En nyt oikein osaa sanoiksi tätä pukea, mutta yritän... Minulla oli sydänystävä vuosia. Hän oli mukava ja auttavainen. Teimme kaikkea mahdollista ja mahdotonta juttua yhdessä.Olimme erottamaton pari valjakko. Kunnes eräänä kertana huomasin, että hänellä ja miehelläni oli peliä keskenään! Tässä kohtaa elämäni romahti alta. Asiaa on selvitetty ja selvitetty mieheni kanssa paljon. Aikaa tästä on jo kulunut 3v ja silti minulla on välillä tosi vaikeaa. Rakastan miestäni valtavasti ja haluan hänen kanssaan yhdessä vanheta. En vaan ymmärrä, miksi ei jo olo ala helpottamaan.Välillä pienestäkin asiasta se tulee mieleeni ja öisin näen joskus painajaista asiasta. Tämä "ystäväni" ei enää kuulu ystäviimme. Mutta todettava on, että yhteisiä hetkiä on ikävä välillä, mitä oli hänen kanssaan. Mutta anteeksi en hänelle voi koskaan antaa. vai pitäisikö yrittää, siitäkö saisin mielenrauhan itselleni?? Antakaa nyt jotain vinkkejä tähän sekaiseen asiaan.
Tunteet sekaisin.
Onnellinen, mutta onneton.
6855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Mutta anteeksi en hänelle voi koskaan antaa. vai pitäisikö yrittää, siitäkö saisin mielenrauhan itselleni??"
Anteeksiantaminen on aivan yliarvostettua. Jos se ei muuten unohdu, niin ei se millään anteeksiantamisellakaan unohdu.
Mielenrauha palaa vain ajan kanssa, jos sittenkään.
Mikä oli miehen selitys tähän juttuun? Oliko teillä suhteessa jotain ongelmia siihen aikaan, vai eikö mies vaan voinut itselleen mitään, koska se ex ystäväsi oli niin nätti ja kiva? Entä miten tämä nainen reagoi ja puhui sulle, kun sä otit silloin aikanaan asian esille? Tiedätkö kuinka pitkälle se heidän "pelinsä" eteni?
Anteeksi antaminen ei ole yliarvostettua. Ihminen, joka ei kykene antamaan anteeksi sekä muille ihmisille että itselleen, katkeroituu ajan myötä. Ikävän monta esimerkkiä on tullut vuosien varrella eteen.
Eihän se oikeasti ole helppo antaa anteeksi. Sen kyllä tuollainen loukkauksen jälkeen ymmärrän. Mutta parasta varmasti olisi puhua tämän ystävättären kanssa asiasta. Hän ja miehesi ovat mielestäni aivan yhtä syyllisiä.
Tosiystävä ei kyllä pitäisi peliä ystävän miehen kanssa. Sellaista ei oikeasti ystävälle tehdä..
Tuo on oikeasti tosi yleistä. Ystäväsi testasi viehätysvoimaansa ja miehesi oli imarreltu tai toisinpäin. Mikä tekee olostasi nyt vaikeaa? Pelkäätkö miehesi vielä menevän tämän naisen luokse vai mitä? Vai tunnetko riittämättömyyttä? Kerro se miehellesi jos tunnet. Todennäköisesti ihan turhaan mutta ymmärrän sinua hyvin. Kaksi sinulle tärkeää ihmistä petti luottamuksesi ja loukkasi sinua.
Jospa hakisit kirjastosta jotakin aiheeseen sopivaa luettavaa. Esim. Harville Henrixin Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu. Myös Mars ja Venus kirjat auttavat sinua ymmärtämään itseäsi paremmin sekä miestäsi.
minulle kävi niin. Heidän tapauksessa vain tunteille ei voitu mitään. Aluksi yritin pitää miehestä kiinni ja sitten pian luovutin. Vihasin ystävääni. Kerran sitten ystäväni kanssa törmäsin ravintolan vessassa ja aloitimme hurjan riitelyn. Jotenkin se laukaisi tilanteen ja lopulta istuimme kuin joskus aikoinaan vierekkäin tuntikausia vessan lattialla ja itkimme ja nauroimme. Annoin anteeksi. En silloin, mutta myöhemmin. En pidä ystävääni mitenkään uhkana nykyiselle suhteelleni. Hän otti silloin riskin ja löysi sen oikeansa. Hän on jo pitkään ollut minulle jälleen yksi tärkeimmistä ihmisistä. Kun nyt mietin olisi ollut hullua jos olisin jättänyt elämästäni pois jonkun, joka antaa minulle niin paljon. Rakastan sinua ystäväni, jos itsesi tästä tunnistit.
Meillä oli suhteessa kaikki mahtavasti. Minä en ainakaan ollut huomannut yhtään mitään ja ei edes riidelty ikinä mistään. Naimisiinkin oltiin jokunen aika juuri menty. Mieheni sanoi, että oli vaan ihastunut ystävääni. Kokeili ja toinen vastasi. Tätä oli tapahtunut muutamia kertona muutaman vuoden sisällä! Kuulemma suutelua pidemmälle ei ollut menny...
Kiinni jäämisen jälkeen, mies sanoi, että on ajatellut muuttaa pois. Viikko tapahtuman jälkeen sanoi kuitenkin, että rakastaa minua niin, ettei voi lähteä. Asiassa on monta monta asiaa, joita en ala edes tässä kertoilemaan, koska siitä tulisi pitkä, kuin nälkävuosi.Ystäväni sanoi vaan olevansa niin otettu mieheni huomiosta ja lähti leikkiin mukaan. Sanoinkin hänelle, että TOSI ystävä ei ikinä tekisi niin. Ei ikinä!! Itse olen ollut koko tämän 15v taipaleen täysin uskollinen miehelleni ja ehkäpä tämä siksi sattuu myös vieläkin niin kovin. Sitä vain kysyy, miksi ihmiset tahtovat näin tehdä, koska tietää loukkaavansa toista syvästi. Tiedän etten todellakaan ole ainoa tällaisisa asioissa, mutta alkaa harmittamaan itkuun asti, kun asia tulee mieleen. taidan olla todella herkkä, mutta en jaksaisi enää mietiskellä ja surra asiaa ja olla katkerana. Onhan aikaa jo kulunut ja meillä menee todella loistavasti, mutta.....miksi minä ja minun pieni pääni ei anna enää elää täyttä elämää.