pettämisestä???

aika outoa on esim jos epäilen että naapuri on pihastani vienyt haravan, niin totuus onkin, että itse olen piilottanut sen.

Koska elämme monogamisessa yhteiskunnassa, minusta parisuhteeseen kuuluu luottamus ja luottamuksen pettäminen on aina ikävää.

...Aikoinani suhteessa, joka meni ihan hyvin aluksi niin en edes miettinyt että pettääkö toinen. No sitten kun meillä alkoi alamäki josta koitimme omalla yrittämisellä selvitä niin aloin miettiä että toi pettää mua. sain alkuunsa aina sanottua itselleni että hupsu ei se kolmatta ongelmiimme ota, muta lopulta kun aloin itse olla siinä pisteessä että ei paljon kiinnostanut ja mieskin alkoin uskoa että petän niin kappas niin sitten tein. Lopulta huomasin että se ihan loppu ajan pelko siitä että toinen tekee niin olikin pelko oikeasti siitä että itse tekee niin ja vain ihan koska ei näe toivoa enää omassa suhteessaan.
Ainakin minun kohdalla oli näin. Erosin sit itse sen jälkeen miehestäni

jatkaa kasvuaan uudessa kodissa lapsuuden kodin jälkeen. Aluksi on jännittävää kokeilla omien päätöksien mukaan elämistä. Aivan kuin pienenä oli jännää huomata jonkun uuden sanan vaikutus muihin vaikka itse ei edes tiennyt sanan merkitystä. Ajanmyötä sitten kaksi ihmistä sisällään kasvaa aikuiseksi(=itsenäiseksi) totuttuaan siihen, että on riittävän voimakas elämään. Silloin usein erotaan, koska kokemukset senhetkisessä kodissa eivät tarjoa enää mitään uutta. Jos et itse ole vielä valmis sisäisesti, niin saatat pelätä sitä toisesta alitajuisesti. Ihminen usein haluaa harjoitella kohtaamaan taistelunsa. Kukaan ei halua koko elämäänsä paeta jotain mitä oikeasti haluaa. Niinpä todennäköisesti on vain ajankysymys
milloin löydät itsesi uutta kokemusta etsimässä.
Tavallaan siis sisäinen lapsesi kilpailee kumppanisi sisäisen lapsen kanssa vaikka järki sanookin että omia lapsiahan tässä vaan....