Onko kellään kokemusta avioliitosta psyykkisesti sairaan ihmisen kanssa? Olen tutustunut hienoon ihmiseen, mutta kyllä ne realiteetit vain pelottavat! Ei sitä voi koskaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja uusiutuuko psykoosi mahdollisten ongelmien ja stressin myötä. Vaikka nyt menee hyvin, niin esim. mahdolliset ongelmat avioliitossa voivat vaikuttaa kenen tahansa mielenterveyteen ja olotilaan. Kannattaako ottaa ristkiä?
Avioliitto + psyykkiset ongelmat
Kannattaako??
71309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Seukkasin hetken samanlaisen miehen kanssa. Aloin pelätä häntä koska joskus hän huusi minulle enkä ollut tottunut sellaiseen kohteluun; olen jo aikuinen nainen.
Tulevaisuutta hänen kanssaan en uskaltanut edes ajatella koska mielialat vaihtelivat laidasta laitaan.
Hän rakasti (rakastaa edelleen) minua vaikka on solminut jonkinlaisen suhteen entiseen naiskaveriini ja kärsii koko ajan.(niin minäkin)
Hän uhkaili itsarilla parikymmentä kertaa ennenkuin tajusin poistua takavasemmalle ja lopettaa suhteen.
Eli vastaukseni sinulle on että harkitse tarkkaan. Jos päätät jäädä, loppuelämäsi ei ainakaan parempaan päin ole menossa.
Ehkä uhkaa itsarilla...ja kukaties sen tekeekin. mutta jokainen on vastuussa omasta elämästään ja jos niin tekee niin tekee...eikä vika ole sinussa!
Voimia taisteluusi!
vaikuttavat parisuhteen onnistumiseen. Tilastollisesti useimmat liitot päätyvät eroon jossa on toisella psyykkinen ongelma.
Se minkälainen te olette persoonina yhteiselossanne vaikuttaa myös siihen miten tuo liitto kestää.
Jos rakastaa niin se on aina riskin arvoista.
pelkää joutuvasi häpeään ja ala epäillä tai pelätä puolisoasi/hänen mielenterveyttään jatkuvasti. Kannattaa myös miettiä riittääkö sinulla rakkautta myös niinä vaikeinakin aikoina.
Voipi olla melko raskasta tekstiä, mutta mun neuvoni on, et älä missään nimessä ota elämänkumppaniksesi psyykkisesti sairasta. Jos se on jo etukäteen tiedossa. Kun noita psyykkisesti sairaita seuraa, yhteiselosta tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä yhtä helvettiä. Jos hoitajaksi hänelle haluat alkaa, siitä vaan, mutta tasavertaista kumppania et tule saamaan. Arjen pyörittämiseen tarvitset myös sinä tukea, keneltä sitä tulet sitten saamaan? Sairas ei ole kenenkään tukija. Sairastut itsekin. Tämäkin on nähty.
Ja toisekseen, psyykkiset sairaudet ovat tietyllä tapaa periytyviä, tai taipumus ainakin, myöskin perheen sis.dynamiikka, kieroon kasvattavat "pelit" ja kielletyt puheenaiheet vaikuttavat lapsiin ja myös sinuun tavalla, mistä ei hyvää seuraa. Ja näillä sairauksilla on tapana vain paheta iän myötä. Sekin on nähty. Ei heistä ole kovin pitkään työelämäänkään, eläkkeelle päätyvät pienellä eläkkeellä.
Ole ystävä, mutta elämänkumppaniksi älä missään tapauksessa ota. En minä ainakaan.
Kiitos viesteistä ja kommenteista! Sairaus on todellakin periytyvää laatua ja pysyvä. Väsyy tietysti myös herkemmin. Myös työn saanti ongelmana. Epäilen, ettei edes halua oikeasti tehdä työtä vaikka sanookin sitä etsivänsä. Ihana ihminen, mutta pelkään just sitä, miten ehkä saisin pyörittää arkea ittekseni ja ehkä toimia myös elättäjänä. Toisaalta olen sen tyyppinen nainen, että tykkään jollain tavalla hoivaamisesta ja haluan uskoa että rakastava ympäristö voi parantaa. On se niin vaikeeta!
Olen ihan samaa mieltä kuin kirjoittaja Psykalla töissä. Vaikka kuinka olisit hoivaava ihminen, niin se mitä saatat ja mitä tod.näk. joutuisit kokemaan, jos on psykoosisairaus kyseessä, niin on hyvin hyvin rankkaa. Ja jos vielä lapsia sinulla on haaveena, niin etsi hyvä ihminen sellainen kumppani kenellä ei mielisairautta. Toki ystävänähän voit edelleen tätä ko. ihmistä pitää.
Psykoosi ei välttämättä uusiudu, on paljon ihmisiä, jotka sairastavat sen vain kerran elämässään ja oppivat sen jälkeen itsestään sen verran , ettei tilanne pääse uusiutumaan.Eli he voivat parantua sairaudestaan. Ja he voivat kestää ihan normaaleja kuormittavia tilanteita ihan hyvin. Kannattaa katsoa ihan tilanteen mukaan asiaa. Jos osaa elää omaa elämäänsä toisen sairaudesta välittämättä, voi pärjätäkin.