TEOILLEEN KYLLÄKIN.
Käsi ylös ne, jotka hyväksyvät pettämisen jos sitä saa tehdä itse, mutta ette kuitenkaan haluaisi missään nimessä itse tulevanne petetyksi.
Eli pettäjä: jos tulet itse petetyksi, pystytkö suhtautumaan asiaan täysin tyynesti? Koetko, että olet ansainnut pettämisen? Vai alatko riehumaan, että miten SINUA saa tällä tavalla kohdella? Oletko valmis hyväksymään, että pelisäännöt ovat kaikille samat?
Käsi ylös ne, jotka hyväksyvät pettämisen jos sitä saa tehdä itse, mutta ette kuitenkaan haluaisi missään nimessä itse tulevanne petetyksi.
Eli pettäjä: jos tulet itse petetyksi, pystytkö suhtautumaan asiaan täysin tyynesti? Koetko, että olet ansainnut pettämisen? Vai alatko riehumaan, että miten SINUA saa tällä tavalla kohdella? Oletko valmis hyväksymään, että pelisäännöt ovat kaikille samat?
Vastaukset 12
Vanhimmat
On asioita jotka hyväksyy toiselle mutta ei itselle mutta on asioita jotka hyväksyy itselle mutta ei missään nimessä toiselle.
Tämä on kait sitä kaksinaismoralismia ja ihan yleinen ajattelutapa.
tulla petetyksi. Sellainen mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa kun ryhtyy parisuhteeseen. Ei ihmiset ole robotteja, jotka säädetään napista olemaan uskollisia toisilleen hautaan asti kun kimpsut ja kampsut on haalittu saman katon alle. Ihminen kehittyy ja kasvaa henkisesti kehdosta hautaan. Esim. nuorena naimisiin mennessä voi olla ihan erilainen elämänkatsomus kuin 40-vuotiaana. Pettäminen ei tietenkään ole se paras vaihtoehto jos alkaa kaivata ihmissuhteeseen jotain mitä siitä ei saa. Mutta ihminen on heikko ja suojelee selustaansa.
Itse ajattelen näin, että jos tulen itse petetyksi niin varmasti olen vihainen puolisolle ja henkilölle jonka kanssa hän on minua pettänyt. Mutta en koe että olisin jotenkin ansainnut pettämisen jos kerran itse olen ollut uskollinen ja muutenkin hyvä puoliso. Varmasti vie aikansa koota särkyneen sydämen palasia, mutta ainakin toivon, että suhtaudun asiaan myös niin, että jos ero tulee niin puoliso saa etsiä onneaan muualta. Ilmeisesti sitä ei minun kanssa ole jos pitää toisaalta lähteä hakemaan. Parempihan se on silloin erota kuin roikkua ihmisessä joka ei saa minulta sitä mitä kaipaa (ja näitä syitähän on lukemattomia).
Luin vähän huolimattomasti. Kysymys olikin tarkoitettu pettäjille eikä yleisesti kaikille. No, itse en ole pettänyt joten en voi kokemuksen myötä vastata tuohon. Mutta mistäs tietää jos petän joskus (sehän voi tulla kenen vaan kohdalle, vaikkei juuri nyt pysty edes kuvittelemaan sellaista), ajattelen kuitenkin asiasta samalla lailla (eli turha roikkua huonossa suhteessa). Eikä minulla sitten ainakaan olisi oikeutta vaatia uskollisuutta puolisolta jos kerran itsekin olen pettänyt.
täysin suhteesta, sen laadusta ja siitä mitä halutaan.
Silloin kun itse haluaa erota eikä kumppani halua, niin hänen uskottomuutensa olisi todella tervetullutta.
Oikeastaan tarkemmin ajatellen JOTKUT suhteet ovat täsmälleen sellaisia, että ne jatkuvat ja jatkuvat, jatkuvat ja jatkuvat. Täynnä tyhjyyttä. Molemmilla on jo aikoja ollut omat elämänsä, asutaan vain yhdessä. Silloin TARVITAAN uskottomuutta. Se on riuhtaisu irti kuolleesta parisuhteesta.
Tämä on sinun kuolemattomista lentävistä lausahduksista se parhain:
"Silloin kun itse haluaa erota eikä kumppani halua, niin hänen uskottomuutensa olisi todella tervetullutta."
Tässä on toinen helmi:
"Silloin TARVITAAN uskottomuutta."
Eli keksirasiassa tiina* mielestä parisuhteessa voi olla uskottomuutta ja joskus sitä suorastaan tarvitaan!
Voisi melkein sanoa että:
"Eihän parisuhde voi olla parisuhde jos siinä ei ole pettämistä."
Miten tällaisten logiikan mestarien kanssa voi edes sitten väitellä? Hehän pyyhkivät kaikilla mukaanluettuna allekirjoittaneella vain lattiaa näillä vankkumattomilla perusteluillaan.
harvinaisen tyhmä tyttönen :) Oikein äimistyin kun luin viestisi. Olitko ihan tosissasi sitä kirjoittaessasi????
noin. Hyvin monet tajuavat vasta uskottomuutensa kautta, edes alkuunsa, että parisuhde on läpimätä. Kokonaisuudessaan nuo prosesssit saattavat kestää vähän kauemmin kuin seuraavaan päivään.
eikö suurinpiirtein kaikki teot lähde tunteista, ainakin jollain tavoin? Järki ja tahto seuraavat siinä vierellä, osittain. Uskottomuudessa pettäjän tunteet voivat olla suuressa ristiriidassa kumppanin tunteiden kanssa, mutta ennenkaikkea pettäjän omien tunteiden kanssa.
Ihminenhän käyttäytyy järjen ja tunteiden mukaan. Joskus tunteiden hillintään ja hallintaan auttaa järki, toisinaan ei.
Niinkauan kuin suhteessa on tunteita jäljellä kumppanin uskottomuus tuntuu pahalta - sekä pettäjästä itsestään että kumppanista. Mutta jos suhteessa ei ole enää tunnesidettä toiseen - tai se on hyvin ohut, niin pettäminen ei tunnu miltään. Vai voiko sitä siinä tapauksessa enää edes "luokitella" pettämiseksi?
sinäkö kerrot sitten kumppanillesi että "välillämme ei ole enää tunteita".
Ihminen käyttäytyy niin tunteiden, järjen kuin tahdonkin kautta.
"Niinkauan kuin suhteessa on tunteita jäljellä kumppanin uskottomuus tuntuu pahalta - sekä pettäjästä itsestään että kumppanista. Mutta jos suhteessa ei ole enää tunnesidettä toiseen - tai se on hyvin ohut, niin pettäminen ei tunnu miltään. Vai voiko sitä siinä tapauksessa enää edes "luokitella" pettämiseksi?"
Jos siinä ei ole enää tunteita tulevan pettäjän puolelta niin pettäjähän voi erota edelleen.
Koska yleensä ihmissuhteissa on tapana olla tunteita ja vähintä mitä nyt voit tuntea on kunnioittaa toisen ihmisen tunteita ja tuntea myötätuntoa että osaat erota etkä mene pettämään.
Kyllä niitä tunteita usein vielä on mutta ne ovat inhoa ja lapsellista itsekeskeisyyttä pettäjän puolelta.
Ja kyllä se on pettämistä ja pelkuuruutta, aivan sama miten muuten sitä pettäjä määrittelee omassa sekaisessa päässään.
Kyllä ihmissuhteissa tuppaa aina jonkinlaisia tunteita olemaan, kirjavia ja toisilleen aivan vastakkaisia. Molemmilla osapuolilla.
Kovasti saarnaat "ensi ero, sitten uusi" ajatuksen puolesta, mutta tiedätkö mitä: Se on ihan se ja sama mitä sanot. Vain sinun suhteisiisi pystyt vaikuttamaan, mutta muiden suhteisiin et. Maailma ei ole sinua ja vaatimuksiasi varten. Itsekästä ajatella tuolla tavoin.
Olin kertonut yhdelle miespuoliselle ystävälleni, että avioliittoni on tyhjyyttä täynnä, haluaisin jopa, että mies menisi ja olisi uskoton. Parempi sekin iänikuinen sohvalla kököttäminen, jota olin kurkkua myöten täynnä. En ole onnellinen suhteessani, mutta en voi silti pettää miestäni. Tähän ystäväni kommentoi että, että "onpa sinulla lapsellinen kuvitelma, miksi pitäisi olla itse olla uskollinen, jos haluaisi kumppanin olevan uskoton"
Ja noinhan tuo menee. Ihminen on useinkin pettänyt kumppaninsa jo kauan ennen tekoa. Niihin päädytään myös järjen kanssa.
Jotkut hoitaa eron pois alta nopeasti, mutta toiset miettivät sitä pitkään. Miksi tämä tosiasia ei oikein avaudu sinulle? Ihmiset ovat erilaisia...
oikeastaan jaksa vastata tuohon enää.
Se on sitä samaa typeryyttä mitä ennenkin:
Selityksiä miksei eroaa voi ottaa, tekosyitä miksi pettäminen tulee joskus kyseeseen ja tuo "ihmiset ja suhteet on erilaisia" roska kun yhteisenä tekijänä on aina pettäminen tekona. Siltä ei karkaa kukaan.
Jos olet sellainen ihminen niin parempi kuin pysyt poissa pysyvyyteen pyrkivistä ihmissuhteista, sinulla ei vain ole sellaisiin eväitä.
Ja kerro ystävällesi että hän on idiootti.