Pätöslauselma vuodelta 1998 joka ei sitonut suomalaisia politikkoja eikä hallitusvastuussa olleita.
Työttömyyden erityiset vaikutukset naisiin
A4-0272/1998
Päätöslauselma työttömyyden erityisistä vaikutuksista naisiin
Euroopan parlamentti, joka
- ottaa huomioon Essenin Eurooppa-neuvoston johtopäätökset vuodelta 1994 ja viisi Essenissä määriteltyä ensisijaista tavoitetta,
- ottaa huomioon Luxemburgissa vuonna 1997 järjestetyn työllisyyshuippukokouksen johtopäätökset ja työllisyyspoliittiset suuntaviivat vuodelle 1998(1),
- ottaa huomioon Belfastissa toukokuussa 1998 järjestetyn tasa-arvoasioista vastaavien jäsenvaltioiden ministerien kokouksen johtopäätökset,
- ottaa huomioon hallitustenvälisen konferenssin tulokset ja Amsterdamin sopimuksen uudet 2, 3 ja 141 artiklat,
- ottaa huomioon 19. huhtikuuta 1991 antamansa päätöslauselman päivähoidosta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista(2),
- ottaa huomioon 16. syyskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämisestä yhteisön politiikkaan ja toimintaan kaikilla aloilla(3),
- ottaa huomioon 6. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta sosiaalisen suojelun nykyaikaistamisesta ja kohentamisesta Euroopan unionissa(4),
- ottaa huomioon 19. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi EY:n teollisuuden ja työnantajajärjestöjen liiton (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammattiyhdistysten liiton (CES) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta(5),
- ottaa huomioon 16. joulukuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta: Yhteistyössä työn uudelleenorganisointiin(6),
- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,
- ottaa huomioon naisten oikeuksien valiokunnan mietinnön (A4-0272/1998),
A. ottaa huomioon, että kaikki nuoret naiset haluavat luonnollisesti työelämään päätettyään koulunsa tai opintonsa,
B. katsoo, että kaikissa jäsenvaltioissa kasvaa niiden naisten määrä, jotka ovat kiinnostuneita astumaan tai palaamaan kodin ulkopuoliseen työelämään,
C. katsoo, että huolimatta siitä, että työllisyyden kasvu kaikissa EU-maissa koskee lähinnä naisia, naisten työttömyys on kuitenkin edelleen korkeampi kuin miesten, lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja viime aikoina myös Ruotsia,
D. katsoo, että Amsterdamin sopimuksen allekirjoittamisen ja Luxemburgin ylimääräisen Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toimimaan koordinoidusti työttömyyden torjumiseksi ja että naisten työttömyyden torjunta on täysipainoisesti otettava mukaan yleiseen työttömyyden torjuntaan,
E. katsoo, että vaikka on arvostettava sitä, että erittäin tiukasta aikataulusta huolimatta kaikki 15 jäsenvaltiota ovat laatineet, hyväksyneet ja panneet alulle kansalliset toimintasuunnitelmansa, kaikissa näissä toimintasuunnitelmissa ei kuitenkaan samalla tavalla sisällytetä naisten työttömyyden torjuntaa kolmeen ensimmäiseen pääaiheeseen sekä neljänteen, varta vasten miesten ja naisten välisen tasa-arvon toteuttamiseen tähdättyyn osioon,
F. ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa naiset ja tytöt ovat nykyään paremmin koulutettuja kuin miehet ja pojat,
G. kehottaa jäsenvaltioita järjestämään lapsille kouluissa tiedotuskampanjoita tasa-arvokysymyksistä heti kun he ovat kypsiä ymmärtämään niitä, järjestämään kouluihin paikan, jossa nuoret voivat keskustella tasa-arvosta, suosimaan yhteisopetusta, joka on kulttuurillinen osatekijä ja jolla on voimakas yhdentävä vaikutus, rohkaisemaan vanhempia kannustamaan tyttäriään opintojen jatkamiseen ja välttämään tyttöjen liian varhaisia linjavalintoja, mikä on yhdenlaista erottelua,
H. katsoo, että koulutuksessa olisi jo varhaisessa vaiheessa kannustettava tyttöjä luomaan ja suunnittelemaan ammatillista uraa tai laatimaan urasuunnitelmia ja että keskiasteella ja korkeakouluissa olisi korostettava entisestään yritysten perustamisen merkitystä,
I. ottaa huomioon, että naisten työttömyyttä on aliarvioitu suuresti, mikä johtuu nykyisestä työttömyyden virallisesta määritelmästä, jossa ei oteta huomioon monia naisvaltaisia ryhmiä, kuten tilapäistyöntekijöitä, vapaaehtoistyöntekijöitä ja työelämän ulkopuolella olevia henkilöitä, jotka haluaisivat tehdä työtä,
J. ottaa huomioon, että miesten korkeat työttömyysluvut perinteisillä aloilla vaikuttavat myös naisten ja perheiden tilanteeseen,
K. ottaa huomioon, että naisia työskentelee enemmän epävarmoilla, epätyypillisillä aloilla, joilla työttömyyden uhka on jatkuva,
L. ottaa huomioon, että niissä jäsenvaltioissa, joissa julkisen alan osuus työpaikoista on keskimääräistä suurempi, tällä alalla työskentelevät naiset ovat julkisten säästötoimien takia erityisen suuressa vaarassa joutua irtisanotuiksi, ja katsoo, että julkisten menojen leikkausten vuoksi julkinen sektori tarjoaa yhä vähemmän työmahdollisuuksia naisille, jotka etsivät ensimmäistä työpaikkaansa,
M. ottaa huomioon, että naisten osa-aikatyö ei välttämättä edesauta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, koska täyspäiväiseen työhön verrattuna osa-aikatyössä työehdot ovat usein tiukemmat; lisäksi osa-aikainen työ voi vaikuttaa pidemmällä aikavälillä ansioihin, etuihin ja etenemismahdollisuuksiin,
N. ottaa huomioon, että korkeatasoisen, kohtuuhintaisen päivähoidon puuttuminen vaikeuttaa naisten työssäkäyntiä ja että vuonna 1992 annettu päivähoitosuositus ei ole taannut riittäviä lastenhoitopalveluja jäsenvaltioissa,
O. katsoo, että lasten ja vanhusten hoitoon liittyvissä toimenpiteissä on otettava huomioon työssä käyvien naisten lisäksi myös työttömät ja koulutuksessa olevat sekä yhteiskunnallisesti syrjäytyneet naiset,
P. katsoo, että sosiaalipalvelujen laajentaminen myös osuustoiminta-, yhteis- ja voittoa tavoittelemattomille yrityksille ominaisten organisaatiomuotojen kautta voi tarjota uusia työllistymismahdollisuuksia naisille ja helpottaa työn ja perheen yhdistämistä,
Q. ottaa huomioon, että vanhempainlomaa lasten hoitoa varten ottavat lähestulkoon yksinomaan naiset ja että vaikka lakisääteistä vanhempainlomaa pidemmät naisten urakatkokset ovat käymässä harvinaisemmiksi, niillä voi kuitenkin olla kielteisiä vaikutuksia naisten työllistymiseen,
R. ottaa huomioon, että naiset saavat keskimäärin pienempää työttömyyskorvausta kuin miehet, koska työttömyyskorvaukset on sidottu aiempiin tuloihin ja koska miesten ja naisten palkkojen välillä on yhä eroja,
S. ottaa huomioon, että silloin kun työttömyysavustus lasketaan kotitalouden tulojen perusteella, naiset voivat joutua jäämään kotiin, koska lastenhoito- ja matkakulut yhdessä etuuksien menettämisen kanssa muodostuvat suuremmiksi kuin kotitalouden toisesta palkasta saama hyöty,
T. ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa naiset ja miehet, jotka eivät ole koskaan olleet työelämässä, eivät myöskään ole oikeutettuja vähimmäissosiaaliturvaan,
U. ottaa huomioon, että naiset ovat useammin kuin miehet ylikoulutettuja tehtäviinsä ja siksi koulutus yksinään ei riitä ratkaisemaan naisten työttömyysongelmaa,
V. ottaa huomioon, ettei ammatillisella koulutuksella ole suurtakaan arvoa, jos tarjolla ei ole varmaa työpaikkaa koulutuksen päättyessä,
W. katsoo, että soveltuva ammatillinen koulutus voi kuitenkin olla välttämätön työelämään uudelleen haluavien naisten uudelleen kouluttamisessa,
X. ottaa huomioon, että naisten työllisyyttä voidaan kohentaa tuntuvasti perustamalla pk-yrityksiä ja osuustoiminta-, yhteis- ja voittoa tavoittelemattomia yrityksiä, mikä edellyttää kuitenkin yrittäjyyden edistämistä naisten keskuudessa ja parempien rahoitusmahdollisuuksien järjestämistä pienyritysten - joihin sisältyvät sosiaalisiin päämääriin pyrkivät osuustoiminnalliset yritykset - perustamista harkitseville naisille,
Y. katsoo, että luotonsaanti on edelleen vaikeampaa naisille, etenkin työttömille naisille,
Z. ottaa huomioon, että Essenin Eurooppa-neuvoston jälkeisissä monivuotisissa ohjelmissa ei juurikaan muistettu naisten intressien sisällyttämistä yleispolitiikkaan; lisäksi Essenissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetuissa jäsenvaltioiden ohjelmissa ei otettu huomioon vallitsevaa sukupuolten eriarvoisuutta,
AA. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät ole tehneet riittävässä määrin selkoa siitä, kuinka rakennerahastojen varoja on käytetty työttömien naisten tilanteen korjaamiseen;
1. Katsoo, että tarvitaan uusi työttömyyden määritelmä, joka kuvastaa naisten taloudellisen toimeliaisuuden moninaisuutta paremmin kuin nykyinen ILO:n määritelmä, joka aliarvioi vakavasti naisten työttömyyttä; vaatii komissiota kehittämään tällä välin systemaattisia tilastojulkaisuja, joista saadaan tietoa sellaisten naisen asemasta, jotka eivät ole kokopäivätyössä, mutta eivät myöskään virallisesti työttömiä, ja esittämään kaikki tilastotiedot kaikissa työllisyyspolitiikkaan liittyvissä asiakirjoissa jaoteltuina sukupuolen mukaan;
2. Tähdentää sitä, että osa-aikatyöllä voidaan lievittää työttömyyttä vain, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen eikä merkitse hankalia työaikoja, sosiaaliturvan ulkopuolelle joutumista tai uramahdollisuuksien heikentymistä;
3. Katsoo, että osa-aikatyölle on laadittava konkreettinen määritelmä, jotta voidaan vähentää viikottaiseen työtuntimäärään ja työpäivien viikottaiseen määrään liittyviä epäselvyyksiä;
4. Kehottaa jäsenvaltioita laatimaan pikaisesti osa-aikatyön oikeutta koskevat lait, joilla taataan ensisijaisesti vapaus käyttää tai olla käyttämättä tätä oikeutta; kehottaa komissiota kannustamaan ja koordinoimaan näitä toimia;
5. Vaatii jäsenvaltioita ja työnantajia edistämään osa-aikatyön ulottamista myös ammattitaitoa vaativiin tehtäviin ja rohkaisemaan miehiä ja naisia tekemään osa-aikatyötä sekä tarjoamaan osa-aikatyöntekijöille samat mahdollisuudet koulutukseen kuin täyttä työpäivää tekeville;
6. Kehottaa komissiota kiinnittämään tulevissa Euroopan työllisyyttä käsittelevissä kertomuksissa suurempaa huomiota lyhytaikaisten työsopimusten vaikutuksiin ja niiden ja naisten työttömyyden väliseen yhteyteen;
7. Vaatii työmarkkinaosapuolia tekemään puitesopimuksen epätyypillisistä työsuhteista, kuten kotityöstä ja etätyöstä, jotka ovat naisille tyypillisiä, ja vaatii komissiota kehittämään tällaisia työsuhteita koskevaa lainsäädäntöä, mikäli työmarkkinaosapuolet eivät saa puitesopimusta aikaan;
8. Pyytää komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään sosiaalitalouden vaikutukset naisten työllisyyteen määrällisesti ja laadullisesti;
9. Kehottaa jälleen komissiota laatimaan ehdotuksen puitedirektiiviksi lastenhoitopalvelujen järjestämisestä jäsenvaltioissa, jotta voitaisiin taata kohtuuhintaisen, korkeatasoisen, aikataulultaan joustavan ja pitkätkin hoitoajat kattavan hoidon vähimmäistarjonta kaikissa jäsenvaltioissa siten, ettei se rajoittuisi pelkästään alle kouluikäisiin lapsiin vaan kohdistuisi myös kouluikäisiin lapsiin, ja katsoo, että palvelut tulisi laajentaa käsittämään kaikki huollettavat;
10. Kehottaa jäsenvaltioita ja jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia sopimaan vanhempainlomasta ja toimista, joiden avulla vanhempainloman ottamisesta tehdään houkuttelevaa sekä miehille että naisille ja joilla taataan kohtuullinen urakatkoskorvaus ja sosiaaliturvaoikeuksien säilyttäminen;
11. Kannattaa hoitovapaajärjestelmää lasten kasvattamista tai huollettavina olevien henkilöiden huolehtimista varten ja sitä, että ajanjakso, joksi työntekijä keskeyttää uransa kasvattaakseen lapsia tai huolehtiakseen vanhemmista, otetaan huomioon eläkeoikeuksia laskettaessa ja varmistetaan siten, ettei hän joudu kärsimään perhevelvoitteidensa hoitamisesta;
12. Vaatii jälleen siirtymistä yksilöllisiin sosiaaliturvaoikeuksiin, koska kotitalouden tulojen käyttäminen joidenkin etuuksien - esim. työttömyyskorvauksen - saannin perustana voi pakottaa naisen luopumaan ansiotyöstä, jos toisen palkan tuottama marginaalinen hyöty jää pienemmäksi kuin menetetyt etuudet ja työhönpaluun aiheuttamat lisäkustannukset;
13. Painottaa sitä, että työpaikkakoulutuksessa on otettava huomioon naisten tarpeet koulutusajankohdista ja -paikoista päätettäessä ja järjestettävä riittävä lastenhoito sekä kaikin tavoin pyrittävä siihen, että koulutusta tarjotaan sekä osa-aikaisille että kokopäivätyöntekijöille;
14. Kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ammatillisen koulutuksen ohjelmia toteutettaessa pyritään työmarkkinoiden eriytyneisyyden vähentämiseen ja kehottaa siksi suuntaamaan koulutusta sellaisille aloille, joilla työtä on tarjolla; pyytää, että järjestettäessä joustavia ja konkreettisia koulutusmahdollisuuksia hyödynnettäisiin osuustoiminta-, yhteis- ja voittoa tavoittelemattomien yritysten potentiaalia;
15. Katsoo, että työllisyyspoliittisia suuntaviivoja on kehitettävä edelleen niin, että niiden avulla voidaan varmistaa, että erityisesti naiset ja nuoret voivat hankkia tiedot ja taidot, joita teknisiin ja taloudellisiin muutoksiin ja muuttuviin työmarkkinoihin sopeutuminen edellyttää;
16. Vaatii komissiota ja jäsenvaltioita suhteuttamaan ammatilliseen koulutukseen kohdennettavat määrärahat naisten ja miesten työttömyysasteisiin; vaatii työhön haluaville, työttömyyskortistoon kuulumattomille naisille mahdollisuutta osallistua työttömille järjestettäviin koulutusohjelmiin;
17. Kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että rakennerahastojen ohjelmia toimeenpantaessa naisille luodaan työpaikkoja ottaen huomioon heidän suhteellinen osuutensa kyseisen alueen työttömyysluvuissa hyödyntäen naisten perinteisiä toiminnan aloja erityisesti syrjäisillä alueilla ja helpottaen naisten pääsyä miesvaltaisille aloille;
18. Vaatii jäsenvaltioilta suurempaa avoimuutta ja tarkempaa selontekoa siitä, kuinka yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevia rakennerahastoasetuksia noudatetaan, ja pyytää niiltä erittelyä siitä, kuinka suuri osa määrärahoista on käytetty naisten hyväksi; vaatii, että uusiin rakennerahastoasetuksiin sisältyy selviä velvoitteita yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviä ohjelmia täytäntöönpanevien jäsenvaltioiden kannustamiseksi ja niiden rankaisemiseksi, jotka eivät niitä edistä;
19. Pyytää jäsenvaltioita, rakennepolitiikan yhteydessä ja tunnustaen miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien kehitystä edistävän ulottuvuuden, asettamaan käyttöön varoja kattavien päivähoitomahdollisuuksien ja vanhustenhoitokeskusten luomiseen;
20. Pahoittelee, ettei kaikissa eurooppalaisissa tasa-arvopolitiikkaa koskevissa työllisyysdirektiiveissä ole noudatettu laaja-alaista lähestymistapaa; pahoittelee myös sitä, että useimmat jäsenvaltiot kiinnittävät työllisyysohjelmissaan hyvin vähän huomiota naisten ja miesten yhtäläisiin mahdollisuuksiin; katsoo, että naisten tilannetta työmarkkinoilla edistetään tehokkaasti vasta sitten, kun mainstreaming-periaate sisällytetään kaikkiin työllisyysdirektiiveihin, ja pyytää komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan tämä huomioon niiden arvioidessa ja tarkistaessa työllisyysdirektiivejä; on huolestunut siitä, että naisten voimakkaammalle osallistumiselle työelämään ei ole kansallisissa toimintaohjelmissa vahvistettu määrällisiä tai ajallisia tavoitteita;
21. Pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan sen, kuinka tärkeää on luoda työpaikkoja naisyrittäjille, edistämällä ja kehittämällä aloitteita, esimerkiksi erityisiä luottojärjestelyjä pienyrityksiä perustaville naisille;
22. Katsoo, että on tärkeää arvioida, millä tavoin työllisyyspoliittisten suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi toteutettavat eri toimet saattavat vaikuttaa naisten asemaan; vaatii siksi, että Cardiffin huippukokouksessa esitettyjen kansallisten toimintasuunnitelmien seurannassa ja arvioinnissa samoin kuin tulevien työllisyyspoliittisten suuntaviivojen laadinnassa käytetään tasa-arvokysymyksiin perehtyneitä asiantuntijoita;
23. Pyytää, että naisten työssäkäyntiä estäviä perinteisiä kulttuurisia esteitä poistettaessa ja Amsterdamin sopimuksen 141 artiklan mukaisesti tulevissa suuntaviivoissa määrätään erityisistä toimista, joilla tuetaan naisten työllisyyttä;
24. Vaatii komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita sisällyttämään tuleviin työllisyyspoliittisiin suuntaviivoihin seuraavia ongelmia koskevat kunnianhimoiset määrälliset tavoitteet ja niiden saavuttamiskriteerit sekä varat talousarviosta selkeine aikatauluineen:
- sukupuolten välisen kuilun jyrkkä kaventaminen työttömyystilastoissa,
- naisten täysipainoinen osallistuminen työelämään ja horisontaalisen ja vertikaalisen erottelun vähentäminen,
- laadukkaiden ja vanhempien tulotason mukaisten, edullisten hoitopalvelujen järjestäminen lapsille, iäkkäille sukulaisille ja huollettavina oleville henkilöille,
- naisten osallistuminen uudelleentyöllistämiskoulutukseen ja -toimiin,
- miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet osa-aikatyöhön, urakatkoksiin ja vanhempainlomaan kaikilla toimialoilla,
- sukupuolten välisten tuloerojen poistaminen,
ja katsoo, että asetettujen määrällisten kriteerien olisi perustuttava kolmen edistyneimmän jäsenvaltion keskiarvoon;
25. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä eurooppalaisille työmarkkinaosapuolille.
Työttömyyden erityiset vaikutukset naisiin
A4-0272/1998
Päätöslauselma työttömyyden erityisistä vaikutuksista naisiin
Euroopan parlamentti, joka
- ottaa huomioon Essenin Eurooppa-neuvoston johtopäätökset vuodelta 1994 ja viisi Essenissä määriteltyä ensisijaista tavoitetta,
- ottaa huomioon Luxemburgissa vuonna 1997 järjestetyn työllisyyshuippukokouksen johtopäätökset ja työllisyyspoliittiset suuntaviivat vuodelle 1998(1),
- ottaa huomioon Belfastissa toukokuussa 1998 järjestetyn tasa-arvoasioista vastaavien jäsenvaltioiden ministerien kokouksen johtopäätökset,
- ottaa huomioon hallitustenvälisen konferenssin tulokset ja Amsterdamin sopimuksen uudet 2, 3 ja 141 artiklat,
- ottaa huomioon 19. huhtikuuta 1991 antamansa päätöslauselman päivähoidosta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista(2),
- ottaa huomioon 16. syyskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämisestä yhteisön politiikkaan ja toimintaan kaikilla aloilla(3),
- ottaa huomioon 6. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta sosiaalisen suojelun nykyaikaistamisesta ja kohentamisesta Euroopan unionissa(4),
- ottaa huomioon 19. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi EY:n teollisuuden ja työnantajajärjestöjen liiton (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammattiyhdistysten liiton (CES) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta(5),
- ottaa huomioon 16. joulukuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta: Yhteistyössä työn uudelleenorganisointiin(6),
- ottaa huomioon työjärjestyksensä 148 artiklan,
- ottaa huomioon naisten oikeuksien valiokunnan mietinnön (A4-0272/1998),
A. ottaa huomioon, että kaikki nuoret naiset haluavat luonnollisesti työelämään päätettyään koulunsa tai opintonsa,
B. katsoo, että kaikissa jäsenvaltioissa kasvaa niiden naisten määrä, jotka ovat kiinnostuneita astumaan tai palaamaan kodin ulkopuoliseen työelämään,
C. katsoo, että huolimatta siitä, että työllisyyden kasvu kaikissa EU-maissa koskee lähinnä naisia, naisten työttömyys on kuitenkin edelleen korkeampi kuin miesten, lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja viime aikoina myös Ruotsia,
D. katsoo, että Amsterdamin sopimuksen allekirjoittamisen ja Luxemburgin ylimääräisen Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toimimaan koordinoidusti työttömyyden torjumiseksi ja että naisten työttömyyden torjunta on täysipainoisesti otettava mukaan yleiseen työttömyyden torjuntaan,
E. katsoo, että vaikka on arvostettava sitä, että erittäin tiukasta aikataulusta huolimatta kaikki 15 jäsenvaltiota ovat laatineet, hyväksyneet ja panneet alulle kansalliset toimintasuunnitelmansa, kaikissa näissä toimintasuunnitelmissa ei kuitenkaan samalla tavalla sisällytetä naisten työttömyyden torjuntaa kolmeen ensimmäiseen pääaiheeseen sekä neljänteen, varta vasten miesten ja naisten välisen tasa-arvon toteuttamiseen tähdättyyn osioon,
F. ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa naiset ja tytöt ovat nykyään paremmin koulutettuja kuin miehet ja pojat,
G. kehottaa jäsenvaltioita järjestämään lapsille kouluissa tiedotuskampanjoita tasa-arvokysymyksistä heti kun he ovat kypsiä ymmärtämään niitä, järjestämään kouluihin paikan, jossa nuoret voivat keskustella tasa-arvosta, suosimaan yhteisopetusta, joka on kulttuurillinen osatekijä ja jolla on voimakas yhdentävä vaikutus, rohkaisemaan vanhempia kannustamaan tyttäriään opintojen jatkamiseen ja välttämään tyttöjen liian varhaisia linjavalintoja, mikä on yhdenlaista erottelua,
H. katsoo, että koulutuksessa olisi jo varhaisessa vaiheessa kannustettava tyttöjä luomaan ja suunnittelemaan ammatillista uraa tai laatimaan urasuunnitelmia ja että keskiasteella ja korkeakouluissa olisi korostettava entisestään yritysten perustamisen merkitystä,
I. ottaa huomioon, että naisten työttömyyttä on aliarvioitu suuresti, mikä johtuu nykyisestä työttömyyden virallisesta määritelmästä, jossa ei oteta huomioon monia naisvaltaisia ryhmiä, kuten tilapäistyöntekijöitä, vapaaehtoistyöntekijöitä ja työelämän ulkopuolella olevia henkilöitä, jotka haluaisivat tehdä työtä,
J. ottaa huomioon, että miesten korkeat työttömyysluvut perinteisillä aloilla vaikuttavat myös naisten ja perheiden tilanteeseen,
K. ottaa huomioon, että naisia työskentelee enemmän epävarmoilla, epätyypillisillä aloilla, joilla työttömyyden uhka on jatkuva,
L. ottaa huomioon, että niissä jäsenvaltioissa, joissa julkisen alan osuus työpaikoista on keskimääräistä suurempi, tällä alalla työskentelevät naiset ovat julkisten säästötoimien takia erityisen suuressa vaarassa joutua irtisanotuiksi, ja katsoo, että julkisten menojen leikkausten vuoksi julkinen sektori tarjoaa yhä vähemmän työmahdollisuuksia naisille, jotka etsivät ensimmäistä työpaikkaansa,
M. ottaa huomioon, että naisten osa-aikatyö ei välttämättä edesauta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, koska täyspäiväiseen työhön verrattuna osa-aikatyössä työehdot ovat usein tiukemmat; lisäksi osa-aikainen työ voi vaikuttaa pidemmällä aikavälillä ansioihin, etuihin ja etenemismahdollisuuksiin,
N. ottaa huomioon, että korkeatasoisen, kohtuuhintaisen päivähoidon puuttuminen vaikeuttaa naisten työssäkäyntiä ja että vuonna 1992 annettu päivähoitosuositus ei ole taannut riittäviä lastenhoitopalveluja jäsenvaltioissa,
O. katsoo, että lasten ja vanhusten hoitoon liittyvissä toimenpiteissä on otettava huomioon työssä käyvien naisten lisäksi myös työttömät ja koulutuksessa olevat sekä yhteiskunnallisesti syrjäytyneet naiset,
P. katsoo, että sosiaalipalvelujen laajentaminen myös osuustoiminta-, yhteis- ja voittoa tavoittelemattomille yrityksille ominaisten organisaatiomuotojen kautta voi tarjota uusia työllistymismahdollisuuksia naisille ja helpottaa työn ja perheen yhdistämistä,
Q. ottaa huomioon, että vanhempainlomaa lasten hoitoa varten ottavat lähestulkoon yksinomaan naiset ja että vaikka lakisääteistä vanhempainlomaa pidemmät naisten urakatkokset ovat käymässä harvinaisemmiksi, niillä voi kuitenkin olla kielteisiä vaikutuksia naisten työllistymiseen,
R. ottaa huomioon, että naiset saavat keskimäärin pienempää työttömyyskorvausta kuin miehet, koska työttömyyskorvaukset on sidottu aiempiin tuloihin ja koska miesten ja naisten palkkojen välillä on yhä eroja,
S. ottaa huomioon, että silloin kun työttömyysavustus lasketaan kotitalouden tulojen perusteella, naiset voivat joutua jäämään kotiin, koska lastenhoito- ja matkakulut yhdessä etuuksien menettämisen kanssa muodostuvat suuremmiksi kuin kotitalouden toisesta palkasta saama hyöty,
T. ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa naiset ja miehet, jotka eivät ole koskaan olleet työelämässä, eivät myöskään ole oikeutettuja vähimmäissosiaaliturvaan,
U. ottaa huomioon, että naiset ovat useammin kuin miehet ylikoulutettuja tehtäviinsä ja siksi koulutus yksinään ei riitä ratkaisemaan naisten työttömyysongelmaa,
V. ottaa huomioon, ettei ammatillisella koulutuksella ole suurtakaan arvoa, jos tarjolla ei ole varmaa työpaikkaa koulutuksen päättyessä,
W. katsoo, että soveltuva ammatillinen koulutus voi kuitenkin olla välttämätön työelämään uudelleen haluavien naisten uudelleen kouluttamisessa,
X. ottaa huomioon, että naisten työllisyyttä voidaan kohentaa tuntuvasti perustamalla pk-yrityksiä ja osuustoiminta-, yhteis- ja voittoa tavoittelemattomia yrityksiä, mikä edellyttää kuitenkin yrittäjyyden edistämistä naisten keskuudessa ja parempien rahoitusmahdollisuuksien järjestämistä pienyritysten - joihin sisältyvät sosiaalisiin päämääriin pyrkivät osuustoiminnalliset yritykset - perustamista harkitseville naisille,
Y. katsoo, että luotonsaanti on edelleen vaikeampaa naisille, etenkin työttömille naisille,
Z. ottaa huomioon, että Essenin Eurooppa-neuvoston jälkeisissä monivuotisissa ohjelmissa ei juurikaan muistettu naisten intressien sisällyttämistä yleispolitiikkaan; lisäksi Essenissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetuissa jäsenvaltioiden ohjelmissa ei otettu huomioon vallitsevaa sukupuolten eriarvoisuutta,
AA. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät ole tehneet riittävässä määrin selkoa siitä, kuinka rakennerahastojen varoja on käytetty työttömien naisten tilanteen korjaamiseen;
1. Katsoo, että tarvitaan uusi työttömyyden määritelmä, joka kuvastaa naisten taloudellisen toimeliaisuuden moninaisuutta paremmin kuin nykyinen ILO:n määritelmä, joka aliarvioi vakavasti naisten työttömyyttä; vaatii komissiota kehittämään tällä välin systemaattisia tilastojulkaisuja, joista saadaan tietoa sellaisten naisen asemasta, jotka eivät ole kokopäivätyössä, mutta eivät myöskään virallisesti työttömiä, ja esittämään kaikki tilastotiedot kaikissa työllisyyspolitiikkaan liittyvissä asiakirjoissa jaoteltuina sukupuolen mukaan;
2. Tähdentää sitä, että osa-aikatyöllä voidaan lievittää työttömyyttä vain, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen eikä merkitse hankalia työaikoja, sosiaaliturvan ulkopuolelle joutumista tai uramahdollisuuksien heikentymistä;
3. Katsoo, että osa-aikatyölle on laadittava konkreettinen määritelmä, jotta voidaan vähentää viikottaiseen työtuntimäärään ja työpäivien viikottaiseen määrään liittyviä epäselvyyksiä;
4. Kehottaa jäsenvaltioita laatimaan pikaisesti osa-aikatyön oikeutta koskevat lait, joilla taataan ensisijaisesti vapaus käyttää tai olla käyttämättä tätä oikeutta; kehottaa komissiota kannustamaan ja koordinoimaan näitä toimia;
5. Vaatii jäsenvaltioita ja työnantajia edistämään osa-aikatyön ulottamista myös ammattitaitoa vaativiin tehtäviin ja rohkaisemaan miehiä ja naisia tekemään osa-aikatyötä sekä tarjoamaan osa-aikatyöntekijöille samat mahdollisuudet koulutukseen kuin täyttä työpäivää tekeville;
6. Kehottaa komissiota kiinnittämään tulevissa Euroopan työllisyyttä käsittelevissä kertomuksissa suurempaa huomiota lyhytaikaisten työsopimusten vaikutuksiin ja niiden ja naisten työttömyyden väliseen yhteyteen;
7. Vaatii työmarkkinaosapuolia tekemään puitesopimuksen epätyypillisistä työsuhteista, kuten kotityöstä ja etätyöstä, jotka ovat naisille tyypillisiä, ja vaatii komissiota kehittämään tällaisia työsuhteita koskevaa lainsäädäntöä, mikäli työmarkkinaosapuolet eivät saa puitesopimusta aikaan;
8. Pyytää komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään sosiaalitalouden vaikutukset naisten työllisyyteen määrällisesti ja laadullisesti;
9. Kehottaa jälleen komissiota laatimaan ehdotuksen puitedirektiiviksi lastenhoitopalvelujen järjestämisestä jäsenvaltioissa, jotta voitaisiin taata kohtuuhintaisen, korkeatasoisen, aikataulultaan joustavan ja pitkätkin hoitoajat kattavan hoidon vähimmäistarjonta kaikissa jäsenvaltioissa siten, ettei se rajoittuisi pelkästään alle kouluikäisiin lapsiin vaan kohdistuisi myös kouluikäisiin lapsiin, ja katsoo, että palvelut tulisi laajentaa käsittämään kaikki huollettavat;
10. Kehottaa jäsenvaltioita ja jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia sopimaan vanhempainlomasta ja toimista, joiden avulla vanhempainloman ottamisesta tehdään houkuttelevaa sekä miehille että naisille ja joilla taataan kohtuullinen urakatkoskorvaus ja sosiaaliturvaoikeuksien säilyttäminen;
11. Kannattaa hoitovapaajärjestelmää lasten kasvattamista tai huollettavina olevien henkilöiden huolehtimista varten ja sitä, että ajanjakso, joksi työntekijä keskeyttää uransa kasvattaakseen lapsia tai huolehtiakseen vanhemmista, otetaan huomioon eläkeoikeuksia laskettaessa ja varmistetaan siten, ettei hän joudu kärsimään perhevelvoitteidensa hoitamisesta;
12. Vaatii jälleen siirtymistä yksilöllisiin sosiaaliturvaoikeuksiin, koska kotitalouden tulojen käyttäminen joidenkin etuuksien - esim. työttömyyskorvauksen - saannin perustana voi pakottaa naisen luopumaan ansiotyöstä, jos toisen palkan tuottama marginaalinen hyöty jää pienemmäksi kuin menetetyt etuudet ja työhönpaluun aiheuttamat lisäkustannukset;
13. Painottaa sitä, että työpaikkakoulutuksessa on otettava huomioon naisten tarpeet koulutusajankohdista ja -paikoista päätettäessä ja järjestettävä riittävä lastenhoito sekä kaikin tavoin pyrittävä siihen, että koulutusta tarjotaan sekä osa-aikaisille että kokopäivätyöntekijöille;
14. Kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ammatillisen koulutuksen ohjelmia toteutettaessa pyritään työmarkkinoiden eriytyneisyyden vähentämiseen ja kehottaa siksi suuntaamaan koulutusta sellaisille aloille, joilla työtä on tarjolla; pyytää, että järjestettäessä joustavia ja konkreettisia koulutusmahdollisuuksia hyödynnettäisiin osuustoiminta-, yhteis- ja voittoa tavoittelemattomien yritysten potentiaalia;
15. Katsoo, että työllisyyspoliittisia suuntaviivoja on kehitettävä edelleen niin, että niiden avulla voidaan varmistaa, että erityisesti naiset ja nuoret voivat hankkia tiedot ja taidot, joita teknisiin ja taloudellisiin muutoksiin ja muuttuviin työmarkkinoihin sopeutuminen edellyttää;
16. Vaatii komissiota ja jäsenvaltioita suhteuttamaan ammatilliseen koulutukseen kohdennettavat määrärahat naisten ja miesten työttömyysasteisiin; vaatii työhön haluaville, työttömyyskortistoon kuulumattomille naisille mahdollisuutta osallistua työttömille järjestettäviin koulutusohjelmiin;
17. Kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että rakennerahastojen ohjelmia toimeenpantaessa naisille luodaan työpaikkoja ottaen huomioon heidän suhteellinen osuutensa kyseisen alueen työttömyysluvuissa hyödyntäen naisten perinteisiä toiminnan aloja erityisesti syrjäisillä alueilla ja helpottaen naisten pääsyä miesvaltaisille aloille;
18. Vaatii jäsenvaltioilta suurempaa avoimuutta ja tarkempaa selontekoa siitä, kuinka yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevia rakennerahastoasetuksia noudatetaan, ja pyytää niiltä erittelyä siitä, kuinka suuri osa määrärahoista on käytetty naisten hyväksi; vaatii, että uusiin rakennerahastoasetuksiin sisältyy selviä velvoitteita yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviä ohjelmia täytäntöönpanevien jäsenvaltioiden kannustamiseksi ja niiden rankaisemiseksi, jotka eivät niitä edistä;
19. Pyytää jäsenvaltioita, rakennepolitiikan yhteydessä ja tunnustaen miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien kehitystä edistävän ulottuvuuden, asettamaan käyttöön varoja kattavien päivähoitomahdollisuuksien ja vanhustenhoitokeskusten luomiseen;
20. Pahoittelee, ettei kaikissa eurooppalaisissa tasa-arvopolitiikkaa koskevissa työllisyysdirektiiveissä ole noudatettu laaja-alaista lähestymistapaa; pahoittelee myös sitä, että useimmat jäsenvaltiot kiinnittävät työllisyysohjelmissaan hyvin vähän huomiota naisten ja miesten yhtäläisiin mahdollisuuksiin; katsoo, että naisten tilannetta työmarkkinoilla edistetään tehokkaasti vasta sitten, kun mainstreaming-periaate sisällytetään kaikkiin työllisyysdirektiiveihin, ja pyytää komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan tämä huomioon niiden arvioidessa ja tarkistaessa työllisyysdirektiivejä; on huolestunut siitä, että naisten voimakkaammalle osallistumiselle työelämään ei ole kansallisissa toimintaohjelmissa vahvistettu määrällisiä tai ajallisia tavoitteita;
21. Pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan sen, kuinka tärkeää on luoda työpaikkoja naisyrittäjille, edistämällä ja kehittämällä aloitteita, esimerkiksi erityisiä luottojärjestelyjä pienyrityksiä perustaville naisille;
22. Katsoo, että on tärkeää arvioida, millä tavoin työllisyyspoliittisten suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi toteutettavat eri toimet saattavat vaikuttaa naisten asemaan; vaatii siksi, että Cardiffin huippukokouksessa esitettyjen kansallisten toimintasuunnitelmien seurannassa ja arvioinnissa samoin kuin tulevien työllisyyspoliittisten suuntaviivojen laadinnassa käytetään tasa-arvokysymyksiin perehtyneitä asiantuntijoita;
23. Pyytää, että naisten työssäkäyntiä estäviä perinteisiä kulttuurisia esteitä poistettaessa ja Amsterdamin sopimuksen 141 artiklan mukaisesti tulevissa suuntaviivoissa määrätään erityisistä toimista, joilla tuetaan naisten työllisyyttä;
24. Vaatii komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita sisällyttämään tuleviin työllisyyspoliittisiin suuntaviivoihin seuraavia ongelmia koskevat kunnianhimoiset määrälliset tavoitteet ja niiden saavuttamiskriteerit sekä varat talousarviosta selkeine aikatauluineen:
- sukupuolten välisen kuilun jyrkkä kaventaminen työttömyystilastoissa,
- naisten täysipainoinen osallistuminen työelämään ja horisontaalisen ja vertikaalisen erottelun vähentäminen,
- laadukkaiden ja vanhempien tulotason mukaisten, edullisten hoitopalvelujen järjestäminen lapsille, iäkkäille sukulaisille ja huollettavina oleville henkilöille,
- naisten osallistuminen uudelleentyöllistämiskoulutukseen ja -toimiin,
- miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet osa-aikatyöhön, urakatkoksiin ja vanhempainlomaan kaikilla toimialoilla,
- sukupuolten välisten tuloerojen poistaminen,
ja katsoo, että asetettujen määrällisten kriteerien olisi perustuttava kolmen edistyneimmän jäsenvaltion keskiarvoon;
25. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä eurooppalaisille työmarkkinaosapuolille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vihreä kirja "Yhteistyössä työn uudelleenorganisointiin"
A4-0313/1997
Päätöslauselma komission vihreästä kirjasta: Yhteistyössä työn uudelleenorganisointiin (KOM(97)0128 - C4-0187/97)
Euroopan parlamentti, joka
- ottaa huomioon komission vihreän kirjan (KOM(97)0128 - C4-0187/97),
- ottaa huomioon komission valkoisen kirjan: Kasvu, kilpailukyky ja työllisyys - Haasteet ja siirtyminen 21. vuosisadalle (KOM(93)0700 - C4-0509/93),
- ottaa huomioon komission tiedonannon "Sosiaalisen suojelun tulevaisuus: taustaa eurooppalaiselle keskustelulle" (KOM(95)0466 - C4-0524/95) sekä komission kertomuksen sosiaaliturvasta Euroopassa 1995 (KOM(95)0457 - C4-0518/95),
- ottaa huomioon komission valkoisen kirjan koulutuksesta: Opettaminen ja oppiminen: kohti kognitiivista yhteiskuntaa (KOM(95)0590 - C4-0597/95),
- ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin väestötilanteesta (1995) (KOM(96)0060 - C4-0143/96),
- ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Elämä ja työ tietoyhteiskunnassa - ihmisläheisyys etusijalle" (KOM(96)0389 - C4-0522/96),
- ottaa huomioon komission tiedonannon vammaisten yhtäläisistä mahdollisuuksista - Euroopan yhteisön uusi vammaisstrategia (KOM(96)0406 - C4-0582/96),
- ottaa huomioon 13. heinäkuuta 1995 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin yhtenäisestä työllisyysstrategiasta(1),
- ottaa huomioon 18. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman työajan lyhentämisestä ja mukauttamisesta(2),
- ottaa huomioon 28. marraskuuta 1996 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta "Euroopan työllisyys - 1996" ja komission tiedonannosta "Toiminta työllisyyden parantamiseksi Euroopassa: luottamussopimus"(3),
- ottaa huomioon 19. helmikuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Sosiaalisen suojelun tulevaisuus: taustaa eurooppalaiselle keskustelulle" sekä komission kertomuksesta sosiaaliturvasta Euroopassa 1995(4),
- ottaa huomioon 11. maaliskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta "Elämä ja työ tietoyhteiskunnassa: ihmisläheisyys etusijalle"(5),
- ottaa huomioon 12. maaliskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta koulutuksesta: Opettaminen ja oppiminen: kohti kognitiivista yhteiskuntaa(6),
- ottaa huomioon 14. maaliskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin väestötilanteesta (1995)(7),
- ottaa huomioon 11. huhtikuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta vammaisten yhtäläisistä mahdollisuuksista(8),
- ottaa huomioon 19. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi EY:n teollisuuden ja työnantajajärjestöjen liiton (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammattiyhdistysten liiton (CES) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta(9),
- ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien valiokunnan lausunnon (A4-0313/1997),
A. pitää uutta vihreää kirjaa tervetulleena ja katsoo sen olevan tärkeä lisä Euroopan pyrkimyksissä parantaa kilpailukykyä ja työllisyyttä,
B. on vakuuttunut siitä, että kilpailukyvyn lisäksi myös eurooppalainen sosiaalinen malli on paljolti seurausta työmarkkinaosapuolien välisestä, mm. työn uudelleenorganisointia koskevasta kuulemisesta,
C. toteaa, että työn uudelleenorganisointia Euroopassa jouduttavat markkinoilla, yhteiskunnassa väestönkehitykseen liittyen ja inhimillisissä voimavaroissa tapahtuvat muutokset, jotka vaikuttavat uuteen tuotantoteknologiaan, uusien tuotteiden ja palvelumuotojen kehittämiseen, maailmanlaajuistumiseen sekä sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja joihin nämä kaikki edellä mainitut tekijät puolestaan vaikuttavat,
D. toteaa huolestuneena, että työn uudelleenorganisointi Euroopassa edistyy hitaasti ja on huomattavasti jäljessä sekä Japanin että USA:n kehityksestä,
E. toteaa, että kokemukset ovat osoittaneet, että työn uudelleenorganisointi vaatii pitkäaikaista sitoutumista ja luottamuksen ilmapiirin synnyttämistä, mikä korostaa yrityksen johdon merkitystä, kun on kyse lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden toisiinsa suhteuttamisesta,
F. toteaa, että työn uudelleenorganisointi vaatii yhtenäistä strategiaa, jossa toimenpiteiden koordinointi, inhimilliset voimavarat, markkinat ja tekniikka nähdään uudistamisprosessin kokonaisuuden osina,
G. korostaa, että työn uudelleenorganisointi tulee nähdä laajasti siten, että siinä huomioidaan myös muutoksen kulttuurinen ja psykologinen ulottuvuus sekä organisaatiorakenteisiin liittyvät historialliset näkökohdat,
H. katsoo, että parhaisiin käytännön kokemuksiin perustuva lähestymistapa ei ole hyödyllinen vain työmarkkinoiden organisoinnissa, vaan suositeltava myös työn uudelleenorganisoinnissa,
I. katsoo, että ensisijainen vastuu työn uudelleenorganisoinnista perustuu työntekijöiden ja työnantajien ja heidän edustajiensa väliseen sopimuspohjaiseen kumppanuuteen; muistuttaa tässä yhteydessä neuvostolle ja komissiolle tekemistään toistuvista pyynnöistä, joiden mukaisesti pk-yritysten olisi oltava asianmukaisesti edustettuina Euroopassa käytävässä sosiaalisessa vuoropuhelussa;
J. katsoo, että yhteistyöhön on otettava mukaan myös julkisia toimielimiä, jotta voidaan saavuttaa välttämätön joustavuuden ja sosiaalisen turvallisuuden tasapaino työn organisoinnissa,
K. katsoo, että työtä ei voida uudelleenorganisoida pitäen ainoana tavoitteena tuottavuuden lisäämistä ja työnantajan tarvetta suurempaan joustavuuteen, vaan uudelleenorganisoinnilla tulisi pikemminkin pyrkiä työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen ja työllisyyden tason parantamiseen tai säilyttämiseen, minkä vuoksi sen on aina perustuttava kahden osapuolen välisiin neuvotteluihin,
L. katsoo, että yhteistyö, jossa on mukana myös julkisia toimielimiä, merkitsee sellaisten ratkaisujen etsimistä, joilla mukautetaan verotusjärjestelmää, sosiaaliturvajärjestelmää, työoikeutta, työmarkkinapolitiikkaa, julkista sosiaali-infrastruktuuria, koulutusjärjestelmää ja yhteisön ohjelmia ja rakennetoimia koskevia yhteisön aloitteita sekä edistetään tiedon hankkimista ja levittämistä työn uudelleenorganisoinnin tehostamiseksi;
M. ottaa huomioon työaikojen merkityksen työn organisoinnille, mikä koskee myös aloja ja toimia, joita työaikadirektiivi ei vielä koske ja joille olisi vahvistettava eurooppalaiset vähimmäisstandardit;
1. Kehottaa komissiota tulevan työn osalta
a) esittämään työn organisoinnin uudistamista koskevia ehdotuksia joko erillisessä valkoisessa kirjassa tai tulevassa sosiaalisessa toimintaohjelmassa,
b) osallistumaan työhön, jolla pyritään luomaan edellytyksiä eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kanssa tehtävään yhteistyöhön työn uudelleenorganisoinnissa, sekä tässä yhteydessä myös tutkimaan edellytyksiä ala- tai sektorikohtaiseen yhteistyöhön,
c) tarkastelemaan mahdollisuuksia jäsenvaltioissa jo olevien, työn organisoinnista vastaavien elinten välisen yhteistoiminnan vahvistamiseen, jolloin epävirallinen "Acteur Group" -verkosto ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö on nähtävä luonnollisina osina yhteistoimintaa, osana työn uudelleenorganisointia koskevan tietämyksen kehittämistä ja jäsenvaltioiden välistä lisääntynyttä kokemusten vaihtoa,
d) esittämään parlamentille uudelleen yhteenvedon vihreästä kirjasta käydyssä keskustelussa esiin tulleista näkökohdista ja ilmoittamaan, miten työn organisointia Euroopassa pitäisi komission mielestä pyrkiä uudistamaan;
2. Kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota työaikadirektiivin 93/104/EY(10) säännösten soveltamista koskevissa kertomuksissaan, joista säädetään direktiivin 18 artiklan 5 kohdassa, tarkastelemaan työn uudelleenorganisointia myös työaikojen suhteen;
3. Kehottaa yhteisöä ja jäsenvaltioita suuremmassa määrin pyrkimään edistämään elinikäistä oppimista, jolloin on otettava huomioon verotusjärjestelmän, sosiaalivakuutusten, työmarkkinapolitiikan ja lainsäädännön (mm. kysymys oikeudesta opintovapaaseen) mukauttaminen sekä se, että tämä mukauttaminen on niiden prioriteettien mukaista, jotka ovat välttämättömiä sellaisten ryhmien tavoittamiseksi, joiden jatkokoulutukseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota;
4. Kehottaa komissiota tutkimaan, miten olisi mahdollista työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun avulla edistää elinikäistä oppimista koskevien sopimusten tekemistä;
5. Katsoo, että rakennerahastojen uudistamisen tulee pikemminkin edistää uusien kasvualojen kehittämistä kuin vanhojen rakenteiden säilyttämistä, ja kehottaa siksi komissiota meneillään olevan rakennerahastojen toiminnan tarkistuksen yhteydessä ottamaan huomioon tarpeen tehostaa elinikäistä oppimista ja organisoida työ uudelleen;
6. Kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään muutoksia, jotta tavoitteen 4 mukainen tuki, Adapt- ja Leonardo da Vinci -ohjelmat sekä tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen viides puiteohjelma ja muut kyseeseen tulevat yhteisön aloitteet paremmin edistävät työn uudelleenorganisoinnin kehittämistä ja elinikäisen oppimisen toteuttamiseen pyrkiviä toimia;
7. Katsoo, että jäsenvaltioiden tulee kiinnittää enemmän huomiota pienten ja keskisuurten yritysten työn organisoinnin kehittämiseen, mikä voidaan toteuttaa siten, että yhteistyössä työmarkkinaosapuolten, viranomaisten ja tutkimuslaitosten kanssa perustetaan paikallisia ja alueellisia neuvontaan ja tekniikan ja tiedon levittämiseen tarkoitettuja verkkoja;
8. Kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiä aktiivisen työmarkkinapolitiikan edistämiseen jäsenvaltioissa siten, että työntekijälle annetaan vuorotteluvapaajärjestelyllä mahdollisuus osallistua jatkokoulutukseen, samalla kun työttömälle annetaan mahdollisuus päästä työmarkkinoille; tällaista ratkaisumallia on pidettävä myönteisenä;
9. Katsoo, että verotusta on uudistettava siten, että työn verotusta kevennetään, kun taas esim. pääoman tai ympäristöä saastuttavan toiminnan verotusta kiristetään;
10. Katsoo, että verotuksen eriyttäminen on nähtävä mahdollisuutena kannustaa yrityskoulutukseen, ja että tässä yhteydessä on voitava harkita koulutukseen osallistuvien työntekijöiden verojen/maksujen alentamista ja verohelpotusten myöntämistä yksilölliseen tai yhteiseen koulutukseen tarkoitettujen varojen osalta;
11. Katsoo, että työntekijöiden osallistuminen työn uudelleenorganisointia koskevaan päätöksentekoon on välttämätöntä, ja kehottaa siksi komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä työntekijöiden kuulemista, työntekijöille tiedottamista ja heidän osallistumistaan yrityksen toimintaan kaikilla tasoilla koskevia ehdotuksia pakollisiksi vähimmäisstandardeiksi;
12. Katsoo, että työaikojen muuttamisella on suuri merkitys työn uudelleenorganisoinnille ja että tällaisen muutoksen on pääasiallisesti oltava työmarkkinaosapuolten välinen työehtosopimuskysymys, mutta että perustavanluonteiset työaikaa koskevat säännökset on annettava jäsenvaltioiden ja yhteisön lainsäädännössä;
13. Katsoo, että työajan muuttuessa olisi luotava monia tarpeellisia sosiaalisia perusrakenteita (ammattikoulutus, lastenhoito, liikenne);
14. Katsoo, että perhe-elämän järjestelyt ovat usein riippuvaisia työn organisoinnista ja vaikeutuvat joskus sen johdosta; kehottaa siten kaikkia asianosaisia, jotka valmistelevat ja luovat kumppanuutta työn uudelleenorganisoimiseksi, ottamaan huomioon sekä miesten että naisten perheeseen liittyvät velvollisuudet ja sairaiden ja vanhusten hoidon;
15. Muistuttaa uudelleen komissiota edellä mainitussa 18. syyskuuta 1996 antamassaan päätöslauselmassa esittämistään vaatimuksista, jotka koskivat työajan lyhentämistä koskevien jatkotutkimusten tarvetta;
16. Katsoo, että työn uudelleenorganisoinnista keskusteltaessa on samalla arvioitava uudelleen naisten ja miesten asemaa sekä työmarkkinoilla että koko yhteiskunnassa, jotta päästäisiin työmarkkinoilla vallitsevasta sukupuolten erottelusta sekä kodinhoitoon liittyvien velvollisuuksien epätasaisesta jakautumisesta;
17. Toteaa, että työmarkkinaosapuolten välisessä vuoropuhelussa on tehty osa- aikatyötä koskeva sopimus, ja palauttaa mieleen edellä mainitun 19. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman, jossa todetaan, ettei tämä sopimus ei kata muita epätyypillisen työn muotoja, kuten etätyötä; toistaa vaatimuksensa, että komission olisi tehtävä ehdotuksia siitä, miten työntekijöiden sosiaaliturva voidaan taata epätyypillisissä työsuhteissa;
18. Painottaa tasa-arvonäkökohtien tärkeyttä työn uudelleenorganisoinnissa ja katsoo, että työn uudelleenorganisoinnin tutkimisessa on syytä kiinnittää enemmän huomiota tasa-arvokysymyksiin;
19. Kehottaa komissiota ottamaan laajemmin huomioon siirtolaisten ja kansallisten vähemmistöjen tilanteen Euroopan työmarkkinoilla ja kehottaa kaikkia työn uudelleenorganisointiin osallistuvia osapuolia pyrkimään siihen, ettei työmarkkinoiden lisääntynyt joustavuus johda minkään ryhmien syrjimiseen;
20. Kehottaa komissiota tutkimaan, miten työntekijöiden mahdollisuuksia päästä osallisiksi yrityksen voitosta ja tuotosta voidaan kehittää työn uudelleenorganisoinnin yhteydessä;
21. Toteaa, että työn uudelleenorganisoinnissa ja uusissa yrityksissä käytetään yhä useammin itsenäisiä ammatinharjoittajia; kehottaa ottamaan tämän ilmiön huomioon sosiaaliturvan uusien muotojen kehittämisessä;
22. Viittaa edellä mainitussa vammaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevassa komission tiedonannossa asetettuun tavoitteeseen yhtenäisen toimintaohjelman kehittämisestä vammaisten työllistämiseksi ja vammaisia yhteiskuntaan integroivien toimien edistämiseksi; odottaa siksi, että komissio tämän tavoitteen mukaisesti kiinnittää vastaisuudessa erityistä huomiota vammaisiin pyrkiessään uudistamaan työn organisointia;
23. Kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan, mitä etuja saavutetaan, jos työnantajat velvoitetaan suuremmassa määrin vastaamaan niistä kustannuksista, joita työympäristöön liittyvistä puutteista aiheutuu; näin voitaisiin nähdä selvemmin, mitä etuja paremmasta työympäristöstä on, mm. vähemmän sairauspoissaoloja, parempi työn laatu sekä pienempi riski työpaikan menettämisestä;
24. Varoittaa erityisesti luomasta kahden kerroksen yhteiskuntaa, jossa on toisaalta ammattitaidotonta, suojaamatonta, enimmäkseen naisista koostuvaa työvoimaa etä- ja kotityön kaltaisissa epätyypillisissä työsuhteissa ja toisaalta erittäin ammattitaitoinen vähemmistö, joka hyötyy jatkuvasta uutta tekniikkaa koskevasta ammatillisesta koulutuksesta;
25. Muistuttaa siitä, että hyödynnettäessä rakennerahastoja työn uudelleenorganisoinnin helpottamiseen on rakennerahastojen uudistamista koskevien vuoden 1993 määräysten mukaisesti sovellettava naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta; muistuttaa myös, että yhteisön Adapt-aloitteen päälinjauksissa korostetaan, että on kiinnitettävä huomiota naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviin toimiin;
26. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä eurooppalaisille työmarkkinaosapuolille.
Kasvu, työllisyys ja lähentyminen
A4-0111/1997
Päätöslauselma komission taloudellisesta kertomuksesta vuodelle 1997 - Kasvu, työllisyys ja lähentyminen siirryttäessä EMUun (KOM(97)0027 - C4-0078/97))
Euroopan parlamentti, joka
- ottaa huomioon komission taloudellisen kertomuksen vuodelle 1997 (KOM(97)0027 - C4-0078/97),
- ottaa huomioon väliaikaisen työllisyysvaliokuntansa lopullisen mietinnön ja eri päätöslauselmansa työllisyydestä ja työajasta,
- ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 2, 3 a, 102 a, 103, 130 a ja 130 b artiklan,
- ottaa huomioon 19. kesäkuuta 1996 antamansa päätöslauselman vuoden 1996 laajoista talouspoliittisista suuntaviivoista(1),
- ottaa huomioon Torinossa 29. maaliskuuta 1996, Firenzessä 21. - 22. kesäkuuta 1996 sekä Dublinissa 13. - 14. joulukuuta 1996 pidettyjen Eurooppa-neuvoston kokousten päätelmät, sekä komission puheenjohtaja Santerin G7-maiden työllisyyttä käsitelleessä kokouksessa Lillessä 1. huhtikuuta 1996 pitämän puheen; kaikissa näissä työttömyyden torjuminen katsottiin ensisijaiseksi tehtäväksi,
- ottaa huomioon kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan valkoisen kirjan (KOM(94)0700),
- ottaa huomioon talous- ja raha-asioita sekä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän valiokunnan mietinnön ja työllisyys- ja sosiaaliasiain valiokunnan lausunnon (A4-0111/1997),
A. katsoo, että komission taloudellista kertomusta vuodelle 1997 voitaisiin pitää EY:n perustamissopimuksen 103 artiklan mukaisesti laadittavien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen valmisteluna,
B. katsoo, että komission taloudellisessa kertomuksessa vuodelle 1997 vakuutellaan, että onnistunutta EMU:hun siirtymistä koskevaan varautuneeseen optimismiin on aihetta, koska sellaisista kestävään kasvuun vaikuttavista tekijöistä kuten EMU:ta koskevat institutionaaliset valmistelut, julkisen talouden vakauttaminen, lyhyt- ja pitkäaikaisten korkojen alhainen taso, vaihtokurssien vakaus ja hintavakaus arvioidaan tulevan vakuuttavia,
C. katsoo, että Suomen markan ja Italian liiran kytkeminen Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssimekanismiin (ERM) on lisännyt vaihtokurssien vakautta EU:ssa,
D. katsoo, että vaikka reaalisen bruttokansantuotteen odotetaan kasvavan vuonna 1997 2,3 % ja 1998 2,8 %, uusien työpaikkojen luominen ei tule olemaan riittävää vähentääkseen työttömien määrää merkittävästi,
E. katsoo, että vaikka tarjontaan keskeisesti vaikuttavat tekijät kuten kohtuulliset palkankorotukset ja investointien terveellä pohjalla oleva tuottavuus sekä lainakustannusten aleneminen ovat muuttuneet suotuisiksi, ne eivät riitä merkittävästi vähentämään työttömien määrää,
F. katsoo, että komission taloudellisen kertomuksen mukaan kasvun esteitä olivat 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla sellaiset makrotaloudelliset tekijät kuten tuotantokapasiteetin laajenemista nopeammin kasvava kysyntä, vääristynyt politiikka ja valuuttamarkkinoiden hallitsemattomat häiriöt,
G. katsoo, että nykyinen investointien ja bruttokansantuotteen välinen suhde sallii vain työttömyyden säilyttämisen nykyisellä tasolla ja mahdollistaa ainoastaan vaatimattoman, noin 2 %:n kasvuvauhdin, ja että olisi muistettava, että julkisten investointien osuus bruttokansantuotteesta aleni 0,3 % prosenttiyksikköä 1995-1997 ja että kasvuvauhdin odotetaan olevan 0 % 1997-1998,
H. katsoo, että EU:n kyky pitää yllä korkealaatuista infrastruktuuria on vaarantunut, minkä vuoksi myös unionin kilpailukyky ja kasvun ja työllisyyden näköalat ovat pitkällä aikavälillä vaarassa heikentyä,
I. palauttaa mieliin, että julkiset investoinnit voivat, jos ne on valittu huolellisesti pitäen silmällä niiden taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä, vaikuttaa myönteisesti yksityisten investointien määrään, yksityiseen pääomakantaan ja yksityisten investointien tuottavuuteen,
J. katsoo, että komission taloudellisen kertomuksen mukaan teknologiassa tapahtuvat muutokset ja talouden maailmanlaajuistuminen eivät ole työttömyyden syitä, vaan päinvastoin juuri ne edistävät talouskasvua ja työllisyyttä ja kohottavat elintasoa; toisaalta vaaditaan lisää tarjontapuoleen liittyviä toimenpiteitä tehokkaiden tavara- ja palvelumarkkinoiden luomiseksi ja opetuksen ja ammattikoulutuksen parantamiseksi, jotta teknologisen kehityksen ja maailmanlaajuistumisen mahdollisesti tuoma hyöty voidaan käyttää hyväksi,
K. katsoo, että komission taloudellisen kertomuksen mukaan tarvitaan enemmän työpaikkoja synnyttävä kasvun malli,
L. ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan ja tarpeen taata todellinen sosiaaliturva kaikille Euroopan unionin kansalaisille joustavuuden ja ammatillisen liikkuvuuden vallitessa;
1. Pitää myönteisenä komission vuotta 1997 koskevassa taloudellisessa kertomuksessa esittämää yleistä arviota ja kertomuksen lähestymistapaa, joka on realistisempi kuin vuosia 1995 ja 1996 koskeneiden kertomusten liian optimistiset oletukset; on kuitenkin syvästi huolestunut siitä, miten asiakirjassa suhtaudutaan vakavimpaan kysymykseen, työllisyyteen;
2. Huomauttaa, että kysyntä ja tarjonta ovat taloudellisen kehityksen kannalta olennaisen tärkeitä tekijöitä ja on tämän vuoksi huolissaan siitä, että korkean työttömyyden ja pessimististen tulevaisuudennäkymien vuoksi kuluttajien kysyntä Euroopassa on edelleen liian vähäistä aikaansaamaan taloudellista elpymistä;
3. Kehottaa siksi jäsenvaltioita täydentämään jo käynnistettyjä toimenpiteitä kysyntää kasvattavin toimin; korostaa, että EU:ssa kysyntä on dramaattisen heikkoa, kun taas rakenteellisia vajeita, ts. kysynnän kehityksestä riippumattomia talousarvioita, on pienennetty järjestelmällisesti 1980-luvulta lähtien, ja inflaatiovaara, johon kausittain liittyy rahan arvon reaalinen aleneminen, johtaa kasvua hillitseviin keskuspankkien vastatoimenpiteisiin ja korkojen nousuun;
4. Pitää talouden kasvunäkymiä EU:ssa joukkotyöttömyyden torjumisen kannalta riittämättöminä ja katsoo investointien vähäisyyden ja investointikehityksen, joka on EU:ssa huonoin sitten 1980-luvun, olevan ensisijaisesti syynä heikkoon taloudelliseen kehitykseen, joka ei pääse vauhtiin huolimatta tarjonnan hyvistä edellytyksistä (hyvin kasvava vienti, yritysten voittojen lisääntyminen, palkansaajajärjestöjen pidättyväiset palkankorotusvaatimukset, reaalipalkkojen jääminen jälkeen työn tuottavuuden noususta, yrittäjien verotuksen ja omaisuusverotuksen keventäminen, matalat palkat);
5. Korostaa, että jatkuva ja useimmissa EU:n jäsenmaissa kasvava joukkotyöttömyys, lisääntyvä köyhtyminen, tuloerojen kasvu, keskusta- ja reuna-alueiden olemassa olevat erot sekä yhteisön talouskasvun riittämättömyys ovat keskeiset ongelmat, joita edes suhdanteiden pieni elpyminen vuonna 1997 ei juuri kykene vähentämään, ja katsoo yhä edelleen, että seuraavat tekijät ovat riittävän talous- ja työllisyyden kasvun todellisia esteitä:
i) yksityisten yritysten investointien vähyys ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten vaikeudet järjestää riittävää rahoitusta sekä samanaikainen julkisten investointien vähentäminen
ii) riittämätön innovointi - osoituksena tästä yritysten ja julkisten instituutioiden tutkimukseen ja kehitykseen (T&K) käyttämien varojen osuuden pieneneminen
iii) tulo-, finanssi- ja rahapolitiikan kansainvälisellä ja kansallisella tasolla tapahtuvan tehokkaan yhteensovittamisen puuttuminen
iv) korkeat reaalikorot, jotka ovat seurausta finanssimarkkinoiden lisääntyvästä häiriöalttiudesta erityisesti 1990-luvulla tehtyjen säännöstelyn purkamistoimenpiteiden vuoksi, yhä ahtaammiksi käyvistä markkinoista ja EU:ssa kauan harjoitetusta kireästä rahapolitiikasta
v) kotimaisen kysynnän heikkous ja kotitalouksien riittämätön kysyntä
vi) yrittäjien luovuuden ja riskinottohalun puute ja yrittäjähengen puuttuminen
vii) jatkokoulutukseen ja ammattitaidon parantamiseen liittyvien toimenpiteiden puute
viii) työmarkkinoiden sopeuttamisen puute, verotuksen ja verojen luonteisten maksujen taso, hallinnollisen yksinkertaistamisen tarve
ix) finanssimarkkinoilla tapahtuva keinottelu, joka on vahingollista tuotannollisten investointien kannalta
x) liikeyrityksiä koko Euroopassa rasittava liiallinen sääntely, jok aiheuttaa hallinnollisia ja muita kustannuksia, jotka vähentävät niitä tuloja, jotka sijoitettaisiin yritykseen tai joilla palkattaisiin uusia työntekijöitä;
6. Korostaa kuitenkin, että kasvun edistäminen voi olla vain yksi osa työttömyydentorjuntapolitiikkaa, ja huomauttaa, että sellaisessa politiikassa on otettava huomioon, että kasvu - mitattuna perinteisten laskentajärjestelmien mukaan - ei automaattisesti ole yhtäpitävää kansalaisten korkeamman hyvinvoinnin kanssa ja että kestämättömän kasvun rajat on otettava huomioon;
7. Toteaa, että reaalisten valuuttakurssien suuret heilahtelut saattavat johtaa siihen, että rahan ulkoisen arvon noustessa yritykset vähentävät kustannuksia ja työpaikkoja, mutta valuuttakurssien tarkennusten yhteydessä ne eivät kuitenkaan perusta uudelleen jo menetettyjä työpaikkoja, minkä vuoksi valuuttakursseihin liittyvä epävarmuus on riittämättömän työllisyys- ja investointikehityksen jatkuva lähde Euroopassa, ja se voidaan poistaa vain käynnistämällä talous- ja rahaliitto nopeasti;
8. Katsoo, että rahaliiton alkamista koskeva epävarmuus vaikuttaa kielteisesti talouskehitykseen ja kehottaa hallituksia tekemään kaikkensa palauttaakseen yksiselitteisin ilmoituksin talouden toimijoiden luottamuksen;
9. Toteaa, että lakisääteisten välillisten työvoimakustannusten korkean tason vuoksi yritykset ovat haluttomia palkkaamaan uusia työntekijöitä, erityisesti vain vähäistä ammattitaitoa vaativiin tehtäviin; ottaen huomioon nämä korkeat muut kuin palkkakustannukset, liikeyritykset pitävät pääomasijoituksia tai korkeampaa tuottavuutta keinona lisätä tuotantoa eikä työpaikkojen luomista; katsoo, että näiden ongelmien hoitaminen kansallisella tasolla edistää suurempaa työllisyysjohteista kasvua;
10. Pitää oikeana askeleena sisämarkkinoiden saattamista valmiiksi perustamalla rahaliitto, jonka avulla voidaan vähentää valuuttakurssien heilahtelusta aiheutuvaa finanssimarkkinoiden suurta häiriöalttiutta, joka ilmenee vähäisestä inflaatiovauhdista riippumattomina korkeina korkoina;
11. Toivoo, että Euroopan unionista tehty sopimus pantaisiin kokonaisuudessaan täytäntöön niine liikkumavaroineen, jotka se sallii, erityisesti mitä tulee julkisiin alijäämiin ja velkoihin;
12. Pitää talousarvioiden vakauttamista tarpeellisena, mutta asettaa kyseenalaiseksi komission väitteen, jonka mukaan vuosien 1996-97 talousarvion vakauttamisen suora hillitsevä vaikutus tasoittuu politiikkojen uudelleentasapainottamisen ja yritysten ja kuluttajien luottamuksen lisääntymisen avulla; korostaa sellaisen keskipitkän aikavälin finanssipolitiikan harjoittamisen tärkeyttä, joka ottaa huomioon suhdanteista johtuvat lähtökohdat ja joka ei ole ristiriidassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen lähentymiskriteerien kanssa; korostaa, että niin kauan kun valtion reaalimenot eivät lisäänny, on suositeltavaa parantaa alijäämän suhdetta BKT:een lisääntyvän talouskasvun avulla sen sijaan, että leikattaisiin julkisia menoja - erityisesti ekologisen muuntautumisen, opetuksen ja koulutuksen osalta, kun taas ne jäsenvaltiot, jotka jo täyttävät alijäämää koskevan kriteerin, ottavat vastuulleen kasvun ylläpitämisen Euroopassa;
13. Vastustaa kaikenlaista rahasiirtojen manipulaatiota, jota käytetään lähentymiskriteerien tilapäiseen noudattamiseen;
14. Vaatii ensisijaisena toimenpiteenä työttömyyden torjumisen sisällyttämistä kaikkiin politiikkoihin ja kannattaa EU:n tasolla tapahtuvan talous-, rakenne-, finanssi-, raha- ja tulopolitiikan yhteensovittamisen ja näillä aloilla tehtävän yhteistyön parantamista sekä eräänlaista EU-tason taloushallitusta, joka kykenee varmistamaan tämäntyyppisen parannetun yhteensovittamisen ja yhteisen toiminnan ja johon osallistuvat kaikki viisitoista jäsenvaltiota;
15. Vaatii Essenissä tehtyjen päätösten toimeenpanoa ja katsoo siksi, että työllistämissopimus on pantava täytäntöön, infrastruktuuri-investoinnit liikenne-, ympäristö-, energia- ja tietoliikenneverkostoihin on toteutettava, tutkimukseen ja kehittelyyn sekä koulutukseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarkoitettuja varoja ja ohjelmia on lisättävä ja rakenne- ja koheesiorahaston varoja on suunnattava yhä voimakkaammin työllistämiseen; vaatii siksi Delorsin kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevan valkoisen kirjan esittämien toimenpiteiden toteuttamista;
16. Korostaa, että tarvitaan sekä yksityisiä että julkisia investointeja, jotta mahdollistetaan yhteisön talouden kasvu riittävällä tavalla; pyytää tätä helpottavia politiikkoja, ts. kustannusten leikkaamispolitiikan heikkenemistä antamalla valta automaattisille vakiinnuttajille ja yhteensovitetulle rahapolitiikan vapautumiselle; korostaa, että julkinen investointi rohkaisee yksityistä investointia alentamalla kustannuksia ja pahoittelee, että yksityisten investointien suhde BKT:hen EU:ssa on viimeksi kuluneina vuosina laskenut 3,5 prosentista alle 2,5 prosenttiin; pyytää sellaisen julkisen investoinnin lisäämistä, mikä synnyttää riittäviä sosiaalisia ja taloudellisia tuloksia;
17. Pyytää erityisesti julkisen alan investointeja, jos niiden taloudellinen ja sosiaalinen kannattavuus taataan siten, että mahdollistetaan sekä kysynnän että tarjonnan kasvu sysäyksenomaisesti ja kannustetaan yksityisen sektorin investointeja suotuisan ympäristön avulla; pyytää koordinoitua lähestymistapaa kasvun esteiden voittamiseksi yksityisin investoinnein suotuisan makroekonomisen kehyksen puitteissa, mutta myös yhteisiä julkisia infrastruktuureja koskevia ohjelmia, kustannuksia säästävän politiikan lieventämistä antamalla vapaat kädet automaattisille vakauttajille ja rahapolitiikan koordinoitua lieventämistä;
18. Katsoo, että on tarpeen poistaa työnantajan järjestämään koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen liittyvät kustannukset budjettialijäämien arvioinnista, koska tällaiset investoinnit tulevaisuuteen ovat erinomainen kannustin innovaatioon, kasvuun ja työllisyyteen;
19. Vaatii yhteisön rahoitusvälineiden laajentamista EIP:n kautta ja yhteisön joukkovelkakirjalainojen käyttöönottoa EU:n tärkeiden investointiprojektien rahoittamiseksi ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten taloudelliseksi tukemiseksi; korostaa tässä yhteydessä EIP:n takaajan tehtävää; pitää ehdottoman välttämättömänä avata riskipääoma- ja luottomarkkinat Euroopassa, jotta pienten ja keskisuurten yritysten on mahdollista saada pääomia käyttöönsä; yksityisen sektorin on otettava johtava rooli tällä alueella, mutta kansallisten hallitusten on höllennettävä pääoman saatavuudelle asetettuja rajoituksia erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta;
20. Katsoo, että tutkimuksessa ja teollisuuden rakenteessa on Euroopassa heikkoja kohtia, ja vaatii siksi toimenpiteitä tutkimuksen ja kehityksen vauhdittamiseksi ja edistämiseksi erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävin verohelpotuksin, riskipääoman saannin ja käytön tekemistä tutkimuksen ja kehityksen alalla toimiville pk-yrityksille nykyistä helpommaksi sekä toimintakykyisen tutkimusinfrastruktuurin ja tiiviin, rajat ylittävän yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyön edistämistä; vaatii pk-yritysten ja aloittavien yritysten innovaatio- ja toimintaedellytysten kohentamista ja teollisten rakenteiden parantamista myös uusien raaka-aineiden ja ympäristöteknologian aloilla;
21. Vaatii, että jäsenvaltioiden työllisyyden edistämiseen ja työttömyyden minimoimiseen tähtääviä pyrkimyksiä tuettaisiin työllisyyspolitiikkaa koskevan Dublinin julistuksen mukaisesti ja että laadittaisiin yhtenäinen työllisyyttä koskeva toimintasuunnitelma, joka sisältää makroekonomiset politiikat ja rakennemuutospolitiikat;
22. Vaatii työn verotuksen ja sosiaalimaksujen aiheuttaman rasituksen keventämistä, ihmisten ammattitaidon parantamista, lakien ja säännösten tulvan torjumista ja byrokratian vähentämistä sekä lupamenettelyjen nopeuttamista;
23. Ei kannata komission taloudellisessa kertomuksessa ehdotettua palkkojen nykyistä voimakkaampaa erilaistamista alueittain, koska tämä voi voimistaa palkkojen alentamispaineita ja johtaa yritysten sijaintipaikan vaihtojen ja irtisanomisten lisääntymiseen EU:n sisällä; ei pidä erilaistamista tehokkaana keinona edistää talouskasvua tai luoda ja säilyttää työpaikkoja;
24. Vaatii sen vuoksi aktiivisen työmarkkinapolitiikan harjoittamista työmarkkinoiden sopeutumiskyvyn parantamiseksi ja työttömien syrjäytymisen estämiseksi tukemalla työelämään palaamista ja/tai ammattikoulutusta; vaatii palkkaan liittyvien sosiaalimaksujen alentamista;
25. Pitää myönteisenä työllisyys- ja työmarkkinakomitean asettamista ja pyytää komiteaa pohtimaan, mitkä toimenpiteet ovat tarpeen, jotta seuraavilla aloilla edistytään nopeasti:
- elinikäinen koulutus, joka soveltuu sellaisten hyvää ammattitaitoa edellyttävien työtehtävien tarpeisiin, joille on myös kysyntää työmarkkinoilla, erityisesti korkean teknologian aloilla, ja joka voidaan toteuttaa esimerkiksi luomalla joustava, työnantajien kanssa sovittava järjestelmä, joka nojaa tuetun koulutuksen tai työn ohella suoritettavan opiskelun periaatteisiin, työttömien tai vastavalmistuneiden ja vailla työkokemusta olevien henkilöiden palkkaamiseksi
- itsensä työllistämisen ja pienten yritysten perustamisen edistäminen yksinkertaistamalla hallinnollisia ja verotusmenettelyjä
- työllisyyden edistäminen järjestelemällä uudelleen työaikaa heikentämättä kilpailukykyä tai tuottavuutta
- uusien, erityisesti ympäristöön, kulttuuriin ja hoitotyöhön liittyvien ammattien luomisen edistäminen, käyttäen täysimittaisesti budjettikohdassa B3-4013 näillä aloilla työskentelevien omaehtoisen avun yhdistysten kehittämiseen varatut määrärahat
- sopivien yhteisten sosioekonomisten indikaattorien luominen työmarkkinakehityksen seuraamiseksi;
26. Pyytää komissiota ja neuvostoa sisällyttämään perustamissopimukseen työllisyyttä koskevan luvun toimintamahdollisuuksien lisäämiseksi sekä sisällyttämään työllisyyden kannalta merkitykselliset, yhteensovitetut politiikat johdonmukaiseen työmarkkina- ja työllisyyspolitiikkastrategiaan;
27. Pahoittelee sitä, että komission väestöjen "ikääntymistä" koskeva analyysi ei ole johtanut mihinkään syvempään analyysiin tarpeesta edistää pitkäaikaistyöttömien (40+) työllisyyttä ja "ikäsyrjinnän" ongelmasta työmarkkinoilla;
28. Vaatii reaalikorkojen alentamista, jotta sekä yksityiset investoinnit että julkisen talouden vakauttaminen helpottuvat ja myönteisen korkokehityksen tuoma liikkumavara voidaan käyttää täysin hyväksi;
29. Vaatii EU.ssa vallitsevan laittoman verokilpailun, joka vie lopulta kaikilta jäsenvaltioilta niiden tehtäviensä täyttämiseksi tarvitseman verotulopohjan ja tekee talouden vakauttamisen mahdottomaksi, lopettamista Euroopan unionista tehtyä sopimusta täydentävällä verotusta koskevalla pöytäkirjalla, joka sisältää yritysten ja pääoman verottamista koskevat hyvää menettelytapaa koskevat säännöt jäsenvaltioille;
30. Korostaa, että maailmanlaajuistumisen laajuutta koskevat todisteet ovat sekalaisia; finanssipolitiikan maailmanlaajuistuminen on kiistämättä huomattavaa, ja pääoman liikkuvuus on lisääntynyt huomattavasti, mutta muuta kuin finanssipolitiikkaa koskeva todellinen maailmanlaajuistuminen on vaikeammin määritettävissä; myöntää kuitenkin, että maailmanlaajuistumisen vaikutukset reaalitalouteen tulevat todennäköisesti olemaan aikaisempaa selvempiä tulevaisuudessa ja puhuu sen puolesta, että tämän vastapainoksi laadittaisiin EU:n strategia, joka sisältäisi talous- ja rahaliiton ja kansainvälisen rahapoliittisen yhteistyön sekä WTO:n puitteissa sovittavat kansainväliset kilpailusäännöt, joiden tavoitteena on välttää sosiaalinen ja ympäristönsuojeluun liittyvä dumping, "polkumyynti";
31. Pyytää komissiota sisällyttämään laajoja talouspoliittisia suuntaviivoja koskevaan ehdotukseensa tämän päätöslauselman sisältämän Euroopan tason politiikkojen yhdistelmän erityispiirteet;
32. Kehottaa puhemiestään välittämään tämän lausunnon neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.