Kauhea ikävä sitä kusipäätä ja ärsyttävää idioottia! Mä todella rakastin ja joo rakastan edelleenkin häntä. Se vain iskee puun takaa mutta pakkohan sitä on elämässä mennä eteenpäin. Ei auta muu. Pidettävä itsestään huolta ja tehtävä asioita joista nauttii. Mä vaan luulin että hän ja minä oltiin ikuisesti tarkoitettu yhteen. Vaan toisin kävi. Jotenkin se kaikki olikin liian hyvää ollakseen totta ja niinhän se menikin. Minä en tiedä totuutta mutta haluaisin sen tietää. Onko kellään reseptiä rakkauden sammuttamiseen? Sellaisen rakkauden jonka tietää olleen varmasti totta. Olen koittanut myös uutta rakastumista mutta ei. Olen vain hänessä kiinni. Vituttaa lähinnä itseni etten saa itseäni irti toisesta. Prkl!!
Miksi pitää vielä rakastaa?
sinua rakastava
41152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja rauhoitu, tuut vaan vitun paljon enemmän katkeraksi! Laastarisuhde ei auta tippaakaan vaan selvität entisen kanssa asiat niin ehkä voit jatkaa. Siis sen kultasen kusipään kanssa selvität.
Ei sen kanssa voi selvittää kun se pakoilee minua tehtyään typeryyksiä ja häpeää sitä. Tekeytyy uhriksi ja sanoo ettei ehdi millään tavata. Tällaisen teflonpintaisen ihmisen kanssa ei saa yhteistä loppua asioille. Mutta silti, mun tunteet oli aitoja. Toivon todella että elämääni astelee joku ihana mies joka saa mun pään aivan sekaisin! Ja mitä tulee laastarisuhteeseen, niin se on on jo selvitetty tälle ihmiselle että minusta ei ole suhteeseen. Sanoin sitä hälle koko ajan rehellisesti ja hän tiesi kaiken. Voi näitä sydämen kiemuroita! =)
Samoin haluan unohtaa jo kaiken, voitko poistua jo mielestäni ja viedä samalla säälittävät toivoni rippeet.. annoit minuulle toivoa odotin sinua turhaan.. Vahdin puhelintani kuin pientä lasta halusin kuulla sinusta jotain.. Näin sinut tänään toisen kanssa, murskasit sydämmeni lopullisesti!! Toivottavasti tajuat joskus, kadut päätöstäsi ja aiheuttamaasi surua!!!
Tuskin hän koskaan tajuaa mitä laski käsistään. Ehkä sitten kun elämä ei antanutkaan muuta parempaa. Mutta se voi olla jo liian myöhäistä.. Koska nyt jo huomaan itsessäni niitä tunteita että jos hänestä kuulen, en halua todellakaan enää avata haavojani uudelleen. Silti, tulee olo että entä jos sittenkin? Ja samalla tajuan ettei koskaan. Hän vain taas tulisi katsomaan, onko tunteet olemassa ja se riittäisi hänelle tajuta että ovat mutta parisuhde ja sitoutuminen on hänelle utopiaa. Vaikka hän olisi jonkun kanssa, hänellä tulee olemaan monia muita naisia. Hän ei voi luonnolleen mitään. Häntä haluaa liian moni..