Onko käynyt näin?

Tapailua ei kumpikaan lopettanut. Se vaan jäi. Myönnän, että itse mokasin sen oman epävarmuuteni ja pelkojeni kanssa ja olen sen miehelle kertonut. Tunteita miestä kohtaan oli, joten siihen se ei lopahtanut. Mies oletti, että en ole kiinnostunut. Oma käytös harmittaa kovasti. Ja se, että asioista ei puhuttu silloin, kun niistä oli oikea aika puhua. Yhteydenotto nyt myöhemmin tuli minulta. Näimme miehen kanssa sattumalta ja sen vuoksi rohkaistuinkin ottamaan yhteyttä. Kerroin avoimesti tunteistani ja miksi käyttäydyin, kuten käyttäydyin. Mies vaikutti kiinnostuneelta, muutaman päivän. Sitten käytös muuttui ylimieliseksi. Ei oikein mistään juttelusta tullut mitään. Töksäytteli takaisin tai ei sanonut mitää. On sanonut myös minulle asioita, joista olen pahoittanut mieleni. Aivan kuin eri mies, jonka kanssa silloin aiemmin tapailin. Silloin oli ennemminkin varovaisen oloinen.

Olin kyllä varautunut siihen, että mies ei mitää enää kanssani halua. Antoi kuitenkin aluksi ymmärtää muuta. Ja kun suoriin kysymyksiin ei voi edes vastata. Kostaako jotain? En tiedä.

ap. kirjoitti:

Tapailua ei kumpikaan lopettanut. Se vaan jäi. Myönnän, että itse mokasin sen oman epävarmuuteni ja pelkojeni kanssa ja olen sen miehelle kertonut. Tunteita miestä kohtaan oli, joten siihen se ei lopahtanut. Mies oletti, että en ole kiinnostunut. Oma käytös harmittaa kovasti. Ja se, että asioista ei puhuttu silloin, kun niistä oli oikea aika puhua. Yhteydenotto nyt myöhemmin tuli minulta. Näimme miehen kanssa sattumalta ja sen vuoksi rohkaistuinkin ottamaan yhteyttä. Kerroin avoimesti tunteistani ja miksi käyttäydyin, kuten käyttäydyin. Mies vaikutti kiinnostuneelta, muutaman päivän. Sitten käytös muuttui ylimieliseksi. Ei oikein mistään juttelusta tullut mitään. Töksäytteli takaisin tai ei sanonut mitää. On sanonut myös minulle asioita, joista olen pahoittanut mieleni. Aivan kuin eri mies, jonka kanssa silloin aiemmin tapailin. Silloin oli ennemminkin varovaisen oloinen.

Olin kyllä varautunut siihen, että mies ei mitää enää kanssani halua. Antoi kuitenkin aluksi ymmärtää muuta. Ja kun suoriin kysymyksiin ei voi edes vastata. Kostaako jotain? En tiedä.

Tapailin puoli vuotta miestä, joka aluksi oli todella ihastunut; puhui kauniita, suunnitteli yhteistä tulevaisuutta ja sitten kun itse aloin lämpenemään niin mies muuttui poissaolevaksi, ylimieliseksi, sanoi loukkaavia asioita...

Lopulta hän halusi miettimistauon, jonka jälkeen halusi jatkaa ja oli yhtä ihana kuin tapaamisemme alussa..mutta sitten muuttui jo viikon kuluttua taas vältteleväksi, kylmäksi, epäkunnioittavaksi.

Jätin miehen ja olisin oikeasti halunnut saada oikean syyn hänen käytökseensä ja ehkä aloittaa alusta ihan puhtaalta pöydältä, sillä olin (ja edelleen olen) todella ihastunut häneen. Hän ei osannut sanoa mitään syytä, oli vaan todella kylmäkiskoinen. Tästä on nyt aikaa reilu kuukausi, en ole vieläkään päässyt yli, sillä en saanut yhtään mitään selitystä hänen tunteidensa kylmenemiseen :(

ap. kirjoitti:

Tapailua ei kumpikaan lopettanut. Se vaan jäi. Myönnän, että itse mokasin sen oman epävarmuuteni ja pelkojeni kanssa ja olen sen miehelle kertonut. Tunteita miestä kohtaan oli, joten siihen se ei lopahtanut. Mies oletti, että en ole kiinnostunut. Oma käytös harmittaa kovasti. Ja se, että asioista ei puhuttu silloin, kun niistä oli oikea aika puhua. Yhteydenotto nyt myöhemmin tuli minulta. Näimme miehen kanssa sattumalta ja sen vuoksi rohkaistuinkin ottamaan yhteyttä. Kerroin avoimesti tunteistani ja miksi käyttäydyin, kuten käyttäydyin. Mies vaikutti kiinnostuneelta, muutaman päivän. Sitten käytös muuttui ylimieliseksi. Ei oikein mistään juttelusta tullut mitään. Töksäytteli takaisin tai ei sanonut mitää. On sanonut myös minulle asioita, joista olen pahoittanut mieleni. Aivan kuin eri mies, jonka kanssa silloin aiemmin tapailin. Silloin oli ennemminkin varovaisen oloinen.

Olin kyllä varautunut siihen, että mies ei mitää enää kanssani halua. Antoi kuitenkin aluksi ymmärtää muuta. Ja kun suoriin kysymyksiin ei voi edes vastata. Kostaako jotain? En tiedä.

Kun toinen käyttäytyy sinua kohtaan kylmästi ja epäkunnioittavasti, niin silloin hänellä ei sinua kohtaan ole tunteita. Hakee tuttua panoa tai jotain mitä ei itsekään osaa tarkemmin määritellä. Jos toisesta oikeasti/aidosti välittää, niin ei kohtele toista huonosti ja pitää toisen kysymyksiä vastaamisen arvoisina.

Se, että vältellään ja ei anneta vastauksia on äärettömän julmaa käytöstä toista kohtaan. Sanoisi vaikka suoraan, että "sulla on iso ja ruma arse, typerä nauru ja et osaa puhua mistään"..olisi joku konkreettinen syy, mutta kierrellään ja kaarrellaan "sä ole täydellinen nainen, mutta mä en vaan pysty tähän" .. :((

näkkileipä--- kirjoitti:

Tapailin puoli vuotta miestä, joka aluksi oli todella ihastunut; puhui kauniita, suunnitteli yhteistä tulevaisuutta ja sitten kun itse aloin lämpenemään niin mies muuttui poissaolevaksi, ylimieliseksi, sanoi loukkaavia asioita...

Lopulta hän halusi miettimistauon, jonka jälkeen halusi jatkaa ja oli yhtä ihana kuin tapaamisemme alussa..mutta sitten muuttui jo viikon kuluttua taas vältteleväksi, kylmäksi, epäkunnioittavaksi.

Jätin miehen ja olisin oikeasti halunnut saada oikean syyn hänen käytökseensä ja ehkä aloittaa alusta ihan puhtaalta pöydältä, sillä olin (ja edelleen olen) todella ihastunut häneen. Hän ei osannut sanoa mitään syytä, oli vaan todella kylmäkiskoinen. Tästä on nyt aikaa reilu kuukausi, en ole vieläkään päässyt yli, sillä en saanut yhtään mitään selitystä hänen tunteidensa kylmenemiseen :(

voi olla täysin eri juttu.

Sinun tapauksessa hän ei ole vain oikeasti tiennyt mitä on halunnut.

Kun sanoit että "aloit lämpenemään" niin osoititko oikeasti että olet kiinnostunut tästä kaikesta.

Sitä saa aika usein nimittäin mitä tilaa jos itse on aluksi kylmäkiskoinen. Toinen nimittäin alkaa matkia toisen käyttäytymistä.

ap. kirjoitti:

Tapailua ei kumpikaan lopettanut. Se vaan jäi. Myönnän, että itse mokasin sen oman epävarmuuteni ja pelkojeni kanssa ja olen sen miehelle kertonut. Tunteita miestä kohtaan oli, joten siihen se ei lopahtanut. Mies oletti, että en ole kiinnostunut. Oma käytös harmittaa kovasti. Ja se, että asioista ei puhuttu silloin, kun niistä oli oikea aika puhua. Yhteydenotto nyt myöhemmin tuli minulta. Näimme miehen kanssa sattumalta ja sen vuoksi rohkaistuinkin ottamaan yhteyttä. Kerroin avoimesti tunteistani ja miksi käyttäydyin, kuten käyttäydyin. Mies vaikutti kiinnostuneelta, muutaman päivän. Sitten käytös muuttui ylimieliseksi. Ei oikein mistään juttelusta tullut mitään. Töksäytteli takaisin tai ei sanonut mitää. On sanonut myös minulle asioita, joista olen pahoittanut mieleni. Aivan kuin eri mies, jonka kanssa silloin aiemmin tapailin. Silloin oli ennemminkin varovaisen oloinen.

Olin kyllä varautunut siihen, että mies ei mitää enää kanssani halua. Antoi kuitenkin aluksi ymmärtää muuta. Ja kun suoriin kysymyksiin ei voi edes vastata. Kostaako jotain? En tiedä.

nainen tekisi tuon saman vaikkapa itse niin mitä sinä silloin ajattelisit?

Veikkaan kuule että "mahdollisuuksien ikkuna" taisi melkein sulkeutua sinulta viime kerralla kun et ollut kiinnostunut ja aluksi mies vaikutti ilahtuneelta mutta sitten huomasi ehkä että sinulla on ehkä edelleen samoja "maneereita" kuin viimeksi.

Jos ei vastaile suoriin kysymyksiin niin se on kyllä huono merkki enkä ymmärrä sellaista käytöstä.

Toisaalta voi ihan oikeasti olla yllättynyt mitä nyt oikeastaan haluat eikä tiedä itsekään.

Voin kertoa että naisten kanssa tämä on joskus ihan samanlaista ja toisesta joutuu hieromaan irti niitä totuuksia että missä mennään.

Jos kyseessä olisi nainen niin varmaan aika moni sanoisi miehelle että "ei ole kiinnostunut".

Harm kirjoitti:

voi olla täysin eri juttu.

Sinun tapauksessa hän ei ole vain oikeasti tiennyt mitä on halunnut.

Kun sanoit että "aloit lämpenemään" niin osoititko oikeasti että olet kiinnostunut tästä kaikesta.

Sitä saa aika usein nimittäin mitä tilaa jos itse on aluksi kylmäkiskoinen. Toinen nimittäin alkaa matkia toisen käyttäytymistä.

Olin todella epävarma ja pelokas suhteen alussa eli mies sai todella tehdä töitä, että sai minut uskomaan, että on tosissaan jne. Ehkäpä en osannut osoittaa lämpenemistäni, sillä mies sanoi että koki minut liian kaverilliseksi tai sitten hän oli tottunut kunnon pornohoro nymfomaani naisiin...mä olen vaan tällänen herkkäsieluinen idiootti, joka ei vaan osaa pelata mitään pelejä ja on oman tyhmä rehellinen itsensä :(

näkkileipä-- kirjoitti:

Olin todella epävarma ja pelokas suhteen alussa eli mies sai todella tehdä töitä, että sai minut uskomaan, että on tosissaan jne. Ehkäpä en osannut osoittaa lämpenemistäni, sillä mies sanoi että koki minut liian kaverilliseksi tai sitten hän oli tottunut kunnon pornohoro nymfomaani naisiin...mä olen vaan tällänen herkkäsieluinen idiootti, joka ei vaan osaa pelata mitään pelejä ja on oman tyhmä rehellinen itsensä :(

minä voin kertoa erään ikävän totuuden ja tuo on juuri mitä miehille sanotaan.

Että ei saa olla liian "kaverilinen" tai se kipinä sammuu.

Ja sitten miehille jotka tekevät niin ja ovat epävarmoja saavat kuulla etteivät pelanneet korttejaan oikein ja olivat liian kilttejä naisille ja ei auta valittaa. Ja miehet ajattelee että naiset haluavat vain pelimiehiä...

Valitettavasti tämä toimii toisinkin päin.

Jos kiinnostusta ei osaa osoittaa niin sitä voi olla vaikeaa alkaa korjaamaan koska toinen alkaa epäilemään omiakin tunteita ja motiiveja. Tunteet laimenevat ja niistä menee maku. Niin siinä valitettavasti käy.

Mutta jos olet rehellisesti kertonut hänelle tilanteesi ja miksi asiat menivät niin, niin se on mielestäni se mitä siinä voi tehdä ja jos mies ei siihen reagoi...ei voi mitään.

Tällaisia me olemme, me ihmiset, miehet sekä naiset.

Harm kirjoitti:

minä voin kertoa erään ikävän totuuden ja tuo on juuri mitä miehille sanotaan.

Että ei saa olla liian "kaverilinen" tai se kipinä sammuu.

Ja sitten miehille jotka tekevät niin ja ovat epävarmoja saavat kuulla etteivät pelanneet korttejaan oikein ja olivat liian kilttejä naisille ja ei auta valittaa. Ja miehet ajattelee että naiset haluavat vain pelimiehiä...

Valitettavasti tämä toimii toisinkin päin.

Jos kiinnostusta ei osaa osoittaa niin sitä voi olla vaikeaa alkaa korjaamaan koska toinen alkaa epäilemään omiakin tunteita ja motiiveja. Tunteet laimenevat ja niistä menee maku. Niin siinä valitettavasti käy.

Mutta jos olet rehellisesti kertonut hänelle tilanteesi ja miksi asiat menivät niin, niin se on mielestäni se mitä siinä voi tehdä ja jos mies ei siihen reagoi...ei voi mitään.

Tällaisia me olemme, me ihmiset, miehet sekä naiset.

voihan olla että mies vain vahtasi sinua ja vaihtoi sinut johonkin joka syttyy nopeammin hänen lepertelyistään.

En huolehtisi liikaa koska veikkaisin ettei tuollaisten ihmisten kanssa tule välttämättä pitemmästä parisuhteesta mitään.

näkkileipä-- kirjoitti:

Kun toinen käyttäytyy sinua kohtaan kylmästi ja epäkunnioittavasti, niin silloin hänellä ei sinua kohtaan ole tunteita. Hakee tuttua panoa tai jotain mitä ei itsekään osaa tarkemmin määritellä. Jos toisesta oikeasti/aidosti välittää, niin ei kohtele toista huonosti ja pitää toisen kysymyksiä vastaamisen arvoisina.

Se, että vältellään ja ei anneta vastauksia on äärettömän julmaa käytöstä toista kohtaan. Sanoisi vaikka suoraan, että "sulla on iso ja ruma arse, typerä nauru ja et osaa puhua mistään"..olisi joku konkreettinen syy, mutta kierrellään ja kaarrellaan "sä ole täydellinen nainen, mutta mä en vaan pysty tähän" .. :((

Niin, kyllähän järki sanoo, että jos toinen välittää, niin ei silloin halua toista loukata. Mutta sitä vaan vaikea ymmärtää, että se "unelmien" mies voi käyttäytyä noin. Ja sitten vielä sanoo, että ei halua satuttaa. Käytöksellään sitä tekee koko ajan. Mitätöimällä, töksäyttelemällä, olemalla vastaamatta, välinpitämättömyydellä jne. Sitte kuitenkin välillä antaa ymmärtää, että tykkäisikin. Vai noinko käyttäytyy mies, joka ollut aiemmin ihastunut, luovuttanut ja mennyt eteenpäin. Vähän vielä tykkäisikin, mutta toisaalta harmittaa ja ärsyttää, että nyt vasta avauduin tunteistani.

Harm kirjoitti:

minä voin kertoa erään ikävän totuuden ja tuo on juuri mitä miehille sanotaan.

Että ei saa olla liian "kaverilinen" tai se kipinä sammuu.

Ja sitten miehille jotka tekevät niin ja ovat epävarmoja saavat kuulla etteivät pelanneet korttejaan oikein ja olivat liian kilttejä naisille ja ei auta valittaa. Ja miehet ajattelee että naiset haluavat vain pelimiehiä...

Valitettavasti tämä toimii toisinkin päin.

Jos kiinnostusta ei osaa osoittaa niin sitä voi olla vaikeaa alkaa korjaamaan koska toinen alkaa epäilemään omiakin tunteita ja motiiveja. Tunteet laimenevat ja niistä menee maku. Niin siinä valitettavasti käy.

Mutta jos olet rehellisesti kertonut hänelle tilanteesi ja miksi asiat menivät niin, niin se on mielestäni se mitä siinä voi tehdä ja jos mies ei siihen reagoi...ei voi mitään.

Tällaisia me olemme, me ihmiset, miehet sekä naiset.

..mutta kyllä sitä harmittaa, sillä itse en vaan mitenkään voi uskoa siihen, että tunteet katoavat. Mihin ne nyt katoaisivat?

Ja edelleenkin peräänkuuluttaisin sitä rehellisyyttä eikä jätetä toista epätietoisuuteen. Pyrittäisiin puhumaan ja antamaan niitä vastauksia. Omassa tapauksessa mies pisti koko puheyhteyden poikki sen jälkeen, kun olin kerännyt tavarani hänen luotaan ja palauttanut avaimen. Yhtäkkiä meillä ei ollut mitään toivoa jatkaa (vaikka vko sitten oli antanut avaimen) ja hänellä ei ollut mitään tunteita. Itse toivoin, että olisin saanut hänet heräämään, tunteistani kyllä kerroin ihan r-sanalla, itse en saanut alun lirkuttelun jälkeen mitään osviittaa hänen ajatuksistaan. Toivottavasti hän on nyt äärimmäisen tyytyväinen itseensä ja toivon, että itse en muuta samanlaiseksi tunnekylmäksi paskaksi.

näkkileipä--- kirjoitti:

..mutta kyllä sitä harmittaa, sillä itse en vaan mitenkään voi uskoa siihen, että tunteet katoavat. Mihin ne nyt katoaisivat?

Ja edelleenkin peräänkuuluttaisin sitä rehellisyyttä eikä jätetä toista epätietoisuuteen. Pyrittäisiin puhumaan ja antamaan niitä vastauksia. Omassa tapauksessa mies pisti koko puheyhteyden poikki sen jälkeen, kun olin kerännyt tavarani hänen luotaan ja palauttanut avaimen. Yhtäkkiä meillä ei ollut mitään toivoa jatkaa (vaikka vko sitten oli antanut avaimen) ja hänellä ei ollut mitään tunteita. Itse toivoin, että olisin saanut hänet heräämään, tunteistani kyllä kerroin ihan r-sanalla, itse en saanut alun lirkuttelun jälkeen mitään osviittaa hänen ajatuksistaan. Toivottavasti hän on nyt äärimmäisen tyytyväinen itseensä ja toivon, että itse en muuta samanlaiseksi tunnekylmäksi paskaksi.

sitä harmittaa koska sitä uskoo että ne tunteet ovat jotenkin haavoittumattomia ja eivät pakene minnekään.

Tämä on vain ikävä tosiasia jonka olen monessa ihmisessä huomannut että kun omat tunteet eivät tunnukaan enää niin suurilta mikä voi johtua toisen kiinnostuksen puutteesta tai mistä hyvänsä mitä kumppanissa tai suhteessa huomaa niin ne viimeisetkin tunteet tapetaan aika lailla pois ja toisen voi heittää sitten kuin vinkulelun josta ei lähde enää miellyttävää ääntä pois.

Mutta kuten jo totesin, jos mies käyttäytyy noin niin et sinä varmaan pitemmällä tähtäimellä hänestä kovin paljon irti saa varsinkin kun selvästi odotat toiselta paljon tunteita.

Harm kirjoitti:

nainen tekisi tuon saman vaikkapa itse niin mitä sinä silloin ajattelisit?

Veikkaan kuule että "mahdollisuuksien ikkuna" taisi melkein sulkeutua sinulta viime kerralla kun et ollut kiinnostunut ja aluksi mies vaikutti ilahtuneelta mutta sitten huomasi ehkä että sinulla on ehkä edelleen samoja "maneereita" kuin viimeksi.

Jos ei vastaile suoriin kysymyksiin niin se on kyllä huono merkki enkä ymmärrä sellaista käytöstä.

Toisaalta voi ihan oikeasti olla yllättynyt mitä nyt oikeastaan haluat eikä tiedä itsekään.

Voin kertoa että naisten kanssa tämä on joskus ihan samanlaista ja toisesta joutuu hieromaan irti niitä totuuksia että missä mennään.

Jos kyseessä olisi nainen niin varmaan aika moni sanoisi miehelle että "ei ole kiinnostunut".

Kyllä nuo kaikki sinun kirjoittamasi asiat on käynyt mielessä, kun näitä on tässä edes takaisin miettinyt. En ole ollut silloin aiemmin helpoin lähestyttävä. Ja nyt hakannut päätäni seinään. Miehen käytös on vaan niin käsittämättömän ristiriitaista. Kun välillä sitten taas tuntuu, että tykkäisi. Ehkä sitten niin, että mies luovuttanut, mennyt eteenpäin, kuitenkin jotain tunteita jäljellä, mutta enää ei vaan oikein usko, että suhdetta voisi tulla. Eikä pidä tunteitani aitoina. Mutta tarviiko sitä sanoa, että ei halua satuttaa, vaikka sitä tekee käytöksellään koko ajan. Ylimielisyys, mitätöinti, puhumattomuus, töksäyttely, matkiminen, henk.koht. loukkaukset...En mielestäni tuollaista käytöstä olisi ansainnut.

ap. kirjoitti:

Niin, kyllähän järki sanoo, että jos toinen välittää, niin ei silloin halua toista loukata. Mutta sitä vaan vaikea ymmärtää, että se "unelmien" mies voi käyttäytyä noin. Ja sitten vielä sanoo, että ei halua satuttaa. Käytöksellään sitä tekee koko ajan. Mitätöimällä, töksäyttelemällä, olemalla vastaamatta, välinpitämättömyydellä jne. Sitte kuitenkin välillä antaa ymmärtää, että tykkäisikin. Vai noinko käyttäytyy mies, joka ollut aiemmin ihastunut, luovuttanut ja mennyt eteenpäin. Vähän vielä tykkäisikin, mutta toisaalta harmittaa ja ärsyttää, että nyt vasta avauduin tunteistani.

Hän ei ole joko u"nelmiesi mies" kun töksäyttelee tai hän ei kokenut alunperin että olisi sinun "unelmiesi mies" ja töksäyttelee nyt sen takia.

Monesti tunteiden heräämiseen ja vahvistumiseen liittyy sekin että miten toinen sen ihmisen näkee. Jos hänellä alussa tuli olo ettet pidä häntä tuona "unelmiesi" miehenä, hän vain ajattelee ettei hänestä koskaan tuli unelmiesi miestä.

Ehkä teillä vähän voisi olla jotakin jota mieskin ehkä miettii mutta ei usko että se enää siitä roihahtaa joten sama oikeastaan miten käyttäytyä.

Osittain voi johtua ihan siitä että halua ottaa etäisyyttä toiseen ja irtautua.

ap. kirjoitti:

Kyllä nuo kaikki sinun kirjoittamasi asiat on käynyt mielessä, kun näitä on tässä edes takaisin miettinyt. En ole ollut silloin aiemmin helpoin lähestyttävä. Ja nyt hakannut päätäni seinään. Miehen käytös on vaan niin käsittämättömän ristiriitaista. Kun välillä sitten taas tuntuu, että tykkäisi. Ehkä sitten niin, että mies luovuttanut, mennyt eteenpäin, kuitenkin jotain tunteita jäljellä, mutta enää ei vaan oikein usko, että suhdetta voisi tulla. Eikä pidä tunteitani aitoina. Mutta tarviiko sitä sanoa, että ei halua satuttaa, vaikka sitä tekee käytöksellään koko ajan. Ylimielisyys, mitätöinti, puhumattomuus, töksäyttely, matkiminen, henk.koht. loukkaukset...En mielestäni tuollaista käytöstä olisi ansainnut.

oppaita...? Ehkä pelkää saavansa pakit ja siksi käyttäytyy ylimielisesti ja "ei tunnu missään"-tyylillä.

Olen kyllä itsekin joskus tylyttänyt naisia, joilta olen saanut pakit ja sitten ne ovat alkaneet lämmittelemään.

Tai sitten sitä ei oikeasti kiinnosta. Kaikenlainen on/off-pelleily suhteen alussa kyllä vie ainakin minulta intoa, mutta toisaalta jos nainen oikeasti kiinnostuu niin nopeasti sen saa lepytettyä. Ja jos ei tiedä kiinnostaako, niin silloin annan naisen tehdä kaikki työt. Eli olen tyly, kylmä ja etäinen ihan tarkoituksella elikkä saapa nainen nähdä vaivaa jos haluaa jotain -> jos jaksaa nähdä vaivaa niin kaippa sitä kiinnostaa enemmänkin

Millainen tilanne? Meitä muitakin kiinnostaa...Moni muukin kohdannu samaa, valitettavasti.

Ikävää just se että toinen menee alussa tunteineen niin vauhdilla, ja sitten kun lopulta alkaa itse luottaa (ja on alkanut tuntea itsekin syvästi) niin sitten pian alkaa se poisajaminen.

Eli alkaakin tulla yhtäkkiä kylmää vettä niskaan, ja itsellä menee liian kauan tajuta mistä on kyse. Miksei mies vain voi sanoa suoraan ja lopettaa. Miksi se ero pitää tehdä niin, että on ilkeä ihmiselle, joka haluaa uskoa toisesta ja tulevaisuudesta vain parasta (koska on itse juuri silloin siellä syvimmällä tunteissaan).

Avoimuutta kiitos! Ja hiukan epäreilua mullistaa toisen maailma (ja omansakin tietysti alussa) ja sitten vain yht'äkkiä päättää asennoituakin asioihin, jotka olivat ihania ja rakkaita juuri hetki sitte, silkkana roskana.