekin vähitellen siirrymme nykyaikaan ja kepulainen metsäläiskulttuuri katoaa kuten Ruotsissa. Puolueolojen pitää vastata yhteiskunnan tilaa ja todellisuutta eikä se voi perustua jonkin menneen maailman romanttiseen ihannointiin ja eristäytymiskulttiin. Tämä voi toki edellyttää uudistumista myös demareilta. Uudistumisen voimaan on kuitenkin hyvä luottaa, sillä Kokoomuksen kannatus on kohonnut juuri sen takia. Kokoomuksella ei ole samaa historiallista painolastia kuin demareilla, minkä vuoksi liikkuvien äänestäjien on varsin helppo siirtyä sen äänestäjiksi. Joka tapauksessa Kokoomus edustaa modernia yhteiskuntaa verrattuna konservatiiviseen Kepuun. Matti Vanhanen on pyrkinyt joiltain osin modernisoimaan Kepua, mutta silloin eteen tulee kysymys siitä, mikä sen erottaa näissä kohdin Kokoomuksesta. Kepulaisuudelle ei ole aitoa tilaa ja kysyntää niin kauan, kun kansalle ei halua palata johonkin menneen ajan maatalousyhteiskuntaan.

Lue lisää

Historiallisia syitä SDP:n kannatuksen hiipumiseen toki on, mutta turha niitä on 1918 "ultrademokratian" tavoittelusta hakea. Vallankumousyritys ja sosialismin tavoittelu on unohdettu, mutta Lipposen uusliberaaleja toimia kansan kahtiajaon edistäjänä ja tuloerojen kasvattajana ei. Eikä Heinäluoman ökyrikkaita suosinutta varallisuusveron poistoa valtiovarainministerinä.

Kun SDP:n aatemaailma juhlapuheissa ja käytännön teoissa on niin kaukana toisistaan kuin ne ovat olleet niin kansalaiset eivät tiedä mitä uskoa. Juhlapuheita toverit-toivotuksineen vai omin silmin näkemäänsä ankaraa uusliberaalia menoa jota puolue on hallituksessa olleessaan suosinut. SDP:n tekojen ja puheiden ero kun on vaikkapa Kepuun verrattuna moninkertainen, Kepu sentään puoluekokouksessaankin puhui aluepolitiikan puolesta kaupunkeja vastaan. Ja sitähänheidän arkipolitiikkakin on.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kuten Erkki Tuomioja on eri yhteyksissä todennut, SDP:n aatemaailman peruspilarit ovat kansalaisten keskuudessa hyvin suosittuja. SDP:n kannatus on tästä huolimatta vähäisempää kuin sen ajaman politiikan suosio.

Tähän on historiallisia syitä. Ne palautuvat osin sisällisotaan saakka. Sitä perua on mm. puoluerajojen maantieteellinen jakauma. SDP:n kannatuksen painopiste on niillä alueilla, jotka olivat ns. punaista Suomea kevättalvella 1918. Valkoisten hallitsemilla alueilla on taas säilynyt voimakkaana mielikuva SDP:stä sosialistisena ja sosialismia tavoittelevana puolueena. Se käy hyvin ilmi täälläkin monissa kirjoituksissa. Ei osata tehdä eroa sosiaalidemokraattien ja kommunistien välillä.

Toinen puoli tätä historiaa on maamme vahva agraariperinne. Vaikka Suomesta tuli nopeassa tahdissa teollisuusvaltio ja sen jälkeen jälkiteollinen yhteiskunta, henkinen maalaisuus (etten sanoisi metsäläisyys) on jäänyt silti elämään. Tämä on luonut vastakkainasettelua etelän ja pohjoisen sekä syrjöäseutujen ja suurten kaupunkien välille.

Näihin kahteen historian pilariin kepulaisuus on onnistunut juurtumaan syvälle ja sitkeään. Se on kuin rikkaruho, jota ei tunnu saavan repimälläkään irtoamaan. Yhtäkaikki, rikkaruoho se joka tapauksessa on.

Tilanne on tyystin toinen naapurimaassamme Ruotsissa. Sillä ei ole sisällissotaa rasitteenaan eikä impivaaralainen eristäymiseen pyrkivä maalaiskulttuuri erota maan kansalaisia eri kasteihin niin kuin meillä. Tässä mielessä Ruotsi on sivistysvaltio. SDP:n suosio menee siellä aina kevyesti yli 30 prosentin. Ruotsi on ollut pitkään demarien johtama valtio ja monessa mielessä Ruotsia voi pitää sosiaalidemokraattisen politiikan esikuvana. Kun eriarvoistava luokkajakoisuus on ollut lievempää kuin meillä, demareiden rasitteena ei ole ollut radikaalia vasemmistoa, kommunisteja. Näin demareita ei ole koettu puolueeksi, joka tavoittelisi sosialismia, vaan puolueeksi, joka rakentaa kansalaisille tasavertaista hyvinvointivaltiota.

Suomi tulee jonkin matkaa Ruotsin perässä melkein kaikessa. Todennäköisesti mekin vähitellen siirrymme nykyaikaan ja kepulainen metsäläiskulttuuri katoaa kuten Ruotsissa. Puolueolojen pitää vastata yhteiskunnan tilaa ja todellisuutta eikä se voi perustua jonkin menneen maailman romanttiseen ihannointiin ja eristäytymiskulttiin. Tämä voi toki edellyttää uudistumista myös demareilta. Uudistumisen voimaan on kuitenkin hyvä luottaa, sillä Kokoomuksen kannatus on kohonnut juuri sen takia. Kokoomuksella ei ole samaa historiallista painolastia kuin demareilla, minkä vuoksi liikkuvien äänestäjien on varsin helppo siirtyä sen äänestäjiksi. Joka tapauksessa Kokoomus edustaa modernia yhteiskuntaa verrattuna konservatiiviseen Kepuun. Matti Vanhanen on pyrkinyt joiltain osin modernisoimaan Kepua, mutta silloin eteen tulee kysymys siitä, mikä sen erottaa näissä kohdin Kokoomuksesta. Kepulaisuudelle ei ole aitoa tilaa ja kysyntää niin kauan, kun kansalle ei halua palata johonkin menneen ajan maatalousyhteiskuntaan.

Lue lisää

SDP on työläisperinteensä vanki, eikä ole mukautunut nykyiseen jälkiteolliseen tai kuten itse sanoisin, palveluyhteiskuntaan.

Juuri tuosta puolue- ja sukurasitteen kunnoittamisesta johtuu, että nuori Jutta Urpilainenkin niin luontevasti toverittelee tv-kameroiden edessä. Onkohan rasite on niin vahva, että hän jopa tosissaan kuvittelee, että aiemmin mm. keskustaa ja kokoomusta äänestäneet kolmi-, nelikymppiset liikkuvat äänestäjät ryhtyvät yhtäkkiä hänen perässään kutsumaan toisiaan toveri Virtaseksi tai toveri Korhoseksi ja äänestävät SDP:tä. Todellisuudessa kuitenkin potentiaaliset uudet äänestäjät kokevat SDP:n perinteet kaiken kaikkiaan oudoiksi kummajaisiksi, Neuvostoliittoa kuvaavista dokumentista tutuiksi tulleiksi muinaisjäänteiksi.

Väittäisin, etteivät kepun perinteet tunnu ollenkaan yhtä erikoisilta nykyäänestäjistä kuin demarien. Sen myönnän, että parhaiten julkisuuskuvansa puolueista on kyennyt uudistamaan kokoomus.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kuten Erkki Tuomioja on eri yhteyksissä todennut, SDP:n aatemaailman peruspilarit ovat kansalaisten keskuudessa hyvin suosittuja. SDP:n kannatus on tästä huolimatta vähäisempää kuin sen ajaman politiikan suosio.

Tähän on historiallisia syitä. Ne palautuvat osin sisällisotaan saakka. Sitä perua on mm. puoluerajojen maantieteellinen jakauma. SDP:n kannatuksen painopiste on niillä alueilla, jotka olivat ns. punaista Suomea kevättalvella 1918. Valkoisten hallitsemilla alueilla on taas säilynyt voimakkaana mielikuva SDP:stä sosialistisena ja sosialismia tavoittelevana puolueena. Se käy hyvin ilmi täälläkin monissa kirjoituksissa. Ei osata tehdä eroa sosiaalidemokraattien ja kommunistien välillä.

Toinen puoli tätä historiaa on maamme vahva agraariperinne. Vaikka Suomesta tuli nopeassa tahdissa teollisuusvaltio ja sen jälkeen jälkiteollinen yhteiskunta, henkinen maalaisuus (etten sanoisi metsäläisyys) on jäänyt silti elämään. Tämä on luonut vastakkainasettelua etelän ja pohjoisen sekä syrjöäseutujen ja suurten kaupunkien välille.

Näihin kahteen historian pilariin kepulaisuus on onnistunut juurtumaan syvälle ja sitkeään. Se on kuin rikkaruho, jota ei tunnu saavan repimälläkään irtoamaan. Yhtäkaikki, rikkaruoho se joka tapauksessa on.

Tilanne on tyystin toinen naapurimaassamme Ruotsissa. Sillä ei ole sisällissotaa rasitteenaan eikä impivaaralainen eristäymiseen pyrkivä maalaiskulttuuri erota maan kansalaisia eri kasteihin niin kuin meillä. Tässä mielessä Ruotsi on sivistysvaltio. SDP:n suosio menee siellä aina kevyesti yli 30 prosentin. Ruotsi on ollut pitkään demarien johtama valtio ja monessa mielessä Ruotsia voi pitää sosiaalidemokraattisen politiikan esikuvana. Kun eriarvoistava luokkajakoisuus on ollut lievempää kuin meillä, demareiden rasitteena ei ole ollut radikaalia vasemmistoa, kommunisteja. Näin demareita ei ole koettu puolueeksi, joka tavoittelisi sosialismia, vaan puolueeksi, joka rakentaa kansalaisille tasavertaista hyvinvointivaltiota.

Suomi tulee jonkin matkaa Ruotsin perässä melkein kaikessa. Todennäköisesti mekin vähitellen siirrymme nykyaikaan ja kepulainen metsäläiskulttuuri katoaa kuten Ruotsissa. Puolueolojen pitää vastata yhteiskunnan tilaa ja todellisuutta eikä se voi perustua jonkin menneen maailman romanttiseen ihannointiin ja eristäytymiskulttiin. Tämä voi toki edellyttää uudistumista myös demareilta. Uudistumisen voimaan on kuitenkin hyvä luottaa, sillä Kokoomuksen kannatus on kohonnut juuri sen takia. Kokoomuksella ei ole samaa historiallista painolastia kuin demareilla, minkä vuoksi liikkuvien äänestäjien on varsin helppo siirtyä sen äänestäjiksi. Joka tapauksessa Kokoomus edustaa modernia yhteiskuntaa verrattuna konservatiiviseen Kepuun. Matti Vanhanen on pyrkinyt joiltain osin modernisoimaan Kepua, mutta silloin eteen tulee kysymys siitä, mikä sen erottaa näissä kohdin Kokoomuksesta. Kepulaisuudelle ei ole aitoa tilaa ja kysyntää niin kauan, kun kansalle ei halua palata johonkin menneen ajan maatalousyhteiskuntaan.

Lue lisää

SDP:n kannatuksen laskun syy ei ole SDP:n perinteisen arvo- ja aatemaailman sisällössä, vaikka se vanhentunutta onkin, vaan tavassa, jolla SDP on tehnyt oppositiopolitiikkaansa käytännössä.

Räksyttäjiä ja suunsoittajia ei kannateta, jos puolue ei osaa tuoda hallituspolitiikan rinnalle konkreettista vihtoehtoaan eikä osa kertoa kansalle, mikä muuttuisi, jos valta vaihtuisi.